Te joita on joskus leikattu

mutta onhan se hyvä tutkia jos syöpätaustaa kerran on.



Sun sekoaminen ei varmasti auta yhtään mitään. Tsemppiä.

Pitääkö mun nyt sitten seota, kun mietin asiaa perjantaihin ja olen varma syövän uusimisesta. :(

Sun sekoamisesta on nyt vähiten hyötyä kenellekään.

Ei se välttämttä mitään ole, mutta toki on hyvä tarkistaa.

Mutta onko miten yleistä, että alkaa noi leikkauskohdat oireilla?

näin vähän leikattuja paikalla?

Itsellä on useita leikkausarpia, ja mulla on sellainen käsitys, että ne voi alkaa pahastikin kiristää, jossei niitä ole venytellyt. En tiedä voiko yhtään verrata, mutta itseltäni leikattin käsivarsi, ja fysioterapeutti auttoi venyttämään lihaksia ja ihoa monta kuukautta. Se oli aika kivuliasta puuhaa, mutta ilman sitä iho olisi ruvennut kiristämään ja kättä ei olisi mahdollisesti saanut enää suoraksi

Mies silloin aluksi hieroi sitä arpikohtaa, mutta mikäli oikein muistan niin aika vähäistä se oli.



Nyt nuo tuntemukset tuntuu eniten kun venyttää kylkeä ja tietysti, kun on hoksannut ne tuntemukset niin venyttää sitä yhtenään. :( Se varmaan lisää niitä tuntemuksia jos siellä jotain kiinnikkeitä yms. on vaivaamassa.



Arpi on jotain 20cm pitkä, kyljestä viistoon ylöspäin. Perna oli halkaisijaltaan muistaakseni 20cm ja normaalistihan se on nyrkin kokoinen eli niin paljon oli suurentunut. Mies oli aika pitkään leikkauksen jälkeen kipeä.

Ensimmäinen vuosi meni ettei siinä ollut tuntoa juuri lainkaan, mutta sitten alkoi kipuilut ja tunnon palautuminen. Ilmeisesti ne hermot alkoi vihdoinkin palautua normaalille raiteelle.



Tietty pitää tarkistaa, kun tausta on tuo, mutta sellainen käsitys mulla on että leikkausarvet voi kimoilla paljonkin jälkeenpäin.

ja kyselin häneltäkin ja piti ihan normaalina noita tuntemuksia. Kaippa ne sitä onkin, mutta mielenrauhan takia pitää tarkistaa kyllä.

Arpi on kyljessä ja selässä. Edelleen vaivaa toisinaan, esim. kiristyksen tunnetta.

Viime viikolla kirjoitin netissä siitämiten selkäni jumittuu öisin joskus, erityisesti jos nukun pitkään mahallani. Kuulin sitten, että monella muulla tekee samaa ja että epiduraalin laitto saattaisi aiheuttaa arpikudosta selkärankaan ja sitämyöten se jumittelisi selkään, jos pitkään sama asento öisin.



Kerroin tämän miehelle ja sanoi, että kuullostaa järkevältä ja ihan mahdolliselta. Minulle laitettu kolme kertaa epiduraali ja alkoi toisen kerran jälkeen jossain vaiheessa tuo. Välillä helpottaa hiukan ja välillä jumittaa tosi paljon. Netissä oli monia joilla ihan sama juttu siis ja syy-yhteys siellä epiduraalissa oletettavasti.



Eli tuo oli miehen mielestä järkevää. Yhdestä vaivaisesta pienestä epiduraalipiikistä tulee hänen mielestään kevyesti arpikudosta, joka jumittaa öisin selkärankaa mutta saatananmoisen pernaleikkaus ei muka voisi oireilla mitenkään.



Onko siis kyseessä vain tuo taudin pelko?

mutta tosiasia on, että arvet voivat oireilla pitkänkin ajan päästä, ja joskus ne kasvattavat yhä uutta kudosta. Esimerkiksi silikoni-implantit voivat kapseloitua vuosien päästä leikkauksesta. (tuo on tietysti eri juttu siinä mielessä, että on vierasesine kehossa) (ehkä siellä on kirurgin sakset? ei olisi eka kerta...)

Varmasti pelottaa joo, vaikka yrittääkin verhota sen. Eniten ärsyttää se, että ei älyä kun sanon selviä asioita hänelle vaikka tosiaan juuri hetki sitten tuo arpikudos epiduraalista johtuen oli hänen mielestään ihan järkeenkäypää.



Itse olen luulosairas ja tiedän, että aina ei järkipuhe auta,mutta mies on aina järkevä eikä luulottele. Taitaa vaan olla nyt käynyt niin, että tuon sairauden vuoksi on vainoharhainen, vaikka ei ehkä sitä itse tiedostakaan. Itse näen asian ja kuulen miehen puheen eri tavalla, koska itse tiedän mitä on luulosairaus.