Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa ex-vl uuteen alkuun elämässä!
09.07.2008 |
Tuossa kyselinkin jo hiustenvärjäyksestä. Kun on tynnyrissä kasvanut, on enemmän ja vähemmän pihalla monesta jutusta... Olen kuitenkin alta 30v vielä! en ole koskaan värjännyt hiuksiani, en osaa meikata. Vaatteeni tosin ovat siistejä ja tiedän, mikä on muotia, koska vl-piireissä muotivaatteet ovat "sallittuja" - aivan viimeisin pintamuotikin. En osaa tanssia, koska vanhempani eivät minua päästäneet koulussa tanssiopetukseen - enkä toki halunnutkaan mennä, koska minulle oli opetettu, että se on maailmallista ja syntiä. Koskaan en ole ostanut mitään muuta levyä kuin virsiä ja siioninlauluja sekä jotain klassista.
Sitten se, että lähes kaikki ystäväni ja toki myös sukuni kuuluu vl-herätysliikkeeseen : mistä löytää tässä iässä uusia ystäviä, joille en ole pelkkä ex-vl, vaan jotka antavat minulle arvon sellaisena kuin olen?
Mies löytyy ja muutama muksu - suurperheeksi emme ennättäneet. Mies "kielsi uskonsa" (lakkasi olemasta vl eli noudattamasta ja uskomasta heidän oppeihinsa ja tapoihinsa) muutama vuosi sitten.
Olo on toisaalta hyvin helpottunut, kun elämä on omissa käsissä, eikä tarvitse enää mahtua mihinkään muottiin, vaan saa ajatella omilla aivoillaan, mikä juuri mulle on parasta. Ja toisaalta usko ei ole kadonnut mihinkään : uskon vapaammin ja aidommin kuin koskaan. Mutta : toisaalta on hirvittävän raskasta repäistä itsensä irti entisestä ja rakentaa koko maailmankuva uusiksi. Siinä toivon apuanne! Ei ole helppoa navigoida itseään hyväksymään asioita, joita on koko ikänsä oppinut pitämään "syntinä ja maailmallisena". Teille useimmille ihan arkipäiväisiä asioita.
Alkoholia en ole koskaan käyttänyt, enkä näe edelleenkään sen käytössä kohdallani mitään järkeä. Myöskään mieheni ei juo - ehkä kerran vuodessa laivaristeilyllä tai pikkujoulussa. :) Enkä tupakoi.
Kertoilkaapa ajatuksianne tilanteeseeni!
Kommentit (21)
ei kuitenkaan AV:lta. ;-)
Tarkoitan siis sellaisia ryhmiä joita yhdistää joku harrastus tai esim. samanikäiset lapset. Itse olen sellaisen kautta tutustunut kymmeniin ihmisiin, joista osaa näen livenä useammin, osaa harvemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies osaakin tanssia, koska on nuoruudessaan sitä enemmänkin harrastanut, koska ei ollut silloin vl. "Teki parannuksen" aikuisiän kynnyksellä ja myöhemmin siis sitten "kielsi uskonsa" (kyllä hänkin edelleen Jumalaan uskoo), kun olimme jo aviossa ja perheellisiä.
Varmasti tosiaan nuo kampaajat ja kosmetologit osaisivat mua opastaa "tiellä naiseksi", heh! :)
t. Ap
Lähdemme lasten kanssa aamupalan laittoon ja retkeilemään, mutta palaan iltapäivällä lukemaan ja kommentoimaan mahdollisia viestejänne.
Aurinkoista päivänjatkoa!
t. Ap
sopeutuakseen "tavalliseen" elämään, sillä siihenastinen elämä oli niin toisenlaista. Alkaen ihan siitä, että vl ei tunne julkkiksia, ravintoloita, viinejä, ja monia arkisia puheenaiheita.
Netissä on joku vl-kriittinen keskustelupalsta jossa on kaltaisiasi, ehkä sieltä voisi kysellä tukea.
Harrastusten parista ja lasten avoimien päiväkotien, leikkipuistojen ja muiden kautta löytyy usein lapsiperheystäviä. Lasten kanssa usein kaipaa vertaistukea, ja sitä erityisesti kaipaa kun ei ole suurperheen äitejä ympärillä. Onko muuten huojentavaa, kun ei tarvitse pelätä raskauksia vaihdevuosiin saakka?
Itse olen löytänyt ystäviä juuri lasten harrasteiden avulla. Leikkipuistossa ja avoimessa päiväkodissa kun ryhtyy juttelemaan, niin siitä se alkaa.
Ei me muutkaan olla noita juttuja yhdessä yössä omaksuttu, vaan on kompuroitu murrosiän läpi ja sitten rauhassa löydetty oma tyylimme ja tapamme(kuka enemmän tai vähemmän onnistuneesti). Minäkin suosittelen kampaajalla ja kosmetologilla käyntiä!
Tanssimisesta älä kanna huolta. Kuunnelkaa koko perheen kesken kaikenlaista mahdollista musiikkia (vaikka kirjastosta) ja pistätte tanssit pystyyn keskenänne. Jos jokin tietty musiikinlaji alkaa erityisesti kiinnostamaan, niin sitten reippaasti kursseille; niitä löytyy steppauksesta afrikkalaiseen tanssiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai luulevat osaavansa... ja tanssivat siitä huolimatta, tai osaisivat mutta eivät kehtaa, koska luulevat etteivät osaa :D
ITse kuulun tähän ryhmään että en koskaan tanssinut vaikka mieli teki, mutta luulin että en osaa.
Jos haluat oppia tanssimaan, niin suosittelen alkuun esim. ihan jotain tanssi-aeobic tyyppistä (esim. bailatone, dance-aerobic, balletone), jossa yksilönä tanssitaan ryhmässä eikä ole mitään väliä tekeekö just oikein. Sieltä löytyy kehoon se tietty rentous, liikkuvuus ja tietenkin ilo ja nautinto tanssia + tietenkin tulee harjoitusta koordinaatiokyvylle ja rytmitajulle. Sitten on näitä tietekin, ihan tanssi-alkeet kursseja, jotka enemmän keskittyvät tekniikkaan.
Itse aloitin aikoinani mamma-ryhmässä bailatonen ja hurahdin täysin. Tanssista saa niin paljon irti silloin kun ei ole suorituspaineita ja nyt paritanssitkin sujuu :) Suurin osa mamma-ryhmissä kun ei ollut aikaisemmin tanssinut.
Kosmetologilta voi saada hyviä meikkaus vinkkejä :) Ja kampaajalla kannattaa antaa täysin vapaat kädet... itsellä se on toiminut, ammattilainen kun tietää mikä kasvoilleni sopii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että minusta on aika outoa, että joku mieltäisi meikkaamisen ja hiusten värjäyksen ja tanssimisen jotenkin olennaisiksi ja pakollisiksi osiksi ei-vanhoillislestadiolaisen naisen elämää.
Eivät ne sitä ole. Ei kenenkään ole pakko meikata tai olla meikkaamatta. Siinähän se idea juuri on.
Niinpä, jos oletettaisiin, että ap oikeasti haluaisi alkaa elää "tavallista elämää", hänen ei ollenkaan pitäisi alkaa tästä päästä. Sen sijaan hänen kannattaisi tilata muutama päivä- ja aikakauslehti, maksaa telkkarilupa, tutkia paikkakunnan teatteritarjonta ja vähitellen tutustua siihen, miten ihmiset elävät tai väittävät elävänsä, mitä kulttuuri on ja mitä hän ehkä haluaisi harrastaa. Sitten hän voi myös poimia sieltä itselleen paloja esimerkiksi siitä, miten hän meikkaa tai ei, tanssii tai ei jne.
En muuten ollenkaan usko, ettei ap:llä ole mitään vl-piirien ulkopuolisia ystäviä. onhan hän jossain opiskellut ja käynyt töissä...
Ap ilmeisesti HALUAA meikata ja tanssia ja värjätä hiuksensa. Eikä hän sanonut ettei hänellä ole mitään vl-piirien ulkopuolisia ystäviä, vaan että LÄHES kaikki ystävät ovat vl. Ei siis kaikki.
Ja vielä: kyllähän me vl:t niitä lehtiä luemme, ihan samoja päivä- ja aikakauslehtiä kuin muutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vapaaehtoisesti mutta en muutakaan voinut. Laita sähköpostia (ota välilyönnit pois)
villapiponen @ yahoo . co . uk
Mulla on myös sama kokemus uskosta, se on entistä vapaampaa ja aitoa!
Ei näin osaisi kukaan muu kirjoittaa kuin ihminen, joka tuntee vl-uskon omakohtaisesti eli läheltä. Eikä minulla toisaalta ole mitään intoa feikata tällaisilla asioilla!
Eivätkä nuo meikkaaminen, hiusten värjääminen, tanssiminen ym. ole todellakaan suurin ongelma elämässäni, mutta mielestäni ne ovat asioita, jotka "normaali" kolmekymppinen hallitsee. :) Minä en. Ne eivät kuuluneet entiseen elämääni ja nyt yritän hahmottaa maailmaa uusin silmin, epävarmoinkin askelin. Niin kuin sanoin : ei ole helppoa rakentaa maailmankuvaansa uusiksi, perustusharkoista alkaen... Nuo mainitsemani asiat olivat vain jäävuoren huippu - jos niin voi sanoa.
Kiitos sähköpostiosoitteestasi! Poimin sen talteen, Vertaistuki voisi olla enemmän kuin paikallaan.
t. Ap
ps : oli mukava retkipäivä! Kun kotiin päästiin, alkoikin sopivasti satamaan vettä ja on hyvä syy laiskotella loppuilta sisätiloissa kera vohvelinpaiston. :P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tee näiden kysymiesi asioiden kanssa just kuten haluat. Jos haluat meikata, opettele ja hanki tykötarpeet, jos et halua älä tee niin ja bonuksena vielä, että jos meikaat, voit tehdä sitä vain silloin tällöin. Ja tämä analogia pätee ihan joka asiaan.
Suurin ero entiseen on, ettei sun tarvitse tehdä näissä asioissa kuten puhuja opettaa tai yhteisö olettaa vaan saat päättää ihan itse. Suurin haaste on opetella mitä teet sillä vapaudella ja kuinka kypsästi sen kanssa elät. Epäkypsyyskin on hauskaa, kunhan muut eivät siitä kärsi.
Itse olen kolmivitonen, 17-vuotiaana vl-piireistä eronnut. Koin äärimmäisen vapauttavana mahdollisuuden alkaa ajatella omilla aivoilla. Monella sen ikäisellä käy vaan niin, että "mopo karkaa käsistä" kun kaikki onkin yhtäkkiä luvallista. Siinäpä se haaste onkin; kaikkea ei silti tarvitse opetella ja oppia, eikä edes kerran kokeilla. Ap on kuitenkin jo selvästi aikuinen astuessaan uuteen elämäntilanteeseen ja varmasti vastuuntuntoa ja järkeä löytyy kaiken uuden edessä. Meikata voi, mutta sen voi tehdä hillitysti, omaa kauneuttaan korostaen. Alkoholia voi käyttää, mutta senkin voi tehdä kohtuudella, tanssimassa voi käydä silloin tällöin jne...Surullisinta on ollut seurata sivusta, kun jotkut nuoret vastaavassa tilanteessa kuin minä aikoinaan, elävät kuin viimeistä päivää joka jää sitten päälle... Onnellista ja rauhallista elämää voi elää vl-taustasta huolimatta, uskoakin voi ja parasta minusta on juuri se VAPAUS TEHDÄ JA ELÄÄ NIINKUIN ITSESTÄ HYVÄLLE TUNTUU. Onnellista jatkoa sinulle, ap! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
???vanhoillis-lestadiolainenko???
Itse irrottauduin eräästä uskonnollisesta yhteisöstä jo vuosia sitten ja tiedän mitä käyt läpi.
Koin ahdistusta ainaisen miettimisen kanssa siitä teenkö oikein ja vaikka tein tuntui ettei mikään riitä että olisin kyllin kelvollinen.
Seurakunnassa oli sellainen ilmapiiri että toisten menoja kytättiin ja jos joku ei ollut paikalla kokouksessa mietittiin missä on jos kukaan ei tiennyt poissaolon syytä.
Totuus pitäisi tehdä ihmisen vapaaksi muttei se siltä tuntunut. Uskon edelleen Jumalaan.
Olen tehnyt paljon syntejä olenhan ihminen. Uskon piirissä ollessani tunsin itseni todella syntiseksi vaikken silloin oikeasti tiennyt henkilökohtaisesti mitä synti on.
Minulta karkasi mopokin käsistä mutta se on takaisin hallinnassa. Uskon siihen että irtiotot johtui tiukasta kotikasvatuksesta ja ankarasta kurista myös uskonnon piirissä. Kun irtauduin uskaltauduin kokeilemaan kaikenlaista aiemmin kiellettyä.
Nautin vapaudesta täysin ja huonoa omaatuntoakaan en tuntenut.
Ero uskovaisten ja meidän tavisten suhteen on siinä että uskovainen pitää omaa yhteisöään ainoana oikeana ja sen sääntöjä oikeutettuina me muut voimme nähdä niin että hyviä ihmisiä ja oikein toimivia löytyy kaikista uskontokunnista. Uskovainen näkee pahaa kaikissa muissa toisin ajattelevissa ja vain oma uskontokunta tuo pelastuksen.
Voin myöntää että irrottautumisen jälkeen koin yksinäisyyttä sillä tiivis yhteisö ei ollut ympärillä. Olen saanut kyllä ystäviä opiskelujen myötä, lasten kautta, naapureista jne.
Olen myös tuntenut iloa siitä että voin hengittää vapaasti ja kukaan ei puhalla niskaan.
Ero uskovaisten ja meidän tavisten suhteen on siinä että uskovainen pitää omaa yhteisöään ainoana oikeana ja sen sääntöjä oikeutettuina me muut voimme nähdä niin että hyviä ihmisiä ja oikein toimivia löytyy kaikista uskontokunnista. Uskovainen näkee pahaa kaikissa muissa toisin ajattelevissa ja vain oma uskontokunta tuo pelastuksen.
Eihän tämä päde kuin joihinkin uskonyhteisöihin - onneksi. Ainakin minun seurakuntani (jota olen monesta kritisoinut ja jonka toiminnasta olen jäänyt pois) on aina hyväksynyt muutkin kristityt uskovaisiksi siinä missä omankin porukan. Ja sama suhtautuminen on useimmissa muissakin tuntemissani seurakunnissa.
18
osoitteessa huitsinnevada.info
Oikeesti, siellä on ties mistä seurakunnista irroittautuneita, ja aivan ihana foorumi.
Mikäpä siinä jos ei muuhunkaan saa rahaa laitettua! :)
t:vl-äiti
vaikken ole vl. On TOSI ahdistavaa lukea täällä mitä vl:stä ajatella. En yhtään ihmettele, että sieltä on vaikea irtaantua, eikä ainoastaan ryhmän sisäisen paineen vuoksi. Ulkopuolinen maailma (ainakin av:lla) on vähintään yhtä painostava, pilkkaava ym.ym. Tuntuu, että vl-äidit ovat "julkista riistaa" täällä. Ryhmä, joita saa kohdella ja arvostella miten kulloinkin tykkää. Toivottavasti ap löydät kivoja ja avarakatseisia kavereita ajan kanssa!
käyntiä, he osaavat asiantuntevasti neuvoa sinua kauneusasioissa.
Tanssikurssikin voisi olla jossakin vaiheessa ok, se olisi hyvä ja liikunnallinen harrastuskin jonka parissa tapaisitte uusia ihmisiä.
Kyllä se elämä siitä pikkuhiljaa alkaa lutviutumaan, olet kuitenkin vielä sen verran nuori, että ehdit touhuta vaikka mitä. Tsemppiä uuteen elämään! :)