Lue keskustelun säännöt.
En oikein ymmärrä noita syöksysynnytyksiä!
06.08.2008 |
Tuorein esimerkki, lapsi syntyi pakettiautoon:
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1566323
Kertokaas siis jotain vastaavanlaista kokeneet, eikö tällaisissa synnytyksissä tule ponnistusvaihetta ollenkaan? Että lapsi vaan itsekseen putkahtaa tähän maailmaan?
Itselläni on molempia lapsia työllä ja tuskalla pungerrettu esiin, ei nyt tuntikausia, mutta kovalla vaivalla kuitenkin. Siksi kiinnostaa tietää, miten tuollainen päinvastainen on ylipäätään mahdollista! ;)
Kommentit (27)
nuorimmaisen synnytyksessä vuorokauden vaihtumiseen oli puoli tuntia. Kätilö sanoi ehtiköhän vuorokausii vaihtua, ennenkä syntyy. Sanoin et ehtii pidätellään siihen saakka. Niin teimme, ja saimme isonveljen kans saman synttäripäivän
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse koin tämän ekassa synnytyksessä (käynnistetty), kätilö sanoi, odota vähän niin haen tarvikkeet. Ei todella pystynyt odottelemaan, vauva tuntui lentävän ulos (vähän vastaava olo kuin pahassa vesiripulissa). Yhdellä supistuksella tuli pää ulos, seuraava supistus työnsi loput.
Seuraavassa synnytyksessä tällaista ponnistustarvetta ei tullut, vauva syntyi hissukseen ja jouduin itsekin tekemään hommia.
Mä en ainakaan pystynyt pidättelemään ollenkaan, ponnistusvaihe kesti 4 min ja paluuta ei todellakaan ollut, vaikka olisinkin kuulemma halunnut lopettaa koko leikin sikseen ;-)
mutta yhdellä kaverilla synnytys kesti ensimmäisestä supistuksesta n minuutin. Oli sairaalassa kontrollissa ja kätilö teki sisätutkimusta. Samalla tuli supistus ja sen mukana vauva ulos niin vauhdilla, että kätilö ei meinannut saada kiinni.
nuorimmaisen synnytyksessä vuorokauden vaihtumiseen oli puoli tuntia. Kätilö sanoi ehtiköhän vuorokausii vaihtua, ennenkä syntyy. Sanoin et ehtii pidätellään siihen saakka. Niin teimme, ja saimme isonveljen kans saman synttäripäivän
Siinä taas yks joka ei tiedä yhtään mistä puhuu!!
Eipä kuule ollu mahdollista pidätellä kun lapsi vain tuli. Lapsivedet meni, ehti tulla 2 supistusta ja lapsi oli maailmassa. Aikaa tähän kaikkeen meni 13min. ja kohdunsuu oli auki 4cm 2min. ennen kuin vauva oli ulkona. Eli kohdunsuu avautui samalla kun vauva työntyi ulos, mitään mahdollisuuksia ei ollut pidätellä vaan ei tarvinu kyllä ponnistaakaan!
Eli olin äitipolilla kontrollissa ja lapsi syntyi siellä tutkimushuoneessa. Kätilö ja lääkäri oli melkoisen hätääntyneitä siinä vaiheessa kun lapsi olikin ulkona ennenkuin huomasivat edes.
Että näin.
Mutta eihän tämä ole uskon asia eikä ymmärryksen asia, mutta se että sinä olet pystynyt pidättämään ei tarkoita sitä että syöksysynnytyksiä ei ole olemassakaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kun supisteli lihaksia niin lapsi hakeutui lähemmäksi ja lähemmäksi (esteli ponnistusta). Yksi ponnistus ja vauva maailmassa
Ensimmäisestä supistuksesta 1 tunti ja lapsia oli maailmassa. Mitään suunnatonta kipua en kokenut missään vaiheessa
Niin että kakka vain tulee, vaikka kuinka pidättelisi.
Minulla on yksi synnytys, jossa vauva vain syntyi, ihan samalta tuntui kuin paha kakkahätä. Tietysti vähän kivulloisempi, mutta voitte yrittää kuvitella samaa tunnetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se oli koko synnytyksen pahin osuus meinaan se melkein tunti, suppareita ei tuntunut (kiitos vielä vaikuttaneen epiduraalin?), vauvan pää ei ihantanutkaan eteenpäin synnytysjakkarallakaan jne. Taisi kyllä olla aika tiukat paikatkin, koska vauvalta murtui loppupeleissä vielä solisluu.
Mulla on 5 synnytystä ollut aika helppoja ja nopeita. Neljäs tosi lyhyt, ONNEKSi olin sairaalassa jo valmiina(verenpaineen takia). Kotoa ei oltais ehkä ehditty sairaalaan. Tai no ehkä just ja just jos olis ajanut reippaasti ylinopeutta. Heräsin yöllä sairaalassa lapsiveden menoon. Tuli 5-10 suoistusta 47 minuutin aikana. Lähdettiin synnytyssaliin kätilön kanssa 2 minuuttia ennen kuin vauva syntyi. Synnytyssalit oli onneksi muutamien metrien päässä osastosta. Kokoajan kun kävelin salin tuntui, että vauva syntyy. Kätilö sanoikin, että yritä pinnistää saliin saakka.
Pääsin saliin ja kätilö sanoi, että pää näkyy vauva syntyy nyt. Ja vajaan minuutin kun olin salissa ollut niin vauva syntyi.
Onneksi en olis niitä supistuksia kestänyt tuntikausia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nuorimmaisen synnytyksessä vuorokauden vaihtumiseen oli puoli tuntia. Kätilö sanoi ehtiköhän vuorokausii vaihtua, ennenkä syntyy. Sanoin et ehtii pidätellään siihen saakka. Niin teimme, ja saimme isonveljen kans saman synttäripäivän
Että tälläkin (!) asialla joku pääsee pätemään :D :D!! Jos lapsi on syntyäkseen, sitä ei todellakaan pysty pidättelemään. Se yksinkertaisesti syntyy. Jos taas se ei vielä ole syntyäkseen, sitä toki voi näennäisesti pidätellä....
Minulla viimeisin oli ns. syöksysynnytys (3.). Jos olisimme asuneet yhtään pidemmällä, lapsi olisi syntynyt autoon. Kyllähän minäkin kovasti pidättelin mutta kyllä siinä on keinot vähissä, kun lapsi todella syntyy. Vaikka olisi kuinka taitava pidättelijä ;)....
Ei todellakaan pysty, jos vauva on voimalla tulossa ulos! Mulla on kummankin lapsen synnytyksissä tullut todella voimakas ponnistamisen PAKKO. Esikoista sentään jouduin sen pakon kanssa ponnistamaan 13 minuuttia (mutta siinä vaiheessa kun sanoin, kätilölle, että nyt on pakko ponnistaa niin se oli tosiaan juuri sitä, tunsin että räjähdän jos en punnaa vauvaa heti pihalle!), mutta kuopus vain tuli yhdellä ponnistuksella. Olisi hyvin voinut syntyä kotiin, autoon tai vaikka kaupungille, jos tilanne olisi ollut eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin olisin varmasti synnyttänyt autoon jos olisin ollut kotona kun supistukset alkoivat. Niitä kesti kaksi tuntia, että sen puolesta olisin ehtinyt sairaalaan ajoissa, mutta olisinko ensisynnyttäjänä tajunnut lähteä heti synnärille? Olin kuitenkin osastolla valmiina, sieltä laitettiin heti supistusten alettua saliin, kaksi tuntia supisteli tasaisesti, kun lääkäri kurkkasi että mikä on tilanne (epiduraalin laittoa varten) sanoi että vauva syntyykin nyt. Ja niinhän se syntyikin. Ei ollut mitään tarvetta ponnistaa, tunsin vain kuinka vauvan pää alkoi tulla ulos. No siinä vaiheessa kätilö käski tietysti ponnistaa, eipä kai se ihan itsestään olisi sieltä tullut, mutta en olisi pystynyt pidättelemään ;)
mikä on ponnistustarve!
Kun on ollut kohdunsuu kokonaan auki ei ole enää supistuksia eikä mitään tullut. Yhtä hyvin olisin voinut kotiin lähteä ja olen sitä kätilölle esittänytkin kun vihdoin kipu loppui.
Lihasvoimalla olen sitten tunnin aina vääntänyt lasta ulos. Ei ole syöksynyt, eipä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tästä asiasta ainakaan mitään riitaa kannata kehittää, ihan mielenkiinnosta kyselin. Tuosta pidättämisestä en osaa sanoa, mutta itselläkään ei kummassakaan synnytyksessä ole ollut mikään maailman suurin ponnistamisen tarve tai pakko (ja vesiripulilla olen kyllä ollut, että tiedän miltä SE tuntuu).
Toki oli kivulias ja epämukava olo ja sellaista paineen ja lievän kakkahädän tunnetta alapäässä, mutta ei mitään sellaista pakottavaa. Pikemminkin olen ilmeisesti luvan saatuani alkanut ponnistelemaan enemmänkin sen takia, että saadaan ikävä homma pois päiväjärjestyksestä! ;)
Eli ehdottomasti minäkin ottaisin tuollaisen nopean ja ei niin työlään synnytyksen, vaikka tietysti kotiin tai sairaalamatkalle en haluaisikaan synnyttää (tuskin kukaan haluaakaan)!
Mietityttää vaan, että oiskohan omat synnytykseni olleet "parempia" kokemuksia, jos olisin alkanut ponnistamaan vasta "pakon" edessä?
Itse olen ainakin tuntenut pakottavan ponnistamisen tarpeen, sellaisen jossa ei voi muuta tehdä kuin ponnistaa vauva samantien ulos. Enkä ole kylllä kokenut syöksysynnytystä mitenkään helppona, koska toinen synnytys oli eka syöskysynnytys, repesin todella pahasti, mitään kun ei keretty tekemään. Kivut olivat kovemmat kuin normaalisynnytyksessä. Ensimmäinen lapsi syntyi ihan normaalisti, ja synnytys kesti neljä tuntia. En kyllä siinäkään synnytyksessä olisi kuvitellutkaan pystyväni pidättelemään. Mutta mielestäni oli kokemuksena paljon mukavampi kuin syöksy.
Ekassa tuli se pakottava pakko kerrasta ja tusersin yli puoltoista tuntia...
Tokassa ei tullut pakottavaa mitään, pikkuhiljaa aloin ponnistelemaan kun vähän siltä tuntui että ehkä voisi ja kätilö antoi luvan. kokonaisaika 10 min.
Kolmannessa ei tullut pakon tunnetta vaan kroppa itse ponnisti ja minut valtasi ihan valtava helpotuksen tunne, todella positiivinen olotila. Kätilö vierestä totesi että hep nyt LOPETAT että saadaan varusteet mutta ei ollut musta kiinni, neljännellä "kouristuksella" vauva oli jo ulkona. Ilman "pidättelyä" olis tullu jo toisella. kok. aika 3 min.
Mainittakoon, että viimeisimmässä vauva ilmeisesti rysähti niin vauhdilla maailmaan että "naukui" sitten ekat päivät ja hoitajien mukaan on merkki vauvan kiputilasta
:-(
Ponnistamisen tarve tulee niin kovana ettei sitä todellakaan pysty pidättelemään...
Mulle kätilö kiljui, että pidättele kun seisoin vielä ovensuussa silloin. Pystyin vaivoin olematta ponnistamatta ja itse asiassa en ole edes täysin varma, että ponnistinko sittenkin.
Hetken päästä kun sain jalat levälleen ja kätilö meinasi sinne katsoa, poika vain syntyi... Ponnistusvaiheeksi merkittiin 0 min.
Kätilökin vain huolehti ettei saanut hanskoja käsiin kunnolla...
Mä olen sitä mieltä, että kakkaa voi vielä pidätellä, mutta jos sieltä on tulossa 4 kilon vauva niin sehän tulee jos haluaa. Sitä ei todellakaan pidätellä, vaikka kätiö niin kiljuikin...
Eka synnytys oli mulla normaali (10 tuntia ja ponnistus 20 min).
Toka syntyi niin, että marssin synnytyssalin ovesta sisään ulkovaatteet päällä ja sanoin kätilölle, että "tää varmaan tulisi maailmaan" (suppareita tuli, mutta eivät sattuneet ja luulinkin että on vaan jotain alustavia feikkisuppareita). Kätilö sanoi, että katsotaan onko kohdunsuu auki. Otin tuulipuvun housut pois jalasta ja kävin sängylle pitkälleen ja sillä sekunnilla YKSI SUPISTUS lennätti lapsen sängylle, en siis edes ehtinyt ponnistamaan! Luojan kiitos olin sairaalassa! Kätilö oli aivan paniikissa, sanoi, että hän sai onneksi lapsen toisesta käsivarresta kiinni ettei liukas vauva pudonnut lattialle. Ja tämä tapahtui 3 vuotta sitten.
Kohta olisi mulla taas laskettu aika ja pelkään ihan hullun tavalla että ehdinkö sairaalaan, vaikka meiltä matkaa vain 10 minuuttia sairaalaan. Vai pitäisikö mun pyytää käynnistystä?
Meillä tuosta pikasynnytyksestä ei jäänyt lapselle mitään haittoja ja itsekin olisin voinut lähteä maratoonilenkille heti. E´li en kärsinyt kivusta enkä revennyt, oli kuin olisi oikeasti käynyt vain isommalla hädällä vessassa :)
joka sanoo että pidätellään vaan että ehtii vuorokausi vaihtua, on melkoisen ammattitaidoton kätilö.
Ei siinä paljon pidätellä kun lapsi alkaa tulla. :) Ja se ponnistusvaihe voi kestää vaikka vain minuutin, ja lapsen ulostuloon riittää yksi ponnistus.