En oikein ymmärrä noita syöksysynnytyksiä!

kärsin neljä tuntia kun olisi tehnyt mieli ponnistaa mutta paikat oli auki vain 7 senttiä!

ja ollaan sairaalaolosuhteiden ulkopuolella, toimitaan hätäsynnytysohjeilla, eli lapsi ponnistetaan ulos ja mahdollisimman nopeasti. Napanuora solmitaan kahdesta kohtaa ja kun syke niiden välissä on loppunut, nuoran saa katkaista. Lapsen hengiytystiet imetään omalla suulla puhtaaksi. Lapsen lämmöstä huolehditaan, tarvittaessa noudatetaan elvytysohjeita.

että syöksysynnytys on mahdollinen.



Kolme olen synnyttänyt ja ponnistustarve on niin voimakas että on pakko ponnistaa ja kahdella ponnistuksella ulos ovat vauvat tulleet.



Viimeinen 4 cm auki ja puolentunnin päästä tästä syntyi. Ei syöksysynnytys mutta mikään ei olisi voinut pysäyttää prosessia.



Me ihmiset ollaan erilaisia ja tästäkin ketjusta saa lukea että jotkut ponnistaa kaksi tuntia ja toiset 0 minuuttia.

että syöksysynnytys on mahdollinen.

Kolme olen synnyttänyt ja ponnistustarve on niin voimakas että on pakko ponnistaa ja kahdella ponnistuksella ulos ovat vauvat tulleet.

Viimeinen 4 cm auki ja puolentunnin päästä tästä syntyi. Ei syöksysynnytys mutta mikään ei olisi voinut pysäyttää prosessia.

Me ihmiset ollaan erilaisia ja tästäkin ketjusta saa lukea että jotkut ponnistaa kaksi tuntia ja toiset 0 minuuttia.

Molemmissa ponnistusvaihe kestänyt toista tuntia. Itse avautumisvaihe taas kohtuullisen vähän aikaa. Suhteessa siihen, että ponnistin toista tuntia, ei mielestäni viiden tunnin avautumisvaihe ole pitkä... Mitään ponnistamisen tarvetta ei ole ollu, ihan on vain ollu pakko pukata omin lihaksin lapsi maailmaan. (Varmaankin kohtulihas auttoi, mutten tuntenu sitä.)

Hänelläkin tosiaan vauva lensi maailmaan. Meinasi tosiaan vauva pudota lattialle, mutta kätilö sai viime hetkellä toisesta jalasta kiinni.

Hänellä on ehdoton käsky, että jos joskus kolmannen tekevät, niin sairaalaan viimeistään pari viikkoa ennen laskettua aikaa ja siellä kontrolloiduissa oloissa saadaan synnytys käyntiin.

Eka synnytys oli mulla normaali (10 tuntia ja ponnistus 20 min).

Toka syntyi niin, että marssin synnytyssalin ovesta sisään ulkovaatteet päällä ja sanoin kätilölle, että "tää varmaan tulisi maailmaan" (suppareita tuli, mutta eivät sattuneet ja luulinkin että on vaan jotain alustavia feikkisuppareita). Kätilö sanoi, että katsotaan onko kohdunsuu auki. Otin tuulipuvun housut pois jalasta ja kävin sängylle pitkälleen ja sillä sekunnilla YKSI SUPISTUS lennätti lapsen sängylle, en siis edes ehtinyt ponnistamaan! Luojan kiitos olin sairaalassa! Kätilö oli aivan paniikissa, sanoi, että hän sai onneksi lapsen toisesta käsivarresta kiinni ettei liukas vauva pudonnut lattialle. Ja tämä tapahtui 3 vuotta sitten.

Kohta olisi mulla taas laskettu aika ja pelkään ihan hullun tavalla että ehdinkö sairaalaan, vaikka meiltä matkaa vain 10 minuuttia sairaalaan. Vai pitäisikö mun pyytää käynnistystä?

Meillä tuosta pikasynnytyksestä ei jäänyt lapselle mitään haittoja ja itsekin olisin voinut lähteä maratoonilenkille heti. E´li en kärsinyt kivusta enkä revennyt, oli kuin olisi oikeasti käynyt vain isommalla hädällä vessassa :)

mutta oikeasti syynä oli vaikka se että kohdunsuu ei ollut vielä tarpeeksi auki. Käskettiin muakin pidättelemään koska voi olla vaarallista ponnistaa liian aikaisin

joka sanoo että pidätellään vaan että ehtii vuorokausi vaihtua, on melkoisen ammattitaidoton kätilö.

tosin nopeutettuina. Oma viimeinen synnytykseni kesti 42 minuuttia kokonaisuudessaan, avautumisvaihe 4 supistusta, siirtymävaihe 2 ja ponnistusvaihe 3 supistusta.