Miten saan alle 2v pysymään omassa sängyssän?

Siitä saattaa rauhoittua, että kyllä äiti ja isi rakastavat häntä vaikka yöllä heräisikin eivätkä karkoita pois, ja alkaa nukkua paremmin.



En kyllä tajua, millainen ihminen pakottaa itkevän lapsen keskellä yötä pois luotaan toiseen huoneeseen.

Onko jotain pimeen pelkoa?

...pelkää pimeetä äitiänsä?

Lapsi nukahtaa omaan sänkyynsä, saattaa pari kertaa käydä halimassa, mutta en puhu mitään, halaan vain ja lapsi menee takas sänkyynsä.

Jos en ole siellä samassa huoneessa, tulee likka pois sängystä samantien ja huutaa jos vien takaisin.



Tulee noin 2 krt viikossa aamuyöstä kainaloon nukkumaan. Turvaa ne pienet vaan hakee sillä, että tulevat äidin ja isän väliin. Välillä on aamusta sängyssä ruuhkaa kun 2v on saattanut tulla klo 3 ja 4v on tullut klo 6 ja vielä 8v haluaa tulla klo 8 herättelemään ja änkee itsensä äidin kainaloon =)



Eli pidä kainalossa vaan, saat itse paremmin nukuttua ja lapsella on turvallinen olo.

kun jaksatte olla johdonmukasia ja sinnikkäitä. Onko lapsi siis tähän asti nukkunut omassa sängyssään vai teidän välissä?



Meillä ei lapsia ole koskaan nukutettu, on vain viety omaan sänkyyn, luettu iltasatu, sanottu hyvää yötä ja valot pois. Myöskään väliin ei ole otettu vaan opetettu että jokaisella on oma sänkynsä jossa nukutaan. Toki aamulla joskus lapset könyävät meidän sänkyyn, mutta silloin ollaan jo koko sakki hereillä.

noin kolmisen viikkoa sitten, sitä ennen kaveri nukahti ihan ilman mitään omaan sänkyynsä eikä heräillyt yöllä(silloin kaveri nukku meidän välissä viikon kun kärsi kovasta kuumeesta)Mietityttää vain, et jos joka ilta nukutan hänet ja ehkä otan viereen niin kuinkakohan monta vuotta saan sillain tehdä?...

lapset ei ikinä suostu luopumaan mistään saavutetuista eduista! Tuo yöheräily on varmaan joku vaihe, niitähän tulee ja menee.

mutta kokemus koulii viisaammaksi.

Lapset ovat erilaisia ja sinnikyydeltään erityisen erilaisia. Lapsi, joka suostuu nukkumaan omassa sängyssään, käymään nukkumaan ja olemaan siellä yksin, voidaan kouluttaa myös siinä tilanteessa toimimaan niin, kun lapsi testaa sääntöjä.

Lapsi, joka ei alistu helposti, voi valvottaa koko perhettä yötaisteluillaan, eikä se ole lapselle itselleen mitenkään ongelmallista, hän tekee sen luonnostaan. Meidän sinnikkyyslapsi huudatti öisin vuoden, kunnes totesin, että kauempaa en valvo, ja niin teimme järjestelyn, missä lapsi käy nukkumaan omaan vuoteeseen musiikin auttamana ja jos herää, saa juosta äidin ja isän sänkyyn. Joka yö tuo on tullut, mutta nyt voimme kuitenkin nukkua öisin.

Muut lapsemme (2) eivät ole koskaan olleet noin itsepäisiä asian suhteen ja ovat muutamalla sänkyyn (varmaan sellainen 15 per lapsi) talutuksella pysyneet siellä ja omineet säännöt.

kun jaksatte olla johdonmukasia ja sinnikkäitä. Onko lapsi siis tähän asti nukkunut omassa sängyssään vai teidän välissä?

Meillä ei lapsia ole koskaan nukutettu, on vain viety omaan sänkyyn, luettu iltasatu, sanottu hyvää yötä ja valot pois. Myöskään väliin ei ole otettu vaan opetettu että jokaisella on oma sänkynsä jossa nukutaan. Toki aamulla joskus lapset könyävät meidän sänkyyn, mutta silloin ollaan jo koko sakki hereillä.

hän oli kuin "herran enkeli" 4viikkoa kun joutuin olemaan päiväkodissa oman hoitajansa loman ajan ja nyt on ollut 2päivää aikas kauheita kun on ollut oman hoitjan luona..en tiä sit saako taas "liikaa" huomiota kun saa o0lla omassa pienessä porukassa eikä isossa laumassa(poika siis perhepäivähoitajalla).



ja täytyy kyllä ihmetellä kaveria;hänelle tosiaan tämä valvominen ei haittaa vaikka yöunet ovat lyhentyneet noin 3:lla tunnilla..

Tai että lapsen kanssa on samassa huoneessa jotta nukahtaa?

Onko lapselle mukavampaa, että vanhemmat kantavat väkisin takaisin itkevää ipanaa ja vielä keskellä yötä???????



Ei sitä "saavutettua etua" nyt niin kauan vaadita, etteikö jokainen äiti ja isä vuoroiltoina voisi lukea 15 min lehteä/kirjaa tai miettiä omia asioitaan lapsen kanssa samassa huoneessa.



Kivat traumat saattaa pienelle jäädä moisesta yöllä huudattamisesta. Mutta mitäs se kunhan vanhemmat "pääsevät helpolla".

Tai että lapsen kanssa on samassa huoneessa jotta nukahtaa?

Onko lapselle mukavampaa, että vanhemmat kantavat väkisin takaisin itkevää ipanaa ja vielä keskellä yötä???????

Ei sitä "saavutettua etua" nyt niin kauan vaadita, etteikö jokainen äiti ja isä vuoroiltoina voisi lukea 15 min lehteä/kirjaa tai miettiä omia asioitaan lapsen kanssa samassa huoneessa.

Kivat traumat saattaa pienelle jäädä moisesta yöllä huudattamisesta. Mutta mitäs se kunhan vanhemmat "pääsevät helpolla".

lapsi yöllä herätessään hakee sitä samaa turvaa ja samoja olosuhteita kuin nukkumaan käydessään. Esim jos illalla äiti tai isi istuu siinä sängyn vieressä paijailemassa ja valot on päällä, lapsi automaattisesti yöllä herätessään haluaa saman tilanteen takaisin.



Minä ja sisarukseni ja lukuisat muut tuntemani jo aikuiset ihmiset ovat nukkuneet lapsesta asti yönsä omassa sängyssään (ja tahtojen taistot on käyty varmaan jokaisen kohdalla läpi) eikä kukaan tuntemani ihminen ole psykoottinen, tärisevä ihmisraunio sen vuoksi.



Jostain kumman syystä nykyään lapsia ei voida komentaa tai mitään rajoja asettaa sen vuoksi, että lapsi saa siitä ikuiset traumat. Haloo!?

Saatan kanniskella niitä takas omaan sänkyynsä nukkuvina -jos en saa nukahdettua. Useimmiten kuitenki nukutaa kaikki samassa kasassa aamuun mennessä.



Ja illalla nukutetaan (ei rumbata). En yhtään ymmärrä mitä haittaa siitä on lapselle, että luen sadun ja istuskelen seurana jonkin aikaa.



Aika aikaansa... jos mulla on kolmevuotias lapsi, niin mielestäni mulla EI VOI olla illalla sen tärkeämpää tekemistä, kuin varmistaa että lapsi saa nukahtaa turvallisella mielellä ilman itkuja.

lapset ei ikinä suostu luopumaan mistään saavutetuista eduista! .

Tuo on kyllä niin suurta höpöhöpöä kuin olla vain voi. Ja tuollaisen uskomuksen vuoksi sitten vauvatkin pakotetaan nukkumaan yksin omassa huoneessaan, kun muuten niitä ei sinne ikinä saa nukkumaan.

Sanonpa vaan, että ei pidä paikkansa. Meidän molemmat on nukkuneet vanhempien sängyssä ensimmäisen vuoden. Silti siirtyivät omiin sänkyihin ilman sen suurempaa vastaansanomista, kun aika oli heille oikea. Ja nyt nukkuvat heräämättä omissa sängyissään, kun ovat 2 - ja 4-vuotiaita.

lapsi yöllä herätessään hakee sitä samaa turvaa ja samoja olosuhteita kuin nukkumaan käydessään.

Jostain kumman syystä nykyään lapsia ei voida komentaa tai mitään rajoja asettaa sen vuoksi, että lapsi saa siitä ikuiset traumat. Haloo!?

Lapsia on niin erilaisia... Tuota aina sanotaan, että olosuhteet pitää olla nukkumaan mennessä samat kuin yöllä. Meillä se ei ainakaan auttanut yhtään nuoremman kohdalla, joka nukahti viereeni parivuoteeseen ja heräsi yöllä karjumaan, vaikka olisin nukkunut aivan samassa asennossa kuin illalla. Minkäänlaista helpostusta ei tuonut yöhuutoon samat olosuhteet, kun lapsi kerran oli päättänyt huutaa.

Ja tuosta komentamisesta. Toki olen sitä mieltä, että vanhempien tehtävä on kasvattaa lapsiaan. Mutta nyt oli kyse alle kaksivuotiaasta pikkuisesta, jonka ymmärryskyky ei vielä ole ihan älyttömän laaja, ja joka ei ehkä vielä osaa edes puhua. Sellaisen pienokaisen kasvattaminen noin kovalla kädellä on mielestäni julmaa. Isompien lasten kanssa onkin sitten taas jo aivan eri juttu.

että vauva nukkuu omassa huoneessaan?