Lue keskustelun säännöt.
Huostaanotosta tuli mieleen, etteihän täällä oikeesti
07.07.2008 |
kukaan luule, että lapsia otetaan psyvästi huostaan jotenkin yllättäen ja pienistä syistä? Jos kuulet sellaisen tarinan, se on tarina. Taustalla on aina painavia syitä. Esim. julkisuudessa aina joskus joku vanhempi kertoo "epäoikeudenmukaisen" tarinsa siitä, miten häneltä on lapset viety ilman syytä. Äkillinen huostaanotto voi olla mahdollinen yksittäisestä painavasta syystä ilman varoituksia, mutta jos vähänkin on näyttöä, ettei pysyvään huostaanottoon ole syytä, tilanne raukeaa. Suomessa on satoja perheitä, joissa oikeasti ainut oikea vaihtoehto olisi lasten huostaanotto ja pysyvä siirto laitokseen/sijaisperheeseen/perhekotiin. Mutta näin ei säästösyistä valitettavasti useinkaan tehdä. Lapsia asuu mitä järkyttävimmissä perhetilanteissa.
Avohuolto on toki hyvä asia. Moni perhe hyötyy siitä ja sen turvin vältytään perheen hajottamiselta. Mutta raja menee jossain. Tai sen pitäisi mennä. Surullisen usein mennään vain aikuisten ehdoilla ja aikuisten tarpeiden mukaan. Lapsi hoitaa aikuista monessa suhteessa. Suomessa hoidetaan aina ensisijaisesti aikuista ja katsotaan VANHEMMAN oikeuksia lapsiinsa. Lapsia ei huostaanoteta ettei se vanhempi ihan totaalisesti romahda- tyylinen toimintatapa. Se että aikuinen kotona on pahasti mielenterveysongelmainen, väkivaltainen, käyttää aineita, ei pysty turvaamaan lapsen perushoitoa saati psyykkistä kasvua ja kehitystä, ei vielä monestikaan johda huostaanottoon. Katsellaan ja annetaan tilanteen kehittyä. Sitten usien ollaankin tekemisissä vakavasti häiriintyneen lapsen kanssa, jonka ennuste on usein huono. Ensimmäiset elinvuodet kun ovat valitettavan usein korvaamattomia. Jää pysyvät arvet.
Kommentit (9)
ottaa itse yhteyttä sos.viranomaisiin. Monesti syy esim. teini-ikäinen, jonka kanssa vanhemmilla ei enää "käsiä", on pitelemätön, terrorisoi koko perhettä tmv. Kertoo tietysti aika paljon myös hukassa olevasta vanhemmuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä aiheuttaa sossuissa epäluottamusta on lasten sukulaisten eristäminen ja sukulaissijoitusten vastustaminen periaatteesta ilman että sukulaisia edes kartoitetaan. Ajatus että molempien sukujen täytyy olla läpimätiä jos yksi siellä on lastensuojelun asiakas.
Tai se että ikärajat on kuin lakikirja, viiskymppinen mummo on liian vanha. Riippumatta tapauksen yksilöllisistä tekijöistä.
"säädöksiin" on tulossa muutoksia. Nyt ollaan taas siirtymässä sille linjalle, että ensisijaisesti sukulaissijoitus, jos vaan mahdollista. Ruotsissa on ollut näin jo pitkään ja hyviä tuloksia saatu.
Toki niissä on aina riskinsä. Ja monesti lapselle parempi joku toinen taho. Mutta just toi, että automaattisesti pidettäs huonompana sukulaisia kuin ulkopuolista, pitäs jäädä menneeksi tavaksi. Samoin toi ikäraja asia.
Se, että jos lapsi sijoitetaan suvun ulkopuolelle ja rajataan sukulaiskontakteja on monesti ihan perusteltua. Lapsen pitää päästä kiinnittymään uuteen perheeseen ja kotiin. Eikä esim voi reissta sukulaisissa jokaviikonloppu. Monesti sukulaisten syyllisyydet ym aiheuttavat sen, että lapselle annetaan kaikki periksi ja elämä on sukulaislomalla rajatonta mikä voi olla tosi hämmentävää lapselle, joka tarttis just selkeet rutiinit ja rajat. Nekun luovat turvaa kaiken kaaoksen keskellä. Varsinkin siis pienen lapsen ollessa kyseessä. Toki sitten pikkuhiljaa voidaan sukua ottaa mukaan lapsen elämään enemmänkin, jos kaikki menee hyvin. Mutta sijoituksen alussa oikeasti on tärkeää lapsen asettuminen uuteen kotiin. Ja ensiarvoisen tärkeää sukulaisen tuki lapselle ja sijoitukselle. Että lapsi voi hyvällä omallatunnolla asettua uuteen kotiin. ettei hän koe, että kiskotaan eri suuntiin. Vaan että aikuiset yhdessä päättää lapsen parhaaksi.
Vasta viimeisenä keinona sijoitetaan vieraaseen perheeseen.
Sukulaissijoitus on siis ensisijainen vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei olla siirtymässä vaan lakimuutos tuli voimaan jo tämän vuoden alussa.
Sukulaissijoitus on siis ensisijainen vaihtoehto.
Se että lakimuutos tuli voimaan ja että sitä käytännössä noudatetaan kestää vuosia. Käytännössä se monella paikkakunnalla vaatii sukupolven vaihdoksen ennenkuin asenteet ja työskentelytavat oikeasti muuttuvat.
Lakimuutoskin on 15 vuoden lobbauksen tulos. Ja sillä on paljon periaatteellisia vastustajia. Muutenkin vähän resursseja ja pitäis nekin tuhlata sukulaisten kartoitukseen kun on valmiita perhekoteja johon on jo olemassa olevat suhteet.
Ja tätä lakia kyllä myöskin noudatetaan. Tiedän tämän varmasti kun olen noiden asioiden kanssa tekemisissä työkseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosiaalityöntekijät sanoivat, että vuoden alusta on pakko sijoittaa sukulaiselle jos sopiva löytyy, mutta he kyllä totetuttavat jo. Siis sain tavallaan uuden lain perusteella etuoikeuden jo ennenkuin laki tuli voimaan. Nyt on tosiaankin kartoitettava lapsen sukulaiset ja tuttavat (ei siis ole pakko olla sukua) ja vasta on ei lähiverkostosta ketään sopivaa löydy, sijotetaan vieraaseen kotiin.
täydessä yhteisymmärryksessä. Aina ei siellä kotona ole tapahtunut mitään kamaluuksia.