Onko muilla nipottavia/mäkättäviä miehiä?
Uusperhekuvioissa olemme elelleet kesäkuun alusta asti. Mulla 6v. lapsi, miehellä ei lapsia. Kaikki sujuu muuten varsin hyvin, mutta kodinhoidosta ja siivoamisesta tulee riitaa jatkuvasti. Ja nimenomaan niin, ettei mies ole tyytyväinen kodin siisteyteen. Minä vastaan meillä viikkosiivouksesta pääsääntöisesti ja olen omasta ja ystävieni mielestä vähintään keskiverto siisti ihminen. Meille voi tulla yllätysvieraita ilman, että tarvii silmiä hävetä päästään. Mies kuitenkin nipottaa ns. pikkuasioista, eli joistakin yksityiskohdista. Eteisessä olevan arkun päällä ei saisi koskaan olla yhtään tavaraa. Ja muutenkin erilaiset tasot, varsinkin tiskipöytä ovat hänen suosikkikohtiaan. Astat eivät saa olla ltaassa edes varttia likoamassa, sillä hänen mielestään ne pitää pestä heti (onneksi on tiskikone). Sen sijaan hänen työhuoneensa ja yöpöytänsä saavat olla kuin pommin jäljiltä. Olemme keskustelleet asiasta monta kertaa. Mua ottaa päähän, kun tuntuun että mua syytetään ja syyllistetään asiasta, jossa en tunne tekeväni mitään väärin, yritän parhaani ottaakseni huomioon miehen toiveet jne. Ja mieskin tulee keskusteluissa vastaan, mutta sitten käytännössä hän kuitenkin säännöllisesti saa minun raivon partaalle motkottamalla ihan pikkuasioista. Esimerkki eiliseltä: Eilen olin tullut 5 min aiemmin kotiin kuin hän, pistänyt samantien pastakattilan kiehumaan ja silmäilin aamulla lukematta jäänyttä lehteä. Noh, herra tulee kotiin ja ensimmäisenä alkaa mäkätys, että eteisen arkun päällä on pojan päiväkotipiirroksia, mun autonavaimet ja käsilaukku. Siinä ei sais olla ikinä mitään, ei siis edes puolta tuntia, eli sen verran että ehtis syödä rauhassa. Mä en jaksa enää aiheesta keskustella, koska siitä ei ole mitään hyötyä. Mä yritän pitää tasot ja pöydät tyhjinä, kun tiedän, että se sitä ärsyttää, mutta en ymmärrä sitä, ettei tavaroita sais mihinkään laskea edes hetkeksi. Pitäis vissiin lukea sanomalehtikin postilaatikolla ja laittaa se siitä suoraan paperinkeräykseen, niin se ei olis varttiakaan keittiön pöydällä. :-) Neuvoja kaipaan? Miten ratkaista tilanne?
Kommentit (18)
Kuulostat kyllä ihan mieheltäni. Oletko varma, ettet ole? :-) Kyllä saattaa olla kyse tällaisesta asenne-erosta, tosin ei mieheni laita itsekään aina kaikkea heti paikoilleen, hän vain haluaisi laittaa. Siis tavoitetaso on korkeammalla kuin arkitodellisuus. Sietäähän hän sitä lehtien alle peittyvää yöpöytäänsäkin ja työhuonetta, johon tuskin pääsee kävellen sisään, kun lattialla on mappeja ja muuta romua, joka odottaa paikoilleen laittamista ja roskiin kuljettamista. Jos kyse olisi minun romuistani, olisin toiminut jo ajat sitten...
Eli kyllä minäkin järjestelen mielelläni tavaroita useammin kuin kerran viikossa viikkosiivojen yhteydessä, mutta voin kyllä sietää postipinoa päivän parikin joskus ilman, että iskee vimma käydä paperit läpi. Minä olen ehkä enemmän esteettinen (mies järjestyksenhaluinen), eli minusta pitäisi olla tyylikästä ja tavaroiden pitäisi olla ns. mietittyjä. Miehellä on kaikkia kummallisia tavaroita, joiden tarpeellisuutta ja/tai kauneusarvoa välillä ihmettelen. Mutta kun on molempien kodista kyse, niin molempien tavaroitahan siellä saa olla... Ja vähän samaa asennoitumista toivoisin häneltäkin, eli kummankin pitää saada elää sillä tavalla, että on hyvä olla.
ensimmäistä kertaa kuulen, että jollakulla muulla on samanlaisia " ongelmia" kuin minulla. olen naimisissa todella siistin ja järjestelmällisen miehen kanssa, kotimme on lähes koko ajan saksalaisessa ojennuksessa. mieheni on kyllä siitä johdonmukainen, että hän ei vain nipota minulle siisteydestä, vaan pitää itsekin (minua enemmän) huolta omista tavaroistaan ja kotimme järjestyksestä. mieheni pitää vaatekaappinsa paita-, housu- ja sukkapinot vatupassissa, mikä on todellinen nähtävyys miehen saavutukseksi.
seurusteluaikana miehen järjestysinto tuli jo esiin mm. niin, että kun pidimme jotain juhlia mieheni kämpillä, hän vieraiden tullessa laittoi kännykkänikin piiloon laatikkoonsa. olin aika äimistynyt moisesta. mieheni järjestysinto on herättänyt minussa monta kertaa todellista kiukkua, varsinkin kun hän on järjestänyt kyseenlaisia tarve-esineitä piiloon kertomatta minulle, minne hän ne laittoi. tämä piirre on onneksi yhdessäolon myötä lieventynyt huomattavasti, eikä hän enää koske kovinkaan usein henk.koht. tavaroihini. sen sijaan keittiössä saatan edelleen etsiä astioita tai ruokatarvikkeita, koska mieheni on keksinyt tavaroille mielestään paremmat paikat.
kodissamme vallitsee hyvin simplistinen, mutta tyylikäs sisutus (miehelläni on mielipiteitä, tyylimme sopivat yhteen ja pystymme demokratiaan). olen aika lailla mukautunut mieheni makuun tavaroiden esille laitossa, koska toisaalta olen pienempänä ollut itsekin samanlainen eli omistamme mahdollisimman vähän turhaa tavaraa ja koriste-esineitä emme omista. kun meille tuli kissa, mieheni pehmeni sen verran, että kissan lelut saivat olla lattialla. en tiedä, miten sitten käy, kun meille tulee lapsia - tavaran määrä kuitenkin lisääntyy huimasti ja haluaisin, että lapset voisivat jättää joskus leikkinsä kesken ja jatkaa niitä taas tilaisuuden tullen ilman, että leikkiä tarvitsee " rakentaa" uudelleen.
minulla ja miehelläni on aivan erilainen lähtökohta siivousasioitten suhteen eli minä haluaisin kerrätä muutamat villakoirat sängyn alle ja antaa kodin joutua lievään kaaokseen ennen kuin siivoan. minusta siivouksesta saatu nautinto on paljon suurempi kuin näkee, että alkutilanne ja lopputilanne ovat todellakin erilaiset ja on saanut jotain aikaan. mieheni taas on ylläpitosiivoaja ja -järjestäjä eli kotimme ei minusta ole koskaan likainen ja epäjärjestyksessä. olen kaikin mokomin jättänyt viikkosiivouksen hänen huolekseen, koska hän sen haluaa tehdä ja saa aikaan mieleisensä jäljen. viikkosiivoukseen hän keskittyy niin intensiivisesti, että toivoo minun keksivän siksi aikaa muuta ohjelmaa kodin ulkopuolelle.
alussa siivouksesta ja järjestyksestä tuli riitaa, mutta olen tosiaan muuttanut omaa elämäntapaani riittävän paljon siihen suuntaan, että elämme tämän asian kanssa sovussa. meissä on se perimmäinen ero, että mieheni hallitsee omaa elämäänsä kodin kunnossapidolla (ainakin kotona on asiat järjestyksessä, jos muuten menee huonosti) ja minä taas olen valmis joustamaan kodinhoidosta, jos muussa elämässä on tilapäisesti kiireempää. minussa on vähän taiteilijanvikaa ja jollain tapaa saan inspiraatiota joistain esineistä ja materiaaleista, kun laitan ne esille ennen työskentelyä. unelmoinkin, että saisimme jossain vaiheessa oman kodin, jossa minulla olisi edes pieni " ateljee" , johon miehelläni ei olisi lupaa mennä järjestelemään. kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen mieheeni: minun ei tarvitse nääntyä kotitöiden alle ja tiedän, että perheenlisäyksen koittaessa minulla on kodin- ja lastenhoitoon osallistuva mies :).
Nyt kun olen ystäväpiirissä asiasta tilittänyt, nyt joukosta on " paljastunut" pari muutakin vastaavanlaista paria. Eli mies nipottaa ja motkottaa ja nainen olisi rennompi. Onko tämän ääneen sanominen samanlainen tabu kuin se, että nainen haluaa seksiä enemmän kuin mies? Luojan kiitos olen nyt siinä suhteessa löytänyt tasaveroisen kumppanin, eli enää ei tarvi vongata ja vongata. :-)
Ihanaa, että muillakin on nipoja miehiä! :)
Oma mieheni on myös hyvin tarkka ja siisti - vaatekaapista ja pyykin ripustamisesta alkaen. Meillä eniten riitaa tulee siitä, että minun tapani tehdä asioita ei kelpaa hänelle, vaan minun pitäisi tehdä kaikki samalla tavalla kuin hän. No, siinä vaiheessa minulla menee pinna ja lykkään tehtävän hänelle " no tee sitten itte kun paremmin osaat" . Ja niin minusta tulee hänen silmissään laiska ja saamaton.
Meillä on myöskin kotosalla aina siistit ja tyhjät työtasot eikä turhaa tavaraa saisi lojua missään. Mieheni on työn takia paljon poissa, joten käytännössä minä hoidan meillä viikkosiivoukset ja muutenkin huushollin. Silti hän kokee tekevänsä perheessämme kaiken...
Perhekuviostamme sen verran, että minulla on aikaisemmasta liitosta kaksi lasta ja nyt odotamme ensimmäistä yhteistä. Miehelläni ei lapsia entuudestaan ole. Onneksi olen kokeneempi lastenhoidossa, muuten hän varmaan desinfioisi lapsenkin :D
Uusimmassa Ykkösbonus-asiakaslehdessä (eli Me-lehdessä) oli nipottajista juttu. Mieheni tunnisti itsensä siitä, ja se on minusta hieno saavutus se. Mieheni on oikeasti muuten aivan mahtava tyyppi, mutta nipottaminen ja ehdottomuus asioiden hoidossa haittaa parisuhdetta välillä aika lailla. Ja kun hän on muutenkin kärsimätön ja suora sanoissaan, on pahaa mieltä tullut tästä asiasta monta kertaa.
Meillä miehen nipotus on tuttu juttu myös tuttaviemme keskuudessa. Monta hauskaa juttua keskinäisestä nipottaja/possu- asetelmastamme olemme saaneet... Välillä kuvio kyllä keljuttaa, jotenkin koen että se syö naiseuttani. Minä kun en koskaan pääse nalkuttamaan mistään! :D
Niin, ja mieheni mukaan minä en osaa sisustaa... Kai se sisustusinto on hävinnyt siihen, että kun jonkin laittaa johonkin, se ei ole hyvä siinä.
Mutta nipottajan kanssa on hyvä ja turvallista elää - tosin yllätyksetöntä se voi olla ;)
Täytyy varmaan metsästää lehti jostain ja vaivihkaa asetella pöydälle luettavaksi... :-)
Vaikka kovasti yritin etsiä netistä. Toivottavasti saat lehden jostain käsiisi ;)
Mun mies on kanssa tosi kova mäkättäjä, nimenomaan siivousasioissa. Milloin on lattialla töhmää (vauvan jäljiltä), milloin lattia on vaarassa jotenkin naarmuuntua, milloin on tavarat kadoksissa... Mun on ollut vaikea suhtautua tähän kärsivällisesti ja asiasta onkin tullut ihan kohtuuttomia riitoja asioiden pienuuteen nähden. Mutta on rasittavaa aina kuulla tekevänsä asioita väärin, vaikka mielestäni siivoan keskivertopaljon....Kun aina tulee kommenttia, tekisi mieli lopettaa kotityöt kokonaan! Olen yrittänyt katkaista mieheni mäkätykset alkuunsa tokaisemalla vain " joo joo" kun se aloittaa ja painumalla toiseen huoneeseen. Muuten meillä menee hyvin ja miehen mäkätys on tuulista riippuvaista (hyvinä päivinä ei muista motkottaa mistään).
jos mies on hyväntuulinen ja rento, hänellä ei ole tarvetta riipiä riitaa niinkin akkamaisesta aiheesta kuin siisteys?
tässä asiassa, eli haluaisin että tavarat olisivat enempi paikoillaan. Minulle raivostuttavin asiaan liittyvä piirre on se, miten miheni tekee likaisista astioista " torneja" kasaten niitä päällekkäin...
Mitä halusin sanoa, oli se että miheni on usein argumentoinut asiaa niin, että siivoa sinä, kun se sinua häiritsee. Miten nipottajamiehenne siihen suhtautuisivat? (Joku mies sillä taisi kyllä piilotella tavaroita oma-aloitteisesti.) Minusta se ei ole ihan reilu kommentti, mutta on siinäkin perää, eli mielestäni kaikissa asioissa pitää tehdä kompromisseja.
Siinä myös, että eteisessä arkun päällä ei saisi olla ikinä mitään. Sitten viereen on hankittava pöytä jolle käsilaukun voi laskea, sillä käsilaukku pitää voida laskea johonkin, kun tulee kotiin!
Eli meillä ainakaan ongelma ei ratkeaisi sillä, että arkun vieressä olisi pöytä, jolle saisin sen laukun ja avaimet laskea... Kyse on nimittäin siitä, että kaikkien tasojen ja pöytien on oltava tiptopsiistejä. Toivon mukaan ongelma ratkeaa, kun saadaan päivänä minä hyvänsä eteiseen uusi liukuovikaapisto, jossa on oma kori meikäläisen kasseille. Muttei sinnekään voi lapsen piirustuksia ja kauppakasseja huitaista, kai ne on sitten paras vaan kiikuttaa paikoilleen ennen kuin edes vessassa käy... :-) Joku kommentoi, että rennot ja hyväntuuliset ei nipota. Olen ihan samaa mieltä! Itse olen rento ja perushyväntuulinen, ei mun tarvitse motkottaa. Mä en hyvää tuultani ala pikkuasioilla pilaamaan. Meillä on kaveripiirissä myös " teoria" naisista, jotka eivät motkota eli ovat rentoja... Eli jos on rento siivousasioissa, on myös rento sängyssä. En tiedä päteekö isompaan otokseen, mutta meidän tuntemamme suurpiirteiset naiset suhtautuvat myös seksiin rennommin. Voisivat siis nipot miehemme arvostaa enemmän hyvää seksielämäänsä eikä keskittyä epäolennaiseen. ;-)
sen hyvii puolia, esim. kun mies ottaa tuhkat takasta tai tekee mitä vaan, ei tarvi ikinä miettiä että siivooko se jälkensä
viikkosiivoustaso on vaikeempi koska siistiä pitäsi olla mutta mies ei kuitenkaan haluaisi siivota...
mutta mikäs laki se määrää, ettei sellaista pöytää voi olla johon laukun voi laskea? Älä anna miehesi sanan olla laki, sinulla on myös oikeus järjestää kotisi mieleiseksesi. Jos ei kotonansa saa ihminen olla niin kuin haluaa, niin missä sitten???
Eli yritän kiinnittää huomiota niihin asioihin, joiden tiedän miestäni ärsyttävän. Turhautumista tulee siitä, että en kykene siihen... hänen vaatimuksensa ovat tässä suuremmat kuin minun kykyni. Ja vinkkejä kaipasin muilta vastaavassa tilanteessa olevilta siinä, että odotanko vaan, että tottuu siihen, että tavaroita on joskus " väärissä paikoissa" vai onko ainoa keino vaan riidellä tästä säännöllisesti... Yhtä lailla odotan, että mieheni tulee vastaan niissä asioissa, jotka ovat minulle tärkeitä. Esim. muistaa merkkipäivät, lähettelee minulle työmatkoilta lempeitä viestejä, tuo minulle kukkia joskus, hemmottelee minua laittamalla hyväär uokaa, on joskus lapsenvahtina jne. Molemminpuolisesta hyvän mielen tuottamisesta parisuhteessa on kai kyse?
Mulle jäi vähän epäselväksi, että siivoavatko noi nipomiehet itse, kun kerran arvostavat siisteyttä ylikaiken? Jos he kantavat päävastuun siivoamisesta, niin asia on tietysti eri. Mutta jos he vain arvostelevat vaimojen tekemisiä, niin ei hyvältä kuulosta.
Joku kirjoitti yrittävänsä mukautua miehen siisteyskäsitykseen, koska parisuhteessa pitää tulla toisiaan vastaan. Kiinnostaa, että millä lailla nipomies asiassa joustaa, vai onko se vain vaimon tehtävä?
Meillä minä vastaan siivoamisesta. Jos mies sattuu olemaan siivouspäivänä kotona, hän lähtee " alta pois" , koska olen kuulema niin pahalla päällä siivotessani. Johtunee siitä, että siivoan hänen makunsa mukaan liian hitaasti ja haaveilen välillä :D
Myönnän, olen tässä tossun alla tässä asiassa. Nipo mieheni siivoaa meillä todella harvoin, ja sitten kun hän siivoaa, niin siitä saa kuulla monta päivää.
Tämä miehen nipottaminen on meillä se parisuhteen kuuma peruna. Siispä yritän kestää sitä, koska muuten mieheni on oikeasti hyvä aviomies. :)
Juuri äsken mietin, että onko muilla tällaista.Meillä on äsken ihan mieletön riita siivoamisesta.Olen tällähetkellä hieman kuumeessa ja pyysin miestä viemään pojan päiväkotiin.Heti kun hän tuli sieltä alkoi se jatkuva nalkutus siitä että hän tekee meillä kaikki hommat.Meinas jo että tarvii hommaa joku kodinhoitaja mun tilalle.No mä oon kuullu jatkuvasti tätä jäkätystä.Hän ei huomaa että minä kyllä teen oman osuuteni tai ei halua huomata.Mulla alkaa tosiaan pinna palaa kun ei saa rauhassa edes sairastaa vaan heti kun saa silmät auki pitäis jo imuroida sun muuta.Sanoin tänään sille, että senkus hommaat paremman vaimon itselles.Että mulle sopii hyvin vaikka avioero(tällä hetkellä siltä tuntuuki).Kun mä en jaksa tota jatkuvaa suorastaan vit****a.Mies yrittää myös hallita mun tekemisiä esim.yritin lopettaa tupakanpolttoa.Tää mun mies sitten vahti mua kokoajan ja haisteli ja sai ihan hirveet raivarit kun en onnistunutkaan.Hän on pyrkinyt hallitsemaan monilla eritavoilla esim.taloudellisesti jne.mä oon jotenki tosi kyllästyny tähän ja jos ei ois tota lasta ni luultavasti olis jo erottu aikaa sitten.On kerran ollu jo vireilla mutta peruttiin.Muuten ihan kiltti mies mutta todella ärsyttävä!!!
anais:
Mun mies on kanssa tosi kova mäkättäjä, nimenomaan siivousasioissa. Milloin on lattialla töhmää (vauvan jäljiltä), milloin lattia on vaarassa jotenkin naarmuuntua, milloin on tavarat kadoksissa...Tutulta kuulostaa, meilläkin on aina muka likasta (oikeesti ei ole ikinä) ja sitten kaikenmaailman naarmuja ja pilkkuja mitä en edes silmällä näe löytyy vähän väliä seinästä, lattiasta, autosta ym...ja tavarat on kadoksissa ihan kun minä pitäisin miehen kalsareita ja sukkia tai ilokseni piilottelisin niitä. Ennen oli kauhea möly just esim. lehdistä pöydällä, mutta se loppui kun sanoin että minullakin on oikeus asua kodissani ja jos luen lehtiä pöydällä niin luen. Mies kun ei sitä keittiön pöytää käytä muutenkaan, joskus ehkä syö siinä mut harvoin. Ei pidä antaa periksi sellasista omista tavoista mitkä ei vahingoita ketään, kuten lehtien luku rauhassa siirtelemättä niitä välillä!
Taidan itse olla vähän miehesi tapainen joissakin asioissa...
Minä olen tulkinnut tilanteen meillä niin, että meillä on vaimon kanssa vähän eri asennoituminen siivoukseen ja siistinä pitämiseen.
Eli. Vaimon mielestä on ok jos välillä jättää vähän tavaroita eri paikoille, joskus kummallisiin paikkoihin ja aika paljonkin. Mutta sitten siivotaan ne kyllä jossain vaiheessa. Minusta taas kannattaisi yrittää pitää paikat siistinä, laittaa tavarat heti oikeille pakoilleen, niin ei tarvi niin usein/paljon siivoa niitä sitten.
Eli kai me ollaan vaimon kanssa suunnilleen yhtä " siistejä" , mutta niin että minä haluaisin pitää yllä se tietty taso itsestään laittamalla tavarat aina oikeille paikoilleen, ja vaimon näkemys taas on se että voi olla enemmän " aaltoliikettä" , välillä sotkuisempaa ja sitten siivotaan, mutta " keskimäärin" siis suunnilleen yhtä siistä.
Voisiko teilläkin olla kysymys jostain tällaisesta, eli että asennoituminen hommaan on vähän erilainen. Tiedän että se voi olla hankalaa, meilläkin ollaan näin tyhmästä asiasta riidelty aika paljonkin ja juteltu myös. Ratkaisua ei vielä ole, mutta ollaan ehkä ymmärretty toistemme näkemykset kuitenkin...