VESISYNNYTYS

Kun synnytin esikoista, niin olin avautumisvaiheen ammeessa. Lämmmin vesi auttoi hyvin kipuihin enkä tarvinnut muuta kivun lievitystä. Avautumisvaihe oli myös nopea, vaikka oli eka synnytys. Vauva oli iso eikä laskeutunut kunnolla, joten jouduin tulemaan ammeesta pois. Ponnistin puoli-istuvassa asennossa 1,5 tuntia, jonka jälkeen siirryimme leikkaussaliin, koska synnytys ei edennyt. Tyttömme syntyi siis lopulta sektiolla. Hän oli n. 5-kiloinen eikä olisi mahtunut syntymään alakautta. Muuten olisin halunnut synnyttää ammeseen. Suosittelen ammetta!!!

niissä äidille on annettu peräruiske ennen altaaseen menoa ettei sitten kakkaa ponnistusvaiheessa veteen. Ei sinne veteen ole muuta tullut kuin vähän verta- istukkahan syntyy usein vasta myöhemmin eikä siis heti siinä samassa rytäkässä. Monet kai menee jo istukan syntymisvaiheessa sitten sängylle altaasta pois.



Vesisynnytyksissä jostain syystä äiti vuotaa yleensä vähemmän ( vesi pehmittää kudoksia jne), joten ei noissa videoissa mitään kauheeta eritesakkaa vedessä näkynyt:)



ihmetys rv 33+6

Hei Tyty07, kiitos kun kerroit kokemuksistasi. Minulla olisi mahdollisuus vesisynnytykseen kuukauden kuluttua syntyvän esikoisen kanssa. Yksi asia kuitenkin epäilyttää (olen tätä kysyessäni ehkä vähän "outo"), mutta miltä se tuntuu kun sinne altaaseen "syntyy" myös kaikkea muuta - ruumineritteitä, verta jne. Minua askarruttaa allassynnytyksessä eniten se, miten täyteen se allas tulee kaikkea muuta mössöä ja miten sen seassa pystyy olemaan, vai vaihtuuko vesi koko ajan? Vai huomaako sitä edes uivansa sylttyseoksessa kun synnytys on käynnissä? Kun altaasta nousee pois, meneekö äiti suihkuun vai sänkyyn vai mitä siinä tapahtuu?



Esikoissynnyttäjä panikoi ja esittää yksityiskohtaisia kysymyksiä :-) Jos jolla kulla muullakin kon kokemuksia vesisynnytyksestä, niin kaikki kokemukset ja pienimmätkin yksityiskohdat otetaan ilolla vastaan! Kiitos kiitos...

Makailin toisen lapseni synnytyksen alkuvaíheessa kotona ammeessa, helpotti selvästi supistuksia. Sairaalaan (NKL) päästyämme pääsimme allashuoneeseen; makailin lopulta ammeessa vain n. 15 min eli n. 3 supistuksen ajan, mutta sitten kivut pahenivat eikä ammeessa löytynyt mukavaa asentoa. Avautumisvaihe oli hämmästyttävän nopea, kun nousin ammeesta meni alle puoli tuntia kun poikamme syntyi. Sain epiduraalinkin, mutta ei ehtinyt vaikuttaa (poika syntyi alle 15 min kuluessa).



Kannattaa kokeilla, mutta luulisin, että harva ammeessa viihtyy loppuun asti. 37-asteinen vesikin alkaa pidemm´än päälle tuntua vilpoiselta!

Minä synnytin kuopukseni veteen Vammalassa. Se siis oli toinen synnytykseni ja kesti 6h. Ammeessa ehdin olla vain muutaman supistuksen ajan ennenkuin sain ponnistaa ja vauva syntyi. Harmitti, kun en ehtinyt olla pidempään, koska vesi oli todella ihanaa!



Vedessä oli tosi rentouttavaa olla ja liikkuminen ja asennon vaihtaminen oli paaaaljon helpompaa kuin kuivalla maalla. En todellakaan olisi voinut kuvitellakaan nousevani pois sieltä ponnistuvaiheen ajaksi. Onneksi Vammalassa sai synnyttää veteen. :)



Oletko lukenut kirjan Vesi kannattaa? Se on Hanna Hirvosen kirjoittama. Kannattaa lukea, jos et ole vielä lukenut.



Jos synnytän vielä joskus (toivottavasti näin käy), niin ehdottomasti haluan sellaisen synnytyspaikan missä on amme käytettävissä!

ja kokemus oli aivan ihana!! Sanoin, että enää en sitten suostu mihinkään muuhun :)

Ponnistaminen oli jotenkin helppoa, koko ajan tunsi vauvan liukuvan alaspäin ja sai itse säädellä ponnistusvoimaa. Kun tuntui liian repivältä, en enää ponnistanut vaan odotin kudosten venymistä ja seuraavaa supistusta. Ponnistusvaihe kesti kokonaisuudessaan 8 min. Veteensynnytettäessä ei ponnistusvaihe saa venyä ja töitä pitää tehdä niin, ettei vauva ehdi kärsiä hapenpuutteesta, mutta minulla ponnistusvaihe oli kevyt, käytin apuna myös ääntä, jonka yritin pitää katkeattomana, ettei tule sellaista apinan raivolla työntämistä, josta niin helposti seuraa repeämiä.. Minun kokemukseni siis todella helposta ja miellyttävästä synnytyksestä! Veden lämpötila oli juuri sen 37 C, jos laski 36,5 C:seen tuntui liian viileältä, mutta kun laskettiin lämmiikkeeksi kuumaa vettä, sanoin aina juuri 37 kohdalla, että ei enempää kuumaa, muuten tulee tukala olo.. Olin ammeessa siis ensin kahteen otteeseen tunnin (silloin ei välttämättä olisi ammetta tarvittu), sitten puolitoista tuntia poissa ja siinä välissä puhkastiin kalvot. Lopussa olin vielä reilu 2 tuntia. Ponnistusvaiheessa mies puristi peukalonhangasta kivunlievityspistettä ja siis kivut eivät olleet ollenkaan sietämättömiä! Ainoastan, kun pää syntyi, peräännyin ns. karkuun kipua, mutta muuten pystyin olemaan aikalailla rentona.

Tämä toinen synnytykseni kesti säännöllisten (muttei kipeitten) supistusten alusta 10,5 tuntia. Ensimmäinen synnytys kesti ensimmäisestä (jo kipeästä) supistuksesta 4,5 tuntia. Siitä tunnin verran olin ammeessa, mutta PHK-S:ssa ei ole mahdollista synnyttää veteen.. Siellä oli niin pieni ammekin että sieltä ihan mielellään tuli pois.. Ekassa synnytyksessä ponnistusvaihe puoli-istuvassa asennossa kesti 3 min ja repesin aika pahasti.. Toisessa synnytyksessä tuli pieni naarmu, kätilön mukaan kuin asfaltti-ihottumaa, eli käytännössä ei mitään..

Toipuminen on ollut todella nopeaa, se alkoi oikeastaan siitä, kun muutama minuutti vauvan syntymän jälkeen nousin ammeesta sänkyyn vauva sylissä :)

Mukavaa synnytystä, toivottavasti vesi auttaa sinua saamaan ihanan voimaannuttavan synnytyskokemuksen! :)

Leeti

Itselläni takana 2 synnytytsä 'kuivalla maalla' ja kaksi epäonnistunutta epiduraaliyritystä. Ei kiitos enää ikinä!!

Molemmissa synnytyksissä (Jorvi + Kätilöopisto) olen seisoskellut kuumassa suihkussa 2-3 tuntia- paras lääke supistuksiin!! Minulla siis vei auttaa selvästi. Ilokaasuakaan en voi ottaa, joten vesi olkoon se mun kivunlievittäjä:)

Nytpä olen siis menossa Haikaranpesään, jos kaikki sujuu hyvin ja haluan vesisynnytyksen. Siellä on ainakin kokemusta asiasta ja suhatuminen on erittäin myönteistä.



Kiitos kirjavinkistä, pitääpä lainata! ihmetys rv 27