Lasten ikäeroista

En vielä osaa sanoa, miten " selivtään" , kun kolmatta odottelen...mutta loppu alkaa jotenkin jo häämöttää ja tuo sama miete on mielessä.. Meillä esikoinen on 3v8kk ja kakkonen 1v 10kk, kun kolmonen syntyy. Tai ainakin näin toivin, että loppuun asti päästään.



Nytkin riittää vauhtia kahden pojan kanssa, mutta toisaaltaan ajattelen, että samalla rytinällä mennään...elän varmaan pilvilinnoissa :)



Mutta jos vauva yhtä " helppo" kuin kaksi edellistä, niin luulen, ettei ihmeitä tule, kun vaan muistaa itese levätä ja mennä aina ajoissa nukkumaan. Ja mies on kyllä superhyvin mukana kaikessa ja apuna.



MR rv31+2

Ja hiukan mietityttää miten me pärjätään, mutta toivottavasti hyvin. Ainakin näiden kahden kanssa on mennyt ihan kivasti ja olen hyvin itse jaksanut. Nyt kyllä alkuraskaus väsyttää.

Meillä siis lapset kolmannen syntyessä ovat noin 2v11kk ja 1v6kk. Kolme lasta kolmeen vuoteen. :) Toivottavasti heillä on toisistaan seuraa. Saas nähdä miten muut suhtautuu tähän, ei olla puhuttu kenellekkään. Ja tuttavissa ei kyllä ole kellään lapsia näin pienellä ikäerolla.

eli esikoinen oli 4v1kk ja toinen 2v4kk kun kuopuksemme syntyi. Nyt vauva ensi viikolla 5kk. Olemme selvinneet todella hyvin! Tämä on niin ihanaa aikaa. Helpompaa minulla nyt on kuin silloin kun keskimmäinen syntyi. Minulla on nyt enemmän aikaa vauvalle, kun vanhemmat naperot leikkivät keskenään, mustasukkaisuutta on ollut ilmassa yllättävän vähän.



Olen oppinut relaamaan täällä kotona. Välillä vilistää nurkissa pölykoiria, keräyspaperipinot kasvavat ja muutenkin sotkua. Mutta mitä pienistä! Siivoan kyllä, mutta en yksinkertaisesti ehdi aina tehdä kaikkea mitä haluaisin. Mutta perusasiat on kunnossa: lapsille aikuisen seuraa, lämmintä ruokaa, ja puhtaitakin lapseni ovat =)



Välillä tietty meinaa hermo mennä kun tulee huutoraivareita (siis myös minulle!), mutta kyllä lasten on hyvä välillä huomata, ettei se äiti nyt ihan mitä tahansa menoa jaksa. Että siinäkin kohtaa en enää soimaa itseäni ihan loputtomiin, vaikka aina hihojen palamisesta tulee morkkis vähäksi aikaa.



Minusta on ihanaa kun lapsilla on sisaruksia pienillä ikäeroilla! Halusinkin kirjoittaa sinulle meidän hyvistä kokemuksista, koska minua peloteltiin ihan liikaa ennen vauvan syntymää. Vaikka lyhyet ikäerot ja enemmän kuin kaksi lasta, niin kaikki voi mennä todella hienosti =)



Minulta yhdessä kyläpaikassa kysyttiin viime viikolla, että miten sä olet nyt jaksellut? Mä ihmettelin, että miten niin, että en ole ollut kipeänä tai mitään... Kysyjä tarkensi, et kun on nyt noi kolme lasta? Itse ei tullut edes ajatelleeksi, että pitäisi olla lasten takia jotenkin väsynyt ;o)



Kyllä aika paljon riippuu lapsistakin, nämä meidän lapset nukkuvat yöt hyvin, päiväunet päälle -ja muutenkin ovat aika rauhallista sorttia...



Yst.terv. Anttusanttu kera lapsien (yksi poika ja kaksi typyä)

esikoinen 4v6kk toinen 1v4kk kun kolmas syntyi ja minulla oli rankkaa. Sairastuin masennukseen kuopuksen ollessa 3kk ja syyksi epäilen haluani tehdä kaikki itse ja yritin olla ns. superäiti. Sairastumisen jälkeen alkoi helpottaa kun mieheni otti vastuuta paljon enempi ja minä älysin ettei kaikkea oikeasti tarvi äiti ihmisenkään jaksaa ja tehdä. Kyllä sitä jaksaa kun ymmärtää ettei ihan kaikkea vaadita meiltä äideiltäkään :o)



niiloakseli lapset -98,-01,-03,-04 ja vitonen rv12

Mielenkiinnolla luen kokemuksistanne, lisää kiitos! Meidän lapsilla ikäeroa 1v 7kk, kuopus nyt 10kk eli samanikäinen kuin esikoinen oli kun aloin odottamaan toista. Vauvakuumetta ei todellakaan vielä ole, sillä välillä on hyvin raskasta näiden kahdenkin kanssa.



Siksi ajattelinkin kysyä Niiloakselilta joka kirjoitti kolmannen lapsen jälkeisestä masennuksesta, että millä tapaa masennuksesi ilmeni? Miten kauan sitä kesti ja miten pääsit siitä yli - siis tarvitsitko ulkopuolista apua? Miten paljon enemmän vastuuta miehesi otti, kuten kirjoitit - oliko hän laiminlyönyt vastuutaan aiemmin? Ja miten ihmeessä uskalsit " tehdä" lisää lapsia noin pian? =)



Anteeksi jos kysymykset tuntuvat tungettelevilta. Mietin vaan omaa jaksamistani mahdollisen kolmannen lapsen kanssa, kun tuntuu että kahdenkin kanssa on joskus liian vaikeata. Silti haluaisin (ainakin joskus) kolmannen lapsen. Onneksi on vielä aikaa, kun ollaan kummatkin reilusti alle kolmikymppisiä.

..ja suoraansanottuna vielä pieni järkytys päällä. Yllätysvauva olisi meille tulossa huhtikuun loppupuolella. Esikoinen täyttää pian 2 vuotta ja kuopus tänään puoli vuotta,eli ikäeroa nuorimman ja toiseksi nuorimman välille olisi tulossa 1v2kk. Kyllä tuntuu hurjalta ja vähän pelottaa muakin että miten selvitään. Meidän puolivuotiaan kans on ollu tää alkutaival vähän takkuista tosi vaikean ihottuman takia ja välillä tahtoo äiti väsyä..Mutta onneksi tässä on se 9kk aikaa valmistautua, henkisesti ja fyysisesti:)..

Muita vaihtoehtoja ei oo ees harkittu, kuin että pidetään tää pieni joka on nyt yllärinä tulossa. Mutta voimia kaikille kohtalotovereille:)