Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Pelkosektiota vaativat huomio!

18.08.2007 |

Mikä se pelkosektio on?? Ottakaa nyt itseänne niskasta kiinni ja ottakaa vastuu teoistanne!! Onhan sitä herranjestas synnytetty iät ja ajat lapsia ilman turhanpäiväisiä sektiosuunnitelmia. Ymmärrän kyllä että jos oma tai lapsen henki on todistetusti kyseessä, mutta tuolla yhdessä kuukausipinossakin yksi odottaja vaan haluaa pelkosektion kun edellinen synnytys on päättynyt hätäsektioon :-0 Niin on päättynyt monella muullakin ja ja silti sen jälkeen on ollut monta onnistunutta alatiesynnytystä! Ja sektiossahan on aina suuremmat riskit kuin alatiesynnytyksessä, joten perustelut vauvan tai äidin vahingoittumisen pelosta on tässä tapuksessa ihan bull shittiä

Ja kysyjille tiedoksi.. juu, olen synnyttänyt kaksi kertaa ja toisessa synnytyksessä oli minun ja lapsen henki vaarassa, mutta silti valitsisisn ehdottomasti alatiesynnytyksen tai tietty sektion jos LÄÄKÄRI sitä ehdottaisi.

Kommentit (17)

Vierailija
1/17 |
18.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miksi sinulle on niin iso asia jos jotkut ehdottomasti tahtovat saada pelkosektion? Eihän se sinulta ole pois, vai mitä? Ei siinä auta " itsensä niskasta kiinni ottaminen" jos paniikki vain on niin suuri. Mielestäni on hienoa että nykyaikana on mahdollisuus erilaisiin synnytystapoihin. En oikein pysty ymmärtämään miksi muiden valinnat aiheuttavat sinussa noin kovaa purnausta. Vaikka sinua ei pelkosektio kiinnosta vaikka toinen synnytys ei mennytkään ihan suunnitelmien mukaan, ei se tarkoita että kaikki ovat samanlaisia kuin sinä.



Jos pelkosektio auttaa tulevaa äitiä hoitamaan paremmin lastaan synnytyksen jälkeen tai kenties jopa vaipumasta masennukseen niin eiköhän se silloin ole oikeutettu vai mitä?



Annetaan siis kaikkien valita itselleen sopiva tapa synnyttää

Vierailija
2/17 |
18.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mene AV:lle meuhkamaan asiasta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/17 |
18.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onko tällä palstalla mielipiteiden esittämien ja ihmettely kiellettyä, vai osuiko ja upposi ;)

Vai että sektio oikein auttaa äitiä paremmin hoitamaan lasta ja estää vaipumasta masennukseen :-0 Eiköhän äiti pysty alatiesynnytyksen jälkeen hoitamaan täysipainoisesti lastaan aika paljon aikaisemmin kuin sektion jälkeen!



Ja masennuksesta olen sitä mieltä, että on edelleen vähän " muotitauti" ja ne jotka ovat kerran lääkityksen aloittaneet (monet turhankin vähästä) eivät sitten tunnukaan pääsevän siitä koskaan eroon. Aina tuntuu tulevan uusi elämänvaihe milloin elämä koettelee, työn aloitus, lasten päiväkoti, syksy jne...



Tiedän että moni on kanssani samaa mieltä pelkosektiosta, mutta tällä palstalla en kenekään odota uskaltavan sitä myöntää :-D En toki sitä kaipaakaan, sittenhän olisin kirjoittanut sinne AV:lle jos olisin " tukijoita" kaivannut.



Onnellista odotusta kaikille!

Vierailija
4/17 |
18.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eka synnytys meni retuperälle ja toka oli siitä toisinto, tuloksena pysyviä vammoja itselle. Että mitään muuta en kadu enempää kuin etten vaatinut sektiota. Pelkosektiohan se olisi koska minussa ei ole rakenteellista vikaa joka estäisi synnytyksen. Paitsi että vauvani " haluavat" ulostautua väärässä asennossa (= ei voi ennustaa varmaksi)



Tällaiset aloittajat eivät tiedä mistä puhuvat. Pelko on AINA todellista pelon kokijalle. Synnytyksen ollessa kyseeessä ei pelko aina olekaan turha. Sitäpaitsi ihan rehellisesti sanoen olisi sektio ollut parempi myös alapään kunnon, tiukkuuden, kivun ja virtsaongelmien takia. Mutta hei, eiväthän naiset saa moista toivoa...



Aia takana yksi sektio (kiireellinen) ja yksi helvetinmoinen imukuppisynnytys väkisi ulostettu vauva

Vierailija
5/17 |
18.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siltikään sinulla ei ole oikeutta aliarvioida toisten pelkoja, sinullahan ei niitä varmaan ole, minkäänlaisia? Oletko täydellinen ihminen?



Masennusko muotitauti? Tästä väitteestä senverran että meitä on moneksi, joillekin masennus puhkeaa helpommin, toiset eivät siitä korkaan kärsi. Ja sitä on helppo väittää muotitaudiksi sellaisen, joka ei ole koskaan kokenut masennusoireita. Se on sairaus siinä missä joku muukin. Mutta sinullahan ei mitään sairauksia ole eikä koskaan tulekaan, siinäkin suhteessa olet täydellinen?



Vierailija
6/17 |
18.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Masennus ei ole muotisairaus.Työskentelen masennuspotilaiden kanssa ja haluan sanoa,että masennus todellakin on vakavasti otettava sairaus siina missä diabetes tai syöpä jne.Masennus on tappava tauti,sen olen työssäni ikäväkseni liian usein saanut huomata.Masentunut henkilö ei kykene ottamaan itseään niskasta kiinni ja alkamaan ajattelemaan positiivisesti,hän tarvitsee ympäristönsä ja usein ammattihenkilön tukea.Vaikeusasteesta ja henkilön voimavaroista riippuen masennuksesta toipuminen vie kauan,kuten monissa muissakin vakavissa sairauksissa.Kuten syöpä,myös masennus uusiutuu helposti.Masennuslääkkeet eivät vastoin yleistä luuloa aiheuta riippuvuutta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/17 |
18.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mikäs ap on tuomitsemaan toisten valintoja?

Eiköhän se ole jokaisen ihan oma henkilökohtainen asia kuinka synnyttää, palkintoja ei jaella eikä papukaija merkkejä parhaiten suoriutuneille.

Jos pelkää kovasti synnytystä, se voipi aiheuttaa itsessään ongelmia alatiesynnytyksessä, koska stressi ei anna rentoutumis lupaa keholle.



Masennuksesta sanon vaan sen verran, että en nykypäivän paineiden alla olevien äitien sairastumista masennukseen ihmettele lainkaan.



Sederiina rv 24+5 (+yksi hätäsectio ja kaksi alatiesynnytystä)

Vierailija
8/17 |
18.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

jotka täällä paheksumme toisten valintoja (siis ap kirjoittaja) ja kritisoimme toisten elämää ja tunnetiloja. SEN SIJAAN että tukisimme toinen toisiamme NAISINA, olipa itse kunkin tilanne mikä tahansa. Mehän olemme kuitenkin se sukupuoli, joka joutuu synnyttämään!!



Itse en pelännyt ensimmäistä synnytystä, joka sinällään oli ok, mutta lapsi syntyi käsi leuan alla ja sain 3-asteen repeämät ja verta meni yli 3 litraa eli hengenlähtökin oli lähellä. Onneksi oli Suomen paras hoitohenkilökunta vieressä. Repeämistä toipuminen kesti yli kymmenen viikkoa. Kuuteen viikkoon en pystynyt istumaan kunnolla. Joten kyllä alatiesynnytyksestä toipuminenkin voi todella kestää pitkään ja kyllä itsellä oli mielimaassa ja aika epäuskoinen olo toipumisesta alkuun, kun alapää oli aivan runneltu!!!



Seuraavaan synnytykseen olen menossa normaalisti alatiesynnytykseen. Tosin pelkään, että raskauden edetessä alkaa pelottaa, kun muisto noista kivuista on elävästi mielessä vielä. Onneksi on olemassa pelkoklinikka ja hätätapauksessa, jos esim. kesken synnytyksen en uskallakaan alkaa ponnistaa, niin hätäsektion mahdollisuus.



Siis annetaan kaikkien valita oma tapansa synnyttää ja olla äiti. Sektio tai alatie ei se ketään huononna!!!!!!!!!!!!



Ja sen verran masennuksesta, että kukaan oikeasti masentunut ei todellakaan halua olla siinä kunnossa vapaaehtoisesti!!!!!!!!!!! Masentunut kyllä tajuaa, että elämä valuu elämättä ohi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/17 |
18.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olipas sinulla provosoiva kirjoitus, ilmeisesti ihan tarkoituksella, koska en voi olettaa, että enää 2000-luvulla löytyy noin tiukkapipoista ja asioista tietämätöntä ihmistä. Mitä tulee pelkäämiseen ja etenkin synnytyspelkoon, on se AINA asianomaisen oma kokemus tilanteesta ja tunteesta. Kukaan muu ihminen ei voi sanoa, että pelkosi on turhaa tai että olet huonompi ihminen, mikäli pelkäät synnytystä niin paljon, että mieluumin valitset sektion. Sektio ei myöskään tee ihmisestä huonompaa äitiä. Onneksi tänä päivänä on pelkopoleja, joissa voi asiallisesti keskustella hoitohenkilökunnan kanssa peloistaan ja saada niihin myös konkreettista apua. Sekään ei aina auta, mutta toisaalta voi lievitää pahaa oloa ja antaa rohkeutta valita ehkä seuraavalla kerralla toisin. Mitä tulee masennukseen, kyseessä on todellakin erittäin vakava sairaus, joka pahimmillaan voi johtaa täydelliseen toimintakyvyn menettämiseen ja jopa kuolemaan. Kansanterveydellisestikin katsottuna siitä kärsii Suomessa prosentuaalisesti suuri määrä ihmisiä ja se koskettaa lukemattomia ihmisiä myös välillisesti. On suorastaan rikollista väittää masennuksen olevan joku " muotitauti" , joka hetken päästä menee pois. Onneksi näistä asioista on päinvastoin alettu viimeisen 10-vuoden aikana puhumaan ja asenteet ylipäätänsä mielenterveysongelmia kohtaan ovat pikku hiljaa muuttumassa. Koskaan ei voi tietää kuka sairastuu, seuraavaksi se voit olla sinä tai sinun läheisesi.



Onnea ihmisenä kasvamisesi tielläsi ja muista, että sinä myös omalta osaltasi vaikutat omien perillisiesi asenteisiin ja mielipiteisiisi.



Haikarapolska, kahden (pian kolmen) lapsen äiti, sektion läpikäynyt sairaanhoitaja

Vierailija
10/17 |
18.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siis näitä ap:lle vastanneita. Lisäisin vielä, että ehkä aikaisempi kirjoittaja (en muista nimeä) tarkoitti enemmän psyykkistä kuin fyysistä kuntoutumista synnytyksestä. Jokainen kokee raskauden ja synnytyksen omalla tavallaan, myös kivun kokeminen on yksilöllistä. paljon on puhuttu synnytyksen JÄLKEISESTÄ masennuksesta, mutta myös raskauden aikaista masennusta on. Ja pelko on aina todellista sille,joka sen kokee.



Ehkä ap haluaakin vain provosoida meitä naisia, äitejä ym.



Onnellista raskautta ja turvallista synnytystä kaikille!



Nellinii (sektio perätilan vuoksi ja kaksi alatiesynnytystä)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/17 |
19.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Empä ole hetkeen lukenut yhtä epäasiallista aloitusta!! Se kertoo eniten minusta ap:n omasta kypsymättömyydestä tai typeryydestä. Järkevä ihminen ei tuollaisia viestejä kirjoittele. Jättäkäämme moinen toisten ihmisten tuomitseminen ja halventaminen ihan omaan arvoonsa!



Tsemppiä ja mukavaa odotusta kaikille äideille niin rohkeille kuin pelokkaillekin. Kaikille riittää tilaa! Ja mitä masennukseen tulee se on niin vakava asia et meinaa oksennus tulla kun tuommoisia lapsellisia lausuntoja lukee.

Vierailija
12/17 |
20.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

On joissakin tilanteissa mielestäni ihan " fiksuakin" vaatia sektiota!

Kannattaa pitää puoliaan asiassa, sektiota ei mielellään anneta taloudellisista syistä, itse olisin sitä mieltä, että asiaa lähes " liian näkyvästi" sairaaloissa juuri nyt lähes propaganda meinigillä yrittetään saada naiset synnyttämään itse, kun paaaljon halvemmaksi yhteiskunnalle tulee! Tämä on muuten hyvin varjeltu salaisuus sisäpiiri tietoa...

Ap, onneksi ei oman jääräpääsyytesi takia kummallekkaan mitään tapahtunut ja kaikki loppui onnellisesti!

Ja höpö höpö, että sektio on niiin vaarallisista, toki on leikkaus, johon aina sisältyy riskejä, mutta riskit pienempää luokkaa kuin riskit vauvalle norm. synnytyksessä! Hyvin voivat muiden maiden lapset, maissa joissa sektio on paljon yleisempää. Siellä vain paljon hyväksyttävämpää kun valistuneet maksavat itse sektion:)



Mikä se pelkosektio on?? Ottakaa nyt itseänne niskasta kiinni ja ottakaa vastuu teoistanne!! Onhan sitä herranjestas synnytetty iät ja ajat lapsia ilman turhanpäiväisiä sektiosuunnitelmia. Ymmärrän kyllä että jos oma tai lapsen henki on todistetusti kyseessä, mutta tuolla yhdessä kuukausipinossakin yksi odottaja vaan haluaa pelkosektion kun edellinen synnytys on päättynyt hätäsektioon :-0 Niin on päättynyt monella muullakin ja ja silti sen jälkeen on ollut monta onnistunutta alatiesynnytystä! Ja sektiossahan on aina suuremmat riskit kuin alatiesynnytyksessä, joten perustelut vauvan tai äidin vahingoittumisen pelosta on tässä tapuksessa ihan bull shittiä

Ja kysyjille tiedoksi.. juu, olen synnyttänyt kaksi kertaa ja toisessa synnytyksessä oli minun ja lapsen henki vaarassa, mutta silti valitsisisn ehdottomasti alatiesynnytyksen tai tietty sektion jos LÄÄKÄRI sitä ehdottaisi.

[/quote]




Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/17 |
20.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Enpä yhtän ihmettele että useimmat masentuneet ym. mielenterveyspotilaat (omaisineen) varjelevat sairauttaan suurena salaisuutena ja eristäytyvät vähitellen yhteiskunnasta. Näköjään se ei ole myytti että ihmiset vähättelevät ja jopa halveksuvat mielenterveysongelmia.



Sitä voi sitten jokainen pohtia miksi Suomessa psyykkisten ongelmien kanssa hakeudutaan hoitoon liian myöhään.



Ja sama pätee sairaala/synnytyspelkojen kanssa. Ei uskalleta sanoa kun asenteet ovat tällaisia. Ehkäpä pelkosektioita ei aina tarvittaisi jos asiallista suhtautumista ja apua olisi tarjolla alusta asti.

Vierailija
14/17 |
20.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voimakas synnytyspelko voi todellakin olla hyvin lamauttava ja pahimmassa tapauksessa estää raskaaksitulemisen ja/tai pilata koko raskausajan. Se on ihan todellinen tila, jonka hoitoon on onneksi alettu kiinnittää huomiota. Minä olen kyllä sitä mieltä, että sektio ei ole synnytyspelon ensisijainen hoitomuoto vaan hedelmällisempää olisi ammattilaisen kanssa yrittää työstää pelkoa ja käsitellä sitä. Sektio on tavallaan yritys päästä oikotietä maaliin ts. synnyttää ilman pelkoa. Se ei kuitenkaan poista tai " paranna" pelkoa vaan mahdollisessa uudessa raskaudessa pelko on suurella todennäköisyydellä edelleen läsnä.



Älkää käsittäkö väärin, en todellakaan ole sitä mieltä, että pelkosektioita ei saisi myöntää (ikään kuin se olisi minusta ylipäätään kiinni), vaan jos pelko todellakin on niin suuri, ettei sen yli pääse on sektio silloin perusteltu. Kannattaa kuitenkin muistaa, että sektioon liittyy myös riskejä ja sen riskit ulottuvat myös seuraaviin raskauksiin. Myös toipumisaika on pitempi verrattuna normaaliin alatiesynnytykseen. Totta on myös se, että kustannuksiltaankin sektio on kalliimpi kuin alatiesynnytys, mutta tuskinpa se on määräävänä tekijänä kun päätös tehdään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/17 |
20.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä taas henkilökohtaisesti pelkään sektiota niin paljon että en siihen kovin helposti suostuisi.



Olenkos minä nyt sitten jotenkin " rohkeampi" kuin nämä synnytystä pelkäävät äidit? Pelkoni sektiota kohtaan on sama kuin näillä synnytystä kohtaan jotka siihen hakevat apua pelkosektiolla.



Mielestäni lukeudun tähän samaan joukkoon, eli pelkääviin.



Jos tunnet itsesi niin ylivoimaiseksi että katsot sinulla olevan oikeus arvostella/ohjeistaa muita kannattaa se energia suunnata sinne missä siitä on hyötyä. Tee aloite terveydenhuollolle ajatuksistasi, ei yksilön kohdalla vouhkaamisesta ole mitään apua. Aiheutat vain pahaa mieltä, mikä luultavasti oli myös tarkoituksesi... mikäli ehdotukseni tai jokin muu sen kaltainen ei mielestäsi ole hyvä vaan haluat edelleen aiheuttaa mielipahaa, suosittelen sinulle sitä vanhaa tuttua konstia; Mene päälääkäriin!

Vierailija
16/17 |
21.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

pelkopolin nimi on valmennuspoli, joka on minusta ihan hyvä, sillä sana pelko luo kyllä omat mielikuvansa, ja aina ei ole se synnytyspelko syynä polille ja sektioon menossa.



minä esimerkiksi en pelkää synnytystä, vaan sitä että repeän yhtä pahasti kuin edellisestä, enkä todellakaan jaksa odottaa yli puolta vuotta siihen että pystyn istumaan kunnolla tai voin tehdä puolen kilometrin vaunulenkin ilman että kävely on tuskaa ja paskat on housuissa.



Vierailija
17/17 |
21.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

tuli näin masennuksen useampaankin otteeseen sairastaneena iloinen olo tuosta viestistä, oikein tekee mieli aloittaa pari viikkoa sitten vihdoinkin lopetetut lääkkeet takaisin käyttöön! Kyllähän se varmaan olisi minun vauvalleni ollut parempi, jos äiti olisi raskausaikana ja ihan sylivauva-aikana hyperventiloinut ja itkenyt päivästä toiseen yksinään kotona, kun ei noita lääkkeitä kerran saa syödä, muotijuttuhan ne vaan on. Voi herran pieksut näitä ihmisiä...