¤¤¤HEINIKSET SUNNNUNTAIHIN¤¤¤

Täällä ollaan vielä yhtenä kappaleena. Hiljalleen vois lähteä synnyttämään, kun olotila alkaa olla erittäin raskas..



Minni 41+2

Vaikka aamu ei nyt olekkaan pääsin vasta nyt sängystä ylös. Aamulla heräsin jumalattomaan niska ja pään särkyyn. Nyt panadolia tankanneena pystyn nousemaan ylös viimein.

Nyt sais syntyä. ei jaksa enää...



J.E.P 41+1

Maha tuntuu tosi painavalta. tänään on käveleminen ollut aika tuskaa. Tuntuu, et nyt olis sellaista " virkkaus" fiilistä tuolla alapäässä ollut.



Mä just imuroin puolet talosta. En jaksanut koko taloa imuroida. Oon ihan puhki! Meillä oli vieraita ja olen nyt sit jälkiä siivonnut ja tietty ton 4veen romuja. Niitä kun on ihan joka paikassa. oli tehnyt mukavan yllärin huoneeseensa. Styroksia silpunnut, se oli kuulemma jäätelöä :-S sai sit viedä petivaatteet ulos ja imuroida kaikki paikat.



mutsikin alkaa olla ihan hermona kun en oo vielä sairaalaan mennyt. Mutsi lähtee mun mukaan. eilenkin olis halunnut ottaa viiniä illallal kun oli remppaa tehnyt, muttei voinut kun ajatteli jos pitää mut sairaalaan viedä. Sit hän nukkuu huonosti kun katsoo koko ajan puhelinta, et onko missannut mun soiton.



saunomisesta ei kyllä ole ollenkaan apua. Ei ole mulle aiheuttanut kyllä yhtään supistusta!



mira 39+4 (tai 40+2)

Tukala on olo miullakin. Johtuen lähinnä siitä kun supistelee joka päivä erittäin ankarasti mutta loppuu aina kesken. Joten alan olemaan henkisesti ja fyysisesti repaleinen. Muuten en kyllä vielä valittaisi, onhan teitä monia joilla odotus venynyt oikeasti pidemmäksi.



Ja minulla on huomenna aamulla aika mahdolliseen käynistykseen. Nyt vain rukoilen ja toivon että kohdunsuu on pehmentynyt.



Jännä olla näin loppupäästä kuukautta kirjoittelemassa. Pari vuotta sitten olin myös aktiivipalstalainen, mutta silloin sain oman vauvani ihan kuun alusta eli ensimmäisten joukossa. Vähiin on käynyt meidän rivit.



Gaia rv 39+5

.vielä te oman nyytin syliin saatte vaikka eipä nää puheet voimia anna. jaksamisia kuitenkin.



Liipe ja typy

Tulin ilmottautumaan jakautuneena =)

Ti 24.pvä siis pääsin osastolle sisään käynnistykseen..Käynnistellessä vierähtikin sit 3pvää..Poika syntyi 27.7.07 klo:02.21, painoa 3520g, pituutta 49cm, pipo 35cm. Synnytyksen kesto 4h 40 min ja ponnistusvaihe 1 min!!! =)



Tänään kotiuduttiin ja nyt opetellaan pyöritelemään arkea 3:n alle 4 v. lapsen kans =D Melkoista huisketta ja huomion hakua...'

Itse kärvistelen jälkisuppareissa ja väsy painaa kun en osaa nukkua sairaalassa... Palailen kun oon keränny voimia.



Jaksuja lopuille heiniksille masujen kanssa <3



Eve & poitsu 2 vrk

eikä merkkiäkään, että joskus jakaantuminen ois edessä. No, mistäs sitä tietää, äkkiäkös kai tilanne voi muuttuakin (tai mistäs mä sitä ensiodottajana tietäisin..)

Ehkä mennään elokuulle, mut se oli odottettavissakin, kun la on 31.7.

Katsellaan miten etenee..

Jaksamisia kaikille!



Puikui

Vähiin käy meidän rivit. Meillä mies on ilmeisesti tietoinen siitä, ettei synnytys lähellä, koska uskaltaa ottaa olutta sen verran iltaisin ettei rattiin pystyis. Ja minuakos ketuttaa, tuntuu että lähden kohta yksin. Oikeesti en kuitenkaan, koska viimeksi kivut oli ainakin niin kovat, että taju meinas lähteä useampaan otteeseen, enkä olis selvinnyt ilman miestä.



Tänään käytiin nuorimmaisen kanssa kärryttelemässä yli tunti, eikä sitten supistustakaan... Viimeksi mulla kuitenkin supisteli kävellessä monta viikkoa aiemmin. Sit syötiin ja otettiin päikkärit. Käytiin koko perhe myös sirkuksessa. Ei mikään kummonen, mutta kyllä mä mielellään maksoin vähän enemmänkin, ei ole varmaan helppoa ansaita elantoaan tuolla.



Taas äiti ja anoppi kyselivät, että eikö vieläkään? Ihan kun ei itsellä olis tarpeeksi odottava olo. Tänään ollut ehkä muutama supistus taas enemmän, mutta kun ei tunnu kipeeltä yhtään niin tiedän ettei mitään tulostakaan tule.



Huomenna pitäis nähdä ystävää ja käydä syömässä ja jotain muutakin keksiä. Tiistaina anoppi ja miehen sisko lapsineen ajelee Itä-Suomesta tänne pääkaupunkiseudulle ja viipyvät varmaan loppuviikon. Hyvä niin, aika kuluu nopeammin, kun on seuraa, eikä tarvii miettiä hoitajia jos lähtö tulee.



Tänään tuli ekan kerran mieleen, että on se kumma kun sitä nyt tekee kaikkensa että sais supistuksia aikaseksi. Viime syksynä kun itkua vääntäen toivoin niiden loppuvan, mutta turhaan. Sain siis keskenmenon syyskuussa ja tämänkin raskauden epäiltiin menneen kesken joulukuussa. Joten ehkä olen kuitenkin onnekas, ja eiköhän se meidän pieni kahden viikon sitään ulos tule :-)



Odottavan aika on pitkä,

Helpa ja Sissi 40+3