~~~~TOUKOTOIVEET vk8~~~~

Yleensä en oo näin aikasin hereillä, tykkään nukkua pitkään ja saikulla kun on ollut niin on sit tullut nukuttua. Kaikki sanoo et nuku kun vielä voit ja minähän kuuntelen mitä mulle sanotaan :)

Tosin nukun yöt vähän huonosti, ehkä siitä syystä et viime öinä olen alkanut nukkua kyljellä enenmmän, kun en tohi hirveästi nukkua selällä. Terveydenhoitajakin tuumas ettei kannattais enää selällä nukkua, mut ei mua kyllä oo se asento yhtään vaivannut ja kyljellä taas en tykkää nukkua yhtään. Netistä lukee et monelle sanottu et niin kauan kun tuntuu hyvältä selällä olo niin voi olla, mut vähän sitä kuitenkin jännittää et jos on haittaa. Olikos et hapenpuutetta voi tulla vauvoille vai mikä oli syynä?

Varmaan tästä on jo kirjoiteltu mut en juuri nyt muista mitä muut on vastannut.



Sitä ajatteli et aikaa olis hyvin kommentoida muitten viestejä ja vaikka kirjoittaa joka päivä, mut ihmeen kiireiseltä päivät tuntuu vaikka vain kotona onkin.



Seuraava neuvola on viikon päästä maanantaina ja sit seuraavalla viikolla tiistaina äitipoli. Edellinen neuvola oli viikko sitten, mutta tuumas et siirrytään siinäkin nyt harvempaan väliin, mitenkäs muilla kuin usein neuvolat on tästä eteenpäin?



Sokeriarvot mulla on ollut ihan hyvät, vaikka en ole oikein edes noudattanut niitä ruokavalio-ohjeita eli oon ihan normaalisti syönyt. Mutta kurissa ovat pysyneet, paasto yhtenä päivänä hieman korkea mut se ei haittaa ja aterian jälkeiset arvot ei kertaakaan oo ollut yli sallitun, itseasiassa melko matalla. Mutta mittailua ilmeisesti jatketaan koko raskausajan loppuun, kerran kaksi viikossa.



Jännää millonkahan meidän pinoon syntyy eka vauva, toivottavasti ei vielä pitkään aikaan,että kerkeävät kasvaa kunnolla. Monikko-onnea sivustolle vain kun kirjoittelen niin kahdelle on siihen pinoon jossa olen, syntynyt vauvat 30 viikon paikkeilla ja kahdelle 34-36 viikolla, mietityttää et millonkahan omat syntyy. Kaksi kuukautta kun pysyisivät mahassa niin olis jo hyvät viikot.



Hanna ja prinsessat? rv 26+5

vielä tämä viikko saikkua ja kai ens viikolla pitäs käydä kokeilee työntekoa, lääkäri kyl meinasi et ehkä jos kirjottas lisää...mut mut.. kun tunnen syyllisyyttä et lepäilen vaan kotona... vaikka aihetta ois kyl levätä kun ei nuo yöunet ole vieläkän kuin max 5tuntii.



nyt ku olen ollu vapailla olen enemmän ommellut ja antanut aikaa lapsille.

ison pinon taas kankaita ommellu ja laitoin huutikseenkin baby born nuken vaatteita myyntiin, et jos jotakuta kiinnostaa uudet ja siistit nuekn vaatteet, käykää kurkkaa huuto.netin korasa nimen myynnit. lisäilen sitä mukaa kun jaksaa kuvata ja kirjottaa ne sinne. pientä myynti mainosta =)



muuten on ollut olo ihan ok, supistuksia alkaa kivasti tulee kun kävelee reippaammin mut pitää ottaa rauhallisesti. äippälomaan ois vielä aikaa 16.4 vasta alkaa, ja ei kai sitä enää saa varhaistettua kun oon sen työanatajalle ilmoittanut.



joo nyt pitää mennä, palaan myöhemmin, ppieni mies heräsi aamu unilta ja huuttaa pissaaa....



korasa 26+3?

Neuvola oli tänään. Kaikki oli loistavasti. Painoa oli tullut 131g/viikko, viime neuvolasta aikaa n. 5viikkoa. Eli yhteensä tullut 655g viidessä viikossa, ei paha mun mielestä. Hg oli 127, ei ollut laskenut ollenkaan viime käynnistä. Terkkari sanoi, ettei mun tarvi syödä rautaa ollenkaan koko loppuaikana. Pissa ok. Verenpaine ok.



Ensi kerralla on neuvolalääkäri, jaiks. No, se menee siinä sivussa. Kaikki toivottavasti sillonkin hyvin. Näkee ainakin pikkuisen ultralla. =) Sokerirasituksen tulokset ei ollut tullut vielä, sanoi, että tulee nyt alku viikosta varmasti. Toivottavasti nekin on kunnossa niin ei tarvi murehtia ylimääräisiä.



On hassua ajatella, että nyt mennään jo viimeistä kolmannesta...juuri äskenhän tein positiivisen testin , huh huh! No, hyvä vaan, että aika on mennyt oikeesti nopeasti...välillä se on kyllä tuntunut matelevan, mutta se on varmasti ihan normaalia. =)



Nivuskivut on päällänsä vieläkin. Mutta eipä ne sillain haittaa, kun teen istumatyötä. =) Maaliskuun vikaan päivään pitäis vielä kärvistellä töissä...motivaatio niin alhaalla kun vaan voi olla, plääh!



Mutta, palataan taas...



Katti-84 rv tasan 27

Mä taas innostun istumaan koneella,että tulee kiire töihin, mut yritän pikaiset kuulumista kirjoitella.

Se kipu (revähtymä) vatsassa on paranutnut, kyllä on mukava, kun voi ihan huoletta aivastaa ;o)



Nukkumisesta oli puhetta. Mä nukun kyllä hyvin, paitsi ne muutamat vessassa käynnit tietysti kuuluu yön rutiineihin. Nyt on viime viikkoina alkanut lonkka puutumaan,että pitää kääntää sit kylkeäkin melko usein. Sekin siis herättää. Mut saan kyllä äkkiä unen päästä kiinni!



Viikot menee tässä vaan, en edes muista enää montako viikkoa mulla nyt on kasassa...huh, olikos se nyt sit 27 + 3.. No kuitenkin, äippäloma alkaa huhtikuun alkupuolella, sitä ennen muutama lomapäivä, eli maaliskuun loppu on varmaan vielä töitä. Ensi viikolla hiihtoloma täällä ja mullakin lomaa!!! Ihanaa! Mieskin viettää lomaviikon ja sen jälkeen jää reissuhommista pois, ikä on aivan ihanaa! Löysi määräaikaisen työn paikkakunnlata, mitä on odotettukin. Eli ihanaa, kun alkaa tämä arkikin helpottaa,kun on kaksi touhuamassa.



Vkl kävin pikku-asukin kanssa keikalla, kyllä tuli mieleen,että mitähän se tykkäs jytinästä, mut eiköhän se tykänny ku äippäkin tykkäs;) Kyllähän sitä rytmit meni vähän sekasin itellä, viime yö sit levoton, mut tänään varmasti jo ihan normaalissa rytmissä.



No, mut nyt kello kiirii, tämän enempää ei ennätä, enkä ennätä edes oikolukea, joten toivotaan,ettei ihan hirmuisesti oo virheitä.



Ai niin, äitiyspakkaus tuli viime viikolla ja vaunutkin saatiin vkl..Kyllä se h-hetki siitä lähestyy jo hurjaa vauhtia!!

Heippa!



Tänne kirjottelin viime viikollakin pitkät litaniat mutta kun olin lähettämässä kaikki hävisikin eikä sitten tullut pinoon enkä jaksanut uudelleen saman tien alkaa rustaa.



Täällä on mennyt kaikki ihaitavan hyvin käyn kerran viikossa (tällä viikolla vika kerta) hierojalle joka on pitänyt huolta mun hartioista ja on kyllä auttanut eikä ole pää ollut kipeä. Tosin perjantaina oli oikea olkapää tosi kipeä, enkä voinut tehdä oikealla oikein mitään muuta kun makaa sohvalla ja roikottaa kättä vierellä. En tiedä tuliko hieronnasta, epäilen .. olin vaan nukkunut käden päällä jotenkin hullusti.



Viime keskiviikkona käytiin äitipolilla ja kaikki oli kunnossa, nyt lääkäri sanoi että minulla on vissiin yleinen synnytysajankohta viikolla 37+ kun nuo kaksi aikasempaa on syntynyt 37-38 viikon välissä. Jotenkin helpotti tieto että mahdollisesti oltais niinkin pitkälle menossa tai ainakin toivon niin koko sydämmestä. Pikkuset painoi A 977g ja B 913g viikkoja oli 27+6. Oli hassua kuulla vauvojen napavirtaus ääni :) oli aikalailla samanlainen kun sydänäänet mutta hitaampi.



Tänään olisi sitten taas neuvola ja saa nähdä mitä sielä sanotaan. Vauvat oli muuten edelleen A perätilassa ja B poikittain mutta viime yönä näin unta että A vauva olisi kääntynyt pää alaspäin ja tänään olenkin saanut potkuja vasemmalle kyljelle jossa A vauva majailee tai sitten tuo B vauva on taas jotenkin tosi poikittain. Täytyy kysyä neuvolasta jos vaikka pystyis tunnustelemaan sen verran että saisi selvää. Sairaslomasta lääkäri kysyi nyt ekaa kertaa mutta sanoin etten tarvitse kun teen vaan kolme-neljä tuntia päivässä töitä ja lepäilen jos siltä tuntuu, nyt olen lomalla lasten kanssa kun on hiihtoloma.



Olo on muutenkin ollut tosi hyvä vaikka maha rupeaa olemaan jo tosi iso. Vastaahan se jo yksösen odotusta viikolla38- 40. Mutta vielä jalksetaan odottaa. vaikka viime yö oli taas jotenkin uneton ja pelkäsin että lapsivesi menee. On jotenkin mulla sellainen pelko koko ajan ja varsinkin jos lukee jotain keskosjuttuja. (Nyt kyllä jo päätin etten lue niitä enää yhtään) jotenkin ne vaan kiinnostaa ja varsinkin ne onnelliset loput, mutta kauhistuttaa miten joku alle kilonen vauva on selvinnyt ja on ihan normaalin kokoinen sitten vanhempana.



Mulla muuten alkaa äitiysloma 30.3. joten sekin päivä lähenee.... Ajattelin laittaa tällä viikolla vähän vauvojen huonetta kuntoon ja käydä ostamassa jotkut tosi söpöt potkarit kotiutusvaatteiksi (muut vaatteet ovatkin jo odottamassa). Sitten pitäisi vielä kutoa kummallekin sukat ja lapaset. Myssyt sain eilen valmiiksi. tein sellaisesta puuvilla langasta ettei ole liian kuumia sitten keväällä.



No mutta kuulemisiin taas



Julianna ja tuplat rv 28+4

Meillä onkin Juliannan ja Callawayn kanssa samana päivänä laskettu aika ja äitiysloman alku. Ihanaa, tasan 6 vkoa enää "loman" alkuun..



Nyt pyörii mielessä eniten vauvan tuleva nimi ja kummijutut. Milloin olette ajatelleet pyytää kummeiksi haluamianne ihmisiä, jo odotusaikana vai vasta syntymän jälkeen? Me pyydettiin viimeksi vasta syntymän jälkeen, mutta nyt tekisi jo mieli puhua asiasta kun ollaan mietitty kummit jo valmiiksi.



Oli mukavaa kun Christina kirjoitti pelkopolin kokemuksista. Samaistun hyvin olotilaasi. Itselläni vähän väliä nousee ahdistus pintaan, miten jaksan kotona, valvottaako vauva kovasti ja onko kaikki hyvin kun pieni syntyy. Välillä olo on rauhallisempi, välillä taas tulee paniikki ja ahdistus.. Nyt olo on hiukan parempi kun synnytys lähestyy. Ja kohta odotus loppuu ja asioihin tulee selvyys. Ensimmäisen lapsen synnytys sujui hyvin ja nopealla tahdilla, joten siitä jäi hyvät muistot.



Pidän todella paljon kotonaolosta, mutta kun pitää olla vastuussa kahdesta pienestä yksin, välillä tuntuu että olisi paljon helpompi olla, varsinkin henkisesti, töissä.



Mutta nyt aurinko paistaa ja ulkona on juuri sopiva pakkaskeli,



Puolukka 28+4

Kiva kuulla, että sairaslomalaisillakin on kaikki hyvin ja voimat alkavat palailla yhdellä sun toisella. Miimillä taitaa vielä huonovointisuus jatkua, mikä on ikävää. Toivottavasti ei tarvitse ihan loppuun asti oksennella, taitaa nimittäin jossain vaiheessa alkaa tuo oksentelu vaikuttamaan jo muuhunkin kuin fyysiseen oloon. Tsemppiä kuitenkin vielä kaikille, jotka on kotiin passitettu lepäilemään...



Minä en ole vieläkään saanut päätöstä kelalta?! Pistin paperit menemään kolmisen viikkoa sitten, kuinkahan kauan niissä menee? Eniten minua kiinnostaisi se äippärahan määrä, kun menee vuoden 2007 verojen mukaan ja en oikein osaa luottaa teinkö kelan laskurilla kaiken oikein ja sainko oikean summan. Olisi pitänyt olla aikasemmin liikkeellä, mutta kun tuppaa aina vähän laiskottamaan. :o)



Minä jäin tänään sairaslomalle töistä. Lääkäri kirjoitti 26.3 asti, eli siihen kun alkaa äitiysloma. Olen kuulema liian fyysisessä työssä näillä viikoilla, teen liian pitkää päivää ja vuorokausirytminvaihtelut ovat liian kovat. Siihen päälle se, ettei meillä ole mahdollisuutta istua töissä edes tauoilla, niin tähän päädyttiin. Itse olisin vielä voinut jatkaa hyvillä mielin. Olen voinut hyvin ja pidän työstä, mutta lääkäriä on kai uskottava. Kauheelta tuntuu vaan tälläinen joutenolo. Taidan alkaa laittaa tulevalle esikolle pikkuhiljaa paikkoja oikein tosissaan kuntoon. Nyt on mukavaa kun mies on edelleen sairaslomalla, niin on siitäkin seuraa. Illat ja viikonloput tuo on kuitenkin poissa, kun ei malta tuon lätkävalmennuksen tiimoilta yhtään hellittää, mutta onpahan ainakin päivät kotona.



Selällään nukkumisesta...minä kyllä nukun selällään. Nyt kun mahallaan nukkuminen ei onnistu ja kyljellään en kanssa viihdy, niin selällään tuppaan köllimään. Ainut kun yöllä saa ravata muutenkin toiletissa, niin eipähän tuo selällään nukkuminen sitä ainakaan helpota. Joskus kun herään yöllä vessahätään, käännyn vain kyljelleni ja johan helpottaa. Sitten kyllä saakin parintunnin päästä jo ampaista sellaista vauhtia pöntölle, että pois tieltä oksat ja männynkävyt! :) Minä olen myös ollut huonouninen jo pidemmän aikaa ja näen hirmu painostavia unia. Yleensä niihin liittyy jollain tavalla tuleva lapsi ja kai se on jonkinlaista valmistautumista tulevaan.



Kummiasiaan..kummeja ja nimiä ollaan kans arvottu. Ja kummit on aikalailla päätetty. Jotenkin en ole vielä saanut kuitenkaan päätettyä milloin kuimmeja kysytään. Ajateltiin varmaankin odottaa syntymiseen asti ja kysyä sitten kun asia on tavallaan konkreettisempi.



Onko kenellekään muulle ilmennyt kauheaa tumpeluutta odotuksen myötä?? Itse olen välillä hajottanut yhtä sun toista tavaraa ja olo on muutenkin valtavan kömpelö. Olen kaatunut kahdesti töissä, ihan vaan jalkoihini ja rikkonut mennen tullen sitä ja tätä. Oikein hävettää välillä.



Upeaa viikonalkua ja aurinkoa kaikille toukotoiveilijoille!!



Terv.Rice + pikkune rv 29+0



Ps. Piti vielä hehkuttaa, että nyt on masukki pysynyt jo pari vuorokautta raivotarjonnassa, joten pidetään peukkuja ettei enää käännykään!! :)

Pitkästä pitkästä aikaa kirjoittelen minäkin... :) Olen aina välillä yrittänyt lukea teidän muiden viestejä, mutta tuntuu, että koneella ollessa pitäisi tehdä ihan hommiakin.



Minäkin mietin viikonloppuna, että koskakohan ensimmäinen toukovauva putkahtaa maailmaan, mutta toivottavasti ei tosiaan ihan vielä. Minulla oli lääkäri viime viikolla ja kohdunkaula oli lyhentynyt ja pehmeä ja rupesi mietityttämään, vaikka lääkäri sanoi, että kaikki on ok. Minkälaisia kokemuksia muilla on? Olen liikkunut ja jumppaillut edelleen ihan normaalisti, kun siitä ei ole ollut mitään haittaakaan, mutta kaipa se lääkäri olisi sanonut, jos olisi pitänyt jotenkin rajoittaa.



Neuvolassa oli kaikki ok, maha kasvaa keskikäyrän yläpuolella, joten kokoa löytyy, mutta ei nyt mitenkään ihan järkyttävästi. :) Pelottaa vaan, että jos tämä kolmonen keksii kasvaa yli neljäkiloiseksi, että miten sen saa sitten pungettua ulos? Onko kokemuksia? :) Ruokavaliolla ei lukemani mukaan pysty paljoakaan vaikuttamaan vauvan kokoon, se kasvaa sen kokoiseksi kun haluaa!



Nauttikaa sairaslomalaiset hyvällä omalla tunnolla kotona olosta, kyllä sitä taas töissä kerkiää olla! Kyllä me työn raskaan raatajatkin tullaan perässä... Onko muille oikein "kaupattu" sairaslomaa neuvolassa? Mulle jäi vähän sellainen olo viime neuvolassa, mutta kun mitään vaivoja ei ole, niin haluan kyllä käydä töissä. Äitiysloman alkuun on n. 6 viikkoa, ja sitä ennen pidän vielä viikon hiihtoloman meidän eskarin kanssa, joten eiköhän aika mene nopeasti.



Mukavaa viikkoa kaikille ja hyviä vointeja! Yritän parantaa tapani ja käydä vähän useammin taas täällä...



Kiskis 28 +?

Enää tosiaan 6 viikkoa töitä, en malta odottaa. Odottelen innolla, että äitiyspakkaus tulee. Kelalta tuli jo ilmoitus viime viikolla, että 2 viikon kuluessa saapuu. Miestä yritän kanssa patistaa, että veisi vieras sängys pois lastenhuoneesta niin pääseen sisustamaan! Alkoi vähän mietityttämään, että kauheeta jos kuitenkin päättäisi syntyä jo niin tulokkaalle ei ole muita vaatteita kuin yhdet potkarit :D Noh, toivotaan, että pysyy vielä kyydissä kovista supisteluista huolimatta, vielä eivät onneksi ole muuttuneet kivuliaiksi, jokseenkin kyllä epämukavemmiksi kuin ennen.



Kummiasia on pyörinyt myös omassa mielessäni. Onko teille tullut sellaista, että ikään kuin "pitäisi" pyytää niiden lasten vanhempia, joiden kummi itse on? Entä ns. "sisaruspakkoa"? Me ollaan ajateltu pyytää kaveripariskuntaa eikä siis esim. sisaruksiamme. Pahottaako sisarukset mielensä? Mies on siskonlikan sylikummi, mutta emme pahemmin ole tuon siskon kanssa tekemisissä, kuten myöskään oman siskoni kanssa elämme täysin erilaista aikaa (johtuen varmaankin ikäerostamme). Äitini varmaankin vetää herneennenään jollen häntä pyydä. Entä montako kummia olette ajatelleet? Me ajateltiin pyytää kummeja jo ennen syntymää, johtuen kesän kiireisistä aikatauluista, että osaavat sitten pitää vapaata ja olla maisemissa ristiäisten aikaan =)



Noh, mutta työt kutsuu



kesäheinä ja asukki 28+2

Aurinkoista alkuviikkoa kaikille!



Korasa, kurkkasin huutis-juttujasi ja oletpa nättejä vaatteita nukeille ommellut. Harmi kun meidän poika ei nukeista niin välitä, tuommoisia olisikin kiva väsäillä. ;) Ompeletko paljon lapsille muuten vaatteita?



Nukkumisesta.. Itse nukun vielä aika paljon selällä, välillä rupeaa kyllä happi jo siinä asennossa loppumaan, joten kyljellä yritän nukkua mahdollisimman paljon. Tämäkin on näemmä raskauskohtaista, koska esikoisesta nukuin ihan loppuun saakka selälläni ilman ongelmia. Kylkinukkuminen on kyllä melkein yhtä hankalaa, kun lonkkia kolottaa öisin kovasti.



Kummeja on täällä myös jo vähän mietitty, mutta luultavasti kysytään sitten vauvan syntymän jälkeen vasta.. Mielestäni mitään sisaruspakkoa ei tässä asiassa ole, vaan itse ainakin valitsemme kummeiksi ne ihmiset, joita muutenkin näemme paljon. Näin kummitkin näkevät kummilastaan paljon luontevammin, eikä väkisin..



Rice, mulle tuli kelan päätös reilussa viikossa, mutta tosin sain automaattisesti saman päivärahan kuin esikoisesta, joten olin ilmeisesti superhelppo tapaus. ;) Esikoisesta kestikin kauemmin, ainakin lähemmäs kaksi kuukautta, koska äitiysloma melkein ehti alkaa, ennen kuin päätökset sain.. Jätin silloin hakemusten lähettämisen siis ihan viimeiseen päivään, kun yritin saada uudemman äitiyspakkauksen, vieläpä ihan turhaan!



Ääh, nyt karjuu pieni mies siihen malliin, että täytyypi lopettaa.. Jatkan illemmalla, tai viimeistään huomenna! :)



Miimi, 29+2

Minulla oli lääkäri viime viikolla ja kohdunkaula oli lyhentynyt ja pehmeä ja rupesi mietityttämään, vaikka lääkäri sanoi, että kaikki on ok. Minkälaisia kokemuksia muilla on? Olen liikkunut ja jumppaillut edelleen ihan normaalisti, kun siitä ei ole ollut mitään haittaakaan, mutta kaipa se lääkäri olisi sanonut, jos olisi pitänyt jotenkin rajoittaa.

Kiskis 28 +?

Minulla oli esikoisen odotuksen aikana niin, että kuukausi ennen laskettua aikaa kohdunsuu oli pehmeä (muistaakseni kahdelle sormelle auki) ja kohdunkaulaa puolet jäljellä eli 1,5 cm. TUolloin meillä oli tiedossa mummini synttäreille meno 360 kilsan päähän ja kysyin lääkäriltä, että voinko lähteä. Sanoi, että voit lähteä, kun kyse on ekasta lapsesta (että onhan siinä Oulun ja Kemin sairaala matkalla, jos tulee synnyttämisen aika!), mutta jos olisi kyse toisesta, niin sitten en ehkä lupaa antaisi.... Minähän olin sairaslomalla kuukauden ennen äippäloman alkua ja otin rauhallisesti...Liikkuminen oli lähinnä sitä, etät kävin joka päivä ihan vaan ulkoilun vuoksi kävelemässä tuossa meidän tiellä 200 metriä suuntaansa...ja mahan kiristyksiä tuli koko ajan... Mutta siis itse en kyllä ehkä sinun tilanteessasi enää jumppailisi, kun kyse on kolmannesta lapsesta... Kohdunkaulan lyheneminen ja kohdunsuun aukeneminen voi tapahtua samaan aikaan, kun on kyse tokasta tai kolmannesta (tai tietnekin useammastakin) synnytyksestä... Mutta jännä, että lääkäri ei kuitenkaan mitään sanonut...eli luulisi, että olisi sanonut jotain, että ottaa iisisti, jos on sitä mieltä, että olisi riskiä, että synnytys käynnistyykin aikaisin...

Tästä pääsenkin sopivasti omaan napaan...

Olin viime viikon ma ja ti töissä...keskiviikkona mies vaihtoi makkarissa järjestystä siten, että saatiin sinne häkkisänky ja hoitopöytä ja tieten siinä itekkin tuli tehtyä jotain pientä...mutta suurempaa en kyllä nostlelut...

Illalal nukutin poikaa ja nukahdin samalla...havahduin yhdeksän aikaan selältäni ja tuntui, että mahaa kiristää...Kävin peseen hampaat ja takaisin sänkyyn..Makoilin varmaan puolisen tuntia ja yritin löytää sopivaa asentoa, mutta ei löytynyt...mahaa kiristi ja tuntui jotenkin hirveää painetta alapäässä...Nousin siitä sit ylös ja miehelle sanoin, että olo on semmonen, että pelkään,että pian vedet lirahtaa...Join vettä ja kävelin sit ja yritin rentoutua, mutta kiristys vaan jatkuu (kipeää ei siis tehnyt, mutta inhottava olo oli)... Menin sit taas sänkyyn selälleni ja aika itekseni kattelin mahaa, kun se oli ihan muhkurainen ja kova...ei siis kärsinyt painaa oikeastaa ollenkaan, kun otti kipeää.... Eli supistus oli päällä...Miehenkin huusin sitä kattomaan...toi tila jatkui varmaan yhteensä 15 minsaa...Mulla oli jalat koukussa ja ne alkoi täristä tuossa...Osittain siks, että alkoi pelottaa/jännittää, etä jos tää alkaa nyt syntyä...Tuli vaan heti mieleen esikoisen synnytys, kun mulla jalat tärisi tuollaisessa samassa asennossa ja kätilö sanoi, että "kohtu on niin suuri lihas(?) että kun se supistelee, niin se saattaa vaikuttaa jalkoihinkin"...Miehen pyysin hieroon jalkojakin, että saisin rentouduttua...taisin vielä käydä siinä vessassakin ja sitten se pikkuhiljaa meni ohi....Ennätin tuossa laittaa synnärin numeron kännykkään ja kameran laukkuun ja imetysliivit ja suojat otin kaapista näkösälläe, että jos tuleekin lähtö... Onneks ei tullut...

Torstiana kävin sit neuvolassa kuunteluttamassa sydänäänet ja ne oli ok...Lauantiana kävin lääkärissä tarkistuttamassa kohdunsuun tilanteen, kun pelotti, että viime viikon töissäkäynnit jne on saaneet jotain aikaan...Mutta onneks ei...Eli kohdunkaula tunnustelemalla 3 cm ja ultralla 3,7..Ulkoinen kohdunsuu yhdelle sormelle auki ja sisäinen kiinni. Testas vielä, että vähän kevyesti painoi mahaa ja katsoi ultrasta, että ei tihku lapsivettä mihinkään...Tämä tieto kyllä huojensin mieltä, että tuskin se vauva sieltä ihan heti on tulossa...Kun siis esikoisesta kuitenkin kaula on alkanut häviämään ennen synnytystä...

Tuli tässä just mieleen, että kirjoitinkohan tämän jo viime viikon pinoon...no kertaus on opintojen äiti, jos kirjoitin :)

Ensi maanantiana on äitipolikäynti ja tsekataan se napanuorajuttu vielä...

KUMMEISTA...meidän vauvalle tulee kolme pariskuntaa...Olen kaikki jo kysynyt kummiksi :) Veljeni vaimoineen ja sitten miehen veli vaimoineen ja minun lapsuusaikainen paras kaveri miehensä kanssa. Nämä oli aika selvät jutut ja sen vuoksi olenkin kysynyt.

NIMISTÄ....nimeä ollaan pohdittu enemmän ja vähemmän, mutta kun mies ei meinaa mitään hyväksyä...Aattelin, että jos olis ennen maanantain polikäyntiä ne keksinyt, niin olisi voinut lisätä sielä papereihin hätäkastetta varten, jos sellaiseen tulisi tarve...Mutta katotaas nyt päästäänkö yksimielisyyteen...

Eiköhän tässä tullut taas pitkästi jaarittelua...:)

AngaT ja Taistelija 29+3

huh huh, tuntuu et ei jaksa tänään mitään tehdä, viime yö oli kamala kun pienin 1,5 v poika sai kauhean kuumekouristuksen ja tuntui ettei lääkkeet saa sitä laskemaan. mietin jo aamuyöstä lähenkö sairaalaan viemään, mut nythän tuo tuossa sohvalla kössöttää ja juo vettä, vähän aikaa sitten riekku pitkin taloa normaalisti. et ihan vaan varmasti flunsaaa vaan koska neiti kohta 5v on kipeen näköinen ja näyttää et illalla viimestään nousee kuume.

eilen illalla siis poika heräs iltaunilta viiden aikaan ja kuumetta oli 39, illalla oli väsy ja yöllä oli sit 38 lämpöä, laitoin lääkettä ennenkuin ehtii nousta enempää kun oli huono vointinen ja kuuman oloinen, siitä tunti eteenpäin lääkkeen annosta kuume oli jo 40,2, joten ei tehonnut lääke, annoin toista lääkettä vastaavaa ja meni 2,5 tuntia että kuume laski 38,6, ja poika oli koko yön ihan naatti, joi motista vettä ja mehua että onneksi sain nestettä menemään, mut kyl tuli valvottua kun poika hourusi ja sätki kuumeessa. ei ole ennen tääläistä kokenut lasten kanssa. mut otetaan päikkärit sit pojan kaa, niin saa uni velkaa vähemmäksi. onneksi aamul oli enää 38 ja pirteä siiinä mielin et katon miltä näyttää ja soitan sit päivystykseen jos pahaksi menee. mut jännä et kuumetta alentavat lääkkeet ei tehonneet heti kunnolla. anoin ne vielä suun kautta joten alas ne meni..

no se on hiihtoloma ens viikolla koululaisella,joten sehän tarkoittaa et kipeenä ollaan =)



MIIMi: tulee mulla ommeltua jonkun verran vaatteita lapsille, varsinkin jos juhlat tulossa niin äkkiä tulee tytöille mekot tehtyä ja tykkäään näpertää pientä ja yksityiskohtia. kankaita kaapissa on ja aina vaan kertyy kun ihastuu aina uusiin. olen pukuompelijaksi valmistunut enen parturi-kampaajaa, et siinä mielessä tuo ompelu on onnistuu =)

lasten perus collarit esim tulee tehtyä, saa plajon halvemmalla.

noita nuken vaatteita sit paloista teen ja niitä myynyt ihan hyvin ja hyvää palautetta saanut, olen niin tarkka omasta kädenjöljestä etten edes huonoa kehtaa vieraalle näyttää =) joskus jopa liian vaativa itsellleen =)



mietin kamalasti noita työjuttuja, ei tee mieli oikeesti mennä takas töihin, stressaan jo valmiiksi niitä paineita ja unettomia öitä mitä työnantaja tuotaa mulle.. mut kelaan soitin eilen ja kysyin kuinka nuo äippärahat maksetaan kun haen viimeseltä puolelta vuodelta, joten kannattas koittaa olla viel se 2kk töissä ei saikulla, se ois kuitenkin 230e enemm'n kuussa äippäraha, kuin et nyt jäisin kokonaan pois, kun osa-aikaisen palkkaa tulis enemmän. kaikkea sitä miettiikin, mut tuo on aika iso raha kuitenkin 230e kuussa enemmän, kun tuota asuntoakin on mitä maksaa eikä tiedä miehen työkuvioista, kaikki kun on niin epävarmaa monellakin tulevaisuus.

mut kelasta sain aika hauskan vinkin, et jos 3.4vkoa jaksais töisä olla ja sit vikan 4vkoa saikulla enne äippälomaa nin työnantaja maksais sen saikun ja saisin nekin työtulot laskentaan mukaan. aika jännä vinkki kelasta, ihmettelin ihan itsekseen...



joku kyseli nimistä, meillä ei hajuakaan, meille siis ois luvassasiis ultra veikkaus et poika, ja pojalle ei mitään hajua mikä annetaan, niiin oli viimeksi tuon pojan kans ettei kasteaamunakaan oikein oltu varmoja mikä annetaan.

pitäs kyl alkaa miettii tosissaan vaihtoehtoja ja joku niistä ottaa. tytölle ois mulla jo vaikka liuta mielessä, jos tyttö sattuu olemaankin.

tytöstä tulisi ehkä Viena, Pihla, Veena, Minja joku ehkä näistä mut pojalle ei yhtään mietitty. Tai no Paavo on työnimi, ja ois hauska kun ois sit pojat Jaska ja Pave=)



taidan lähtee puita lisää uuniin, on niin kylmä pakkanen pihalla et taloa saa lämmitellä



korasa rv 26+4?

Meillä tehdään jotain lämpötilamittauksia asuntoihin ja oli pyyntö, että jos lemmikkejä, niin oltais kotona. Eilen jo kävivät heti yhdeksän jälkeen avaamassa pattereiden venttiilit ja tänään olisi tarkoitus mitata asunnon lämpötila, kun patterit pöhöttäneet täysillä koko yön. Tiedotteessa oli vain maininta, että työt aloitetaan molempina päivinä klo 9-> ja nyt sitten mietinkin, että kauanhan tässä joutuu vielä odottamaan. Suihkussakin pitäisi päästä käymään, mutta tulevat kuitenkin juuri silloin kolkuttelemaan. Mieskin lähti aamulla Ouluun pelireissulle, joten minä sain vahtivuoron. Ajattelin, että voisin lähteä kyllä jäälle kun on taas upea ilma, mutta kaaduin eilen todella kipeästi siellä, kun oltiin miehen kanssa nauttimassa auringosta. Niin ja eipä tuosta koiran aamulenkistäkään ole kauan aikaa, mutta ikävä istua ulkona tälläisellä säällä.



Olen huomenna lähdössä koiran kanssa Jyväskylään vanhempieni luokse ja oli puhetta, josko käytäisi laavulla paistamassa makkaraa. Saisivat koiratkin telmiä taas kunnolla ja me aikuiset tuhdin annoksen raitista ilmaa. Siinä suunnitellessa jo haaveilin kuinka ihanaa olisi vetää perässä pulkassa napottavaa pikkunaperoa, lämpimään taljaan kiedottuna. No ensi talvena otetaan sitten uusiksi ja oikein useamman kerran.



Niin ja niistä kelan päätöksistä. Juuri kun pääsin niitä täällä kiroamaan, niin päätös napsahti postilaatikkoon. Yllätys oli mukava siinä mielessä, että saan enemmän vanhempainrahaa ja äippärahaa kuin olin laskenut. :)



Korasa: Teillä on kauniita nimiä pohdinnassa tulevalle pikkuiselle. minusta tuo Jaska&Pave on loistava. Paavo on mielestäni ihanan ajaton nimi ja käy vauvasta vaariin. Tyttöjen nimistä eniten miellytti Minja tai Viena. Kauniita. Me ollaan kanssa sitä mieltä, että tytölle keksii helpommin nimen kuin pojalle. Jotain ollaan saatu pohdintaan, mutta päätös on hirvittävän vaikea ja taitaakin jäädä viimetinkaan. Poikien niminä miellyttää mm. Viljami, Eemeli, Joona, Justus, Akseli, Aapo, Mikael ja Matias. Toinen nimi tulee olemaan Onni, koska on suvusta ja kolmanneksi ehkä jokin pidempi nimi....vaikeaa... Tyttöjen nimiä onkin sitten liuta...Siiri, Ronja, Riia, Neea, Neetta, Nella, Juuli, Ella, Elli, Miina, Iida, Aada yms....plääh. Pojalle selvästi siis miellyttää pidemmät nimet ja tytölle lyhyemmät. Saa muuten heittää mielipiteitä, varsinkin jos joku nimi on aivan karsea mielestänne. :o)



Pikkuinen on muuten edelleen raivotarjonnassa, joten luotan nyt sitten siihen, että näin mennään loppuun asti.



Terv.Rice + pikkune rv 29+2

On ollut kamalaa hässäkkää viime aikoina ettei ole jaksanut paljoa netissä pyöriä. Yritän nyt alussa kommentoida muita viestejä ja perään vielä omat kuulumiset.



Kummeja ei olla vielä mietitty kuin alustavasti. Yksi kummeista tullee olemaan miehen veli, sisko kun sai esikoisen sylikummiuden. Eräs ystäväpariskunta on vahvasti ehdolla, mutta ei heiltä olla vielä kysytty. Oman kokemuksen mukaan kummeista ainakin osa kannattaa olla sukulaisia. Ystäväsuhteet kun saattavat hiipua vuosien myötä ja sitä kautta lapsi ja kummi vieraantua. Näin ei toki aina ole, mutta kun ajattelee aikaa 15 vuoden taakse, niin kuinka monen hyvän ystävän kanssa olet edelleen tekemisissä? Ei niitä ole kuin muutama ainakaan minulla... Sukulaiset taas pysyvät koko elämän, jos nyt ei ihan hirveitä välirikkoja pääse syntymään. Otamme siis ainakin yhden sukulaisen kummiksi, muut ovat ystäviä ja toivottavasti pysyvätkin ainakin rippijuhliin saakka ;o)



Kiskis, sinulle oli sanottu ettei ruokavaliolla voida vaikuttaa lapsen kokoon. Minulle taas sanottiin neuvolassa, että runsas maitotuotteiden käyttö voi vaikuttaa kokoa kasvattavalla tavalla. Kalsiumia toki tarvitaan, mutta lasi maitoa ja muutama siivu juustoa riittävät päivän tarpeisiin. Yletön maitotuotteiden käyttö voi tutkimusten mukaan kasvattaa vauvaa. Toki kokoon vaikuttavat myös geneettiset tekijät.



Nimistäkin oli jo puhetta. Tytön nimi on han selvä, hänestä tulee Saga Helmi (Illusia). Suluissa oleva on vielä vähän auki. Nimi tulee siitä, että esikoisen nimi on Taika ja Saga sointuu kivasti tämän kanssa.



Mutta pojan nimi... On sitten tosi vaikea! Koska esikoisen nimi on harvinainen, en halua pojan nimestäkään mitään yleismies Jantusta. Vahvoja ehdokkaita ovat Kerkko, Verti, Pyry, Paju, Jooa, Jouka, Milo, Miko, Tiera, Jaro. Kuten näkyy, lyhyet nimet pojalla miellyttävät. Olemme yrittäneet etsiä jotain lapin eksotiikkaan viittavia pojan nimiä, mutta ne ovatkin tosi vaikeita. Aslak ei ihan kolahda!



Ricen ehdokkaista Joona (johtuiskohan tuosta Jooasta?) kuulosti minun korvaani kivalta, tytöistä sitten jo useampikin, oikeastaan kaikki! Yhtään karseaa nimeä ei kyllä joukossa ollut.



Korasallakin oli ihania tytön nimiä, Paavolle en oikein osaa lämmetä. Tulee niin vahvasti mieleen Paavo Väyrynen :o)



Omaan napaan:

Neuvolassa, sokerirasituksessa ja lääkärissä käyty. Ja kaikki kunnossa! Opin edellisessä raskaudessa tuon syömisen säännöllisyyden, joten nyt sokeritestin tulokset olivat viimekertaista paremmat, oikeastaan erinomaiset. Vaikka eivät ne viimeksikään mitkään huonot olleet, raja-arvoilla kiikuttiin. Hemppa on 112, väsymys selittyy sillä. Muuten kaikki erittäin hyvin, painokin nousee ihan samalla tavoin sopivasti kuin edellisessä raskaudessa. Terkkari veikkasikin että samaa kokoluokkaa esikoisen kanssa näyttäisi vauva olevan. Jos siis merkit pitävät paikkansa, tulee tästäkin reilusti yli nelikiloinen mötikkä!



Olenkin ensimmäistä päivää tällä viikolla töissä. Tytölle nousi kuume viikko sitten keskiviikkona ja tähän päivään asti ollaan käyty läpi kuumeflunssakorvatulehdusripulioksennustauti. On ollut aika kamalaa, jouduttiin maanantaina aloittamaan kotona nesteytys kun tyttö meni ihan apaattiseksi ja vain oksenteli. Hoito onneksi kotikonstein onnistui eikä jouduttu lähtemään sairaalan päivystykseen. Itsekin saimme flunssatartunnan ja oltiin koko perhe alkuviikko sairaana.



Kelasta ei vielä ole päätöstä tullut, siellä odotetaan työnantajan ilmoitusta.



Pakko kait se on jatkaa töitä. Olen jotenkin niin kypsä, että voisin jäädä äityslomalle koska vain. Reilu viisi viikkoa pitäisi kuitenkin vielä jaksaa...



Mukavaa loppuviikkoa kaikille!



Marvik ja Touko, rv 29

Heipparallaa!



Rice, ymmärrän tuskasi istua sisällä näin kauniilla ilmalla! Me käytiin poikasen kanssa vähän puistossa, tosin aika nopeasti vain kun äidin tuli seistessä kylmä. ;) Meidän esikoisesta muuten meinasi tulla Joona, mutta vaihdettiin nimi ehkä päivää ennen ristiäisiä toiseksi.. On nuo nimiasiat vaan hankalia. ;) Muutenkin tykkäsin nimilistoistasi, itse olen täysin ihastunut nimeen Akseli, mutta mies ei siitä tykkää yhtään. :( Tyttönimistä ollaan sentään jonkinmoiseen yhteisymmärrykseen päästy ja meidän lemppareita etunimeksi ovat Iida, Ella, Elli, Enni ja Senni, toiseksi nimeksi aika varmasti valitsisimme Alisan. No juu, yritän nyt unohtaa nimiasiat ennen kuin vauvan sukupuoli on selvillä.. Vähän jo kutkuttelisi kysyä maanantaina ultrassa sukupuolta!



Tosiaan täällä paha olo jatkuu, tosin nyt vähitellen on helpottanut.. Eilen olin nla-lääkärillä ja oli ihan yhtä tyhjän kanssa koko käynti. Tuntui että lääkäri puhui ihan omiaan, eikä kuunnellut yhtään.. Tuleeko sullekin Rice tuollainen tunne meidän lääkäristä? Resepti kädessäni lähdin iloisena kotiin, mutta kotona selvisikin, että lääkäri oli määrännyt mulle närästyslääkettä, vaikka moneen kertaan sanoin, ettei mua närästä ollenkaan, vaan oksettaa kuten alkuraskaudessa. En nyt vielä aloittanut lääkekuuria, vaan olen taistellut sinnikkäästi oksuoloa vastaan. Vähitellen tuntuu helpottavan, joten ajattelin huomenna soitella neuvolaan, etten taida aloittaa lääkekuuria..



Jeps, maanantaina on rv30 (!!!) kontrolliultra, jota jo kovasti jännitän ja odotan. Menisipä loppuviikko nopeasti! :)



Miimi, 29+3

Olipa hyvä kun HANNA oli laittanut vähän kyselyä nukkumisasennoista, minulla oli nimittäin ajatus aiheesta teiltä kysyä, vaan eipä tarvitse enää:) Itse nukun pääasiassa kyljellä (normaalioloissa eniten vatsallaan tai kyljellään-vatsallaan) mutta välillä olosuhteiden pakosta=pieniä nukkuvia lapsia sänky täynnä, myös selälläni. Sinällään selällä nukkuminen ei vielä tunnu epämukavalta, mutta alaselällä on siitä taipumus kipeytyä:( Kyljellä maatessani sen sijaan vauva alkaa sellaisen potkuiloittelun, että oksat pois, ei vissiin tykkää kun äiti ei anna tarpeeksi tilaa liikkua. Olen kuullut ja lukenut, että selällään voi nukkua niin kauan kuin se itsestä hyvältä tuntuu. Jossain vaiheessa kasvava kohtu saattaa alkaa painaa jotain isoja verisuonia, jolloin hapenkulku (vaimikäköhänseoli) vauvalle voi heikentyä, mutta ennen kuin vauvasta tuntuu pahalta, tuntuu jo äidistä, joten siihen kyllä herää tai ainakin unissaan vaihtaa asentoa, jos se on jotenkin "epäsopiva".



Mulla on tähän saakka ollut neuvola neljän viikon välein, parin viikon päästä on lääkärinla jonka jälkeen neuvolakäynnit alkaa olla joka toinen viikko. Viikkoja mulla on moneen muuhun verrattuna vielä vähän, tänään tasan 26 joten äitiyslomaankin on vielä tooosi pitkä aika. Mulle tuli myös eräällä neuvolakäynnillä tunne, että sairaslomaa ei ainakaan tarvitse anella, jos sitä joskus tulen tarvitsemaan, siihen suuntaan th jo silloin vihjaili. Ei haittaa, mikään ei ole niin kurjaa kuin jos joutuu nöyristelemään ja perustelemaan juurta jaksain miksi ei enää jaksaisi käydä töissä. Esikoisesta olin töissä ihan loppuun saakka, kakkosesta jäin pois kolmisen viikkoa ennen oikeaa aikaan ja jos vanhat merkit pitävät paikkansa, niin nytkin kykenen kyllä vielä aika pitkään olemaan töissä. Siis jos tilanne ja vointini pysyy ennallaan. Eka ja tämä raskaus ovat olleet muutenkin kovin samanlaisia, kakkosen odotus sen sijaan oli aikamoista tuskaa monen kuukauden ajan. Hyvä näin, sillä nyt on kyllä oikein mukavat oltavat:) Vaikka rehellisyyden nimissä välillä kyllä käy jo mielessä että tulisipa se toukokuu PIAN, en jaksaisi enää odotella että saa sen pienen käärön käsivarsilleen, on se vaan niin ihanaa<3



Jaahas, lapset kaipaa äitiä joten gotta go.



rvaT 26

Pitkästä aikaa jaksoin avata koneen ja tulla tänne lueskelemaan juttujanne. Päätin nyt sitten koettaa kirjoittaakin, jos vaikka saisin ihan hetken olla rauhassa. Ja heti puhelin soi... Mies se sieltä on kohta puolin tulossa kotiin.



Meilläkin on tänään käynyt jotakin lämpötilanmittaajia... Joten samaistuin Ricen juttuun. Ei täällä tosin kukaan kotona ollut, eikä oikein noudatettu ohjeitakaan... Ne varmaan tulee uudestaan jossain vaiheessa, voisin kuvitella. Meillä on vedetkin ollut päivällä poikki jonkun huoltotöiden takia.



Käväsin tänään neuvolassa. Hemppa oli aika alhainen, 97 vaan joten nyt sitten lisätään rautaa. Painoo oli tullut ihan kamalasti, mutta mä kyllä oitis vetosin siihen, että oon joka toinen kerta suunnilleen käynyt aamulla ja joka toinen iltapäivällä. Vuorokauden aikana paino voi kuitenkin heittää reippaastikin, etenkin nyt kun tulee päivän aikana juotua paljon. Kertyy nestettä elimistöön ja onhan siinä päivän aikana tullut syötyäkin... Joten en nyt kovin paljon välitä neuvolan lukemista. Pääasia et kotona aamusin näyttää vaaka tasaista pientä nousua. Ei mulle olekaan tullut kun muutama kilo lisää, sen verran on ilmeisesti tota alkupainoa jo itsellä, että vauva nappaa siitä sitten osan itselleen. Ihan niinkuin esikoinen.

Ensi viikolla meen sitten äippäpolille tapaamaan kätilöä ja saan sieltä sitten kai sellasen mittarin noita sokerihommia varten. Musta tuntuu ihan kamalalta, että olen nyt sitten "sairastunut raskausajan diabetekseen". Tai tuolta nuo terveydenhuoltajat saa sen tuntumaan. En oikeestaan edes usko tuohonkaan. Olen koettanut itselleni selittää koholla olevan paastoarvon (joka siis oli 5,7) viikonlopun herkutteluilla, kun kuitenkin menin kokeisiin maanantaiaamuna. Katsotaan nyt sitten mitä ne siellä äippäpolilla sanoo. Kahden viikon päästä on aika lääkärille siellä äippäpolilla ja se käy sit läpi niitä sokerikokeiden tuloksia ja ilmeisesti tutkiskelee vauvaa siinä samalla.



Töissä on kivan rauhallista kun on hiihtolomaviikko meneillään. Koetan nautiskella rauhasta, ensi viikolla jatkuu taas sama hulina kuin ennenkin.



Töissä pitäisi vielä jaksaa reilu kuukausi, sillä mulle nyt sitten kenties laitetaan tän vuoden kesäloma tuohon äippäloman eteen. Kun ei tiedä millon palaan, jos palaan ja äippäloman perään tulee sitten ensi vuoden loma. Näin ne ei sitten jää roikkumaan ja unohduksiin, jos vaikka palaankin vasta täyden hoitovapaan tai kenties seuraavan lapsen jälkeen... Kun ei ikinä tiedä mihin tämä elämä vie mennessään. Helpottavaa silti, kun tietää, ettei olisi enää paljon jäljellä. Alkaa tässä lepoa jo kaivatakin. Ei tuo seisomatyö kovin ihanaa ole. Selkä on ollut jo jonkin aikaa kovilla ja se sitten heijastaa jalkoihin ja toisinaan yläkroppaankin. Kuitenkaan en ole sairas, joten en saa sairaslomaa.



Kummeista... Meillä on jo kysyttynä vauvalle 5 kummia, jotka näillä näkymin suostuvat ja se määrä taitaa tälle lapselle riittääkin. Sain aiemmin kaksi kieltävää vastausta, joten hyvä kun olin ajoissa liikkeellä, pääsin heti kysymään seuraavalta varteenotettavalta ehdokkaalta.

Nimiä on jonkin verran mietitty. Esikoisella on "pikkusiskolle" nimi jo valmiina ja olenkin koettanut tässä miettiä jos siihen sitten yhdistäisi jonkin yhdysnimen... Pojalle ei ole löytynyt kaikkia miellyttävää vaihtoehtoa, mutta esikko onkin aivan varma vauvan olevan tyttö.



Noniin, sainhan minä hetkeni jo käyttääkin. Nyt jos sais tän vielä lähetettyä...



Iloisia pikkupakkasia kaikille!



Möllimasu rv 26+

Olipa mielenkiintoinen tieto, että maitotuotteet kasvattavat vauvaa isommaksi. Täytyy ihan ottaa selvää! Juon nimittäin maitoa tosi paljon aikuiseksi, lisäksi syön rahkaa, jugurttia, juustoa, jäätelöä... Eipä ihme, että meidän vauvat ovat olleet yli 3,5-kiloisia. Täytyypä kysäistä neuvolasta seuraavalla kerralla.



Hyviä öitä!



Kiskis :)

Kiva lukea taas pinoa! :)

Kuulostaapa hurjalta nuo Angan supistukset. Kyllä sitä jo itsekin ihmettelisi tuossa tilanteessa että joko se vauva sieltä punkeaa. Hyvä että kaikki oli hyvin vielä!!

Tänään tasan rv 29. Uskomatonta. Mulle tuo 30 rvta on aina ollut jonkunlainen steppi. Vauvalla alkaa olemaan jo kivasti kokoa ja synnytys lähestyy. Loppuraskaus käsillä!!! Nyt alkaa jo tuntumaankin siltä. Mulla jotenkin kummasti vauva masussa kun painaa keuhkoja. Mun pitää pitää tosi hyvä ryhti kokoajan muuten tuntuu että keuhkot ei mahdu olla. Sit on taas ihan mukavaa kun vauva vähän laskee alespäin.

Meillä on paljon vaihtoehtoja tyttöjen nimiksi. se on kieltämättä helpompaa. Esikoispojalle mekin päätettiin nimi vasta kasteaamuna. Me kutsuttiin poikaa Uljaaksi koska hän syntyi Uljaan päivänä ja siitä oli tosi vaikea päästä eroon. Hän oli tosi pitkään Uljas. :) Meillä oli tuona kasteaamuna kaksi nimivaihtoehtoa ja ne kirjoitettiin lappuihin ja tungettiin pikkuvauvan nyrkkeihin. NÄin hän itse valitsi nimensä tipauttamalla toisen ensin:) :) Hänestä tuli Rasmus Aleksanteri!

Tytön nimi taas vain tuli! Mies bingasi sen netist jostain nimilistasta. Mimosa! Se oli sitten siinä ja vieläkin kun kutsun Mimosaa niin mulle tulee ihana mielihyvä tytön nimestä!! MImosa Eeva Maria!

Katsotaan nyt sitten minkänäköinen tyyppi tulee ja sen mukaan taas nimeä etsimään. :)

Meillä on 2 varmaa kummia, joita ei olla viel pyydetty. Mitä enempi lapsia sen vaikeampi miettiä kummeja. Mä odotan innolla vauvan juhlia. Meillä on ollut aina niin ihanat juhlat. Kahdet ristiäiset ja nyt sitten ilman kastetta. Vaan ei ilman enkeleitä, hengellisyyttä ja siunauksia :) Vain ilman pappia joka kuitenkin aina ollut se ulkopuolinen ihminen rakkaassa porukassa joten olen nyt niin tyytyväinen että ei ole kastejuhlaa vaan vauvan oma ensimmäinen juhla, jossa juhlitaan uutta ihmistä ja elämää!! Nimi julkistetaan vasta tuossa juhlassa. Paljon musiikkia, puheita, seremoniaa, hyvää ruokaa ja juomaa! Ja kerrankin taas koko perhe ja rakkaimmat ystävät yhdessä. IHANAA!!

No nyt ryhdyn taas työntouhuun! Halit kaikille



-Callaway rv 29

Moikka vaan taas kaikille. En ole taas tässä vähään aikaan ehtinyt pyöriä koneella, olen kyllä yrittänyt suerata teidän juttuja mutta en ole ehtinyt kommentoimaan. Jos sitä nyt yrittäis hiukan taas pysyä mukana keskusteluissa. Meillä viikonpäästä muutto ja se stressaa aikalailla ja vie aikaa.



Kummeista täällä näköjään puhuttu. Me ei olla vielä asiaan sen enempää perehdytty. Ollaan mietitty, että mun pikkuveikka vois olla hyvä kummi ja sit ehkä meidän perhetuttava, mutta täytyy nyt sit ajan kanssa miettiä kunnolla asiaa. Itseasiassa ajteltiin muutenkin kummeja pyydellä vasta sit lapsen syntymän jälkeen. Me ei olla kyllä vielä yhtään mietitty, että kuinka monta kummia lapselle olis tulossa..se jää nyt nähtäväksi.



Nimi asiasta: Meillä on jo joitakin nimiä mietittynä. Meillä on taas pojalle paljon enemmän vaihtoehtoja kuin tytölle. Meillä on se tilanne, että minä haluaisin antaa lapselle suomenruotsalaisen nimen kun itsekin olen sellainen ja mies taas sitten mietiskelee noita perinteisempiä suomenkielisiä nimiä. No, pojalle ollaan päätetty jo ainakin toinen nimi tai missä järjestyksessä nyt sit tuleekin. Christian kun on miehen toinen nimi ja mun veikka on toiselta nimeltä kans sama, tosin molemmilla kirjoitetaan tuo nimi K:lla ei C:llä. Tytöille ei olla oikeastaan keksitty mitään..jotain nimiä pyöritelty, mutta mutta..Itse tulin sit vähän siihen tulokseen, että tuo nimien miettiminen jää myös siihen vauvan syntymään. Näkee sitten minkä näköinen on, mitä sukupuolta edustaa joten sit voidaan miettiä mikä nimi sopii..Helppoa ei varmaan tule olemaan.



Nukkumisesta: Ihanaa jos täällä vielä ihmisä ketkä voi nukkua selälteen. Mä en yksinkertaisesti pysty nukkumaan selälteen , ainoastaan kyljelteen. Mulla selkä ei vaan kestä, särkee niin hirveesti että ei mitään rajaa. Yöt on tosi katkonaisia, mutta sille ei nyt mahda mitään.



Täällä lekuri jo tarjonnut sairaslomaa äippäloman alkuun, mutta en ole sitä ottanut vastaan. Töissä ihan hirveä hulina ja tuuraajan kanssa ehtinyt istua ehkä pari tuntia, joten jippii. No, ei se toki mun ongelma ole, jos ei tuuraja ole täällä tarpeeksi usein (opiskelija).

Vointi vaihtelee päivittäin. Selkä vaivaa joka päivä, mutta sen kanssa on nyt vaan elettävä. Panacodia ja Paratabseja tulee syötyä, jotta yöt olisivat edes jotenkin siedettäviä ja saisi edes vähän nukuttua.

Muuten vauva tuntuu kasvavan ja tässä alkaa jo innolla odottaa loppua. Kunpa aika menisi nopeasti!



Tällä kertaa ei taas muuta. Nyt täytyy taas jatkaa työntekoa.



T.Murunen82 + vauveli

rv 29+6