Te joilla useampi epäonnistunut raskaus-mistä saatte luottamusta tulevaan?
Tiedän että itselläni nyt väärä ajankohta ajatella tätä asiaa, sillä tuulimuna todettiin eilen ja huomenna lääkkeellinen tyhjennys edessä. Mutta kun ihmetyttää tulevaisuus, itselläni kaksi peräkkäistä "normaalia" keskenmenoa takana ja nyt tää tuulimuna perään. Mistä ihmeestä te muut saatte uskoa ja luottamusta yrittää yhä uudestaan? Kun tosiaan tuntuu siltä, että eihän tätä yrittämistä jaksa ja voi jatkaa, kun aina käy samalla tavalla. Mistä löydätte sen voiman jatkaa yrittämistä?
Kommentit (2)
Ihan ensimmäiseksi *halauksia* km:n takia!
Meillä on takana 2km, kohdunulkoinen (josta menetin toisen munatorven), geneettinen keskeytys (klassinen paha anenkefalia, jossa pikkuenkeliltä puuttui kaikki kulmakarvojen yläpuolelta), 2 vuotta lapsettomuutta (vaikka kaikki aiemmat raskaudet olivat alkaneet helposti), 1 IUI...
Pohjamudissa ryömittiin, asuttiin eri osoitteissa, eropapereita jo melkein allekirjoitettiin... harrastettin petipuuhia yhden ainoan kerran ja se kerta nukkuu nyt tuolla yläkerrassa (juuri 3 v täyttänyt). yritystä eikä edes toiveita enää ollut, läheisyys oli kadonnut, seksi oli vaan mekaanista suorittamista, jossa ei ollut mukana edes toivoa omasta nyytistä. Olimme siis haudanneet kaikki toiveet siitä omasta lapsesta ja suurinpiirtein suhteenkin siinä sivussa =( Mutta niin vain kävi, että nyt meillä on (ihan yrittämättä, ilman uskoa ja toivoa) vauhtia ja vaarallisia tilanteita sekä tuon kolmevuotiaan kanssa että kohta vuosikkaan. Meitä siis sitten kuitenkin siunattiin kahdella lapsella kaikkien vaikeiden kokemusten jälkeen... Toivoa siis kuitenkin yleensä AINA on!
Jos haluat kirjoitella ja purkaa tuntoja, niin laita viestiä: nekku24@gmail.com
Minulla nyt kolme peräkkäistä epäonnistunutta km ja yksi niistä oli tuulimuna. Ja yksi keskeynyt km jo ennen esikoisen syntymää :( Eli kaiken kaikkiaan 3 keskenytyttä ja yksi tuulimuna. Nyt ollaankin sitten lapsettomuusklinikalla tutkimuksissa ja ihmetellään että saadaanko me koskaan toista lasta. Mutta pakko kai se on yrittää koska me halutaan kuitenkin lisää lapsia. Ja siltikään en seuraavasta raskaudesta odota että se onnistuisi vaikka onkin kaikki mahdolliset tukilääkitykset käytössä. Nyt silti on jo jotenkin turtunut jo näihin menetyksiin kun tietää että keskenmeno on mahdollisempi kuin onnistunut raskaus. Mutta tosi raskasta tämä on.
Oletteko menossa jo tutkimuksiin? Sitä suosittelisin ihan oman mielenrauhan kannalta. Me mentiin yksityiselle koska siellä tutkitan paljon tarkemmin kuin julkisella, ja sieltä saa paljon enemmän ymmärrystä ja myötätuntoa kuin mitä julkiselta. En tähän päälle jaksaisi yhtään kylmää kohtelua lääkäreiltä. Mutta tuolla yksityisellä meillä on ihana lääkäri :)
Jos haluat kirjoittaa minulle s-postia niin osoitteeni löytyy tuolta profiilista. Pistin myös tuonne Kaksplussalle kerhon pystyyn meille toistuvista keskenmenoista kärsiville. Siellä on meitä monta ja erilaisissa tilanteissa. Jos sinua kiinnostaa liittyä meidän kerhoomme voin antaa s-postissa salasanan niin pääset sisään :)
Voimia tyhjennykseen ja toivottavasti kaikki menee hyvin!
Lämpimin halauksin Hermione