Heinähelistimien torstai!
Kommentit (30)
72oinas: Pahoittelut! Samoin muille keskenmenon saaneille, joille en ole mitään kommentoinut!
Omassa olossa ei uutta, tasaista kuvotusta, palelua ja väsymystä... Jospa tämä tästä vielä... Viikon päästä olisi eka neuvola ja sieltä saan sitten ajan siihen ainooseen ultraan, jonka kaupunki täällä tarjoaa. Varmaan joskus ennen joulua sinne kuitenkin päästään.
Kisu rv 7+0 - 8+3
Mukavaa olla täällä taas kirjoittelemassa, edellisistä kerroista onkin jo aikaa muutama vuosi.
Äsken just soitin neuvolaan ja sain eka neuvola-ajan, mutta vasta 18.12. Malttaakohan sitä odotella sinne asti vai tuleeko jo varattua aikaisemmin yksityiselle. Vaikka huono olo jyllää tasaisesti pitkin päivää, väsyttää ja on alavatsan nipistelyjä, niin silti se UÄ tekee vain asiasta niin todellisen. Täällä kyllä pääsee mukavasti jo eka kerralla ultraan, varsikin kun minulla laskettuaika ei ihan varma.
Viikon verran on tässä uuteen ajatukseen totuteltu ja ihanalta tuntuu. Tosin työkaverit ei taida aina olla samaa mieltä asiasta, kun ajatukset leijuu jossain kaukana.
Huonoa oloa tulee torjuttua jatkuvalla syömisellä, joka taas ei tiedä hyvää tuolle painolle. Lähtöpainoa kun on tällä kertaa jo hieman liikaa.
Onko teistä kukaan muuten tietoinen miten se erityisäitiyspäiväraha toimii ja millä ehdoilla sitä saa?
Mukavaa päivää kaikille harmaudesta huolimatta! Rv nyt 7+0, omien laskujen mukaan.
taas vähän pirteämpänä, ei siis ensimmäisenä iskenyt pahaolo :)
Aamun hommat olisi takana ja nyt vaan katsastamaan lapsille vaatteet ja pihalle :) Meillä on onneksi ihana taloyhtiö siinä suhteessa että tässä on paljon lapsia, niin ei tarvitse lähteä puistoihin jos ei halua. Pihalla on aina lapsille kavereita ja itselle. Isompi voi jo olla itekseen ulkona kavereiden kanssa, kun tietää rajat mitä saa tehdä ja mitä ei, niin ja minne ei saa mennä ;) Omassa pihassa on pysyttävä äidin/isän valvovan silmän alla. Onneksi on toiminut.
Tänään pitäisi leipoa muutama täytekakku ystävälle, joten siinä ilta hurahtaakin kummasti.
Eipä tässä oikein kummempia ole kun olokin on hyvä, hih.
Joku kysyi äitiysloman alkamisesta, mulla se alkaa joskus kesäkuun alussa kait...mutta ei sillä ole väliä, kun tässä kotona olen, niin koska se alkaa :)
liskolisbet 7+2 kait..? poika 01 ja tyttö 03
Tässäpä edellinen keskustelu.
http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=8907348&p=&mpage=3&tmode=…
Mullakin on maha pompannut nyt kunnolla esiin, ei ole " littana" edes aamulla. Kun normaalisti voi olla sellainen turvotuspömppö tuosta navasta alaspäin, niin nyt lähtee sellainen kova pallo semmoinen 15 cm siitä ylöspäin.
-
Hyviä syömisiä mulle:
- mandariinit tai vastaavat
- omenat
- vaalea leipä
- Gotler-leikkele (????)
- porkkanat
- kurkku
- tomaatti
- peruna
- pizza (;))
Huonoja taas:
- ruisleipä (normaalisti syön vain ruisleipää)
- juusto
- makaronit
- rasvainen liha (outoa minulle)
Minä olen yleensä tosi jouluihminen, nyt on joulunodotus mennyt ihan ohi vielä tähän asti. Jotenkin tämä pieni ihmisen alku ja työpaikan vaihdos on viennyt ajatukset.
Lapset jo eilen kyseli, että koskas niitä joulukortteja tehdään. Niin, niitäkin täytyisi alkaa askartelemaan ;)
Itsellä tulee jouluaattona tasan rv 10. Puhuttiin eilen miehen kanssa, että silloin voisi ehkä lapsille kertoa. Toisaaltaan, lapset kyllä puhuu asian heti mummuille ja päiväkodille jne.
Np-ultrassa ajateltiin käydä ilman lapsia, siis luultavasti minä käyn yksin. Mutta rakenneultraan otetaan lapset mukaan. Jos vaan maltetaan pitää suumme kiinni, niin siellähän se yllätys sitten paljastuisi lapsillekin.
Te joilla on jo aikaisempia lapsia, niin onko kukaan pärjännyt ilman pinnasänkyä? Mietittiin vaan eilen mitä pitää alkaa ostelemaan. Pinnasänkyä ei enää ole ja mietimme onko se ihan pakollinen. Meillä on ennen ollut perhepeti ja siinä lapset nukkui noin 1v-4v. Nytkin vielä 5v nukkuu meidän välissä. Tytöt nukkuu nykyään omissa sängyissään.
Jos vauvaa pitää vieressä kokoajan, niin pinnasänkyä ei kaiketi tarvita? Päiväunet tietenkin voi olla ongelma, jos ei aina saa ulos...
Tai sitten etsitään käytetty pinnasänky, ainakaan uuteen tuskin kannattaa satsata, kun sitä ei varmaan paljoa käytettäisi.
Ei taidakaan siis olla kuvittelua, kun minusta tuntuu masu olisi jo nyt hieman kasvanut.
Mukavaa kuulla että toisillakin samanlainen tunne. Tuntuu että housut puristaa ja mahan malli on muuttunut.
Ajattelin että olen vain itse niin hyvä kuvittelemaan :))
Minä torjun huonoa oloa
-Hyvää päivää juomalla (en tiedä onko niin hyväksi juoda sitä koko ajan), mutta se on niin raikasta ja makoisaa
-appelsiinimehulla, aamulla lasillinen ensimmäiseksi, nam
-Digestive-kekseillä
-hedelmillä
ja sitten ihan vain syömallä. Aina vain jotain suuhun kun tulee huono olo.
Nux vomicasta oli aiemmin tuolla juttua, sitä pitäisikin kokeilla.
Nuksuli 7+0
vielä vaan tuntuu kaikki niin epävarmalta ja edellisen kauhu-raskauden ja jälkeisten koettelusten jälkeen ,no ultraan pääsen jo ensi ti ja nla on ma nyt laskujeni mukaan viikkoja 7,4.mitään suurempia oireita ei ole ainut väsymys ja palelu mun vanhoja viestejä voi kurkata nim valtsu 04 ja hakuajaksi vuosi ,toivottavasti kaikki menee nyt nappiin !tsemppiä kaikille ja viikkoja toivottavasti lisää !
Epiapi: " Meillä kovin keskusteltu juttu, tosin siksi että meillä on yksi lievästi kehitysvammainen lapsi (joka on kaikessa ihanuudessa enemmän kuin mitä olisin koskaan voinut toivoa!!) ja hänen kehitysvammansa syy tiedetään. "
Minusta on ihanaa kuulla, että kaltaisianne on olemassa. Vaatii todella paljon koko perheeltä, mutta tiedän että se myös antaa sellaista, mitä ns. terveiden lasten vanhemmat eivät saa koskaan kokea. Sitä todella osaa arvostaa niitä pieniäkin iloja, jotka monilta jäävät huomaamatta.
Meidän nuoremman pojan raskausaikana todettu sydänvika herätti minutkin ajattelemaan näitä asioita enemmän.
Helpa+pojat 6v ja 1v ja masuasukki 5+
Minä täällä, kiitos hormonien, kyynelehdin sanojesi johdosta.
Totta on sekin, että on paljon asioita, joista saamme suuren ilon ja jotka voivat toisille olla itsestään selvyyksiä. Vuosien varrella on paljon itketty, niin ilosta kuin surusta.
Ei ole todellakaan aina ollut helppoa hyväksyä, että oma lapsi on vammainen. Se on kriisin ja luopumisen paikka aina. Alussa sitä itke, että miksi meille, miten näin voi käydä. Niin hölmöä kuin onkin, niin helposti sitä jo pienestä lapsesta ajattelee, että sitten kun se menee naimisiin, sitten kun saa ajokortin ym. Niistä kaikista haaveista luovuttiin katkeruutta ja itsesääliä tuntien. Kunnes tajusimme katsoa tuota lasta silmiin. Nähdä se ettei hänkään sure sellaisia asioita, miks siis mekään. Me menetimme paljon, hän ei. Hän elää kuin olisi koko maailman ihanin lapsi, vailla huolenhäivää.
Itse uskon ja luotan, että kriisi on pienempi, jos nyt tulisi toinen vammainen lapsi. Kertaalleen kaiken käynneenä on reitti varmasti lyhyempi. Ja kaikki oikeutensa tietää jo. Suuri määrä energiaa meinaan kuluu siihen lapsen oikeuksia tappeluun, vielä tänä päivänäkään ei ole itsestään selvää, että vammainen lapsi on tervetullut esim päiväkotiin.
Asumme onneksi suht pienellä paikkakunnalla (n 8000 as) ja poikamme on otettu tosi hyvin vastaan. Olemme itse avoimesti puhuneet hänen vammaisuudestaan ja saaneet tukea sellaisiltakin ihmisiltä jolta sitä ei olisi odottanut.
Olen käynnyt tätä teidän pinoanne välillä vilkuilemassa ja miettinyt uskaltaisiko tänne tulla mukaan?
Meillä on takana raskustoivetta lähes kolme vuotta joista kaksi vuotta lapsettomuushoidoissa. Ensimmäisellä koeputkihedelmöityksellä viimein onnistuttiin ja nyt on rv5+1 ja toivottavasti kaikki menee hyvin loppuun asti...
Oireita ei kyllä ole juuri lainkaan, lukuunottamatta kipeitä rintoja ja väsymystä. Ensimmäinen ultra on kahden viikon kuluttua ja ehkä tämä silloin todeksi muuttuu!
El löytänyt haulla mitään ... Laitoin valtsu 04 ja hakaika 1vuosi ja otsikoista ja viesteistä haku?
Ei löydy!
t.sadetar 6+0 ja tyttö03
Heti ensimmäiseksi haluan laittaa suuren suuret onnittelut Valtsulle ja toivon, että kaikki menee nyt hyvin. Olen nimittäin roikkunut tuolla monikkojen puolella ja tiedän, mitä edellisessä raskaudessasi kävi. Toivottavasti nyt menee hyvin. Oletettavasti et vielä tiedä masuasukkien lukumäärää.
Itse olen vähän yllättäen raskaana emmekä ole vielä kertoneet kenellekään (nyt tietysti joku tuttu lukee tän uutisen täältä...). Kävin viikko sitten gynekologilla ja viikkoja nyt siis 7+2. Sydän sykki jo ultrassa viikko sitten. Lääkäri sanoi, että onhan hedelmöitys voinu tapahtua hieman aiemmin. Niinpä niin, en jaksanut alkaa avautua lapsiperheen seksielämästä tai lähinnä sen puutteesta ;).
En oikein tiedä, miten aion kertoa uutisen töissä: aloitan työt vanhempainvapaan jälkeen vasta ensi tammikuussa. Parasta oli, kun gyne keksi mulle vuorosanat, miten esitän asian töissä.
Mm
kirjoita yhteen valtsu04 ,viestit ja otsikot ja haku vuosi
Nyt siiten alkaa ne tunteet myllertämään... Koko ajan on itku kurkussa, surunvalitteluni keskenmenon kokeneille!
En tiedä, johtuuko siitä, että eilen luin noita suru viestejä niin näin unta että tuli keskenmeno. En meinannut uskaltaa vessaan mennä kun pelotti niin kamalasti. Poikaa odottaessa oli koko ajan se pelko konkreettisesti läsnä, oli vuotoja ja uhkaava keskenmeno viikolla 16 ja siitäpä sitten sairaslomalle ja lepoon... Nyt kaiken järjen mukaan pitäisi olla onnellinen kun vuotoa ei ole, mutta silti pelottaa kamalasti! Anteeksi kun meni näin synkistelyksi...
Oireet aikalailla pysyneet, eilen oli koko illan todella oksetus olo, mutta pysyi vain tunteena. Uutena oireena on todellakin tämä itkuisuus, itkin, kun luin uudesta tulokkaasta (anteeksi, en muista nimimerkkiä), ken on raskaana koeputkihedelmöityksen avulla. Todella toivon meille kaikille onnellista raskausaikaa ja terveitä pienokaisia!
Syömisistä, varsinaisia mielitekoja ei ole, mutta alas ei tahdo mennä ihan mikä tahansa. Sellasta sweet chili kasvis-nuudeli wokkia olen syönyt nyt kaksi päivää, muuten menee suolatikut ja -keksit, keltanen jaffa... Monesti tuntuu, että vois syödä ihan mitä vaan, mutta kun sitten sitä tekee, niin heti alkaa öklöttään.
Tässäpä näitä sepustuksia tälle päivälle.
Päivi, rv 5+3
Eli eilen tehty selvä haamu testillä. Joten kuulun sitten tänne heinäkuisiin. Eli tuon vauvalaskurin mukaan ls olisi 27.7.2007 mutta voipi olla että aikaistuu vielä kun on nuo menkat tulleet ja menneet vähän mtien sattuu viime aikoina. Outoa olla nyt täällä odottajissa kun tosiaan 18kk tätä yritettiin. Alkoi jo tuntumaan että ei tälle puolelle tulla koskaan pääsemään.
Ja nyt on se pelko koko ajan mukana että jos meneekin kesken. Kun kummiskin ollaan vasta 4+6 jos olen pystynyt oikein laskemaan.
Ja vielä niin pelottavaa ajatella että raskaana ollaan kun vasta haalea viiva testiin saatu. Jotenkin se oma pää tarvitsee uskoakseen kunnon vahvan plussan. Mutta kaipa se haamu plussa on yhtä oikea kuin kunnon tumma viiva.
Olen niin huono kirjoittamaan oikein mitään joten nyt lopetan tähän, jos lisää asiaa tulee niin uskokaa tai älkää palaan heti tänne tarinoimaan =)
Mulla menossa rv 6+3 ja pahoinvointi sen kuin yltyy. Kahvi erityisesti tekee huonon olon, mitä esikoisen kanssa ei tapahtunut! Sen kun vielä jättää pois, niin paheita ei sitten enää olekaan:)
Mullakin maha pömpöttää siihen malliin jo, että hyvinkin vois olla kolmannella kuulla!! Mies puhuu jo kaksosista sen takia:))
Meillä töissä tapahtuu nyt paljon muutoksia ja olen iloinen, että toukokuusta pääsen taas pois. Mammaloman jälkeen alkaa kova työnhaku.
Oikein mukavaa loppuviikkoa kaikille! Meillä se menee esikoisen korvatulehdusta parannellessa ja omien synttäreiden vietossa.
Ja valtsu040...olipa ikävää luettavaa nuo sinun viestit.. Otan osaa, on varmaan todella ikävää aikaa ollut sinulle ja läheisille.
Toivottavasti tämä raskaus sujuisi hyvin sinulla..
Tippalinssissä poistun paikalta. Terv sadetar
Taidan nyt aamusta kirjoittaa. Vein lapset tarhaan ja olen lähdössä katsomaan uutta työpaikkaani, hieman jännittää! Tosin raskaus ei ainakaan vielä voi pomon silmiin näkyä ;)
Oletteko muuten muut käynneet laskemassa, koska äitiyslomanne alkaa?
Itse kävin kelan sivuilta laskemassa ja 16.6 alkaisi. Sopivasti saisi olla kotona lasten kanssa kesälomakaudenkin. Koulu kun alkaa lapsilla sitten elokuussa.
Tein eilen aamulla testin, oli niin epäluuloinen olo. Mutta kyllä se vaan näytti entistä vahvempaa plussaa. Täytyisi huomenna varailla neuvola ja np-ultra aikaa, sitten varmaan tulee jo vakuuttuneempi olo raskaudesta. On tämä vaan niin monen vuoden toive, että jotenkin ei uskalla luottaa.
t, epiapi 5+4 ja lapset 4v, 5v ja 6v