Istukkabiopsia
Minulle tehtiin istukkabiopsia kun np-ultrassa oli turvotusta 2.1ml. Tänään piti tulla tulosten sairaalasta, mutta soittivat ja sanoivat, että vastauksissa meneekin vielä noin kolme viikkoa. Solut tai jotku mitä nyt sitten kasvattavatkin eivät ole lähteneet kasvamaan ja oli pitänyt siirtää johonkin pulloihin kasvamaan, siksi tämä viivästys tuloksisa. Mikä siinä muuten, mutta olen nyt jo ihan hermona niin kuinka jaksan vielä odottaa. Ja raskaus kerkeää johonkin 17 viikolle ennen kun saan tulokset ja sitten jos niissä onkin jotain...Onko täällä muita joilla on kokemusta tälläsestä?
Kommentit (6)
Otan osaa menetyksenne johdosta... Sukupuolen saa tietää jos haluaa, en ole kysynyt aiemmistakaan raskauksista niin en taida kysyä nytkään... On tämä odotus van niin piinaavaa ja raskasta, että en ois millään enään jaksanut. Eilen kun valmistautui siihen, että tänään kuullaan tulokset.
Anteeksi kun kysyn, mutta minua alkoi kiinnostamaan menehtyneen vauvanne sairaus, tiesittekö odotusaikana sairaudesta? Missä vaiheessa asia tuli ilmi ja millä ihmeen voimilla olette jaksaneet eteenpäin? Ei ole pakko vastata!
Mekään ei olla aiemmin kysytty mut nyt ajattelin, että jos kaikki on kunnossa haluaisin tietää ja jos keskeytykseen joudutaan niin sitten saa jäädä tietämättä. Piinaavaa on todellakin odotus, mitä pidemmälle se venyy. Itse kun olen tiennyt alusta asti että noihin tutkimuksiin mennään niin välillä on ollut todella raskasta.
Sairaudesta ja sen vakavuudesta saimme tietää vasta synnytyksen jälkeen. Synnytys käynnistyi verenvuodolla 4 vko etuajassa, mutta siis periaatteessa täysiaikaisena. Vasta tarkemmissa ultrissa vuodon syytä etsittäessä ei aluksi löydetty virtsarakkoa, myöhemmin lastenlääkärit tutkivat ultrakuvia ja siirryin vielä kättäriltä nkl:lle jotta vauva saisi heti kaiken avun. Siellä taas ultrattiin ja todettiin että munuaiset ovat todella suuret ja kehkot näyttivät kehittymättömiltä. Vauvalla oli rakkulamunuistauti jonka vuoksi vauva ei pissannut, lapsivettä ei ollut juuri ollenkaan ja tämän takia keuhkot eivät olleet kehittyneet. Tämä kaikki varmistui siis vasta syntymän jälkeen.
Rakenneultrassa ei havaittu mitään, sillä tautia havaitaan harvemmin ennen vkoa 24 ja varmuudella vasta vkon 30 aikoihin.
Tästä on nyt aikaa reilu 6 kk, eli nopeasti jatkoimme elämää eteenpäin ihan tarkoituksella, en halunnut jäädä "tuleen makaamaan". Onneksi on vilkas ja huomiota kaipaava kohta 2 v poika, jonka avulla arkeen oli pakko palata mahdollisimman pian. Suurin suru on käsitelty ja asioista puhuttu paljon, mutta kyllä tämä raskaus on ollut rankempaa henkisesti kuin kuvittelin. Mutta se että tiedän nyt asiasta ja että se on tutkittavissa keventää mieltä kuitenkin, vaikka tuloksien odottaminen onkin piinaavaa.
Tuo tulosten odottaminen on juuri se pahin mitä edessä on. Itse kun olen alusta asti tiennyt että istukkabiopsiaan mennään on odotus tuntunut välillä ihan sietämättömältä, mutta kun ajan sain tuli kyllä jo hieman helpotusta odotukseen.
Mekään emme ole aiemmin kysyneet sukupuolta, mut nyt ajattelin että haluan tietää, jos kaikki on hyvin.
Edellisessä raskaudessa oli odotusaikana onnellisen tietämätön kaikesta, kunnes synnytys sitten käynnistyi yllättäen verisellä vuodolla vkolla 36. Vuotosyytä ultratessa havaittiin ensimmäisen kerran jotain poikkeavaa ja siirryin kättäriltä nkl:lle. Siellä sitten lastenlääkärit totesivat, että vauvan munuaiset ovat valtavat ja lapsivettä ei ole juuri ollenkaan, joten keuhkot ovat luultavasti jääneet huonosti kehittyneiksi. No kaikki varmistui synnytyksen jälkeen, vauva ei pissannut ollenkaan, eivätkä munuaiset siis toimineet.
Tautia ei havaittu missään ultrassa aiemmin sillä sen merkkejä ei ole nähtävissä ennen vko 24 ja varmuudella voidaan todeta vasta vkolla 30.
Tästä on nyt aikaa reilu puoli vuotta. Joidenkin mielestä olemme ehkä jatkaneet eteenpäin "liian aikaisin", mutta itse en halunnut "jäädä tuleen makaamaan". Esikoinen oli tuolloin vajaa 1,5 vuotias ja arkeen oli pakko palata aika pian. Mutta se on auttanut selviytymään paremmin kuin se että olisin jäänyt itkeskelemään sängynpohjalle moneksi kuukaudeksi. Töihinkin palasin heti kun äitiysvapaa loppui (4 kk). Kyllähän tämä raskaus on ollut todella rankka henkisesti, ja niinä huonoimpina hetkinä olen jo ehtinyt miettiä, että olikos tämä nyt virhe ja kuinka jaksan, mutta onneksi se on vaan hetkittäinen tunne. Mutta nyt tiedän että varmuudella voidaan sairaus todeta ja kai sekin antoi lisää rohkeutta yrittää näin pian uudestaan.
ensin se hävitti koko tekstin ja kirjoitin uudestaan, mutta se olikin lisännyt sen ensimmäisen, vaikka ei aluksi näkynytkään.. mielenkiintoista.
No mutta nyt on sitten kaksi hieman erilaista versiota samasta asiasta... :)
ensin tämä hävittää tekstin ja sitten taikoo sen jostain takaisin kun on kirjoittanut jo kokonaan uuden.. reilua..
mutta nyt on sitten 2 hieman erilaista versiota samasta asiasta :)
Minulle tehdään istukkabiopsia ensi maanantaina, sillä edellisellä vauvalla oli perinnöllinen sairaus jonka vuoksi menehtyi 12 h synnytyksestä. Eli nyt katsotaan onko tuota tautia nyt, riski kun on joka raskaudessa se 25%. Meillä menee 3-4 vkoon enne kuin tulokset saadaan. Voin vain kuvitella sitä odottamisen tuskaa. Saatko muuten tietää sukupuolen? Lapsivesipunktiossahan saa jos haluaa, mutta miten on tuossa istukkabiopsiassa? Sori että kyselen tälläistä enkä varsinaisesti vastaa kysymykseesi. Mutta meilläkin siis menee tuonne vkolle 16 - 17 ennen kuin tulokset saadaan. Keskeytys on kuulema mahdollista aina vkolle 24 asti, jos on vakavia poikkeamia.