~oOo~HELMInauhan la-su~oOo~

Eihän se eilinen pino ollutkaan koko viikonlopulle.. *nolo* ANTEEKSI vain.. kopsaan sen äsken sinne kirjoittamani tekstin siis tänne.

Täällä ei mikään kiva aamu. Hirveet vatsakivut vaivaa, alkoi heti kun silmät sain auki. Samalla tietty kauhee huoli pikkuisesta tuolla masussa, että onkohan hänellä kuitenkin kaikki ok. Yritän vakuutella, että hänellä kaikki hyvin, että tää ois vaan jotain ohimenevää lievää vatsatautia tms.. Kipu on siis sellaista vähän aaltomaista, tulee kyllä harvakseltaan - onneksi - mutta pistää silti vähän aina irvistämään. En luokittelisi kuitenkaan supisteluiksi (ihan kuin esikoista odottaisin, aina unohtuu, että miltä ne oikeet supparit tuntuikaan, mutta kyseessä on sentään jo kolmonen! olenkohan ihan dementikko..), kipu on siis enimmäkseen tuossa ihan ylävatsalla, sellanen pistelevä (inhottava) kipu. Tänään on muuten pikkuisen liikkeetkin tuntuneet tosi ylhäällä! Ei ole tämä asukki ennen näin ylös päässyt liikuskelemaan. Kerran veti tänä aamuna koko masu ihan kivikovaksi - kivuttomasti onneksi. No, pitää kai mennä takas sohvalle rötväämään, kerrankin olen yksin kotona - ja vieläpä siten, että MIES on muksujen kanssa kyläilemässä! =O



Parempaa lauantaita muille!!



Ainiin, nimimerkki tietty unohtui taas - oliko Mairanne(?), jolla oli ollut _aika_ jännät paikat! Huh, että selvisit vielä takaisin kotiin. Onneksi meillä helmiksillä alkaa jo " pian" 30+ viikot.. Mitenkä sitä muuten sanottiin, oliko se jo 32+ viikot, jolloin pikkuisella on jo hyvät mahdollisuudet selvitä ulkona masustakin? Joku välietappi taas odotukseen..



Minni & Mulperi viikoista sekaisin - olisko 26+5

On tämä odotusaika hankalaa! Välillä tuntuu, että ryömin kiven koloon talviunille kuin karhu, synnytän sinne ja tulen keväällä vasta esille. Mua väsyttää jatkuvasti! Alkuraskaudessa väsymys ei ollut ollenkaan tällaista. Syön vitamiineja ja rautaa, ulkoilen, päivärytmi on selkeä jne. Silti 13h yössä ei tunnu ollenkaan liialta. Karhun tavoin kiven koloon haluaisin myös noiden ^^^ juhlien takia. Ei mitään päällepantavaa. Syyskuun alusta alkaen mulle on mahtuneet vain kahdet äitiyshousut. Juhlavaatteista ei ole tietoakaan. Tuntuu tosi kömpelöltä kulkea kaupoissa ja etsiä jotain kaapua, johon Tuutikin mahtuisi. Sisko nimittelee valaaksi - hyvää tarkoittaen ja rakastaen, mutta silti sekin itkettää välillä. Löysin juhliin Nanson mustan pitkän puolihameen (kuminauhavyötärö) ja siihen sopivan mustan paidan, jossa kukkakirjailut. Näillä mennään ja koitetaan hymyillä kaikille. Sisko kyllä lohdutti, ettei kukaan katso mua silmiin (ei haittaa vaikkei hymyilytä), kun kaikkia kiinnostaa vaan maha.



Nuo juhlat ovat hyvin mielenkiintoiset monestakin syystä. Omat isovanhempani ovat kuolleet, eli yksi sukupolvi (juhlakalun sisar + mies) puuttuu välistä. Äidin veli kavalsi ennen perinnönjakoa huimat summat ja alkoholisoitui. Tämän veljen vaimo ja lapset ovat kuitenkin tulossa juhliin _sääliä kerjäämään_. Toivottavasti ei tule itse enokin... Isotädeistä yksi ei usko, että mies olisi tehnyt tällaista ja syyttää äitiä ja siskoja tilanteesta. Juhlakalu sen sijaan näki hörhö-enon kännissä eräissä sukujuhlissa 1,5v sitten, joten hän tietää totuuden, mutta ei voinut jättää kutsumatta tätä... Koko juttu on siis ihan solmussa ja on mielenkiintoista, kuka alkaa sättiä ja ketä. Toisaalta toivon, että kaikki osaisivat käyttäytyä kuin aikuiset.



*Mairanne ja Tuuti 28+0*

Hei!



jotenkin olen tosi malttamaton. Kun nyt on joutunut pari viikkoa jännittämään ennenaikaista synnytystä ja makaamaan kotisohvalla, menee aika todella hitaasti. Jo parissa liikuntakiellon viikossa sitä laiskistuu ja kun kävelee postilaatikolle, tuntee itsensä ihan vammaiseksi. Tänään karkasin kirjastoon sillä seurauksella, että tuli viisi supistusta. En siis oikeasti voi muuta kuin maata kotona.



Kun on joutunut miettimään mahdollista ennenaikaista synnytystä, tuntuu että vauva on jotenkin lähempänä. Kuitenkaan ei voi olla paljoa yli 2,5 kuukautta jäljellä.



Nyt lapset tuli tuohon kitisemään, heti kun käväisin koneella.

Ei tuohon joulun tuloon osaa millään valmistautua, kun lumetkin sulaa pois..

Aikaa vaan ei enää oo paljoo, mutta mitään en oo tehny..edes lahjoja suunnitellu, kun yleensä oon jo tähän aikaan hyvän pinkan hankkinutkin jo.

Mulla menee aika lähinnä siihen kun mietin, että pitäis ostaa vaunut ja turvaistuin ja vaatteita ja rasvoja ja ja ja ......

Mitään en saa kuitenkaan ostettua kun ei oikeen ylimääräistä rahaakaan ole..



Mairanne:

Se on kyllä totta, että raskaana olevaa ei juuri silmiin katsota, tai jos ensin pikaisesti, mutta sitten katse siirtyy keskivartalolle.. Se on aika hauska huomata kuinka ihmiset yrittää tehdä sen salaa, mutta se on kuitenkin tosi ilmiselvää!

Toivottavasti ite ei ole samanlainen! ~~toiveajattelua~~



Minni:

Mulla on vähän sama juttu noitten suppareitten kans;

Vaikka kolmatta odotan niin en siltikään tiedä miltä näillä viikoilla supistukset tuntuu ja varsinkaan kivuttomat sellaset, kun ei mulla oo sellasia koskaan ollu..

Molemmista aikasemmista supparit on tasan tullu sillon kun synnytys on käynnistyny!



nyt huilaan

mammutti ja Vilppu rv 27+1

Huh, huh. Toivottavasti en tätä pöpöä kenellekään tartuta. Eilen kärsin siis vatsakivuista (ne on onneksi/toivottavasti nyt ohi). No nyt on kurkku sit _tosi_ kipeä, ja niska niin jumissa kuin olla voi - siis tuolta korvan takaa/alta molemmin puolin niin kipeet, että ei päätä saa kunnolla käännettyä. No, kestän tätäkin paremmin kuin sitä vatsakipua.. Menis silti pian ohi!



Tänään onkin pikkuveljien 14v synttärit. Hankala ikä, en keksi mitään, mitä niille vois viedä lahjaks. Pitää kai kymppi/pari antaa rahaa, ni se kuitenkin uskoakseni ois mieluisinta molemmille.



Eipä taas kummempia.. Muistakaa pyhittää lepopäivä! =)



Minni & [color=teal]Mulperi [/color]26+6 (kai?)

Sateista sunnuntaita täältäkin.

Ja aluksi Heinälle tsemppiä makailuun, huomasi itsekkin että kunto laskee ihan mielettömän nopeasti ja hengästyy tosi helposti. Jännityksellä sitä odoteelee aikoja kun pääsee taas juoksemaan ja sitä miten pitkään menee että saa juoksu kunnon normaalille tasolle.

Kävin eilen katsomassa potkunyrkkeily kisoja, tuli hurja ikävä kaikenlaista treeniä. Täällä ilmoittautuu yksi helmi joka odotaa jo hurjasti helmikuuta vaavia ja ns. normaalia elämää..

Kärsiikö teistä kukaan muu yö valvomisesta? Täällä tulee heräilty mahakipuihin, suppareihin ja vessa reissuille. Yössä tulee herätyksiä n. 5 kertaa, aamulla tuntuu että ei olis nukkunut yhtään. Onneksi aikaa mulla toki on nukkua päivisinkin, mutta..

Pinnasängyn lakanoista piti kysellä, myydäänkö aluslakanoita jossain kaupoissa ihan erikseen? En oo nähnyt niitä missään, tai ei ole osunut vaan silmään..



Mukavaa sunnuntaita toivottelee oona+pömppis 29+3

Niin ja Minni koittaa nyt vaan lepäillä ja karkoittaa ne pöpöt kauas pois :)

Olikos se Mairanne joka kyseli perjantain pinossa, että kuka on suppailut hänelle tartuttanut? Nyt täytyy myöntää, että se taisin olla minä.. Nimittäin tämä viikko on sujunut melkeinpä kokonaan ilman suppailuja ihan normipuuhissa. Tosin perjantai iltana, sain niitä sitten oikein urakalla ja kivuliaita. Oli tosi kiva kärvistellä kaupassa kärryyn nojaten, kun ei mihinkään päässyt liikkumaan. Mutta onneksi sitten helpottivat ja saimme kauppareissun hoidettua loppuun. :)



Kävimme muuten eilen Keskisellä jouluostoksilla. :) Siellä kyllä aina saa kulumaan rahaa vaikkei juuri mitään ostaisikaan.. Vinkkinä kaikille, jotka ovat sinnepäin ajatelleet vielä jouluostoksille suunnata, ei kannata ainakaan joulusuklaita sieltä ostaa, olivat melkeinpä kalliimpia kuin normikaupassa!



Minulle iski eilen illalla nukkumaan mennessä hirveä päänsärky, joka ei ole vieläkään helpottanut. Jomottaa tuonne oikean korvan taakse, taitaa olla taas lihakset jumissa kun viime viikolla unohdin hieroja-aikani enkä ole vielä saanut uutta varattua.



Joku muuten kyseli (anteeksi taas unohtui nicki), että minkä viikkojen jälkeen lapsella on hyvät mahkut selvitä ennenaikaisesta synnytyksestä.. Itselläni oli muistikuva jostakin että nuo viikot 26-27 olisi se maaginen raja, mutta voipi olla että väärinkin muistan.. Itse kyllä tiedän parikin lasta, jotka ovat noilla viikoilla syntyneet ja ovat hengissä. Tietenkin aina on vaarallista syntyä etuajassa, joten pidetäänhän vielä vauvat masuissa!;)



Laskinpa tuossa eilen, että meillä on muuttoon enää 11 päivää aikaa! Siis joulukuun ensimmäinen kun pitää olla kämppä tyhjä, että vuokralaisemme pääsee tänne muuttamaan. Taitaapi tulla sittenkin kiire kun nuo miehen vanhemmat eivät ole taaskaan ajatelleet muuttaa ennen ensi viikonloppua ja sit vielä pitäisi seiniä suoristaa ja tapetoida ennen muuttoa! Kyllä mua niin risoo tommonen! Etenkin kun vielä oma mies on sitä mieltä, että ' kyllä me keretään' taas! Siis hänellä aina tuo asenne ja sit kaikki tapahtuu myöhässä! Ei ole jotenkin tajunnut, että meillä ei kohta ole asuntoa, jos ei sitä remottia pian saada valmiiksi! AARRGGHHH!!!! Kyllä miehet osaa olla toivottomia tapauksia! Ja kaikkein eniten tässä risoo se, että mitä enemmän appivanhemmat sitä muuttoaan venyttävät, sitä enemmän heitä alan vihata, jolloin kohta en pysty edes puheväleihin heidän kanssaan! Ja heidän muuttonsa ei enää ole kiinni siitä, etteikö heillä olisi asuntoa, kyllä heillä semmoinen on, jopa muuttovalmiina, he vaan eivät viitsi kantaa tavaroitaan pois meidän talostamme! Tai ovat kyllä jo osan kantaneet, mutta kun tyhjäisivät makuuhuoneensa ja veisivät sänkynsä helvettiin, jotta sieltä saataisiin seinät suoriksi ja yksi ovi tukittua.

Anteeksi taas tämä paasaaminen, itseäni vain risoo niin paljon kuin kukaan muu ei tunnu tajuavan, että on jo kiire tämän muuton suhteen! Ja paras kaikista on vielä, että pojaltamme puuttuu kokonaan sänky (emme siis aio enää uudessa kodissa pinnasänkyyn häntä laittaa) eikä meillä ole ainuttakaan vaatekaappia koko talossa! Että silleen.. ' Kyllähän tässä vielä keritään..' Ja samalla mies vaahtoaa jokaisesta päivästä kun hän ei ehdi olemaan meidän työmaalla kun tehdään uutta ulkorakennusta, jolla nyt ei kuitenkaan niin kiire ole kuin sisätiloilla!



Juu, ehkäpä on parempi että lopetan tämän paasauksen, kun tuntuu ettei se yhtään helpota vaan lisää raivoani entisestään!



-frog2 ja rv29+1

Harvakseltaan kirjoittelen tänne mutta luen useammin=)



Joku kysyi unettomuudesta. Täällä yksi. Tätä on jatkunut jo usean kuukauden ajan, herään keskellä yötä enkä saa sen jälkeen unta. Tänä yönä heräsin siihen että oikealle alavatsaan sattui, varsinkin kun nukuin vasemmalla kyljellä, kävin vessassa mutta kipu ei laantunut. Herätin jopa miehen ja rupesin itkemään....Mutta tämä kipu hävisi aamulenkillä ja tuli takaisin - nyt on taas poissa. Kummallista.

Mutta poika (niin, saimme tietää ultrassa odottavamme poikaa) on liikuskellut ihan hyvin tänään joten kai tuo kipu on joku suolitukos tms.



Kohta ollaan menossa katsomaan vaunuja jotka mahdollisesti ostamme. Kierrätys kunniaan, on pää ihan pyörällä näistä vaunuista. Nyt kuitenkin tiedetään minkä merkkiset ostetaan " unelmaväriä" ei vielä vaan ole tullut vastaan. Kaikki muu ollaankin saatu lainaksi/lahjoituksina eli hoitopöytä, pinnasänky, kamala kasa vaatteita, turvakaukalo, moottoroitu rintapumppu, matkasänky, leikkimatto plus kaaret siihen päälle, tuttikuumemittari, pullon lämmitin...jne



Voikaa hyvin=)

Limonadi plus poika rv 28 + 6

Enpäs ole ehtinyt kuin pikaisesti lukaista pinon viikonlopun ajalta..

Perjantaina olin siellä sokerirasituksessa, ja kuten jo ennalta tiesinkin ettei mitään poikkeavaa löytynyt ja rasitus oli aivan täysin normaali. Yhtä ajan haaskausta siis.



Yöt menee levottomasti täälläkin, kyljet puutuu ihan älyttömän nopeasti ja vähän väliä saa vaihtaa puolta ja se ei olekaan mikään pienimmästä päästä oleva operaatio. Maha on olematon, mutta ne liitoskivut,liitoskivut..



Supistukset on vähentyneet huomattavasti, onneksi. Meinasin jo huolestua kun tuntui ettei mitään saanut tehtyä ja ne alkoi. Minäkun en osaa paikoillani olla, vaan jatkuvasti pitää siivota ja touhuta jotakin tytön kanssa eli omaa aikaa ei juuri olekaan paitsi sillon kun mies on vapaalla.



Frogille tsemppiä muuttoon ja kukas se oli jolla epäiltiin synnytyksen olevan käynnissä, pelottavaa mutta onneksi kaikki oli lopulta ihan ok!



Mutta nyt lähden lataamaan akkujani ja makoilemaan toviksi telkan ääreen glögikupposen kera :)



H 28+4

Mies meni juuri töihin ja odotettavissa aika tylsä päivä.. Lapset ei saa aikaansa kulumaan, kun ulkona on niin märkää, eikä kyläileenkään viitsi lähteä.. Kaappeja voisi tietysti alkaa siivoomaan, niin olis jotain jouluvalmisteluja edes tehtynä.



[b]Frog: [/b] Mua alko oikeen suututtaan sun puolesta.. Ymmärrän hyvin sun tunnetilaa kun kaikilla muilla on sellanen asenne, että " ehtiihän tässä vielä hyvin" ja itse haluais saada asiat valmiiks! Ja jos ne sun appivanhemmat ei ymmärrä, että teidän tilanteessa alkaa jo olemaan kiire, kun vauvakin on tulossa niin (anteeks vaan) viiraa pahasti jossain kohtaa!!!

Voisin hyvin kuvitella itseni samanlaiseen tilanteeseen ja olisin jo varmaan jossain suljetulla osastolla hakkaamassa päätä pehmustettuun seinään, kun kukaan muu ei ymmärrä, ettei sitä aikaa tarvi ihmettelyyn hukata vaan pitää alkaa toimia!!

..huh huh...verenpaineet nousi jo ajatuksesta...nyt täytyy rauhoittua..



Kävin pikaisen kirpparikierroksen tekemässä ja löysin muutaman kivan vaaleansinisen puvun [color=green]Vilpulle [/color]!

Vaatteita alkaa olla jo sen verran, että ainakin kuukausi pitäis pärjätä ja varmaan pidempäänkin, riippuen tietysti vauvan kasvutahdista..

Yhtään en osaa ajatella (en muista siis edellisistä) että kuinka nopeasti vaatteet jäävät pieneksi, mutta alku pitäis olla turvattu!

Toppahaalari on tammikuun alennusmyynnistä hommattava ja tietysti sillon tekee halvalla muitakin löytöjä jos vaan jaksaa kunnolla sillon vielä shoppailla!



Mulla kipeytyy yön aikana lonkat aina siltä puolelta kummalla nukun ja sit herään siihen kipuun, mutta se helpottaa ainakin vähän kun vaihtaa kylkee. Vessareissu on yleensä paikallaan jos on nukkunut yli neljä tuntia putkeen.



jaahas, jos yrittäis sit niitä kaappeja vähän siivota..

mammutti ja Vilppu 27+2

Minulla on kanssa vaikeuksia tuon nukkumisen kanssa.. En herää vessareissuun yms, mutta jos esikoinen sattuu yöllä heräämään (pissahätä), niin en voi itse kiinnittää siihen huomiota vaan pakko aina herättää mies hoitamaan asia, sillä jos itse nousisin olisi sen yön unet nukuttu. Eli pari kertaa olen siis joutunut tämän kokemaan, että enää kolmen jälkeen aamuöystä ei nukutakaan. Niinpä siis vessakäynnitkin on pakko jättää käymättä, jos meinaa vielä nukkua. :)

Ja tuo hyvän asennon löytäminen on yhtä tuskaa! Enää en pysty edes nukkumaan selälläni, eikä kyljelläkään tunnu hyvältä.. Minulla on vielä semmoinen vaiva, että jos kauan makaa sängyssä nukkumatta (etenkin aamuyöstä) niin tulee aivan älyttömän huono olo! Siis ihan kuin krapula! (vaikka krapulaa en muuten harrastakaan, ainoastaa jos jään sänkyyn vetelehtiin) Eli parhain asento nukkua olisi joku puoli-istuva, mutta milläs semmoisen taiot kun ei ole säädettävää sänkyä!



Ja kiitos Mammutti (ja muutkin), on ihanaa kun joku ymmärtää ettei sitä aikaa nyt ole hukattavaksi! ;)



-frog2