Marrasmurujen tiistai
Kommentit (24)
Huomenia!
Ei vieläkään tunnu siltä että olisi lähtö edes lähellä. Ärsyttää. Tunnit on todella, todella pitkiä. Etukäteen ihmettelin, että mikäs siinä jos vähän menee yli, otan rennosti ja lueskelen jne. mutta nyt ymmärrän paremmin... Ja jos mies yrittää ehdottaa mulle jotain tekemistä, tyyliin " sinähän voit itse vaikuttaa siihen onko tylsää vai ei" niin räjähdys on valmis!
Annitanni, ymmärrän hyvin fiiliksesi. Sitä vaan on tosi loppu henkisesti tässä vaiheessa. Voi olla tyhmä neuvo, mut oliskohan kuitenkin parempi vaikka puhua siellä neuvolassa? Mä olen kerran äitipolilla ulvonut lääkärille kaiken mahdollisen ulos, ja henkinen olo helpottui sen jälkeen kyllä :-) Oma mieheni on todella ymmärtäväinen ja ihana - silti viime viikolla onnistuttiin saamaan useampikin riita aikaiseksi. Ihan vaan sillä että oma mieliala menee miten sattuu, eikä miehestä kertakaikkiaan ole kaiken ymmärtäjäksi. Varsinkin kun joutuu töihinkin keskittymään.
Tsempit!!!!!!
Anyara rv 40+3
Ei auttanut se mukavinkaan s - eli tulee siis vasta kun on siihen valmis ;)
Jos jaksais lähtee lasten kanssa pulkkamäkeen, niin vois vähän saada jotain tuolla tapahtumaan....
Annitannille - ymmärrän miltä tuntuu. Meillä kun kolmas raskaus, niin isäntä on jo oppinut elämään tän emännän kanssa. Toki huomaa, et helposti asiat jää miun harteille, kun huomaamattaan ajattelee miun olevan kotona tekemässä niitä asioita. Olenkin vain ronskisti aamulla sanonut (niin kuin eilen) et lähen kaupoille, tuon ruokaa mukana, menkää ulkoilemaan....
Tuosta oluen ottamisesta - ei se ole miun mielestä ongelma, vaikka sitä muutamankin ottais illassa, kun ei se lähtö nyt ihan salamana tule, ja vaikka tuliski, niin tuskin promillet muutamasta on niin nousseet, et vaikuttais.... (ajattelin vain, jos se isännän mieltä piristäis ;) )
Olen kyllä asennoitunut yli menoon, kun edellisetkin ovat niin tehneet, ja tää raskaus noitten supistelujen puoleen (sitten kun ennen aikaiset sairaslomalle jäätyä loppuivat) ovat olleet samat - eli ei turhia kivistele, kun vasta tositoimiin lähdettäessä....
Mut nyt taidan alkaa valmistautua tuonne ulos lähtöön....
--Mirpa ja masussa tökkivä otus ;) --
...vaan kaikille murusille.
Täälläkin ollaan vielä yhtenä kappaleena, huomasin että mennään Anyaran kanssa täsmälleen samoilla viikoilla.
Viime yönä alkoi supistelemaan säännöllisesti puoli neljältä ja tähän asti niitä on nyt kestänyt. Nyt sitten tuntuu siltä, että laantuvat kuitenkin. Soitin jo äitipolille, kun pyyhkiessä tuli paperiin kirkasta verta, mutta sanoivat että ei tarvitse hätäillä, jos ei lorisemalla tule. Hitsi kun ei muista enää mitään tuon esikoisen synnytyksestä! Enkä tiedä, kuinka kovaa näiden supistusten pitää sattua ennen kuin pitää lähteä synnärille, koska esikoisen synnytys käynnistettiin ja ne supparit olivat tosiaankin ihan eri sfääreistä. Noh, positiivista sentään, että edes jotain tapahtuu. Synnärillä sanoivat, että sitten kun kivun kanssa ei kotona enää pärjää niin tervetuloa vaan. Mä olen päättyt, että hukkareissua en tee, joten kärvistelen kotona niin pitkään kuin suinkin mahdollista.
Henkisesti olin jo ihan asennoitunut 26. päivä häämöttävään käynnistykseen, mutta ehkä tää tuleekin ulos ihan omatoimisesti ennen sitä. Mulla on ollut viime päivänä sellainen kapinafiilis tätä oma kroppaa kohtaan, että eikö tää mun kehoni voi toimia niin kuin sen pitää (eli työntää vauvaa ulos) muuta kuin avustettuna. Mutta jospa sitten kuitenkin sais sen nyytin joskus tässä lähipäivinä;) Viime yön perusteellä heräsi jo pieni toivon kipinä.
Muuten omassa voinnissa ei ole mitään vikaa, ei purista, kiristä eikä turvota. Ainoa mikä vaivaa on kärsimättömyys mutta sekin taitaa olla vaan pieni rikka rokassa. Yöllä tuli pakattua oma sairaalakassikin, joten nyt sekin on valmiina jos tulee lähtö. Tulis vaan jo, mä olen NIIN valmis synnyttämään tän tyllerön.
Kultimus rv. 40+3
Kiva huomata, että kyllä täällä sentään jokunen meitä on edelleenkin jotka on vielä yhtenä kappaleena :)
Mä ymmärrän kanssa miltä Annitannista tuntuu... Oon ite huomannu kans että tässä on alkanu tosi pahasti vaivaamaan tylsistyminen ja kyllästyttää tässä kotona olla. Olo sinällään on edelleen hyvä, mutta kun haluis jo että vauva syntyy!!!!
Että kyl tässä saa käyttää mielikuvitusta ihan kiitettävästi että keksii itelleen mielekästä tekemistä.
Ulkoilla mä yritän mahd paljon kun ei neljän seinän sisällä jaksa olla. Miehen kanssa ei onneks oo tullu nytkään mitään riitoja, aika hyvin huumorilla onneks ollaan jaksettu tähän mun tylsistymiseen vielä suhtautua yhessä. Toivottavasti näin myös ens viikolla jos sinne asti menee...
Mutta voi kun se vauva tajuais kohta jo syntyä :)
Voimia Annitannille ja oon samaa mieltä, että kyllä sun kannattaa jutella asiasta ihmeessä neuvolassa jos tuntuu että siitä vois olla ainakin vähän apua!
Piparminttu 39+3
alkaa olo olla niin uskomattoman masentunut että mietin miten tässä jaksaa enää iloita tästä vauvasta.tuntuu tosiaan että mikään ei saa mieltä nousemaan. kaikki kaverit sanoo että kaikki paha mieli unohtuu sit kun vauvan saa syliin mut musta vaan tuntuu että miten niin voi käydä.
sunnuntaina oltiin jo synnärillä hetki mutta ei ollut tarpeeksi vahvoja suppareita. mut sama on jatkunu senkin jälkeen. kokoajan supistaa kovettumalla ja joskus saattaa vähän sattua selkään. mut ei todellakaan aina. käyrä piirsi vaa jotain 40 tehosia sillon sunnuntaina. oon mä 1,5 senttii auki mut ei tää vaan lähde kunnolla käyntiin. taas tulee limatulppaa ja sitä nyt on tullu viikon välein viimeset viisi viikkoa. tuntuu et tää jotenkin meinaa käynnistyä mut sit jotenkin vaan ei pääse käyntiin. en tiedä voiko näin ees olla. onneksi kohta on TAAS äippäpoli ja saa valittaa olan takaa sinne.
täällä meillä saivat vauvan painoksi perjantaina 3,3 kg ja valkuaista pissaan ja on pitänyt painetta mitata. Nyt sunnuntaina synnytyskaupungissa saivat 3,7 kiloo ja ei valkuaista.mut paineita on silti mitattava ku turvotusta on. sit mä kysyin että mahtuuko se tulemaan kun on katottu keksikokosen vauvan osalta tuo lantio.ni katto sit että mahtus tulee jos menee neljään kiloon. silti pelottaa kun se vaan päivä päivältä kasvaa...
ja ei kai tää jatkuva supistelu joka ei musta tunnu mitenkään pahalta ni voi olla vauvalle hyväksi. kai se siitä on inhottavaa ja rankkaa ku jatkuvasti mahaa puristaa. ei se kyllä kauheesti liikukaan. saa aikansa tuuppia ja heilutella että saa liikkeitä. se tässä alkaa eniten pelottaa kun se on niin veltto koko ajan. ja liikkeet saa tosiaan vaan jos itse herättelee.
on mennyt päivät itkiessä kun ei enää jaksa.jos jollain on kokemusta samanlaisesta tilanteesta niin kiinnostaa kauheasti että meinaako tää käynnistyä ollenkaan itekseen. ???
ja muuten onpa ärsyttäviä lääkäreitä sattunut minulle. tuntuu et ne ajattelee että mene kotiin mitä sä täällä teet. eikö ne tajuu et ei ensisynnyttäjänä voi tietää miltä pitää tuntua ja mitä tapahtuya että jännittää jne...olen kyllä tosi tylyihin naislääkäreihin törmännyt.luulisi niiden ymmärtävän.mut ei...!
noniin tässäpä tämä valitusvirsi...ajattelin yhtyä tänne kun oli muita joilla vähän samat fiilikset.
toivotaan et lääkärin jälkeen ois tilanne taas selvillä...
ellu ja masukki rv 40+4
Jännä kun on vasta kuun puoliväli ja tuntuu, että suurin osa muruista on jo jakautunut.
Ihan niin paljoa ei tänä aamuna ärsyttänyt, kuin mitä illalla epäilin. Mutta tosiaan, taas yksi " tavallinen" yö takana. Tuota vaaleenpunasta limaa falskaa yöllä ja aamulla kyllä ihan hirveesti, mutta siihenpä se jää. Tänään pitäis kyllä keksiä jotain kivaa tekemistä, ettei ihan pää hajoo. Sit täytyy toivoo, että esikoisen kans menis vähän paremmin putkeen ku eilen, ni ei tarttis purskahdella itkuun ihan joka välissä.
Kovasti toivottelen voimia teille kanssasisaret!
Sarafan rv 39+5
Synnytin tyttären isänpäivänä 12.11. rv 39+6. Neljäs lapsemme syntyi maailmaan pikavauhdilla, synnytyksen kesto taisi olla noin 1 tunti 45 min. Painoa oli 3300g ja pisteet 9/9.
Itse kotiuduin eilen, mutta valitettavasti vauva joutui melko pian synnytyksen jälkeen vastasyntyneiden osastolle matalan verensokerin ja huonon lämmön vuoksi. Siellä hän nyt on tipassa ja lämpökaapissa. Mies on lomalla ja käymme sairaalassa hoitamassa vauvaa.
Mieli on maassa, kun joutuu erilleen vauvasta ja onhan huoli maidon nousustakin, kun pääsen imettämään erittäin harvoin. Pitäisi pumpata kotona, mutta tuskaisen ähertämisen jälkeen tuloksena saattaa olla vain yksi pisara =(
Tällainen tarina meillä....
Saaga
Olen uusi joukossanne, lisäsin tietoni marrasmurujen listaan vasta eilen illalla. Ahkerasti olen täs nyt muutaman päivän juttujanne lukenut.
mulla on kans toiveena et pääsis nopeesti tositoimiin synnärille, tää odottaminen on niin puuduttavaa.
mun eka lapsi synty käynnistyksel rv41+5 joten toivon et tää toinen tulokas älyis pyrkii ite pihalle tuolt masusta.
välil supistelee hyvin vähän silleen et maha menee kovaksi ja vihloo ja painaa tonne alas, tääkin yleensä ilmeentyy kävellessä tai seistessä. mut ei mitää niin voimakkaita et ees sattuis. vauva liikkuu kyl melko paljo viel, etenkin iltaisin.
voimia ja jaksamista kaikille!!
t:zadu81 rv38+6
Kiitos ensinnäkin kaikille onnitteluista! Oli kiva selata eilen pinot perjantailta asti. Serkku kävikin vauvan syntymästä teille ilmoittamassa. Onnea myös muille vauvautuneille! Viikonlopun aikana syntyi hurjasti muruja!
Eli vauvahan syntyi perjantaiaamuna 3.55. Sairaalassa olimme 2.30, eli nopeasti meni synnytys. Siit sitten myöhemmin synnytysosiossa...
Eilen kotiuduttiin ja kaikki ok. Mitä nyt vähän väsyttää ja tissit on täynnä ja arat.
Nyt pitäisi nopeasti tehdä ruokaa, ennenkö vauva herää. On se sairaalassa niin helppoa, kun ruoka tulee valmiina ;) Mutta ihanaa olla kotona!
Tsemppiä kaikille vielä viime rutistukseen, tiedän tasan miltä tuntuu ! Vauvahan syntyi sitten 40+6
Bubbles ja poitsu 4vrk
Tänään on yks sun toinen hieman alavireinen. Sama virsi täällä. Tekemisen puutetta. Kaikki on valmiina lasta varten, mies töissä päivät, iltasella hänellä on kaikkea muuta tekemistä joten olen enemmän tai vähemmän yksin koko ajan ja se ärsyttää. Kun miehelle yrittää sanoa jotain, hän vain tokaisee " on se itestä kiinni onko tylsää vai ei" . Onhan siinäkin perää, mutta silti!!
Viime yön oon nukkunu ilman liitoskipuja. =) Otin imetystyynyn käyttöön ja nukkunut se jalkojen välissä. Miksen keksinyt sitä aikaisemmin?! Vessareissun yhteydessä tuntunu vähä menkkakipuja, mutta siinäpä kaikki. Ei tämä vauva halua tulla ulos.
Aamulla sit ajattelin tehdä pitkän lenkin koiran kanssa, että päivä kuluis nopeammin, mutta siellä oli niiin liukasta, etten uskaltanu. Joten taas on tekemisen puutetta... Ideoita otetaan mielellään vastaan!!!
Jos sais nyt aluksi edes tiskit pois...
rusina 38+5
Täällä menee kohta hermot tän netin kanssa, kirjottelin tuossa yks pvä pitkän tekstin niin eiköhän se sitten ottanut ja kadonnut jonnekkin hyperavaruuteen, kiitos tän netin, netti siis sekoilee koko ajan, sammuu itsestään ja menee päälle miten sattuu, no toivotaan että kohta taas toimii kunnolla. Tänään aamulla täällä oli ainakin Elisan liittymissä huoltotyö, meillä Welho eli en tiedä vaikuttaako.
Aamu menikin tässä jo pitkälti lasten kanssa touhuillessa ja oltiin jo perhekerhossakin kääntymässä, todella mukava kun 1½ vuotiaalle poitsulle tullut sellanen kunnon äiti kausi, eli jos olen poissa näkyvistä niin huuto syttyy melkein heti, haluaa koko ajan olla vaan sylissä, ja tämä äitihän kun ei enää oikein jaksa kanniskella ymmärrettävästä syystä. Tänään tulikin sitten jo mietittyä ihan kunnolla sitä että minkälaista täällä onkaan sitten kun vauva päättää syntyä, tuleeko pojasta mustasukkainen kun ei enää saakkaan niin paljoa äidin huomiota, täytyy vaan toivoa että isi muistaa sitten antaa enempi vanhemmille lapsille huomiotaan kun itse joudun enempi keskittymään vauvaan.
Eilen mies taas kyseli että milloinkohan tuo vauva syntyy =D, välillä tuntuu että hänkään ei enää jaksa odottaa syntymän ihmettä, ja okei molemmat meistä haluaa viettämään yhteistä aikaa mahdollisimman pian, katsotaan nyt onnistuuko sekään. Miehellä on isänsä 50v juhlat joulukuun alussa ja olisi itsekin ollut mukava mennä ulos sukulaisten kanssa mutta eipä tuota kutsua ole tullut kun VAIN isännälle, tosin mies sano että ei tiedä meneekö, kaikki riippuu minusta ja vauvasta nyt, ihme kylläkin.
Pari pvää on taas supistellut mutta ei vaan tule tarpeeks voimakkaina nuo supistukset ja aina laantuvat reilun tunnin päästä siitä kun alkoivat, tänään jos jaksan niin käväsen pienellä kävelylenkillä, tosin taitaa se jäädä kun kuitenkin taas innostun siivoomaan kotia silloin kun lapset ovat nukkumassa, itse nukun sitten kun lapset ovat hereillä ja mies saa katsoa lasten perään =) hyvä diili.
Nyt tullut turvotuskin sitten jo riesaksi, pitkään sainkin olla ilman, torstaina saa tietää taas verenpaineensa että onko lähtenyt jo nousuun.
Tänään mietin jo samalla ristiäislauluja, outoa kylläkin, vielä pitäs pari kummia pyytää ja ajattelinkin että jos mies pyytäis erästä kaveriaan tai vaikka pariakin, varsinkin kun tällä vkolla ovat tulossa täällä muutenkin käväsemään, muutamia vaihtoehtoja pitää vielä säästellä seuraavalle lapselle =) jos vielä se tästä tehdään.
rv 37+4
Voi meidän surkeaa pinoa, kaikilla vähän alavireistä tosiaan. Ei meitä niin hirveästi taida edes tällä puolella keikkua kun kaikki jo tuntuvat vauvansa saaneen. Kukas muuten pitää perää tällä hetkellä, eniten yli lasketun? Monet kun ovat päässeet toimiin jo ennen laskettua.
Itsellä ihan hyvät ja rauhalliset fiilikset vielä, suurimmat toiveet onkin ladattu ensi viikonloppuun... paras varautua pettymykseen kuitenkin. Esikoinen lähti tasan rv 39 ja se olisi ensi sunnuntai.
Eilen illalla oli järkyttävää närästystä, en suosittele italianpataa ja salmiakkia iltapalaksi kenellekään.
Petipuuhiakin kokeiltiin eilen, tuloksena nolla supistusta mutta tyytyväinen ja hyväntuulinen mies ; )
Koittakaa siskot jaksaa, loppusuoraa mennään!
silvain 38+3
Kaikilla tuntuu tänään olevan huono päivä, täällä taas vaihteeksi paremmin... Yli viikon jatkunut lonkkakipu kadonnut ja eilen pystyin jopa kävelemään pienen lenkin ulkona! Unikin oli viimeyönä vähän ehjempää, edellisenä yönä heräilin tunnin välein...
Synnytyksestä ei juuri merkkejä. Menkkamaista jomottelua enemmän tai vähemmän päivästä riippuen, mutta ei mitään tunnetta siitä, että oikeasti tapahtuisi jotain! Toisaalta tässä saattaa vielä se 4 viikkoakin mennä, yritän olla odottamatta liikoja...
Justi + Rölli 38+0
Ensiksi onnea kaikille uusille vauvautuneille!
Minulla samat fiilikset kuin muutamalla,eli ei tunnu että tämä käynnistyy itsestään.Edellinen raskaus käynnistyi 41+1 joten ehkä tämä kuitenkin vielä ehtii.. Mietin jo yliaikaiskontrollia joka olisi ensi maanantaina.Ehkä sinne ei kuitenkaan tarvitse mennä.
Oma napa: turvotusta riittää, neuvolan täti ei ollut uskoa silmiänsä kun eilen astuin vaa' alle, 1kg oli tullut neljässä päivässä. Onneksi vauva liikkuu hyvin ja verenpaine juuri siinä ja siinä että on ok.
Lapsia käy sääliksi kun en jaksa lähteä heidän kanssa ulos eikä kukaan tajua tarjota apuaan..
t. Jas ja pikkuneiti 40+4
oikeesti tavallaan kiva lukea valitusvirsia, ku tulee ittelle olo etten oo ainoa kärvistelijä.
täällä on tuttua myös tuo mielialojen vaihtelu. välillä masentaa kun joutuu olemaan vaan himassa. muutto lähenee muttei jaksa pakata tavaroita, kun niitä lasten kanssa tarttee...lapset on kipeenä kotona toista viikkoa. ollaan oltu ulkoilemassa aikapäiviä sitten ja se oli niin nihkeeta oman oloni takia. puisto oli likomärkä ja loskainen ja kuopus vinkui syliin kokoajan. jääkaapissa ei ole ruokaa koska pää on kaupassa tyhjä eikä tee mieli mitään joten ei saa ostettua mitään. mies on ihan kypsä mun loikoiluun ja valitteluun. sitten välillä zemppaan ja olen superäiti joka leipoo sämpylät ja siivoaa ja touhuaa, ja sitten loukkaannun jos ei tule tarpeeksi kiitosta ja siten olen taas poikki.
tänään oli neuvola. kaikki oli aikas hyvin, painoa vaan on tullut lisää ehkä liikaakin, kas kun ei pääse/jaksa enää liikkua, eika maistu ruoka joten tulee syötyä mitä sattuu. vauvan asennosta ei jälleen ollut täyttä selvyyttä, joten sainpa sitten lähetteen polille. mikähän siinä on ettei mun vauvojen asennoista oikein oo saatu selvää...en oo ylipainoinen, pikkaisen pyöreähkö kyllä..
aina iltasella kun pitää lähteä kauppaan tai jotain muuta toimittamaan, tulee olo että kyllähän se tänään vois syntyä. vauva painaa kovasti alaspäin, mutta edelleen erilailla kuin aikaisemmat lapseni. ei ole " rytmikkäitä" supisteluja, kummallisia vihlaisuja ja kolotuksia vain, en ole koskaan päässyt nauttimaan muista kuin niistä synnytyssupisteluista. ja edelleen se tunne että kovasta potkusta vauva putoaisi kadulle kesken kävelyn. edellisten kanssa on myös tullut se tunne kookospähkinästä jalkojen välissä, lisäksi istuminen on ennen ollut tuskaista tässä vaiheessa, nyt ei mitään sellaista. kävely on tuskaista keikkumista koska selkä tuntuu olevan kovilla.mies takoo illasta toiseen mun niskaa auki kun nuppi on kipeenä.
mut jos jotain positiivista ajateltavaa haluaa niin ,kanssakärvistelijät, joulu on ihan kohta ovella ja siihen mennesssä meillä kaikilla on vauvat saatu pois masusta! nyt vois unohtaa h-hetken odottelun ja keskittyä tekemään jotain jouluista...vaikka jouluaskartelua, kortteja, kuusenkoristeita tms. iltapäivällä voi heti laittaa tuikut palamaan kun tulee hämärää. tosi ihanaa on myös juoda teetä ja syödä joulutorttuja. tai kutoa.
t. kumiorava 38+2
Äitipolilta tultiin kotiin niinkuin ajattelinkin. Toisaalta olen hyvillä mielin. 39+1 on vkot ja vauvan koko oli 3,3-3,4 kg eli täsmälleen sama kun 4 viikkoa sitten tehdyssä ultrassa.
Hassua. Kysyinkin miten se on mahdollista.
Ei osannut sen kummin selittää.
Vettä on tosi paljon, istukka ylhäällä ja kiinnittynyt ei ollu. Joka on uudelleen synnyttäjällä kuulemma myöskin normaalia.
Sf mittahan on mulla 36,5 nyt ja viikko sit neuvolassa oli 17,5.
Kaverilla oli vainsf vain 28 ja sai viime viikolla melkein 3,8 kg vauvan eli niihinpä ei ole sit tuijottamista, johtuu niin monesta seikasta.
Jotenkin rauhotuin ja odotellaan nyt siihen 20.11 laskettuun päivään ja sit alkaa tosissaa hermo meneen jos kovin paljon yli menee.
Tampereeella kai antavat mennä 14 vrk yli.
En tiedä onko vauvan kokooon vaikuttanut et oon jättäny oikeastaan kaikki sokerit ja rasvat minimiin pelätessäni jättivauvaa..
Onnea bubbles ja kukahan muukin oli saanu vauvan!!!
Täällä mennään siis päivä kerrallaan!
Nyt täytyy kyllä kirjoitella ihan päinvastaisia kuulumisia kuin muilla. Olen säästynyt loppuajan kolotuksilta ja vielä ei ole edes kärsimättömyyttä ilmassa vauvaa odotellessa. Laskettuun aikaan on vielä viikon päivät aikaa ja päivät ovat menneet mukavasti. Aamulla nukun pitkään, ulkoilen, ruokin kotona syömässä käyvää miestä ja kyylään naapuruston tekemisiä :). Kyläileminen ei onnistu, kun meillä on tässä lähistöllä todella vähän tuttuja ja autoakaan ei useimpina päivinä ole käytössä. Olisin kyllä voinut tylsistyä täysin, mukavaa että niin ei ole käynyt. Piristikö tämä nyt varmasti kaikkia niitä joilla aika on käynyt pitkäksi ja hermot menee? No sorry :D!
Kirjoittelin joskus aikaisemmin, että vauva on perätilassa. Nyt lääkäri sitten totesi että tehdään sektio. Kokonsa ja lantion koon puolesta vauva olisi mahtunut tulemaan, mutta kun mitään merkkejä alkavasta synnytyksestä ei ole ilmassa niin varattiin sektioaika. Yli näitä perätilavauvoja ei kuulemma päästetä. Sekin ehkä helpottaa, kun tietää mitä ja milloin tapahtuu. Tällä viikolla meillekin siis syntyy marrasmuru.
Terkuin AP, 39+1.
Mutta eilen ja sunnuntaina tuntui, että kaikki menee plörinäksi. Sain ihan järkkyjä raivareita pitkin sunnuntaita, kirjoitinkin niistä...paiskoin ovia, huusin ja häivyin autolla...jne. Eilen en jaksanut kirjoittaa, koska jouduin makoilemaan koko päivän puolesta päivästä lähtien. Supisteli noin 15 minuutin välein, jotka sitten onneksi loppuivat illemmalla.
Tänään mies vei esikoisen tarhaan ja soitti minulle tarhan pihalta, että tarhassa on liikkeellä tällä kertaa parvorokkoa. Käskin tuoda lapsen takaisin kotiin. Rokko aiheuttaa ainakin keskenmenoja, mikä ei näillä viikoilla haittaa, mutta myös jotain muuta. Parempi vara kuin vahinko...vai miten se menikään?
Voi marrassiskot, MUA JÄNNITTÄÄ! Enää 2 yötä sektioon. Yritän olla rauhallisin mielin, mutta... Nyt kuolemanpelkoni on vähentynyt, mutta mitäs jos joku menee taas pieleen? Jos mä olen 0,01 prosenttia jolle sattuu toisessakin sektiossa jotain?* Rauhoittuu* Huh!
Kiitos kun olette olleet olemassa. En ole usein kirjoitellut, mutta silloin tällöin ja lukemassa olen käynyt melkein päivittäin. Kyllä tälläinen vertaistuki on ollut ja on tärkeää. KIITOS! Laitan vielä huomenna viestiä tänne, että millä fiiliksellä sitä ollaan päivää ennen H-hetkeä.
Naksis 38+6
Aamulla olin vielä jouluostoksilla 2 tuntia ja tuskaapa oli. No nyt on alkaneet melko tiukat supistelut tunteroinen sitten, saapa nähdä onko tämä nyt sitä... toivottavasti. Selkään ja mahaan suppailee yhtäaikaa niinkin kovaa, että puuskutettava. Alanpa kellottamaan supistuksia ja seurailemaan tilannetta, aaaaapuva!
travel 38+3
Laitellaan sitten pinoa pystyyn. kun ei uni ole tullut enää silmään vessakeikojen jälkeen. Aikani pyörin tuolla ukon vieressä ja luovutin.
ei edelleenkään mitään ihmeellistä tänne.
Paljon onnea auvautuneille!! Just mietin, että mitenköhän vaavaa, ja sitte luinkin, että olivat maanantaina kotiutuneet.
Meillä sunnuntaina oli masussa ihan tosi hiljaista, vaikkei tuo ole kovin aktiivinen ollut koko aikana, mutta nyt siis ihan tosi hiljaista.
Tuli ihan paha mieli, kun olin pe ja la niin surku mielellä, että kävi jopa mielessä ajatus, että voi kun tätä lsta ei olisi edes tulossa. Sitte tietysti heti tuli tuollainen hiljainen päivä. Eilen sitten olikin ihan päinvastoin. Luulin jo että tukee vatsasta läpi.
Mun psyyke alkaa olla ihan tosissaan finaalissa, sekoan ihan kohta tänne kotiin ja tylsyyteen. Viikonloppuna oli sitten vielä riitaa miehen kanssa ja tuli niin sen jutuista sellanen olo, että olis parempi kun meitä (mua ja vauvaa) ei oliskaan. Miehellä on niin pinna kireenä, kun pitää olla koko ajan hälyytysvalmiudessa, eikä se voi edes ottaa muutama olutta viikonloppuna kotona. Mun syyhän se on...
Ärsyttää tää synkistely ja anteeksi siitä. En vaan halua puhua näistä jutuista kellee liian tutulle.
Viime neuvolassa terkka ihan selvästi huomas, että mieli on huono minulla. Kysyikin jotenkin, että onko mulla mitään sydämellä, mutta en mä osaa siellä puhua.
Mutta josko tää tästä muuttuis, kun toi vauveli ymmärtäis syntyä. Saapi nähdä. Niin se varmaan on, että kun mulla ei ole noita fyysisiä ongelmia juurikan ollut koko raskaus aikana, niin sitten ei meinaa pää kestää. Nämä jutut tuntuu vaan niin turhilta valittaa, kun muilla on ollut ihan oikeita vaivoja ja jaksavat silti hymyillä.
Mutta oikein hyvää päivän alkua kaikille. Toivon todella jaksamista muille viime metreillä oleville =o)
Annitanni 39+6