~~~ELOKUISET Viikkoon 17 ~~~

Aurinko paistaa täälläkin, pihamaa alkaa olla sula, muttei kuiva, ah mikä lian määrä myös sisällä, vaikka kuinka yrittäisi eteisessä lapsilta vaatteet heittää!! No onneksi ei vielä haravointia tarvitse edes miettiä



Muuten viikko vähän kurjasti alkaa, kävin aamulla verikokeissa, parvorokko epäilyn takia, kuopuksella on se, joten suurella todennäköisyydellä on minuunkin tarttunut. Ainut toivo kait on että olen aiemmin sairastanut. Tuloksissa menee nyt usea viikko ja uusi koe täytyy ottaa viikon, kahden päästä. Pitkät viikot edessä.



Jos tätä huolta ei lasketa vointi on ihan hyvä. Väsyttää aika armottomasti, mutta kyllä tässä vielä jaksaa. Potkuja tuntuu päivä päivältä paremmin.



Lääkäriin meno kynnyksestä puhe, kynnys korkea, mutta riippuu mikä on tilanne, jos rupeaa kaikki kipeänä olemaan ja johonkin vaivaan voisi olla helpotusta tiedossa lääkärin taholta, kynnys vähän laskee.



Painajaisia en ole nähnyt, mutta erotiikka kukkii unissa =) Hyvä että edes siellä nyt, sillä väsymys on kyllä voittanut petpipuuhat viime aikoina, mieli kyllä tekisi, mutta en pysy ikinä niin kauan hereillä että isäntä ehtisi paikalle =)



Mutta nyt täytyy mennä pelastaa nuo lapset, kuulostaa pahalta tukkanuotalta..



-E- 21+

Pihahommat ja kodin " ehostus" ovat täälläkin olleet kovasti mielessä. Sitä haluaa satsata kotiin, kun tietää viettävänsä täällä enemmän aikaa taas tulevan vuoden aikana kovastikin paljon. Nazuli sanoi, että on hankkinut tulevalle vauvalle yhtä paljon kaikennäköistä kuin esikoiselle. Meillä on kai sitten niin, että yhtä minimaalisesti ollaan kaikkien kolmen kohdalla osteltu mitään. Kestovaipat saattaa olla uusi hankinta tälle kolmoselle (kukaan tutuista ei ole uskonut vielä, että MINÄ ryhtyisin kestoilemaan edes osittainkaan).



Selkävammaisena siis ollaan, se määrittää omaa oloa isoiten parhaillaan. Kävin eilen lääkärissä ja vasemman jalan refleksi oli heikompi. Iskiasta lääkäri epäili. Mulla on siis 2004 ollut alimman välilevyn pullistuma, eli vaivat ovat kyllä tuttuja. Nyt vaan toivon, että kolmen päivän levolla saisin selän johonkin kuntoon. Töistä voin kyllä olla hyvällä omallatunnolla pois, mutta kesä-elokuu pitäis hoitaa kahta lastamme, joten siltä osin olis syytä saada itsensä kuntoon. UHmakkaan kolmivuotiaan kanssa kun ei voi niin helposti toteuttaa lääkärin " älä nostele, älä kumartele" sääntöjä. Tragikoomisinta tässä perheemme tilanteessa on se, että miehenikin loukkasi itsensä sunnuntaina. HÄn kaatui ja täräytti lantionsa niin, ettei eilen päässyt kävelemään. Lonkassa on verenpurkauma. Nyt hän on kauhealla kipulääkityksellä ja kävely edelleen hankalaa. Onneksi minä voin kävellä sentään, että saadaan koira ulkoilutettua. Mutta siis oikea invaliidileiri meillä ;=)



Joku sanoikin, että vaavin potkut ovat parasta kipulääkettä. Voi miten totta! Tietää, että vaikka oma olo onkin vähän kipuinen, niin vauvalla on asiat kuitenkin hyvin. Ja onhan tuo aurinko sitten vaan upea piristäjä. Mä lähden kohta kauppaan ja käyn hakemassa pian kolmivuotiaalle tytöllemme kutsukorttiainekset. Ihanaa, kun voi saikusta huolimatta oikein luvalla ja käskyllä kävellä ja touhuta. Mulla toi selkä tykkää liikkumisesta (ei tosin mistään nousuista tai kumarteluista) ja istuminen tai seisominen paikoillaan sattuu eniten. Siispä nytkin vähän venyttelyä kehiin. Ihanaa kevätpäivää kaikille masukkaille!



Lyle 22+2

täällä myös yksi selkävaivainen - huomenna olen menossa lääkäriin. Ensin ajattelin sinnitteleväni tuonne toukokuun loppuun, mutta ei tämän kanssa enää kannata leikkiä: eilen töistä lähteissä jalat menivät alta rappusissa, vähän säikähdinkin, että mitä nyt tapahtuu, sain onneksi kaiteetsta kiinni enkä pudonnut rappusia alas, mutta pakko siis nyt antaa periksi ja levätä.



Ja tuosta pääseekiin siihen lääkärillä käymiseen, mulla on myös aika korkea kynnys mennä lääkäriin. Lapsia kyllä vien heti kun ovat vähänkin kipeänä, mutta itse en niin helpolla menekään. Ja eilen sitten nähtiin seuraukset...



Mitäs muuta täällä oli puhuttu... hankinnoista taisi olla jotain juttua, meillä ei ole vielä vauvalle mitään hankittuna. Olen vähän taikauskoinen, joten hankinnat (jos jotain tarvitaan) tehdään sitten kun vauva on maailmassa. Isoveljien kanssa oli sama juttu, esikoiselle tosin saatiin paljon uudenveroisia vaatteita kierrosta, joten ei ollutkaan heti pakko hankkia mitään ja kakkoselle samoin. Vaunut pesen ja sängyn laitan valmiiksi sitten lähempänä loppukesää ja vaatteet pesen kaappiin odottamaan, mutta nuokin ehtii vielä tehdä.



Jollain muullakin oli parvorokkoa perheessä - meillä on kuopuksen hoidossa ja nyt oireita netistä lueskellessani tuumin, että olikin vissiin esikoisen pääsiäisen aikaan potema outo ihottuma sitten sitä... eilen soittelin neuvolaan ja terkka lupasi, että lääkäri ottaa hetimiten yhteyttä, että pääsen verikokeisiin, mutta vielä ei ole kuulunut mitään... ärsyttävää kun joutuu odottamaan! No huomenna ajattelin pyytää päästä työterveyden kautta verikokeisiin, jos ei se lääkäri tänäänkään soita.



Muutenkin tässä mennään taas apealla tuulella - viikonloppuinen kotona käynti nosti taas tunteet pintaan, käytiin isän haudalla ja se hiekkakumpu oli jotenkin niin murheellisen oloinen... äiti oli masentunut ja sillä epäillään rintasyöpää - joten kyllä tässä taas murhetta piisaa :(



Ulkona on ihana aurinkoinen kevät aamu, kunpa tuon auringon saisi paistamaan omassa mielessäänkin...



Mukavaa tiistaita kuitenkin kaikille elokuisille!

-viltsu rv24+4-

... vai sotkenko johonkin toiseen? Tarkoitan, että vasta-aineet todennäköisesti aikuiselta löytyisivät. Tämä tällainen lyhyt kommenttikysymys, palaan paremmalla ajalla laajemmin keskusteluun.

aikuisikäisistä puolet on sairastanut parvorokon jossain vaiheessa: http://www.terveysportti.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk0046…)



Meidän neuvolanterkan mukaan parvorokon kanssa ollaan nykyään oltu kuitenkin varovaisia ja otettu äidiltä verikoe vasta-aineiden selvittämiseksi ja koska en voi olla varma olenko taudin sairastanut menen ihan mielelläni verikokeeseen ettei kaiken muun murheen lisäksi tarvitse pohtia olenko vai enkö ole moista tautia joskus potenut... vaikka toisaalta uskon siihen, että varmaankin jossain vaiheessa lapsuutta tuokin rokko on sairastettu ja tällä hetkellä suurin murhe on äitini - hänen terveytensä ja jaksaminen, äidin rintasyöpä-epäily näin pian isän kuoleman jälkeen tuntuu jo vähän liian isolta taakalta...

Viltsu, tilanteesi kuulostaa todella raskaalta. Omien vanhempien ja perheenjäsenten poismeno ja sairastelu kouraisevat niin syvältä. Ja se ettei sitten oikein pysty tekemään mitään muuta kuin odottelemaan.



Voimia!

kiitos - tämä raskausaika on mennyt surutyötä tehden, sain samaan aikaan tietää raskaudesta kun isäni yllättäen kuoli sydänkohtaukseen. Koko talvi on mennyt sinnitellessä kun ajattelin, että pärjään ja jaksan, ja nyt alkaa tuntua siltä, etten taida jaksaakaan ilman apua. Huolettaa myös äidin jaksaminen - hänellä varmaan on vielä rankempaa kuin minulla, kun oma puoliso ja elämänkumppani on poissa.. ei voi kuin odottaa ja toivoa, että kaikki on kuitenkin hyvin ja äidillä ei olisi mitään vakavempaa vaivaa.



Kuitenkin on ihanaa, että kevät on koittanut ja aurinko jaksaa paistaa - aamuisin kuuluu linnun laulua ja iltaisin on pitkään valoisaa, raskaus on edennyt kaikesta huolimatta hyvin ja loppu kesästä uusi perheen jäsen ilahduttaa olemassa olollaan koko perhettä :)

...todella paljon voimia... olet joutunut kokemaan lyhyen ajan sisällä todella surullisia asioita. Oma isäni kuoli muutama vuosi sitten myöskin äkillisesti ja äitini on käynyt myös rintasyövän lävitse ja on nyt terveiden kirjoissa.

Siksi halusinkin kirjoittaa sinulle ja muistuttaa, että suru isäsi poismenosta hälventyy ajan saatossa ja tilalle jäävät ihanat muistot. Mutta surutyötä joutuu tekemään ja ikävä ei varmaan koskaan pois lähde, mutta sen kanssa pystyy elämään.

Ymmärrän, että huoli äidistäsi on varmasti suuri, mutta rintasyöpä ei tänä päivänä ole kuolemantuomio, siitä voi parantua.



Muta siis kovasti haleja ja voimia ja uskoa siihen, että kyllä asiat vielä paremmaksi muuttuvat. Ja jos sinusta tuntuu, ettet jaksa niin kerro huolistasi ehdottomasti neuvolassa, jotta saat apua.

Kiitos sinullekin - neuvolan terkka lupasi alkuraskaudessa pitää minua silmällä jos vaikka masennus iskee ja olen siellä pystynyt puhumaan ajatuksistani ja tunteistani.



Toisinaan suru tulee pintaan ja tuo äidin tilanne varmaan vaan lisäsi ahdistusta, mutta nyt on tullut hyviä uutisia ja rintasyöpä -epäilykin onneksi osoittautui aiheettomaksi eli yksi murhe vähemmän :)



Tänään on taas vanhempainryhmän kokoontuminen - minä siellä yksin kolmosen odottaja ja muut odottavat esikoistaan, yksi taisi vartoa kakkosta. Viime kerralla jouduin ottamaan pojat mukaan ja taas sama juttu, kun ei ole hoitajaa heille siksi aikaa. Kiltistihän nuo olivat sen puolitoista tuntisen - siis minun asteikollani. Ne esikoisen odottajat välillä vilkuilivat minua sen näköisenä että eikös tuo aio pistää noita ruotuun ollenkaan kun pojat kikattivat ja leikkivät neuvolan leluilla. Eipä noita kahta saa istumaan kädet ristissä juuri missään muualla kuin kirkossa :)



Aurinkoa jokaisen elokuisen keskiviikkon!

-viltsu rv24+5-

Hienoa, ettei äidilläsi ole rintasyöpää! :-)



... ja älä niistä muista äideistä välitä, kyllä se ääni muuttuu rinnassa kun ne omat lapset syntyvät ja eivät vuoden kahden jälkeen teekkään juuri niinkuin äiti haluaisi :-)



Omasta olosta sen verran, että selkä ei oikein kestä mitään fyysistä. Imurointi yms. työt saavat sen ärtymään niin pahaksi, ettei illalla teekään muuta kuin istu sohvalla. Esikoisen kanssa vietetty päivä laittaa selän myös aikamoiselle rasitukselle kun poikaa joutuu aikalailla vielä nostelemaan.



Muuten olo ihan hyvä, paitsi onko muilla sellaista jännää hmmm... pakotusta, en oikein tiedä oikeaa sanaa sille, koska se ei ole varsinaista kipua, mutta jotain sen suuntaista kun istuu pöntöllä eli tuo " kipu / pakotus" on tuolla alapäässä. Tulee sellainen fiilis, et pitää kiristää lantiopohjalihaksia, jolloin toi tunne helpottuu hetkeksi.

Esikoisen odotuksessa ei ollut mitään tuollaista.

Ens viikolla on neuvola ja ajattelin kysäistä mitä toi mahtaisi olla...



Vauva on alkanut liikkumaan tosi aktiivisesti, mut istukka on kuulemma edessä, joten siksi liikkeet eivät tunnu niin voimaikkailta kuin esikoisen kanssa...

kiitos ja totta :) kyllä sitä itsekin lapsettomana ajatteli toisten lapsia seuratessa, että minun lapseni sitten istuu kiltisti ja tottelee joka sanaa - niin se vaan on ääni tässäkin kellossa muuttunut. Vanha sanonta lapsi on terve kun se leikkii on niin totta :)



Unohdin ihan mainita kun kerroin hyvistä uutisista, että jäin itse tänään sairaslomalle tuon selkäkipuni takia. Kipu on tuolla alaselässä, iskiastyylistä särkyä. istuminen, kävely, ylös nouseminen ja portaissa liikkuminen sattuu. Nyt koitan parin viikon aikana saada itseni kuntoon - tosin lääkäri sanoi, että useimmilla tämä vaiva helpottaa vasta kun vauva on syntynyt.



Tuosta pakottavasta tunteesta - luulen tietäväni mitä tarkoitat, minäkin olen miettinyt mistä voisi johtua, ehkä lisääntyneestä verenkierrosta ja sitä kautta turvotusta? Tai siitä, että vauva painaa jotenkin tuonne alas?

Ajattelin kysyä ihan samasta asiasta kun menen seuraavan kerran neuvolalääkärin juttusille - siihen tosin on aikaa vielä kun on toukokuun puolessa välissä.



Meidän pikkuveikkavatsassa on edelleen pylly alaspäin ja iltaisin lempiasennossaan poikittain. Aiemmissa raskauksissa tässä vaiheessa jo kylkiluut kolisivat, mutta tämän liikkeet tuntuvat tuossa keskellä vatsaa ja tuo poikittain köllintä tuntuu jännältä kun vielä samalla puskee itseään vatsanahkaa vasten. Toisinaan painaa rakkoon niin, että pissahädän tunne on jatkuva.



Jaahas nyt pitää huutaa pojat syömään, että ehditään ajoissa :)

-viltsu-

Kylläpäs nyt on kevät ilma vienyt elokuiset pihamaille tai muuten reissun päälle.



Täälläkin on vähän päästy pihamaata rapsuttamaan, suurimmaksi osaksi likomärkää, mutta paikka paikoin on jo haravointi kypsää, joten pikku hiljaa olen alkanut siistimään, ettei sitten tartte yhdessä päivässä kaikkea rapsutella. Ei hirveästi kroppa nyt tykkää tuosta haravoinnista ja mullan linkoamisesta, supistelee aika herkästi. Siitäkin syystä kiva ettei tartte huonoa omatuntoa kokea, koska yksinkertaisesti ei onnistu vielä koko pihamaan siivous. + Anoppikin pysyy poissa meidän pihamaalta!!!



Lyle: Toivottavasti teidän perheen selät alkaa vähän parantua!! Se kyllä joskus aikas vaikea lääkäriä totella!



Viltsu: Joko olet päässyt verikokeisiin, parvon takia ? Mie odottelen kuumeisesti tuloksia, saattaisi jo huomenna tulla, lupasivat soittamalla ilmoittaa. Erittäin huonona, tänä aamuna oli selässä ja kaulalla vähän punaisia läiskiä, jotka sopisivat tautiin, mutta myös kuivaan ihoon, joten tiiäppä taas, tosin harvemmin tulee tiirailtua itseään niin tarkkaan, joten voi olla ihan normaaliakin. Naama on kuin petolinnun per** joten siitä ei juuri voi päätellä =) Pahoittelut isäsi menetyksestä ja toivotaan että äitisi olo pikku hiljaa alkaa parantua!! Niin ja kuinka sinä saat lapsesi edes siellä kirkossa istumaan hiljaa kädet ristissä ???? Meillä ei ole edes siitä hirveän hyviä kokemuksia =) Vaikka ei nyt ihan pellossa ole lapsia kasvatettukkaan, pellon vieressä kuitenkin =)



Ilvutar: Sinäkin laita isäntä vaan imurin varteen ja keskity selän lepuuttamiseen, aina kun mahdollista.



Lantionpohjalihakset!! Muistakaapas kaikki ainakin kerran päivässä treenailla!!! Itselläni on jäänyt, vähän huonolle, pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni, ennen kuin on liian myöhäistä!!



-E- 21+

Hei,



Voimia kaikille, jotka ovat joutuneet surujen kanssa viemään raskutta eteenpäin.



Koin itse keskenmenon viime keväänä, äitini kuoli viime syksynä. Itken vieläkin, aina kun käyn haudalla. Vien sinne aina kynttilä, kukan ym. vaarilleni, mummolleni, äidilleni sekä pienelle vauvallemme. Se jotenkin aina yhtä kova paikka kun käyn siellä. Varsinkin, kun äitini oli pitkään ainut huoltajani.



Viime vuosi on ollut todella raskas se on vienyt itseltäni niin paljon ja samalla antanut paljon. Välillä en tiennyt pitäisikö pieniä asioita pystyä iloitsemaan, kun kohta kuitenkin suru yllättää.



Olen jaksanut viedä tätä raskautta eteenpäin isompien lasten, puolisoni sekä työn avulla. Kummituksia on kylläkin pyörinyt aina vähän väliä mielessä. Onneksi ne on aina voitettu!!



Iloista kevättä kaikkille....

Emma: tänään kävin verikokeessa, tuloksia saa odotellakin sitten viikon puolitoista, mutta niistä pitäisi selvitä olenko sairastanut ja onko kyseessä tuore tartunta vai vanhempi... että odotellessa :)



Tuosta kirkossa istumisesta :) on viime vuodelta kaksi kokemusta: meidän häät, joissa pojat esiintyivät edukseen komeissa vuokrashaketeissaan ja käyttäytyivät kirkossakin todella mallikkaasti ja anopin mukaan olivat todellakin istuneet kädet ristissä melkein koko toimituksen ajan - joka ei ollut kovin pitkä, puolisen tuntia. Ja isän hautajaiset viime joulun aikaan - sielläkin he malttoivat istua paikoillaan, mutta ehkä osa syynä oli se, että isälle pidettiin sotilaalliset hautajaiset, joten siellä oli pienelle pojalle ihmeteltävää kun esim. kunniavartio seisoi lippuineen alttarin vieressä ja toinen kunniavartio miekkoineen arkun ympärillä.



Toivottavasti Emma saat verikokeesta hyviä uutisia.



Omanapa: täällä jaloiteltu melkein koko päivä - jalkeilla ja liikkeellä olo helpottaa kipua, seisominen ja istuminen eivät niinkään. Tämä istuminen on pahinta, mutta ei kait sitä voi kävelläkään koko päivää :)

Meillä lähtee esikoinen kohta synttäreille, pitää mennä paketoimaan lahjaa!



Mukavaa torstain jatkoa elokuisille!

-viltsu rv24+6-

Kiitos kaikille selänparantelutoivotuksista... Minä, kuten moni muukin, joudun varmasti kärvistelemään tämän vaivan kanssa lopun raskautta. Töissä olin kuitenkin tänään, sillä pystyn onneksi aika hyvin säätelemään istumisen ja liikkumisen määrää. Mutta kyllä vaan teki kutaa kun sain illalla vihdoin vedettyä pitkäkseen ja jalat hetkeksi kattoa kohti.



Kiva oli kuulla Viltsun hyvistä uutisista!



Odottelen jo viikonloppua innolla. Laitamme lauantaina kaveriporukalla ruokaa ja sunnuntaina juhlimme kakkosemme kolmivuotissynttäreitä. Huomenna pitäis jaksaa siivoilla ja saan onneksi äitini apuun, kun mieheni on duunin iltariennoilla ja oma selkä ei kestä ihan kaikkia imurointi asentoja. ÄIdit ja anopit ovat kyllä kultaakin arvokkaampia ;=)

Jumitan koulussa, tultiin miehen kanssa samalla autolla ja mä pääsinkin paljon aiemmin kuin piti.. Nyt pitää keksiä vielä 1.5 tunniksi jotain tekemistä..

Tänne ei kummempia :) Uutta äippäpakkausta kävin katselemassa, en ole vielä papereita vieny eli tuo meille sit ilmeisesti tulee. Ihan kiva, neutraali paketti :)

Me ollaan lähdössä huomenna viikonlopun viettoon mun äidin luokse, ajellaan tytön kanssa kaksin sinne ja menomatkalla poiketaan Tampereen Kestovaippahulinoilla. Viimeksi jouluna on mun vanhemmat nähneet tytön joten kovasti oottavat että tullaan, kuulemma pakastin ostettu täyteen jätskiä ja äiti miettiny kaupassa mistä kaikesta tyttö vois tykätä :D

Ollaan viety muuttolaatikoita uuteen kotiin sitä mukaa kun huoneita on valmistunut.. Ei malttaisi odottaa että sais lopullisesti lähteä vanhasta asunnosta :D

Mutta pitänee lähteä käymään vielä kahvilla kun koulun kahvio on puoli kolmeen auki



Nazuli 25+4

Neuvolasta soitettiin, en ole sairastanut parvoa aiemmin, mutta en myöskään sairasta juuri nyt. Ja eiliset iho-oireet eivät näin ollen voineet johtua parvosta, sillä olisivat jo näkynyt maanantaisessa arvoissa, jos nyt olisi " jo" ihottumavaiheessa tauti. Vielä 6. päivä otettaan uusi verinäyte, joka varmistaa täysin tilanteen.



Nyt on pakko yrittää vähän huokaista!! Ja toivoa edelleen parasta!!



Mukavaa viikonloppua!



-E- 21+

Työviikko on rutistettu kasaan. Tulin tunti sitten vasta kotiin, mies ja lapset ovat puunhakureissulla maalla, ihana rauha. Väsäsin tuossa loppuun viime tipassa opiskeluihin liittyvän ennakkotehtävän, joten nyt voi hyvillä mielin vähän surffata.



Olin tänään Helsingissä, ja siellä oli kevät mukavan pitkällä! Oli vähän ankeaa palata tänne Pohjois-Savon ruskeuteen, vaikka kohta täälläkin varmasti vihertää. Pihapuuhiin ei vielä oikein pääse, kun ohjelmassa on noita opiskelutehtäviä ja esikoisen kuusivuotissynttäreiden valmistelua.



Minäkin ihastelin noita uuden pakkauksen kuvia äsken. Aika neutraali, tykään tässä enemmän niistä puna-oransseista jutuista verrattuna edellisen oliivinvihreisiin. Kelan paperit jätin pari viikkoa sitten, päätöstä ei ole vielä tullut, joten saan jännittää, mitä laatikosta sitten löytyy... Meininki kuin lapsilla jouluna!



Tulipas omanapaista kirjoittelua. Vauva myllää ja tuntuu voivan hyvin, kuten muillakin. Muuten olo on aika vaivaton, mutta nivuset on välillä tosi kipeät. Ilmeisesti nivelet löystyvät.



Keväistä viikonloppua kaikille!

pitkästä aikaa on hetki itselle, että ehdin jotain kirjoitellakin. Koetan kyllä lueskella teidän muiden kuulumisia ja niitä on aina mukava kuulla :) Kurjaa kun niin monella on selkävaivoja - mulla oli edellisessä raskaudessa selkä tosi huonossa kunnossa, ehkä jostain 18. viikosta eteen päin pystyin olla töissä vaan ihan lyhyitä pätkiä ja viimeiset 3 kk olinkin oikeastaan melkein kokonaan sairaslomalla. Nyt selkä ei ole vaivannut ollenkaan - muita vaivoja onkin sitten senkin edestä. Pahimpina kamalat suonikohjut oikeassa pohkeessa - särkee yötä päivää ja ovat aivan tajuttomat RUMAT. Olenkin nyyhkinyt täällä turhamaisuuksissani kun en voi " enää ikinä" kulkea hameessa.



Omaan napaan ei tuon kummempaa, pihassa olen huhkinut entiseen malliin pensasaitaa istutellen - toisaalta olen lihonut myös ihan kamalasti, kun olen sallinut itselleni kaikki pienetkin mieliteot. Pitää oikeasti hiukan skarpata, katselin juuri valokuvia itsestäni tuon kuopuksen syntymän jälkeen - aika möhkäle olin silloinkin.



tällaista turhanpäiväistä tuli tänään :)



anna ja rv 25+4

Meillä on tänään juhlittu neitosemme kolmevuotissynttäreitä. Neiti halusi pukeutua prinsessapukuunsa ja turhahan sitä oli mukista (vaikka itse olin toki valinnut jotain aivan muuta päälle pantavaa). Hauskat juhlat olivat,vaikka pelkäsinkin räkätaudin vievän meidät punkan pohjalle. Olemme olleet taasen jossain nuhassa. Itse olin eilen niin tukossa että! Nyt kuitenkin tuntuis helpottavan.



Selkä on ollut yllättävän hyvänä, kunhan välttelen nostoja ym. Annan mainitsemat suonikohjut ovat kyllä myös tuttuja. Mulla on vasemman jalan taipeessa oikein möhkäle ja mummoni jalathan siitä tulee mieleen. Kaiken suolaisen syöminen lisää jalkojen kivistystä ja turvotusta, mutta silti tuntuu olevan vaikeaa kieltäytyä mieliteoista.



Nyt taidan painella sängyn pohjalle. Mukavaa, että on lyhyt viikko tulossa.



Lyle 23 tasan