Onko muilla sama ongelma miehen kanssa?

En olis siis päästäny lähteen. Ja kyllä oma mieheni ainakin hetken mietittyään onneksi minunkin kantani ymmärtää. Miehen lapsettomat kaverit ei ymmärrä, mutta ehkä hekin sitten joskus...

Meillä mies selittää ihan puuta heinää siitä, mihin on menossa, sitten vielä samaan hengen vetoon selittää, ettei aio todellakaan juoda yhtään mitään. sitten siellä jossakin kun on ollut aikansa, soittaa ja kertoo, ettei pystykään enää ajamaan kotiin! Tai sitten toinen vaihtoehto on, että juo kaljaa kotona illan, sitten yhtäkkiä ilmottaa, että hän lähtee baariin. Jos sattuis samana päivänä kysymään, että voiko lähteä ja sanoisin jyrkän ei, niin se ei auttas yhtään mitään. Että repikää tästä huumoria!!

Ja miksi en olisi? Mua ei hetkauta mihinkään suuntaan, jos mies ei nyhjää kotona iltaa minun kanssani. Omia menoja ja kavereita silläkin on oltava, onhan mullakin omani. Ja kiva on itsekin päästä menemään sitten kun tekee mieli mennä. Ei meillä tartte viikkoa etukäteen ilmoittaa, jos on johonkin lähdössä, vaan mennä voi, jos toisella ei ole sovittuja menoja, eli jompikumpi on lasten kanssa. Itse en ymmärrä sitä, että jos nainen on raskaana, niin miehenkin pitäisi sitten nyhjätä vaimon kanssa kotona. Tietysti eri asia, jos on joka viikonloppu menossa, mutta muuten kehottaisin löysäämään pipoa.

....kirjoituksesi perusteella päättelisin että olette aika nuoria joten toi on vain sitä kasvukipua kun vaaditaan olemaan niin vapaa vaikka on jo perhe. Ajattele positiivisesti, vuosien varrella miehet ukkoontuu ja väsyy lisäksi kaverit vaihtuu ja elämänkokemusta tulee lisää, virheistä oppii. Sun ei todellakaan tarvitse kaikkea hyväksyä vaan voit sanoa vapaasti oman kantasi ja kokemuksesta tiedän että välillä se toimii ja välillä ei. Yhteiset pelisäännöt on perheessä tosi hyvä olla.



Voimia ja jaksamista Sinulle!



Annlinn

Että meillä isäntä on agressiivinen kännipäissään.. Ei siis ole mitään helppoa kun tulee kotiin yöllä ja rupee syyttelemään ja voisi vaikka lyödä jos sanon jotain väärin..

kerran on mua muutama vuosi sitten lyönyt, ja aina sit pelottaa kun se on ottamassa.. olen myös koko lapsuuteni kärsinyt isäni alkoholismista, joten ehkä sekin vaikuttaa siihen miten ukkoni juomiseen suhtaudun..

mutta itse en kyllä voisi olla olla miehen kanssa jota pelätä tarvii. Oli sitten kännissä tai ei..

Jos siis päätarkoitus on vetää pää täyteen eikä esim. tavata kavereita, niin se on kurjaa.



Aviopuolisoa ei voi kahlita, eikä se kannatakaan. Molemmilla on oltava omat jutut ja omat kaverit. Miehillä se kavereiden tapaaminen on valitettavan usein mahdollista vain ravintolassa, naiset tapaavat kahvilla tai lenkkeillen.



Totta kai olisi hyvä kertoa suunnitelmistaan etukäteen, mutta toisaalta kutsutkin saattavat tulla yllättäen. Mitä erityistä tekemistä sinä tarvitset jos mies on illan pois? Meillä ollaan hyvin usein työn vuoksi eri illat kotona ja se on aivan normaalia. Eikä silloin tarvita muuta puuhaa kuin normaali arki lapsen kanssa.



Oma puolisoni saattaa käydä oluella tai parilla töiden jälkeen ja se on ihan ok, kun vain tiedän että on kunnossa. Ilmoitus vaikka mennessään riittää, jos meillä ei siis ole jotakin erityisiä iltasuunnitelmia.



Vaikea sanoa mitään teidän tilanteeseen kun en teitä tunne. Mutta antakaa toisillenne vapautta ja toisaalta myös tukea. Meillä myös uhmaikäinen esikoinen ja toista odotan, joten hermot ovat usein tiukalla, joten voin kuvitella tuntemuksesi.

Olen monesti ajatellut, miten hyvä tuuri itselläni on käynyt siinä, että sain miehen jota ei kavereiden kanssa juomassa käyminen kiinnosta. Mies käy ehkä 2 kertaa vuodessa saunaillassa tms. joista kyllä etukäteen jo tietää milloin ovat suunnilleen (metsästysaikaan). Muuten käymme yhdessä ulkona kavereiden kanssa... aina pelkkiä pariskuntia.

Ja tuo, että on agressiivinen kännissä kuulostaa huolestuttavalta. Hankalaa varmaan, mutta itse kyllä keskustelisin miehen kanssa tuosta lyömiskerrasta selvinpäin ja toivoisin ettei usein kävisi ryyppäämässä. Miehen luonteesta tietysti riippuu paljon se, pystyykö keskustelemaan kunnolla...

Tiedän tasan tarkkaan sun fiilikset, koska olen itse käynyt samat asiat läpi. Kyllä se vaan niin on, että siihen tunteeseen vaikuttaa todellakin se, millainen miehestä tulee humalassa.



Kun odotin esikoistani ex- mieheni lähti juuri samalla tavalla baariin juomaan ja minulla ei todellakaan ollut siihen mitään sanottavaa. Olisi ollut helpompi antaa miehen mennä, ellei hän olisi ollut juuri tuollainen aggressiivinen juotuaan (ja syyttelevä). itä kun aina joutui pelkäämään mitä eteen tuli. Ja tietenkin raskaana olo ei tilannetta paljon helpottanut. Itse asiassa juominen oli suhteessamme se tekijä, johon se sitten 1 1/2 vuotta sitten loppui. Yritimme vielä toistamiseen erottuamme, mutta asiat eivät vain ottaneet muuttuakseen.



Nyt odotan toista lasta nykyiselle ihanalle miehelleni, jonka antaisin mennä vaikka tunnin varoitusajalla ulos ystävien kanssa, koska tiedän aina, ettei tarvitse odottaa mitään episodeja, vaan päinvastoin sieltä tulee aina kotiin mies, joka vannoo rakkauttaan ja ei edes viihdy ulkona samalla tavalla, kun en ole mukana.



Tämä ei varmaan antanut vastauksia sen kummemmin, mutta halusin kertoa, että täysin ymmärrän, miksi sinun on vaikea päästää häntä ja vielä jos asiasta ei ole varsinaisesti puhuttu etukäteen...





Toivottavasti asiat menevät hyvin ja miehesi ymmärtää sinun näkökulmasi myös....

Mama-74 tiivisti asian hyvin eli riippuu tosi paljon miehestä. Itselläni ei ole ollut ikinä vaikeuksia päästää miestä kavereiden kanssa ulos, vaikka saisi asian päähänsä aivan ex tempore. En muista, että olisin kertaakaan kieltänyt häntä. Sama pätee myös toisin päin eli kun antaa toiselle " löysiä" , saa itsekin viettää aikaa ystävien kanssa enemmän. Meillä pätee tässä varmaan se, että olemme tehneet lapset lähes kolmikymppisinä, joten suurimmat kännäilymenot oli jo menty eli ei tarvitse lähteä kenenkään baariin pönkittämään omaa itsetuntoa.

olen niin onnellisessa asemassa, että mieheni ei juo eikä polta. No ei olla mitään uskovaisiakaan. Meillä saunakaljat vanhenee kaappiin jos satun joskus sitä tuomaan. Naimisiin mentiin joulukuussa ja laivalta tuotiin laatikollinen kaljaa...yli puoli laatikkoa on jäljellä ja vanhaksi menee marraskuussa. Joskus kyllä toivon, että mies lähtisin johonkin, mutta jos ei itseä kiinnosta, niin ei sitten. En käy kyllä itsekkään. No toista odotan loppu suoralla, että en sen puolesta, mutta en ennen odotustakaan...

ettenkö päästäisi...

meillä joo mies ilmottaa kyllä etukäteen jos on kavereitten kanssa illaks ottamaan lähössä... ollaa sovittu niin jo ennen kun rupesin odottamaan.

suutun kyllä jos ilmottaa samana päivänä et tänää lähen juomaa... minä olen ihminen joka viihtyy kotona miehen kanssa, mutta silti on mieskin joskus laskettava vaikka välillä se meillä menee niin että olen pitkin hampain lähtöä vastaan. suutun kyllä, mutta nopeasti lepynkin. menköö vielä mutta sitten kun on lapsi nii se on sitten eri juttu...

riippuu todellakin tilanteesta. Esimerkiksi sillä onko äiti kotona vai työelämässä, onko miehellä työreissuja joiden takia joutuu olemaan paljon iltoja poissa kotoa, on suuri merkitys. Meillä molemmat käyvät tasavertasesti omilla menoillansa, mutta niistä pääsääntöisesti sovitaan etukäteen. Tämä sopii meille.

Olen samaa mieltä, että pelko seurauksista vaikuttaa kovasti siihen, että tulee edes eteen kysymys " pitäisikö päästää" . Jos voi luottaa siihen, ettei miehellä mene harkintakyky eli ei juo paljoa, niin on ihan kiva olla välillä yksin tai lasten kanssa kotona, mutta jos saa jännittää missä kunnossa mies kohta soittelee tai tulee kotiin, asia muuttuu ihan toiseksi... Kun on jo yhteisiä lapsiakin ei tietysti kannata helposti luovuttaa. Älä kuitenkaan anna kohdella sinua huonosti ja koittaisin sinuna jutella selvin päin (kun krapula on ohi!) - ei tuomiten vaan kertoen omista tunteista ja peloistasi. Tsemppiä!

" Tiedän tasan tarkkaan sun fiilikset, koska olen itse käynyt samat asiat läpi. Kyllä se vaan niin on, että siihen tunteeseen vaikuttaa todellakin se, millainen miehestä tulee humalassa.



Kun odotin esikoistani ex- mieheni lähti juuri samalla tavalla baariin juomaan ja minulla ei todellakaan ollut siihen mitään sanottavaa. Olisi ollut helpompi antaa miehen mennä, ellei hän olisi ollut juuri tuollainen aggressiivinen juotuaan (ja syyttelevä). itä kun aina joutui pelkäämään mitä eteen tuli. Ja tietenkin raskaana olo ei tilannetta paljon helpottanut. Itse asiassa juominen oli suhteessamme se tekijä, johon se sitten 1 1/2 vuotta sitten loppui. Yritimme vielä toistamiseen erottuamme, mutta asiat eivät vain ottaneet muuttuakseen.



Nyt odotan toista lasta nykyiselle ihanalle miehelleni, jonka antaisin mennä vaikka tunnin varoitusajalla ulos ystävien kanssa, koska tiedän aina, ettei tarvitse odottaa mitään episodeja, vaan päinvastoin sieltä tulee aina kotiin mies, joka vannoo rakkauttaan ja ei edes viihdy ulkona samalla tavalla, kun en ole mukana.



Tämä ei varmaan antanut vastauksia sen kummemmin, mutta halusin kertoa, että täysin ymmärrän, miksi sinun on vaikea päästää häntä ja vielä jos asiasta ei ole varsinaisesti puhuttu etukäteen...





Toivottavasti asiat menevät hyvin ja miehesi ymmärtää sinun näkökulmasi myös.... "



Erittäin hyvin asia tuotu esille. Meillä tämä menee juuri näin, eli siis mies ei osaa juoda ilman, että siitä seuraa jotain ikävää. Milloin teloo itsensä, milloin vetää herneet jostakin ja alkaa se illan kestävä jankutus jostain aggressiiviseen tyyliin. Milloin haluaa mennä listimään jonkun ja milloin mitäkin!!eli siis alko on ongelma, mistä pitäis päästä eroon. Voisin kuvitella, että jos mies osais juoda ihmisten tavoin, niin ei olisi mitään ongelmaa päästää mihinkään.

itse oon elänyt joskus vuosia sitten suhteessa jossa mies päätti lähteä tosta vaan baariin.

ja aina vaan taroituksena vetää nuppi täyteen.

kotiin tullessaan herätti minut ja epäili pettämistä ja ihan kaikkea mahdollista.

ei lyönyt minua mutta töni ja uhkaili ja esim käsiä väänteli ja satutti.

se johti sitten siihen että pelkäsin jo tyyliin maamantaina seuraavaa viikonloppua.



selvinpäinhän se toki oli mitä mukavin ja kiltein. ( ja aina pahoillaan ) mutta kännissä ollessaan pelkäsin tosissani että se viel joskus tekee jotain tosi pahaa..



aloinkin käymään vanhempieni luona mökillä viikonloppuisin ja keräsin voimia ja rohkeutta kunnes uskalsin pistää suhteen poikki.



harkitsisin sinuna vakavasti jaksatko tuollaisen miehen kanssa olla. jaksatko tuota samaa vaikka 10 vuotta ?



syy jatkaa " lasten takia" on mielestäni kaikkein huonoin. siinä kärsii äiti ja isä mutta kaikkein eniten laspet...



voimia sulle

Olen samaa mieltä siitä, että suhteessa pitää antaa vapautta toinen toisellemme, mutta on rajansa kaikella kuitenkin. On ikävää, että joutuu pelkäämään kun toinen on humalassa...itse olen ollut samassa tilanteessa siinä mielessä, että olen lapsuudessani saanut nähdä paljon väkivaltaa ja agressiivisuutta alkoholin vuoksi. Oma mieheni on alkanut käymään ulkona vähän liiankin paljon tai ainakin juomaan nyt varsinkin kesällä ja se huolestuttaa minua tosi paljon aina välillä. Mutta päästän sen menemään ulos kavereidensa kanssa, kunhan tiedän että missä se on ja että on turvassa ja tulee takaisin kotiin. Mutta en toki tykkää yllätyksistä itsekään, varsinkaan silloin jos olen itse ehdottanut jotakin yhteistä aikaa, esim. leffailtaa ja sitten mies saa soiton kaveriltaan että lähetäänkö ottaan kuppia ja mies vaan tokasee että mä meen nyt ottaan " muutaman" ...se satuttaa, koska tuntuu että eikö mun ehdotus olekaan niin hyvä kun joku juopottelu? Miehenikin voi olla agressiivinen sanoillaan ja syyttäväinen kun on oikein kännissä ja se on inhottavaa kuunneltavaa, mutta yleensä aina olenkin hiljaa ja odotan että mies sammuu..ihan turha siinä on alkaa mitään keskustelemaan, kun toinen ei edes ymmärrä tai halua ymmärtää siinä mielentilassa. En kuitenkaan onneksi tarvitse pelätä, että mieheni löisi. Jos hän oikein suuttuu, niin lähtee ovet paukkuen ulos vähäks aikaa ja tulee sitten takaisin..parempi sellainen kuin että purkaa vihansa fyysisellä väkivallalla.



Voimia ja jaksamista kaikille ja koitetaan pitää pintamme ja meillä on oikeus ihan mielipiteeseemme eikä ole mitään väärää mun mielestä sanoa, että et mene kyllä nyt mihinkään jos vaikka sinulla onkin jotain muuta mukavaa mielessä teille kaikille illaksi...mutta sitten toisaalta voi päästää joskus menemään vaikka lyhyelläkin varoituksella jos tosiaan luottaa ja on hyvällä mielellä että mies tulee kotiin " rakkautta" pursuen...hehe..jos nyt noin voi sanoa. :)



Ymmärrän täysin tilanteen, että ns. menneisyys ja muistot alkoholista aiheuttavat enemmän sellaista pelon tunnetta omaa puolisoakin kohtaan...se on ikävää, mutta se on todellista!



Koetamme jaksaa ja tukeakin miehiämme ja toivomme että he myös ymmärtävät meitä. :)

Mun mieheni käy viihteellä niin harvoin että saapi mennä koska huvittaa. työmatkoja on paljon mutta ne on työmatkoja ja en laske viihteellä käymiseksi. Täytyyhän sen miehen välillä saada rentoutua kunnolla.



Ymmärrän kyllä että harmittaa menemiset jos niitä on koko ajan.



S 20+1 ja trio