Helmien torstai

Ensiksikin kiitos kaikille ratasvinkeistä eilisessä pinossa!! =o)



anna_liisa: minä en ole käynyt vielä noissa verikokeissa, kun ei ole ollut vielä ekaa neuvolaakaan. Ei se pistämäminen tosiaan kovin kivaa ole, mutta kyllä siihen on jo tottunut ja sen kestää.



Minulla on tässä muutamana päivänä tuntunut tuolla vatsan molemmilla sivuilla semmosia outoja " repäisyjä" , jos tekee esim. jonkun äkkiliikkeen (esim. nousee nopeasti sängystä). Onko muilla ollut samanlaisia tuntemuksia ja onko tämä ihan normaalia? Edellisesssä raskaudessa en muista tämmöisiä olleen.



Minut meinaa aina välillä vallata " epätoivo" , kun sitä tuhrua vaan tulee, mutta koitan kuitenkin ajatella, että kaikki olisi hyvin, vaikka helppoa se ei aina ole. Rinnat ovat kyllä nyt aremmat kuin aikaisemmin.





Nyt pitää lähteä käymään kaupassa täydentämässä ruokavarastoja. =o)





Helteisin terveisin,



Amalia 6+6

Omaa napaa vaan: Eilen oli sitten se neuvola. Ja sieltähän löytyi jo aika iso sikiö, sydän näkyi ihan selvästi sykkivän ja loppuvaiheessa pikkuinen liikkui oikein kunnolla ;) Vastasi jo viikkoja 11 + 3, eli sen mukaan laskettu aika ois jo 28.1. Ehkä ens viikolle saan Np-ultra-ajan, niin kattoo, siirtyykö vielä. Muussa tapauksessa taidan siirtyä tammikuisiin, vaikka eiköhän se synnytys kuitenkin veny helmikuulle.. Mutta olen kyllä hirmu huojentunut ja iloinen.

Eli heti ensin tätä omaa vointia... Tämä vko mennyt todella hyvin! Kuvotus pysynyt päivisin pahimmilta osin poissa, illat vaan hieman pahempia. Väsymys ei ole myöskään enää niin loputonta, pärjään päivän ilman päikkäreitäkin, mutta illalla sammun kuin sanunalyhty! Eli otan kyllä unoset jos vaan ehdin ja voin kun esikoinen nukkuu. Tällä viikolla onkin ollut joka päivä jotain ohjelmaa, että sekin varmasti on auttanut tähän oloon!



Eilen oli alkuraskauden lääkäri. Kaikki oli masussa kunnossa, syke pienellä jotain 160!=) Lääkäri katsoi masun päältä ultralla ja sitten harjoitteli vielä sillä vaginaalisella ja hyvinhän siellä pikkuinen näkyi! Aina mä tirautan kun mä sen nään tai kuulen sydänäänet, ei voi estää!=)



Mun piti kommentoida vielä sitä eilisen ketjun poika-/tyttöfiilistä... Me puhutaan koko ajan pikkusiskosta, mutta jotenkin musta tuntuu että siellä olis poika! Tosin ekassakin raskaudessa odotin ihan poikaa, mutta tyttö tuli ja heti rakastuin!=) Että kumpi vaan tuleekin niin syli ja rakkautta löytyy. Joka tapauksessa tämä selvitetään kun on viikkoja tarpeeksi!



Amaliako se kyseli niistä repäisytuntemuksista siellä sivuilla. Mulla on ollut sellaisia koko raskauden, en muista niitä olleen näin paljon ekassa raskaudessa, mutta en ole huolestunutkaan. Ne on luultavasti vaan niitä kiinnikkeitä jotka vähän venyy ja paukkuu nopeissa liikkeissä.



Ja meillä otetaan täällä ekalla neuvolakäynnillä ne verikokeet, että ei tarvi mennä niiden takia erikseen käymään missään. Eipä tuo nyt mitään haittaa että pistellään, mutta mulle tuli mojova mustelma kun ei meinannut terkkari saada verta tulemaan ja vähän " kaiveli" sillä neulalla tuota suonta... Onneksi jo hävinnyt!



Me muuten meinataan ostaa sisarusrattaat, varmaan sellaiset joissa on kääntyvät etupyörät niin on helpompi työnnellä. Esikoinen on helmikuussa vasta vuoden ja 5 kk. =)



Nyt syömään!



suko81 10+5

Alkuun, aurinkoista aamupäivää siskot.



Amalia: Mulla on eilisen ultran jälkeen tuntunu kans kaikenlaista kipuilua kohdun seudussa, mut tiedä sit mistä johtuu... Eiköhän se sulla vaan ole sitä, kun pikkuinen kasvaa niin valtavaa vauhtia!



Hömötintti: Vai olet sinä vaihtamassa aivan toiseen pinoon... Hienoa, että sinun masussa kaikki on hyvin!



(.): Eilisen jälkeen on kyllä niin sekava olo. Eka raskaudessa kun kävin 8+0 ultrassa sain kuvan ja mitat, jossa vauvan koko vastasi 6+5. Lääkäri selitti sillon seikkaperäisesti asiaa mulle ja silloin olo oli ihan luottavainen, vaikka viikoissa oli huomattava ero. Nyt tuntuu, et kaikki kaatuu päälle... Mitään mua viisastuttavaa ei se eilinen lääkäri kertonu... Oon eilisen ja tän aamun selannu kalenteria, laskenu päiviä... Vaikka miten päin laskee 40vk, ei mun la VOI painua maaliskuulle... 42 tulee täyteen maaliskuun eka viikolla... Tarkoittikohan se vaan sit sitä, et jos menee reilusti yli la:n ni sit syntyy maaliskuun puolella... Voih... Neuvolan tätiki kesälomalla ja sijaisella lääkäripäivä. Koitti mua puhelimessa rauhoitella, et np-ultrassahan se sit selviää. No mistä minä tiiän, mihin kohti voin koko ultraa ottaa, ko la on nyt niiiiiiin hukassa...

Vaikka tiedän minä kyllä senki, et hedelmöittyminen on tapahtunu vain ja ainoastaan yhdestä yrityskerrasta, eli ei siinä kovin montaa päivää ole... Eikös siittiöt elä sen 3-4vrk...

Blaah...

Välillä itkettää, välillä taas tuntuu, et jospa kuvakulma oliki vaan huono... Tietääkö joku tuosta päänympäryksestä näin alkuvaiheessa, onko siitä missään mitään tietoa (miksi se lääkäri yleensäkin SEN mitan otti eikä pää-perämittaa).

Niin ja siitä ite tmp:sta vielä. Ymmärsin, et jos alakautta ultrataan ni rakon pitää olla mieluusti tyhjä. Soitin eilen päivällä ja kysyin miten menettelen ja vastaanottovirkailija soitti lääkärille ja kysyi. Ohje oli, et mielellään rakko täynnä. Näin tein ja oletin ultrattavan vatsan päältä... Mut ei; alakautta...

voi kun olis varaa mennä jolleki paremmalle lääkärille... Paljonko se siellä Femedassa maksaa ja saako sieltä kunnollisen ultran? Tietäähän teistä joku... Pliis...



Luuk@ rv?

Että tällaista tänään... Olo oli jo muutaman päivän parempi, ja uskalsin jo vähän huokaista helpotuksestakin, mutta vielä mitä. Koko ajan oksettaa. (en onneksi oksenna, se ei olisi kovinkaan mukavaa varsinkaan täällä töissä...)



Juu, verikoe otettiin neuvolassa, mutta en ole muistanut soittaa ja kysyä hemoglobiinia. Ja ne " tautituloksethan" saa vasta myöhemmin.



Olikos se nyt Luuk@ kenellä oli huonoja ultrakokemuksia...? Tosi paska juttu! Jos sulla vaan on suinkin varaa, niin mene (laadukkaalle) yksityiselle. Itselläni toi ainakin mielenrauhan! Turussa maksoin ultrasta 86¿, olihan se paljon rahaa, mutta joka sentin arvoista! (siitä oli siis jo kela-korvaukset pois, muuten olisi ollut jotain 120¿)



Itse olen ainakin sellainen että jännitän ja stressaan, ja mietin aina kaikki vaihtoehdot loppuun asti, myös siis huonotkin asiat. Ja tunneihminen kun olen, niin pää on välillä ihan sekaisin. olin raskaudestakin TODELLA epävarma ja epäuskoinen, en osannut edes iloita yhtään. Nyt kun sen sydänäänen kuuli ja näki että sikiö on oikean kokoinen ja oikeassa paikassa, niin ei tartte koko ajan miettiä pahinta. Onhan vieläkin toki riskejä, mutta eivät enää tunnu niin pelottavilta.



Nyt pitää mennä syömään jotain. Yöks.

amalia81:Mulla sitä tuhrua tuli myös useampaan otteeseen.Vielä viime viikon alussakin tuli.Nyt ei ole sit tullut reiluun viikkoon ollenkaan eli ei pitäisi olla syytä huoleen.

Mulla kans välillä vihlasee sivuille alamahaan ku yhtäkkisiä liikkeitä tekee.Mulla on pojiltaki ollut samaa vihlomista.

Meillä kyllä ootetaan et saataisiin tyttö vauva ku kaksi poikaa on nyt.Vaikka toisaalta aivan sama ku terveen vaan saa.Ja onhan meillä yritystä ollut niin monta vuotta et poika on yhtä terve tullut.

Meinaatteko muuten kysyä vauvan sukupuolta ultrassa?

Me ei kysytä,saa olla yllätys loppuun asti.

anna_liisa 10+1

Mulla on ensiksi sen eilisen pinon kommentoinnit:



Jogu: Me ei koskaan ajateltu ikäeroja kun se ihana vauvakuume hyökkäsi niin eihän siinä voinut muuta. Kyllä nyt jälkeen päin ajattelin että onhan se aika hyvin kun meillä on viisi lasta seitsemän vuoden sisällä eikä yhtään kaksosia. Meillä on ollut aina orjallinen rytmi eli aamusta jonnekin kerhoon tai puistoon satoi tai paistoi ja jos vauva oli mua yön valvottanut ei auttanut muu kuin ostaa matkalla suklaalevy ja kokispullo niin aamupäivä menikin siinä sokerihumalassa ja päiväruuan jälkeen pääsinkin pienimpien kanssa päiväunille. Nyt on niin erilaista kun vanhin on 13v, seuraava 12v, sitten 10v, neljäs 8v ja nuorin 6v. Niillä on tosi hauskoja juttuja ja ne on valtavan omatoimisia ja avuliaita.



Luuk: Mun siskon mies on sairaanloisen mustasukkainen ja ilkeä uskoisin että se on se syy. Hänellä on ollut kelju lapsuus kun isä hylkäsi hänet ja otti uuden vaimon ja äiti yksin kasvatti pojasta miestä vailla miesmallia. Siskon miehen äiti on myös katkeroitunut miehiin ja ehkä hän on sitä tietämättään siirtänyt poikaansa mutta jokin on kuitenkin jo siellä lapsuudessa mennyt pieleen ja pahasti koska hänen käytös on kaikkea muuta kuin normaalia.



Mulla yksityinen alkuraskaus ultra tuli maksamaan kelakorvauksen jälkeen 115 euroa eli oli aika kallis. Mä toivon niin kauheasti että viikot kuluisi kun mulla on niin hirveä pelko että jotain pahaa tapahtuisi mun vauvalle. Nyt mä pelkään että jos se vauveli ei olisikaan kehittynyt ollenkaan sen alku-ultran jälkeen ja mä mulla on hirveä paine kun seuraavaan ultraan on kaksi ja puoli viikkoa mutta se sitten onkin hyvä ultra.



Annlinn

Annlinn: Mä tiedän mistä puhut. Mulla on kanssa kauhea pelko keskenmenosta. Mulla on kaksi ja puol viikkoa kituutettavaa ennen np-ultraa. Edellisessä ultrassa noin puolitoista viikkoa sitten kaikki oli hyvin ja syke hyvä, mutta eipä se tieto lohduttanut kovinkaan kauaa. Haluaisin osata nauttia tästä raskaudesta, mutta tällä hetkellä se on mahdotonta. Toivottavasti np-ultran jälkeen helpottaa.

Ensin parit kommentit:



VERIKOKEESEEN joudun menemään laboratorioon, ja lähetteen saan ekassa neuvolassa. Meillä terkkaa katsoo vaan pissan, verenpaineen ja hemoglobiinin. Meillä ei myöskään ole ultraa terveysasemalla, ja doplerikin on huono :-)



REPÄISYT kohdussa oli erittäin tuttuja viime raskaudessa, ja sikispä pieni pessimissi minussa uskoi tuulimunaan. Onneksi tiistaisessa ultrassa näkyi syke.



Luuk@: käyppä uudestaan toisella lääkärillä. Itse olen käyttänyt Mehiläisen palveluita, useata eri gyneä vuosien varrella. Kaikki ovat olleet erittäin hyviä, ja nimenomaan mitattu pää-perämitta. Tällä kertaa kävin Helena Creutzilla, joka veloitti vain 10 min käynnin mukaan, joten maksettavaa jäi kela-korvauksen jälkeen n 90euroa. Täytyy myös muistaa että millin heitto näillä viikoilla vastaa päiviä sikiön koossa. ja se pään halkaisija on niin olematon jten varmasti suuri riski mittavirheille! Eihän meidänkään " helmi" ollut pää-perämitaltaan kuin 16.9 mm, eli reilu 1,5 senttiä. Siitä se pään osuus on siis varmaan 5 milliä...



oma napa on hyvin turvonneessa tilassa, ja siksipä mulla on äitiysfarkut tänään jalassa. Mutta on ihanaa kun voi vapautuneesti tässä istuskella. Alkuviikko meni avatessa vetskarit ja nappi housuista. Entiset äitiysvaatteet on maalla vintillä pahvilaatikossa, mutta onneksi bebesin alesta löytyi kivat, suht ohkasta kangasta, matalalla vyötäröllä olevat farkut. Olen jo parilta työkaverilta saanut kehut kivoista farkuista. Oli hauskaa kertoa että kyseessä on mammapöksyt :-) Toinen toki tiesi raskaudesta, toinen luuli että mä muuten vaan käytän näitä. Piti sitten rautalangasta vääntää että maha on vähän turvoksissa ja kyllä siellä joku kasvaa :-)



Mukavaa torstai-iltapäivää!

Mulla oli eilen eka neuvola käynti. Oli tosi kiva fiilis ku pysty juttelee kaikesta mikä on askarruttanu mieltä. Viime raskauden aikana en ees kerenny tai osannu pelätä mitään keskenmenoa tai tuulimunaa mut nyt oon ollu vähä vauhkona. En kylläkään saanu vielä mitään varmuutta asiaan että siellä masussa olis joku kotona mut neuvolan täti jutteli niin kivasti että pystyn odottamaan siihen np-ultraan.



Joku puheli siitä verikokeesta. Mulla oli ihan kauhee kokemus eilen. Otettiin ihan siellä neuvolan vastaanotolla veret eikä missään labrassa erikseen. Ei oo koskaan aiemmin pyörryttänyt mut eilen sit iski hirvee yökötys ja pyörytys. Sit se ei ees saannu tarpeeks verta et piti ottaa vielä toisestaki kädestä. No siinä vaiheessa olin jo pitkällään. Sinne jäin sit vähäks aikaa pötköttelemään. Täytyy muistaa seuraaval kerral mennä suoraa vaan makuuasentoon.



Muuten ihan hyvä olo, väsymys painaa ajoittain ja pikkusen on mullakin tuota turvotusta havaittavissa.



Aurinkoista (täällä ainakin) päivää kaikille!

Nulmu rv 8+3

Ihan ensiksi Hömötintille: Kiva kuulla, että kaikki hyvin! Sittenpä se oma pino löytyy kun se laskettu aika rupeaa varmistumaan.



Juu ja niistä poika/tyttötuntemuksista.. Ei vielä oikei ole minkäänlaista tuntemusta ja minulle itselle on oikeastaan ihan sama kumpika sieltä päättää tulla. Mies varmaan tyttöjen jälkeen jo vähän poikaa kaipailisi mutta enpä usko, että sillekkään on sitten loppujen lopuks mitään merkitystä. Nyt aattelen, että en selvitä kumpi siellä on, että selviää sitten synnytyssalissa vaan saas nähdä sit.. hyvähän se nyt mun vielä mennä mitään sanomaan:) meinaan viimeksikin vannoin, että en selvitä ja heti kun tilaisuus tuli niin sit kumminkin kysyin kumpi siellä on :)



Tänään oli neuvola ja ei saanut täti vielä lääkäriaikaa varattua mutta aikoi soitella heti kun saa sen varatuksi niin saa tarkistettua ne viikot. Olisi muuten lääkäri vasta elokuun alussa ja silloin noin viikot olis 12 ja se np-ultra pitäisi osata varata sille raskausviikolle 12 joten siksi pitäisi saada se lääkäri aika aikaisemmaksi. Mutta siis kaikki muuten oli ihan hyvin. Tuttua oli kun nyt ei mitenkään kauaa oo noista käynneistä kun tuota toista ootin. Meilläkin verikokeet otetaan ihan siellä neuvolantätin huoneessa vaan mulla tuppaa nuo suonet olemaan niin piilossa niin laittoi sitten suoraan lähetteen labraan ja sinne siis ensi viikolla. Minulla vielä katotaan niitä vasta-aineita verestä niin pari kertaa useammin otetaan ne verikokeet tuosta taipeesta. No, mulle passaa, että labrassa kokeet otetaan sillä ei ole vielä neuvolan puolella siinä onnistuneet ja nyt ei onneksi edes kokeillutkaan. Katsoi vissiin, että aika valkoinen olin. Mulla tuppaa myös nimittäin pyörryttämään nuo verikokeet vaikka niitä en niin pelkääkkään.



Mut kaikille hyviä vointeja. Nyt täytyy lähteä jotain jo syömään välillä!



Vimpula rv8+jotain nyt neuvolan mukaan siis. Saa nähdä muuttuuko myöhemmin..

Päivä hurahtanut jonnekin pyykkiä pestessä ja esikoisen kanssa touhutessa (isäntä jossain raksahommissa maailmalla).

Noita repäisyjä tuntui mulla ainakin esikoista odottaessa alkuraskaudessa. Oletin että paikat venyy ja paukkuu, kun ei sen pidempiä kipuja sitten tullut. Tässä raskaudessa en ole huomannut.



Jollakulla oli la siirtymässä tammikuun puolelle? Mun puolesta voit vallan mainiosti silti jutella meidän Helmien kanssa! Emme ole laskettuaika-rasisteja! ;)

Tiedä vaikka tämä omakin siirtyisi maaliskuun puolelle, on niin loppupuolella tämä arvio.



Jaa-a. Odottaa pyykit koneessa narulle laittajaa. Sommoro!





Mrs.Marple rv 7+1

....muutenkin kun nimen listoille. Tulee kyllä luettua muiden kuulumisia, tuntuu kuin viime raskaudesta olisi ikuisuus, kun paljon asioita on unohtunut.



Oli jännä huomata, että monet sanoivat olevan enemmän huolissaan onko masussa kaikki ok, jos olivat toista tai useampaa kertaa odottamassa. Itse olen ollut myös mietteliäämpi ja vauhkona kaikista pikku kiristelyistä masussa. Asiaa ei tietenkään auttanut, ettei neuvolassa kuunneltu sydänääniä vielä, kun viikkoja oli vain 8+1 (ma). Taitaapi olla vanhanaikaiset laitteet kun neuvolatäti sanoi, ettei edes yritä.... No, odotellaan sitten sitä ultraa rauhallisin mielin.



Vaikka tänään ei rauhallisuudesta ollut tietoakaan, kun oli sen verran ohjelmaa, että ruokailujen väli jäi niin pitkäksi, että alkoi pipo kiristää oikein kunnolla. voi miesparka... :( En yleensä hermostu mistään, mutta nyt oli kyllä mielialan heilahtelu sitä luokkaa, että inhosin itsekin itseäni..



Aamulla otettiin verikokeet, vaivaiset 5 putkea verta, mutta mulla oli loistava näytteenottaja ja kaikki sujui todella hienosti, siis ei mustelmia... neuvolakäynti oli siis maanantaina, jossa täyteltiin papereita enemmän kun muistinkaan. Olo on ollut kyllä mitä mainioin, lukuunottamatta parin aamun kuvottavaa oloa ja tätä verensokerien alenemiseta johtuvaa pipon kiristymistä.... No, oppii sitten pitämään tarvittavan määrän suuhunpantavaa lähettyvillä, ainakin mies pitää varmaan siitä huolen....



Laskettu aika siis 17.2. katsotaan josko se muuttuu ultrassa... Tyttö- ja poika-asioista vielä. Myönnän olevani kauhea ja malttamaton, mutta haluan mennä 4d:n katsomaan kumpi sieltä tulee... Vaikka tärkeintä tietenkin on se että kaikki on hyvin... Eli sukupuolella ei niin väliä.

On silti tunne, että voisi olla tyttö.



Kaikille hyviä vointeja ja kuullostellaan!



Mama-74 rv 8+4

Mä olen viettänyt viimeiset pari päivää sängyn pohjalla migreenistä ja tavallisesta päänsärystä kärsien. Osaako joku sanoa, kuinka paljon Panadolia voi ottaa päivän aikana? Kysäisin sairaanhoitajapalvelusta eilen, mutta kukaan ei siellä osannut (tai ehkä uskaltanut) sanoa paljonko saisin ottaa päivän aikana... Mun pitäisi ostaa varmaan täällä hyväksyttäviä raskausajansärkylääkkeitä (Tylenol), mutta kun on vielä Suomesta ostettuja Panadoleja niin käytän sitten niitä vielä pois.



Mä en ole pahemmin kärsinyt pahasta olosta sen jälkeen kun ostin itselleni viikonloppuna Sea-bandin (http://www.sea-band.com/seaband.htm). Näistä on tosi paljon apua! Onko tällaisia Suomessa? En ole koskaan kuullut kenenkään puhuvan. Mä olen nyt pystynyt syömään ihan lämmintä ruokaakin monena päivänä, joten en ole elellyt pelkillä kasviksilla ja hedelmillä. Lääkärit ja sairaanhoitajat on ollu ihan ihmeissään mun ruokavalinnoista: yleensä kaikki kuulema syö vain sipsejä, suolakeksejä ja karkkia. Mulla ei noi kyllä menis edes alas.



Annlinn: Täällä todellakin on vaikka mitä vauvoille (ja lapsille)! Mä olen varmasti aivan pyörällä päästäni kun ehdin esim. Babies R Usiin käymään. Lähin on puolen tunnin matkan päässä, sopivasti Ikean lähellä :o). Vaunumerkeistä en vielä osaa sanoa, mutta kyllä varmasti tässä selviää vähitellen. Pitäisköhän sitä tänään vähän selvitellä niitä? Mä olen vain lueskellut kaikenlaisista kantoliinoista innoissani :o).



Luuk@: eiköhän järjesty :o).



LH ja pikkuinen 7+5