Ennenaikaisia kipeitä SUPISTUKSIA, onko pakko löhötä?
Minulla supistelee kipeästi (eli sattuu niin ettei saa hengitettyä) joka ilta muutamia kertoja reilut puoli minuuttia per supistus ja lisäksi kivuttomia tai ns. puolikipeitä supistuksia on pitkin päivää aina kun nousen pystyyn tai seison useita minuutteja. Raskausviikkoja siis 27 ja supistukset jatkuneet 1,5 viikkoa.
Neuvolalääkäri määräsi pariksi viikoksi sairaslomalle ja lisätutkimuksiin myöhemmin. Olen nyt viikon verran yrittänyt ottaa rauhallisesti ja jättänyt siis lenkkeilyn, jumpan ja muut hillumiset. Töissä olen ollut vain akuutit jutut tällä viikolla eli 1-2 h/päivässä. Vauvan terveys on kaikista tärkeintä, mutta mietin tässä, onkohan siitä todellista hyötyä alkaa jo tässä vaiheessa jäähdytellä ja keskittyä löhöämään. Tulee huono omatunto kun vie kaksi pientä lasta hoitoon ja makaa sohvalla tylsistyneenä supistusten takia ja löysäily on tosi tylsää, kun on tottunut liikuntaan. Kun kuitenkin ottaa iisimmin, kivuliaita tulee vain muutamia iltaisin. Sitähän en tiedä paljonko niitä tulisi jos olisin normaalisti töissä ja kävisin kaikki urheilujuttuni, enkä tiedä uskallanko kokeillakaan. Tympäsee kuitenkin ajatus että olisin tästä eteenpäin sairaslomalla pelkästään supistusten vuoksi.
Toisen lapsen kohdalla oli sama juttu, kipeitä supistuksia oli sarjoina ja olin sairaslomalla varmaan kuukauden. Lapsi syntyi lopulta täysaikaisena, joskin sitten hirmu nopea oli tuo synnytys, paikat aukes parissa tunnissa yhtäkkiä. Ekan kanssa ei ollut kuin muutama supistus ennen synnytystä.
Mitä kokemuksia muilla on ennenaikaisista supistuksista ja mitä mieltä olette, onko syytä jäähdytellä tekemisiä vai liioittelenko nyt koko juttua jos haen lisää sairaslomaa. Viihdyn työssäni ja mieluiten olisin töissä jos asiaa miettii vain itsensä kannalta.
Kommentit (13)
Itselläni on supistellut kivuttomasti jo rv 15 lähtien eli juhannusviikolta lähtien. Ensi kerran olin viikon sairaslomalla elokuussa. Supistukset vähenivät selvästi. Toisen kerran olin saikulla syyskuun alussa. Aluksi sairis oli viikon, mutta sitä jatkettiin pienen verenvuodon takia reilulla viikolla. Sitten sinnittelin töissä kolme viikkoa ja oikeastaan sen jälkeen olenkin ollut sairaslomalla parin päivän " työssäolokokeilua" lukuun ottamatta. Äitiysloma alkaa kohta.
Minulle siis sairista on määrätty/annettu pelkkien kivuttomien supistusten takia. Yksi syy voi olla se, että esikoiseni syntyi rv 35. Siinä raskaudessa supistuksia tuli hyvin harvakseltaan. Minulle muuten suositeltiin Naistenklinikalla elokuussa, että kuntosalilla ei kannattaisi rehkiä.
Se sopi mainiosti, sillä näin raskausaikana kuntosali ei kyllä innostakaan. Muutenkin olen antanut itselleni luvan ottaa iisisti ja keskittyä nyt sitten raskauteen ja hissukseen olemiseen eli löhöilyyn ihan luvan kanssa! Kieltämättä välillä huono omatuntoa painaa, kun esikoinen on päiväkodissa. Toisaalta hän ei ole siellä 5 päivää viikossa, vaan olemme nyt etenkin viimeisen sairaslomani aikana pitäneet vapaapäiviä.
Sinuna pyrkisin ottamaan iisisti. :-) Aktiiviselle ihmiselle ajatus löhöilystä voi tietenkin olla kauhea. Siitäkin voi kantaa huonoa omatuntoa, jos isommat lapset ovat päivähoidossa. Toisaalta eihän se mikään sairasloma olisikaan, jos lapset olisivat jatkuvasti kotona.
Itse olen käynyt supistusten takia neuvolalääkärin vastaanotoilla ja kaksi kertaa Naistenklinikan päivystysvastaanotossakin. Jälkimmäisessä on sanottu, että jos supistukset ovat kipeitä tai jos tulee paineen tunnetta tai jos vuotaa kirkasta verta, pitää tulla näytille. En tiedä sitten, jos esikoiseni olisi ollut täysiaikainen, miten sitten suhtauduttaisiin.
Voi tietenkin olla, etteivät edes kivuliaat supistukset aiheuta hallaa, vaikka rehkisikin. Toisaalta jos ne sinulla rasituksen vähentämisen myötä selvästi vähenevät, miksi turhaan riskeerata? Ymmärrän kyllä, että se vaatii asennemuutoksen, mutta eihän synnytykseen ole enää niin kauhean monta kuukautta?! Itse ajattelisin siltäkin kantilta, että mitä jos vauva syntyisikin 2:lla alkavilla viikoilla? Silloin ihan varmasti syyttäisi (ehkä syystäkin) itseään siitä, ettei osannut ottaa iisisti.
Sinun täytyy nyt miettiä asioita monelta eri kantilta. Ei tosiaankaan varmasti ole helppoa levätä laakereillaan, mutta itse tosiaan kyllä ottaisin lääkärin neuvot todesta. Onhan sellainenkin mahdollista, että alakerrassa tapahtuu radikaalejakin muutoksia ja joudut jopa vuodelepoon. Se vasta kauheaa varmasti olisikin! Sitäkään ei voi tietää itse, miten supistukset vaikuttavat. Kivuttomatkin voivat aivan hyvin aukoa jo paikkoja. Toisaalta kyllähän ennestään jo synnyttäneellä voivat paikat olla jo vähän auki muutenkin. Näin minullakin. Itse tarkistuttaisin alakerran tilanteen säännöllisin väliajoin.
Sitä ihmettelen kyllä, miksei noita leukosyyttejä (?) ole tutkittu. Minulta tutkittiin pissa, klamydia ja streptokokki. Lisäksi otettiin näyte emättimestä, ja löydettiinkin harmiton bakteerivaginoosi, jonka hoitaminen ei kylläkään vähentänyt supistuksia. Jos vain on mahdollista, että koeta vaatia, että nuo tulehdukset suljetaan mahdollisina supistusten aiheuttajina pois.
Hyvää loppuraskautta!
Iituli rv 35
Mulla esikoista odottessani täysin kivuttomat supistukset pehmittivät paikkoja niin, että synnytin pienen tyttömme rv 35+3. Neuvolassa puhuttiin vain " harjoitussupistuksista" , kohdunsuun tilannetta ei keskiraskauden lääärintarkistuksen jälkeen edes tutkittu. Tässä raskaudessa (nyt rv 36) supistelu alkoi puolivälin paikkeilla ja olen kyllä ottanut iisisti. Löysäsin töissä vähitellen, kunnes reilu kolme viikkoa sitten jäin kokonaan kotiin, kun paikkojen todettiin jo pehmenneen hiukan.
Jälkeenpäin, jos saa täysiaikaisen vauvan, voi sanoa, että ehkä lepäily oli turhaa. Tai voi sanoa, että ehkä juuri sen lepäilyn takia päästiin täysille viikoille. Tiedän, että supistusten välttely on tylsää puuhaa (totaalisesta vuodelevosta puhumattakaan), mutta sitä ei AP:nkään tapauksessa monta kuukautta kestä. Ja voi olla, että jo parin viikon lepo rauhoittaa tilannetta. Paljon, paljon tylsempää ja rankempaa on miettiä isompien lasten hoitoa ja omaa jaksamista, jos joutuu käymään sairaalassa hoitamassa vauvaa. Kuulostaa ehkä tylyltä, mutta näin se on: lepääminen kannattaa, riskinotto ei.
Siis tulihan niitä kivuliaitakin supistuksia, mutta vasta lapsiveden menon jälkeen...
Ninni-03:
Mulla esikoista odottessani täysin kivuttomat supistukset pehmittivät paikkoja niin, että synnytin pienen tyttömme rv 35+3.
Et vain valitettavasti voi tietää miten käy jos otat riskin!
Itselläni 2 odotuksessa alkaneet supistelut aikaisin, ja ensimmäisestä olinkin sitten auki 1cm jo rv 30. Sen jälkeen olikin sitten pakkolepoa. Se vasta ällöä onkin, tai jos joutuu sairaalaan makaamaan ja ottamaan supisteuksenestolääkkeitä! EN suosittele testaamaan kestääkö sinun paikat (vielä kahden synnytyksen jälkeen!)
lääkäri käski minun ottaa rauhallisesti ja otinkin hieman rauhallisemmin. lähdimme perheen kanssa käymään toisessa kaupungissa viikkoa myöhemmin ja siellä tuli käveltyä aika paljon (jota minun ei olisi pitänyt tehdä).
siellä alkoivat kipeät supistukset ja jatkuivat vaihdellen kolme viikkoa.
reissun jälkeen olin kiltisti kotona mutta supisteli.
35+3 lähdin käymään ystäväni luona kun ajattelin että ei siitä haittaa ole. sillä reissulla alkoivat taas supistelut ja ne eivät rauhoittuneetkaan.
35+5 synnytin tosi pienen pojan 1710g.
tiedän miksi synnytys alkoi: tyhmyyttäni en osannut ottaa rauhallisesti!
suosittelen että kuuntelet lääkäriä!
minä ravasin sairaalassa 2 kertaa päivässä 5 viikon ajan! kunnes sain vihdoin pienen poikani kotia.
Itsellä kaikki tapahtui vaan aikaisemmassa vaiheessa,ku sulla. rv 17 supisteli vähän ja sit 21+6 tuli runsas verenvuoto. 2 viikkoa täys lepohoito ja sit poika syntyi rv 23+6.
Mä jouduin kans sairauslomalle supistelujen takia, mut ajattelin, et on vaan turhaa hössötystä koko sairausloma....
Itselläni on supistellut rv 20 asti ja viime viikolla supisteli kiepästi ja aika usein. Kävin Naistenklinikalla kontrollissa, jossa todettiin kanavan olen täysmittainen, kiinteä ja kiinni, eli minun kipeinä tuntemani sipustukset eivät olleet aiheuttaneet mitään muuutoksia. Nyt olen sitten tällä viikolla ollut henkisesti paljon rennompi, eli vaikka supistaa, niin en ole huolissani. NKL:n lääkäri totesi nimenomaan, että niin kauan kun supistukset tuntuvat suunnilleen samanlaisilta ja yhtä " kipeiltä" , ne tuskin minun tapauksessani tekevät mitään. Sitten jos tuntemukset muuttuvat, tuleee taas tarkistaa tilanne. Kirjoituksestasi ei selvinnyt, mitä tutkimuksia neuvolalääkäri teki.Jos sinulla on mahdollisuus, kannattaisi käydä vaikka yksityisellä tarkistuttamassa kohdunkaulan tilanne. Jos se on hyvä, voi supistuksiin varmasti suhtautua rauhallisemmin. Itselläni on nyt rv 31.5. Tsemppiä!
Minulla raskausviikkoja nyt 27 ja torstaina kävin neuvolalääkärillä koko viikon kestäneiden supisteluiden takia. Eikä puhettakaan sairaslomasta! Lääkäri totesi niiden kuuluvan raskauteen niin kauan, kun eivät tunnu " kuukautiskipumaisilta" ja selän puolella kipuina! Itse olen kuitenkin nyt ollut kolme päivää poissa töistä, sen kun saa tehdä ilman sairaslomatodistustakin. Maanantai pelottaa...
Toki lääkäri tutki " alakerran" ja siellä kaikki oli kunnossa -paikat tiukasti kiinni. Mutta nyt kun luin noita kirjoituksianne, alkoi tuo maanantainen töihinmeno tosissaan pelottamaan, jos nämä ei niin vaarattomia olekaan? Ihmettelen vain, miten noiden lääkäreiden suhtautuminen vaihtelee noin paljon! Terveydenhoitajani oli viikon sairasloman kannalla tilanteen rauhoittamiseksi. Nyt lepäillessä ja ihan vain kotona ollessa tilanne on liki tyystin rauhoittunut, muutama supistus toki vielä silloin tällöin tuntuu. Minulla on kyllä kova flunssa päällä ja toivon tämän aiheuttavan nuo supistukset...
-Timbe (rv 27)
Itsellä alkoi ekasta kipeät supparit vkolla 18 ja vkolla 20 oli kohdunsuu sormelle auki. Sain estolääkityksen ja siinä se. Niitä söin viikoille 34 asti. Missään vaiheessa ei käsketty lepäämään, lääkäri sanoi vaan että elä normaalisti, mutta rauhallisesti.
Nyt kakkosen kohdalla supparit alkoi vkolla 15. Kävin lääkärissä, kohdunsuu kiinni ja taas lääkitys. Nyt vkolla 18 suppareita tulee, mutta onneksi on lääkkeet. Lääkäri ei tällä kertaa edes kehottanut lepäämään, tietää kai varsin hyvin ettei se onnistu tuon uhmaikäisen kanssa...
Jos vaivaavat kovin myös levossa, kannattaa käydä kyselemässä lääkkeitä.
~Murmutti
Mulla on supistellut viikosta 16 lähtien.
Neuvolalääkäri määräsi jo heti tuolloin 1 pv saikkua, j a olisi
määrännyt enemmänkin jos en olisi ollut menossa Naistenklinikalle.
Niitä supsituksia jatkui aina tähän päivään asti.
Kipeitä eivät ole olleet missään vaiheessa, mutta alkoivat koko
ajan tuntumaan herkemmin ja useammin.
Tilanne meni lopulta siihen pisteeseen,että ne eivät pysyneet enää pois
muuta kun ihan levossa.
Nyt ole pari viikkoa saikulla ja aion totisesti vaan levätä.
Toivon, että rauhoittuvat tästä vielä ja pääsen töihin!
Jos eivät, haen vaan lisää saikkua ja lepään ja otan rauhallisesti.
Mielummin olen kotona kun lähden sairaalaan makaamaan.
Pari kertaa olen käynyt Naikkarilla tarkistuttaa tilannetta, ja onneksi
on koko ajan ollut kaikki kunnossa.
Vaikeaa tämä " vain oleminen" on, kun tottunut liikkumaan ja touhuamaan, mutta ne hommat ehtii sitten kun vauva on syntynyt :)
rv. 24+3
Kiitos vastauksista! Kävin sitten äitiyspolilla tarkemmissa tutkimuksissa kun yhden puolikkaan työpäivän ansiosta supistukset yltyivät viime perjantaina. Onneksi paikat oli kiinni, mutta vauva oli laskeutunut jotenkin alas, joka ehkä yllyttää supistuksia. Otettiin nyt myös tulehdusnäytteet ja muut tutkimukset. Vauva oli 1,1 kg ultran mukaan. Käskivät kahdeksi viikoksi kotiin lepäämään ja sen jälkeen uusi tutkimus polilla.
Supistukset on hieman lisääntyneet nyt levossakin, joten alan pikkuhiljaa uskomaan ja aion oikeasti olla kotona nämä pari viikkoa ja viedä lapset hoitoon. Jos supistuksista huolimatta ei kahden viikon jälkeen ole mitään muutosta ja paikat on edelleen kunnossa (lukuunottamatta tuota alhaista sijaintia), ehkä sitä sitten uskaltaa hieman tehdä jotain. Sijainenkin pitäisi vielä opastaa työhöni!
Nyt sitten vaan on törötettävä sohvalla. Mies lupasi ostaa uuden telkkarin tänään, kun vanhassa katoaa kanavat vähän väliä eikä siihen saa dvd-soitintakaan. JOten jos sitten tuijottaisi sitä telkkaria vaikka. Se ei kyllä harmita, ettei voi siivota! Mies ei paljoa meillä siivoile, mutta niin vaan hän heilui viikonloppuna mopin kanssa ja mä makasin sohvalla ja luin lapsille satuja...
Sinulla on vielä viikkoja sen verran vähän, että kannattaa tosiaan ottaa iisisti. Vaikuttaa siltä, että oma nuppisikin alkaa taipua siihen. :-) Jälkikäteen ajatellen tämä aika on kuitenkin aikasen lyhyt. Tietenkin tarmokkaalle ihmiselle voi tehdä tiukkaa sohvalla löhöily, mutta kyllähän sen jaksaa ja kestää, kun on hyvä syy olemassa. Toisaalta ehkä se lepääminen voi tehdä hyvääkin. Itse ainakin aloin nähdä hyviäkin puolia siinä, että oli sairiksella ja esikoinen hoidossa. Saipahan kerrankin aikaa itselleen. (Nyt sitten en ole pitänyt esikoista enää niin tiuhaan hoidossa, kun viikkoja alkaa olla kasassa aika lailla. Asia oli kuitenkin eri silloin, kun ne alkoivat vielä kakkosella.)
Se on hyvä, että supistuksesi otettiin vakavasti, tutkittiin alakerta ja otettiin noita näytteitäkin. Toivottavasti niissä ei ole mitään häikkää. Jos on, sittenhän asia voidaan varmasti lääkkeillä hoitaa kuntoon.
Tsemppiä nyt vain siihen makoiluun! Olitkin ehtinyt jo huomata hyviä puolia siinä (miehen moppiin tarttumisen.) ;-)
Hyvää jatkoa raskauteen ja muutenkin!
Iituli rv 35+
Unohdin mainita äskeisessä, että pissakokeessa oli lisäksi kaksi plussaa leukosyyteistä. Siitä tutkittiin vain virtsa joka oli puhdas. Kuka tietää voiko liittyä supistuksiin tuo 2+ leukosyyttejä. Ilmeisesti kertoo jostakin tulehduksesta, mutta ihmetyttää, miksei tutkittu tarkemmin. Kätilön mukaan voi kertoa siitä että paikat on löystyneet. Lääkäri ei ottanut mitään kantaa tuohon vaan hösötti vaan supistuksista.