kookas vauva ensisynnyttäjällä?

Meni tosin 2 viikoa yli lasketun joten ehti sen takia kasvaa.

Synnytystä edeltävänä päivänä antoi lääkäri kättärillä painoarvion,jonka teki vieläpä ultralla eikä käsikopelolla,3,5-4,5kg.

Minulla synnytys meni aivan loistavasti.Vaikka epiduraalikaan ei tehonnut minuun ja ilokaasu laittoi vaan voimaan pahoin eli ilman lievityksiä mentiin.

Kesto kaiken kaikkiaan 18,5h.

Ei repeämiä eikä edes välilihaa tarvinnut leikata.Johtui todennäköisesti juuri siitä että synnytys eteni niin rauhakseen.

Kävelin ja istuin ihan normaalisti heti synnytyksen jälkeen ja vointi oli loistava.

Seuraava lapsi oli vaan 3,9 kg ja synnytys oli huomattavasti kivuliaampi kokemus.

Ei siis välttämättä ole kamala kokemus vaikka lapsi olisi isokin.



T:Sadutar rv 40+3

Ja ihan normaalin alatiesynnytyksen kävin läpi reilut 8v sitten. Kuulemma parempi molemmille niin... Tosin sitten kyllä menikin pihtisynnytykseksi, välilihan leikkaukseksi ja kolmen kerroksen repeämiksi. Lääkäri vaan oli yliaikakontrollissa vahvasti sitä mieltä että normaalisti vaan, kyllä mahtuu hyvin...

Nyt oonkin menossa pelkopolille reilun kuukauden päästä tämän tulevan synnytyksen takia. Kaikki terveydenhuoltoalan ihmiset jotka synnytyskertomukseni on lukenut, ovat kauhistelleet että miten asiat on voitu hoitaa siten kuin hoidettiin. Annettiin mennä 16 pv yli vaikka tiedettiin mitä tuleman pitää. Kuukauteen ei sit kunnolla istuttukaan..

Toivon sydämestäni että tällä kertaa toinen meininki. Vaikka sitten sektio mutta ei enää samaa..





Määitte & Mini08 rv tasan 16

Ei kun siis rv tasan 13..

on kokemusta kookkaista vauvoista (4kpl), ihan esikoisesta lähtien. Kaikki synnytykset ovat olleet helppoja ja kohtalaisen nopeita, 4-7h. 2 viimeisintä käynnistettiin pari päivää LA:n jälkeen vauvan koon vuoksi. Kolmosen aikana pyysin/ehdin saamaan spinaalin, muut syntyi ilokaasun ja/tai ammen voimin.



Esikoinen arvoitiin ultralla n 3,8-4,0kg 40+0 ja 41+0 tarkastuksissa, lääkärin arvio lantiosta: kyllä yli 5kg mahtuu. Kätilön käsiarvio synnytysvastaanotossa oli 4,1kg. Poika syntyi 41+1 ja painoi 4525g. Tehtiin eppari ja tuli muutama pieni repeämä, ponnistus oli 5min. Olo oli muuten mainio, mutta verenvuotoa oli 1000 ml, jonka takia hb laski 83 ja aiheutti huimausta pari ensimmäistä päivää. Mut vietiin osastollekin sängyllä, kun huojuin jopa wc-istuimella, kun kätilö käsisuihkulla siisti enimmät veret lastenhoitajan pidellessä minua.



Seuraavien lasten painot onkin sitten alkaneet 5:lla, mutta olo on vain parantui: kakkosen aikana pariin repeämään tikkejä, kolmonen ja nelonen syntyi ilman mitään. Ponnistukset 1, 3 ja 1 min. Kakkosen ja nelosen kanssa vietiin pyörätuolilla ja kolmosen aikana kävelin itse.



Painoarviot teki äitipolin kätilö 2 ensimmäisen aikana, arvio heitti esikoisella 0,5 kg ja kakkosella 1kg. Kahden nuorimman arviot teki polin lääkäri, ultra-arvio heitti molemmilla 0,5kg. Kolmosen käsiarvio 5kg oli aika tarkka, paino oli 5150g (sama kuin kakkosen). Nelosen käsiarvio taas heitti 1,2kg, kun painoa oli 5340g.



Sektion saa kyllä jos esim lantio on ahdas; mulla sitä ei edes harkittu, kun lantio on niin tilava. Synnytystapa-arvio helpottaa ja vastaa moneen asiaan. Pyydä sitä, jos kookkaan vauvan synnytys pelottaa/huolestuttaa.

Esikoinen oli syntyessään (41+0) 4,4 kg/55,5 cm/38cm. Kokemus oli ihan hyvä. Vauvaa povattiin noin 3,7+ kiloiseksi. Synnytys siis alateitse. Kesto 8 tuntia, epiduraalia x 2 sekä ilokaasua sain. Ponnistusvaiheessa supistukset lopahti melkein tyystin, mikä kai johtui epiduraalista. Siitä johtuen vauva autettiin imukupilla pois. Eppari tehtiin, mutta repeämiä ei tullut. Ihan hyvä mieli jäi synnytksestä. Toki tää toinen noin kiloa ja viittä cm pienemip vauva tuli paljon nopeemmin: synnytys kesti vain 1 tunti ja 45 minuuttia. Uskoisin, että jos hyvin mahtuu tulemaan, niin ei se synnytys paljon poikkea verrattuna vähän pienemmän vauvan synnytykseen.

Mun vauva ei ollut kuin vain 4,06 kg, synnytys kesti yhteensä 7 tuntia, noin tunnin ponnistusvaihe (alku aika rauhallista) ja hyvin pieni episiotomia tehtiin, muutama tikki vain tuli. Kaksi päivää ennen laskettua aikaa tyttö syntyi.

Hyvät kokemukset jäi, vaikka kyllähän se ponnistusvaihe oli aika kivulias, muttei mikään kauhu kokemus. Olen itsekin ollut 4 kiloinen syntyessäni. En ole itse kuitenkaan kuin 163cm joten ei taida paljoa merkata minkä kokoinen vauva mahtuu syntymään.

Hei!



Omasta kokemuksesta muistuttelen, että vauvan paino ei aina ole se ratkaiseva tekijä, ennemminkin pään ympärys. Ja sehän saadaan ultrassa mitatuksi melkoisen tarkasti.



Vielä rakenneultrassa meidän kaveri meni 4,6 kg käyrällä, jonka takia menin synnytystapa-arvioon, itse kun olen vain 158cm ja hoikka. Viikolla 36+0 vauvan painoarvio oli 3,1kg, mutta pää iso kuten koko raskauden ajan oli ultrissa todettu. Lääkäri oli kuitenkin sisätutkimuksen perusteella sitä mieltä, että yli nelikiloinen mahtuu ja arvioi, että laskettuna aikana olisi pikkusen vajaa neljä kiloa. No, vauva syntyi viikkoa ennen laskettua aikaa ja painoikin " vain" 3650. Synnytys oli suhteellisen nopea, päättyi imukuppiin ja sain 4. asteen repeämät joita sitten paikkailtiin leikkurissa. Silti haluan kyllä mahdollisen seuraavankin synnyttää alakautta.



Vertailun vuoksi siskoni painoi syntyessään 4,3kg ja hänellä oli pienempi päänympärys kuin omalla vauvallani.

Lisäksi kaverini synnytti viime syksynä 2,5kg tytön, ja hän repesi vielä minuakin pahemmin vaikka synnytys täysin normaali.



Joten eipä se lapsen paino aina kaikkea kerro, tsemppiä ja uskallusta kaikille matkaan!

Miten pahat nuo 4.asteen repeämät on? Ekaa tässä odotan ja kyllähännäitä lukiessa alkaa pelottaa....

Itsekin etukäteen isot repeämät olivat se, mitä eniten pelkäsin.



Itse synnytyksessä en repeämistä huomannut, vaikka sitten jälkikäteen mietin että juu, siinä se taisi mennä. Mutta ponnistusvaiheessa en siis sitä tajunnut/tuntenut, joten sitä ei kannata pelätä!

Tikkaamiset hoidettiin leikkaussalissa täydessä epiduraalissa, joten en tuntenut siinäkään yhtään mitään.

Vauva syntyi iltapäivällä ja olisin saanut nousta kävelemään jo samana päivänä (katetrin ansiosta ei pakko), mutta koska verenhukka oli niin suuri (1,2l) en pyörrytyksen takia halunnut.

Kipulääkitys oli niin hyvä, että seuraavana aamuna vessaan nousu ei sattunut, ennemminkin kävely oli jäykkää kun tikit otti vastaan mutta kipua ei siis tuntunut. Pöntöllä piti tosin istua vain toisella kankulla :)

Sain myös laksatiivia sairaalassa, joten uloste oli ihan vettä pari ekaa päivää jottei peräsuolen tikit joutuneet heti kiristykseen. Muutenkin yritin pari viikkoa syödä esim puuroa ym, ei mitään sisäfilettä, jotta uloste pysyi siedettävänä.



Sairaalassa pidin vauvan vieressä koko ajan, ekan päivän mies nosti sen aina puolelta toiselle syömään ja sitten pystyin jo itse kääntymään vauvan kanssa ja olin yksin suihkussakin jo seuraavana päivänä. Kaksi vuorokautta synnytyksestä pystyin hoitamaan vauvan kokonaan itse ja kävelin ympäri osastoa, tosin vauhti ei vielä päätä huimannut.



Tärkeintä taisi parantumisessa olla se, että huolehti itse kipulääkityksestä. Kahden päivän jälkeen vähensin lääkettä pikkuisen ja kaiken kaikkiaan taisin syödä särkylääkkeitä 2-3 viikkoa pikkuhiljaa vähentäen. Kyllähän tikit senkin jälkeen tuntuivat, mutta lähinnä se oli juuri sitä että ne tuntuivat ja välillä vähän kiristivät ja kutittivat, ei niinkään kipua.



Ja sitten se tärkein ;) Seksin suhteen halusin repeämien takia odottaa jälkitarkastusta ja kun siellä kaikki oli ok, piti heti kokeilla. Ei sattunut yhtään ja oikeastaan siitä lähtien tahti on ollut entisenlainen :)



Kaiken kaikkiaan siis lääkettä vaan niin paljon että kipu lähtee, niin pystyy liikkumaan ja sitä kautta paranee nopeammin. Ei todellakaan kannata jäädä sängynpohjalle potemaan! Repeäminen mielestäni kuulostaa paljon pahemmalta kuin mitä se sitten olikaan. Ja siis tosiaan, seuraavankin lapsen haluan synnyttää alakautta, kaverit ihmettelee kun sektio on se mikä mua kauhistuttaa hirveästi! :)

lueskellut näitä teidän kokemuksia ja yhä enemmän tulee vaan semmoinen olo ettei äidin koolla taida niin olla väliä eikä lapsen painolla synnytyksen onnistumiseen. Kiitos teille kaikille näistä tiedoista. Yhä kovemmin vaan haluan synnnyttää alakautta vaikka olenkin pikkuinen 150 cm ja hoikka äiti. Minulla siis ennestään sektiolla raskausmyrkytyksen takia syntynyt lapsi.

inhottaa kun työkaverit ovat sanoneet ihan suoraankin minun olevan llian pieni synnyttämään. Ovat sitä mieltä että oli vaan hyvä kun tuli sektio. Heillä ehkä itsellään traumaattisia kokemuksia. Ihmetyttää vaan kuinka entis ajan naiset muka on pystyneet tekemään isojakin vauvoja. Ennenhän naisten keskimääräinen pituus oli kuitenkin paljon pienempi.

Samoin Kiinalaiset ja Japanilaisetkin olisivat kuolleet sukupuuttoon :)

Mulle teki kätilö painoarvion synnyttämään mentäessä, n.3300g, hyvin mahtuu tulemaan. Vauva painoikin yli 4 kiloa, eikä todellakaan olisi mahtunut tulemaan alateitse->näin sanoi lääkäri, joka yöllä kursi alapäästäni revenneitä valtimoita kokoon useamman tunnin. Verta menetin 6 litraa! Oli seuraavana päivänä hiukan pökkeröinen olo, kun heräsin teholta, oli nimittäin hengenlähtö hiukan lähellä :/ Nyt odotan toista raskausviikoilla 34 ja painoarvio tehdään nyt etukäteen raskausviikolla 36... Pelottaa hiukan, suostuvatko sektioon, sillä oikeasti nyt on alkanut synnytys pelottamaan :(

Kovasti povattiin lähes nelikiloista vauvaa, mutta olikin syntyessään 3,4 kg. Jännitin siis ihan turhaan vauvan isoa kokoa, vaikka syntyikin 16 päivää yli lasketun ajan. : )



Nakero08 ja poju, tasan 2 vkoa