Sektioon perätilan vuoksi
Tervehdys kaikille palstailijoille!
Olisin kysynyt kokemuksia teiltä: joudun todennäköisesti sektioon perätilan vuoksi. Vauva ilmeisesti niin tiukkaan peppu alhaalla ja istukka vielä edessä, että ei aleta kääntämään (vaikka olisinkin suostunut...).
Milä viikolla teidän sektionne oli? Miten homma " eteni" ? Ja kuinka kauan toimenpide kesti? Saitteko vauvan rinnalle? Oliko teillä epiduraalipuudutus? Saiko mies olla mukana? KUinka kauan meni että pääsitte osastolle? Saiko vauvan vierihoitoon? Milloin pääsitte jalkeille? Kuinka kauan olitte sairaalassa? Entä vielä toipuminen kotona? Mitä kipulääkkeitä saitte sairaalassa? Kuinka alkuimetys? Oliko haava kauan kipeä?
Eli suuri kiinnostukseen aiheeseen on :) !! Olen vilpittömän kiitollinen lyhyistäkin vastauksista!!
t. Maituliini 35+5
Kommentit (5)
Suunniteltu sektio piti olla 39+3, mutta tyttö päätti lähteä syntymään 38+6, joten tuli sitten kiireellisellä sektiolla.
Homma eteni niin että kun saavuimme sairaalaan synnytyksen todettiin olevan käynnissä, minua alettiin heti valmistella leikkaukseen. Laitettiin pissakatetri, raakattiin vähän karvoja ja sitten siirryttiinkin jo leikkaussaliin. Siellä laitettiin puudutus selkään ja toimenpide alkoi. Anestesialääkäri kyseli kokoajan vointia. Toimenpide kesti vajaa puoli tuntia. Tyttö oli lujasti kiinni mahassa, tunsin miten heiluin kun lääkäri veti tyttöä mahasta. Sen jälkeen kerrottiin että tyttö tuli. :) Mies oli kokoajan vieressä, mikä minulle ainakin oli tosi rauhoittavaa. Näin vauvan vain vilaukselta kätilön sylissä, kun hänet vietiin lämpökaappiin (täällä kaikki sektiovauvat ovat tunnin lämpökaapissa). Isä lähti vauvaa ihailemaan kun tämä oli lämpökaapissa, kävi välillä kertomassa minulle prinsessan mitat. Sitten minut vietiin heräämöön jossa jouduin olemaan 6 tuntia. Jostain syystä puudutus ei lähtenyt toisesta jalasta ja pääsin osastolle vasta kun molemmat jalat liikkuivat kunnolla. Isä ja vauva kävivät ohimennen moikkaamassa minua heräämössä ja siirtyivät osastolle. Minulle tuo aika heräämössä oli kamalaa, koska en tiennyt että vauva varmasti on kunnossa enkä tiennyt onko isälle kerrottu miksi olin niin kauan heräämössä. Olin huolissani ja itkin siellä yksin. Onneksi vihdoin pääsin osastolle, mutta kello oli jo niin paljon että mieheni oli lähtenyt jo kotiin, mutta vauvan näin vielä ennen yöunia, ensimmäiset kaksi yötä vauva oli hoitajien hoidossa ja toiset kaksi minulla vieressä.
Seuraavana päivänä olin jalkeilla, mutta olo oli hutera. Söin vielä sängyssä mutta vessaan kävelin itse.
Sairaalassa olin siis yhteensä 5 päivää.
Toipuminen kotona sujui hyvin, viikko sektion jälkeen kävin kävelylenkillä. Olo tuli kyllä heikoksi, joten huomasi että ihan kunnossa ei vielä ollut. Kesti noin kuukausi ettei enää hengästynyt kävelylenkillä.
Sairaalassa minulla oli 3 päivää kipupumppu, joten en tuntenut kipua lainkaan. Sen jälkeen sain särkylääkkeitä, ja niitä söin vielä muutaman päivässä kotiintulon jälkeen (noin pari viikkoa). Haava ei ollut juurikaan kipeä ja parani hyvin.
Maito nousi kolmantena päivänä, ja imetys sujui hyvin.
Toivottavasti tästä oli jotain apua.
Red_Cat & Tyttönen kohta 6kk
Olin tiistaina Naistenklinikalla kontrollissa ja arvatkaapas mitä??? NO VAUVA OLI KÄÄNTYNYT!!! Eli jollei typy käänny takaisin " väärinpäin" , niin voin synnyttää alakautta. Olo on helpottunut ja vähän outo, kun olin jo ehtinyt alkaa totuttelemaan sektio-ajatukseen...
Joka tapauksessa kiitos vastauksista, mieli tuli tyynemmäksi tuon sektion suhteen ja ainahan tieto on hyväksi :) !!
Voikaa hyvin, t. Maituliini 36+4
joulunlapsi:
Synnytys kännistyi paria päivää ennen laskettua aikaa ja eteni normaalisti, kunnes päädyttiin sektioon yllätysperätilan vuoksi. Kysessä ei ollut hätäsektio, koska olin vasta 4- 5 senttiä siinä vaiheessa auki.
Vastauksia siis...
Synnytyssalista minut vietiin leikkaussaliin. Minulle oli annettu epiduraali siinä vaiheessa, kun luultiin vielä tulevan alatiesynnytys.
Mies oli mukana ja piti minua koko ajan kädestä.
Kyllä siinä useampi tunti meni ennenkuin pääsin osastolle. Aika heräämössä yksin tuntui pitkältä. Me olimme perhehuoneessa, 1 + 5 päivää oli kaikenkaikkiaan sairaalassaoloaika.
Eli siis kun olimme perhehuoneessa, niin me hoidimme vauvan koko ajan itse. Tai siis mies hoiti. Minä lähinnä vain imetin, koska en kokenut olevani kyllin vahva nostelemaan vauvaa. Loppupäivinä vasta opettelin hoitamaan vauvaa.
La- aamuna vauva leikattiin ulos ja su pääsin eka kertaa jalkeille, kävin autettuna vessassa ja ketetri otettiin pois. Sitten ma kävin mieheni auttamana suihkussa. Eli minulla meni niin että liikkeellelähtö sairaalassa oli vaikeaa, mutta sitten kun pääsin kotiin, niin toivuin nopeasti.
Kolme kertaa päivässä sain jonkun peruskipulääkkeen ja sitte tarvittaessa jonku vahvemman. En oikein noita tarkkaan muista. Minulla meni suoraan letkusta selkään monta päivää sitä kipulääkettä, kunnes se lähti ite irti vahingossa. Kotona käytin panadolia, mutta en paljo enkä kauaa. Alle viikon verran ja silloinkin saattoi olla, niin että otin vain yöksi ja aamulla, että pääsin sängystä ylös. Sängystä nouseminen oli alussa vaikeaa, koska haavaan sattui. Myös nauraminen ja itkeminen sattui.
Imetys meni alusta asti hyvin ja maitoa erittyi runsaasti. Imetin ekan kerran vasta sitten kun pääsin heräämöstä.
Kun minua jäätiin parsimaan kokoon leikkaussalissa, niin mies meni kätilön mukaan hoitamaan vauvaa.Mutta ennenkuin vauva vietiin ,niin hänet näytettiin minulle ja käytettiin tuossa rinnan päällä lähelläni. Vauva laitettiin aluksi lämpökaappiin tunniksi ja mies piti hänelle seuraa.
Itse pelkäsin jo raskausaikana leikkausta, enkä olisi halunnut sitä. Olisin halunnut alatiesynnytyksen. Mutta nyt kun olen kokenut leikkauksen, niin ei siitä mitään pahaa makua jäänyt.
Haava oli ehkä korkeintaan kuukauden kipeä, mutta kyllä se monta kuukautta arka oli vielä.