Helmimasut uuteen viikkoon
Ajattelin näin aamutuimaan aloittaa meidän uuden pinon....viimistä yötä olen töissä ja nyt kyllä väsyttää todella paljon, vielä pitäisi jaksaa töiden jälkeen mennä ensimmäiselle neuvola käynnille=))
Yllättävän hyvin on mennyt nämä kolme yötä, välillä kyllä olen vähän torkahdellut mutta pahoinvointia ei ole ollut lainkaan.Mutta sitten päivällä kun olen herännyt on ollut kyllä todella huonoa oloa, ruoka ei maistu ja pahaa tekee oikein kunnolla=)Näin väsyneenä toi selkäkin hieman on kipeämpi, sama oli edellisessä raskaudessa.
Torstaina olisi ensimmäinen ultra, jännittää kyllä onko kaikki hyvin, toivottavasti. nyt ei irtoa tekstiä enenpää kun pää on ihan tyhjä=))
Lämmintä alkuviikkoa kaikille
Nelli 7+5
Kommentit (23)
Ja roppakaupalla! Noh täytyy vain kestää!
Täällä töissä sitä vielä vaikutetaan tämä viikko ja sitten lomalle. Onneksi näin, koska bussimatkat ovat sellaista tuskaa...varmaan ymmärrätte...onneksi sentään ilmaistointi toimii useammassa bussissa...
En ole edelleenkään varannut neuvolaa, joten pitäisi alkaa soitella! Se on vaan niin noiden puhelinaikojen kanssa, että useasti siihen aikaan on täällä töissä joku paine päällä, enkä muista/jaksa soittaa! No lomalla viimeistään täytyy soitella.
katkarapu kirjoitteli ihan mielenkiintoisia kysymyksiä viikonlopun pinossa. Niitä kannattaa tottakai miettiä etukäteenkin, mutta oma kokemukseni on, että esikoisen synnyttyä sitä vasta sai käsityksen, että missä mennään. Siihen väsymykseen ja pihallaoloon ei kyllä voi valmistautua mitenkään. Mutta toisaalta sitä ei myöskään saa pelätä, sillä ei sitä väsymystä ja riittämättömyyttä välttämättä edes tule! Kaikki ovat yksilöitä niin vauvat kuin äiditkin ja toisten kokemuksia voi kuunnella, mutta ei niitä saa itseisarvoksi ottaa. Monet jo esikoisen kokeneet tykkäävät kertoa " kauhutarinoita" joka asiasta, mutta ne kannattaa kuunnella suodattimella ja odottaa vaan avoimin mielin sitä omaa kokemusta! No se siitä...
Onko muiden helmimasujen lapsilla jo paljon serkkuja? Ovatko ne lapsienne hyviä kavereita? Meille ei ole vielä siunaantunut, haluaisimme kovasti serkkuja lapsillemme, kun muistaa miten paljon sitä itse serkkujen kanssa touhusi pienenä ja vielä nyt isompanakin... No ehkä niitä vielä siunaantuu!
eipä tällä erää muuta
lehvä
Viikonvaihde meni aika hyvin huilaillessa, mutta pahoinvointi se vaan jatkuu. Olin torstain ja perjantain sairaslomalla ja sain torstaina peräti nukuttua päivällä, kun tyttö oli viimeistä päivää hoidossa ennen kesäloman alkua. Viikonloppuna tuli ulkoitua paljon ja se teki kyllä hyvää, mutta kaiken muun ajan sitten olinkin melkein vaakatasossa. Toivottavasti vointi alkais jossain vaiheessa helpottaa!
Tuota tyttöä odottaessani mulla oli ihan samanlaista pahoinvointia kuin nytkin, tosin taisi alkaa vasta näihin aikoihin, kun taas tällä kertaa olen ollut huonovointinen jo pari viikkoa. Ekalla kerrallakin siis oli melkein koko ajan kuvottava olo ja yökkäilin jatkuvasti, mutta en oksentanut kovin paljon, niin kuin en ole tehnyt nytkään. Eikä mikään ruoka oikein maistunut, kuten ei nytkään. Tytön kanssa pahoinvointia jatkui aika pitkään, muistaakseni ainakin viikolle 17 asti. Huh! Jos nyt on sama juttu, niin pitkäänpä saan vielä kärvistellä!
Likan kohdalla kyllä voin sitten koko loppuraskauden ihan älyttömän hyvin. Mulla ei ollut juuri mitään vaivoja ja olin vielä yliajallakin (tyttö syntyi rv 42+1) niin hyvässä kunnossa, että kävelin lenkkipolulla reippaasti mäkiä ylös ja alas ja pyöräilin joka paikkaan. Eikä painoakaan tullut kuin se kymmenisen kiloa. Voi kunpa tämä toinenkin raskaus sujuisi yhtä hyvin! Tavanomaisempaa taitaa kuitenkin olla, että tokalla kertaa raskaus " tuntuu" enemmän ja vaivatkin ovat moninaisemmat.;)
Joku kyseli taannoin liikunnan harrastamisesta. (Jogu?) Mä olen yrittänyt käydä edes suht säännöllisesti salilla/jumpassa/pilatestunnilla, mutta valitettavasti usein ehtii vain kerran viikossa. Työmatkat kyllä pyöräilen ja muutenkin yritän kävellä joka paikkaan. Nyt en ole pariin viikkoon kyennyt urheilemaan tämän uupumuksen ja pahoinvoinnin vuoksi, mutta ajattelin, että kun ensi viikolla alkaa loma, yritän taas aktivoitua. Body pumpit ja spinningit taitavat kyllä vaihtua rauhallisempiin tunteihin. Pilatesta meinaan yrittää harrastaa nyt vähän säännöllisemmin, kun se tekee niin hyvää vatsa-, selkä- ja erityisesti lantionpohjalihaksille. En oo tosiaankaan mikään himoliikkuja enää nykyään (nuorempana kylläkin), mutta eritoten nyt raskaana tekee mieli pitää hyvä huoli kunnostaan.
Katkarapu: Lehvä kirjoitti mielestäni hyvin. Lapsen saaminen on jokaiselle omanlaisensa kokemus, eikä sitä kannata ainakaan liikaa etukäteen jännittää. Itse tiesin jo etukäteen, että oman ajan ja tilan radikaali väheneminen tulee olemaan mulle kova paikka - ja niinhän se olikin. Mutta enpä toisaalta olisi osannut täysin aavistaa, mitä kaikkea ihanaa siinä vastapainoksi saakaan! Toiset solahtavat äidin rooliin vaivatta ja " kapinoimatta" , toisille taas tulee enemmän kasvukipuja ja muutos vaatii sopeutumista (itse kävin jonkinlaisen kriisin läpi tytön ollessa pienempi), mutta kaikki löytävät lopulta oman tiensä ja oman tapansa olla vanhempia. Tsemppiä!
Viimeinen työviikko tosiaan menossa täälläkin ennen loman alkua. Jännitystä viikkoon tuo erityisesti huominen alkuraskauden ultra. Pahoinvointi tietysti puhuu sen puolesta, että joku tuolla masussa on kasvamassa, mutta jännittää silti. Itsellänikin kävi mielessä, että mitäs jos tulossa onkin kaksoset, kun maha tuntuu tulleen jo nyt näkyviin. Miehen suvussa on kyllä muutamat kaksoset, mutta eiköhän todennäköisempi selitys mahan nopealle kasvulle kuitenkin ole se, että näin tokalla kerralla paikat ovat jo valmiiksi vähän venyneet. Jos meille olisi tuplat tulossa, niin kyllä se varmaan olisi pieni sopeutumisen paikka. Vaikea edes kuvitella, mitä kaikkea sellainen toisi mukanaan. Mutta tervetulleita tietenkin olisivat!:)
Lumileopardi rv 8+1
Meidän viisikolla on kaksi serkkua ja enempää ei taida tulla. Meillähän on siis lapset p8, t7, t6, t4 ja t9 kk ja serkut on p6 ja p4 (täyttävät noi vuodet elokuussa). Serkkupojat viihtyy parhaiten meidän tyttöjen kanssa. Silloin kun meidän tytöt ei oo paikalla, niin serkkupojat leikkii meidän pojan kanssa, mutta heti kun meidän tytöt ilmestyy, niin meidän poika jää ilman kaveria. Tästä poikamme on usein pahoillaan. Vanhempi serkku saattaa joskus lällätelläkin pojallemme, kun tyttöjen kanssa leikkii.
Huvitti viime kesänä ihan älyttömästi, kun lastemme 2.serkut (tyttöjä) olivat käymässä ja meidän tytötpä leikkikin heidän kanssaan ja meidän poika oli kaverinsa luona. Kyllä vanhempi serkkupoika sanoi NIIIIN surkeana ja ihmeissään: " Kuka minun kanssa leikkii??!!" Ajattelin, että siinäpä hänellekin vähän opetusta, kun on meidän pojalle lällätellyt " mepä ei leikitä sinun kanssa" . Mutta siis yleisesti ottaen ovat kyllä oikein hyviä kavereita nämä meidän lapset ja serkkupojat. Kyllä kai noitten poikien on hyvä tulla mummolaan kun tietävät että kavereita riittää koko ajan.
Juu, pitäis kai tässä jotain alkaa touhuilla. Edelleenkään en ole raskaudesta kertonut kellekään perheen ulkopuoliselle. Joka päivä kyllä mietin, sanonko puhelimessa tai tekstiviestissä kavereilleni tai äidilleni, mutta en ole vielä sanonut. No, ensi viikolla viimeistään paljastuu, kun lähdetään porukalla reissuun.
jazuliini & mazu rv 9+1
Ai niin, Lehvälle piti vielä kirjoittaa noista serkuista. Meidän tytöllä on miehen puolelta kolme serkkua, jotka ovat 2-8-vuotiaita. Harmi kyllä asuvat monen sadan kilometrin päässä ja nähdään siksi ihan liian harvoin. Kovasti toivon, että omatkin sisarukseni saisivat jossain vaiheessa lapsia, sillä mullakin on lapsuudesta tosi hyvät muistot serkkujen kanssa vietetyistä ajoista. Ja ovathan nuo serkkuni mulle tärkeitä vieläkin, joten jos he joskus saavat lapsia, niin kyllä noista pikkuserkuksistakin varmaan aika läheisiä tulee.
Vähän nihkeesti meinaa meiän aamut lähtä käyntiin. Tänäänkin nukuttiin pojan kanssa melkeen puol kymmeneen... Ja kyllä oli tuskasen huono olokin aamulla. Oksensinkin. Ja soitin viimein neuvolaankin aamulla. Eka käynti vasta 10. raskausviikolla kuun loppupuolella. Meneekö muillakin näin pitkälle?
Pitänee käydä kaupasta suolakeksejä tms, jos niitä kokeilis ennen ylösnousua aamusella... Tosin yleensä kyllä vähän helpottaa sekin kun oksentaa, muuten on koko päivä yhtä öllötystä...
Mä oottelen tietoo yhestä työpaikasta. Ei vois paljon huonompaan saumaan sattua... Se ois kahen vuoden sijaisuus (en oo oman alan hommia tehny valmistumisen jälkeen kun jäin melkeen heti äippälomalle ja siitä asti oon ollu kotona kun ei oo töitä tarjoutunu...). Ennättäsin tehä siitä tän syksyn ja sitten ens syksystä seuraavaan kevääseen. Ärsyttää vaan, ett se on toisella puolella Suomee, enkä haluis äippälomaa viettää siellä vieraassa paikassa... Eli siis melkeen toivon, etten sais sitä paikkaa kun ärsyttää kieltäytyäkin jos sen sais, kun ei turhan paljon oo noita työtarjouksia tullu... Ja sitten äippäloman jälkeen jos taas alkaa jotain työtä ettiä, ni ne alkas elokuussa ja vauva on sillon niin pieni viel hoitoon laitettavaks. Viimekskään en voinu viel syksyllä mennä töihin kun esikko oli viel täysimetyksellä ja kiinteitä oli vasta maisteltu eikä juonu pullosta ollenkaan... Että pitää olla hankalaa... Mä kyl oisin ihan mielelläni vaan kotonakin, mutta kun sitten on aina vaan vaikeempi ja vaikeempi saada töitä ja noi Kelan tuetkaan ei oo päätä huimaavia...=/
Joku kyseli serkuista. Meiän poika oli molempien sukujen eka pikkunen, enkä kyllä usko, ett ihan lähiaikoina rupee serkkuja siunaantumaan...
Jeps, tässä kai mieltä painavimmat asiat. Mukavaa kesäviikkoa!
Millamalla ja 8. raskausviikko kaiketikin...
Tänään oli neuvola. Ultrattiin ja siellä se pikkuinen oli. Neuvolatäti sano et katotaan nyt vaikka ei siellä näy kuin musta pilkku, mut yllätys oli melkoinen, selvä vauva jo näkyi, raajat ja kaikki... Nyt on siis viikot vähän arvoitus...?! Ruskuaispussi näky vielä joten ei vissiin voi olla kovin paljoa tätä 9+4 viikkoa edellä, korkeintaan mennään 10 viikolla, mut eiköhän se selviä tarkemmin sit rakenneultrassa.
Olo ollu ainakin vielä toistaseks vähän parempi kuin eilen...
Jotenki nyt kun on neuvolassa käyty ja pikkuinen nähty ni alko jännittää kuinka pärjään kahden pienen kanssa. Poika nyt vajaa 11kk... Täytyy vissiin alkaa katella tuplavaunuja, muuten me ei ens talvena päästä liikkumaan yhtään missään... Nooh, kaikki aikanaan.
Täällä kyseltiin serkuista. Meidän pojulla kaks serkkua, poika 10v ja tyttö 9v et ikäeroa löytyy... mut nyt tulos uus serkku ja sille ja meidän syntymättömälle vauvelille tulee ikäeroa n 1kk. =))
Mutta aurinkoista viikkoa kaikille!
Kristall ja kakkonen, joka muuttui nyt Alliksi 9+4 =))
Tänään varasin ekan neuvola-ajan, joka on sitten 20.7. ja sillon on menossa rv 8. Just keretään tulla kesälomareissulta kotiin. Tänään on tuntunut vähän painontunnetta tuolla alavatsassa ja vähän meinas kuvottavaolokin hiipia, kun venähti ruoakailuvälit hiukka pitkäksi, mutta nyt on jo olo helpottanut, kun sain syötyä.
Lehvä kyseli serkuista. Meidän tytöllä on 6 serkkua ja kovasti he aina leikkivät keskenään, kun näkevät toisiaan. Enempää (luulen ainakin niin) ei ole tulossa. =o)
Eilen kerroin tästä raskaudesta yhdelle hyvälle ystävälle, kun hän pyyteli ensi viikonloppuna viihteelle juhlimaan miehensä 35-v. synttäreitä. Sanoin, että voin lähteä, mutta ihan vesilinjalla. Tänään tulee meille 2 minun serkkua koko viikoksi. Vähän jänittää miten saan pidettyä heiltä raskauden salassa. En haluaisi heidän vielä tietävän, kun sen jälkeen tietää koko suku eikä meidän vanhemmatkaan vielä tiedä asiasta mitään.
Mutta juu, josko tästä lähtisi itsekin vähän pitkäkseen, kun sain juuri äsken esikoisen päikkäreille.
Amalia81 rv 5+3
En olekaan oikein kerinyt tälle puolelle kirjoitella. Täällä menee muuten hyvin ainoastaan mulla on huono-olo etenkin öisin ja on tosi vaikea nukkua kun kuvottaa niin loistavasti. Päivät menee siinä kun syön taukoamatta niin ei huono-olo pääse yllättämään.
Kukas se kyselikään lasten serkuista. Mun lapsilla on yhteensä neljä serkkua mutta me ei olla niiden kanssa missään tekemisissä. Mun lapset ei edes tiedä mieheni veljen lasten nimiä. Aikaisemmin asia suretti mua valtavasti mutta nyt osaan jo elää sen kanssa kun ei me voida sille mitään että mieheni veljen vaimo on niin outo eikä halua olla sukulaisten kanssa missään tekemisissä.
Minun siskoni mies on sairaaloisen omistushaluinen ja hän on pakottanut sisareni katkaisemaan välit kaikkiin sukulaisiin, nyt vaan äitini kanssa odotamme koska tilanne muuttuisi mutta se on se mun sisko jonka täytyy tehdä päätös lähteä tollasesta parisuhteesta eikä alistua siihen eli olemme täysin voimattomia ja siksi emme nää tätäkään serkkua. Onnettomien sukulaissuhteiden kanssa oppii elämään ja juuri siksi haluan itselleni suuren perheen jotta mun lapsilla olis sisaruksia niin paljon että on varaa valita.
Annlinn ja lapset+ masuvauva vk9 ja jotain
nyt on inkiväärikapselit hankittu ja eka jo otettukin. Voi kun nämä nyt tehoaisivat, sen verran huono olo mulla on.
Yritin olla urhea ja syödä lounaaksi edes vähän normaalia lämmintä ruokaa. En tiedä, oliko se niin kauhean hyvä idea, lähinnä sain syötyä hieman perunamuusia. Ei siitä vointi ainakaan paremmaksi muuttunut.
Viimekertaiseen verrattuna nuo syömiset ovat ehkä kuitenkin vähän erilaisia. Tyttöä odottaessa elin varmaan kuukauden melkein pelkästään hedelmillä ja hyvin raikkailla jugurteilla. Nyt taas tuntuisi maistuvan mieluummin suolainen, tosin ei sekään kovin hyvin. Lähinnä olen yrittänyt syödä ruisnäkkileipää ja hapankorppuja ja kartellut kaikkea vähänkin makeaa. Oli pakko ostaa apteekkireissulta pieni pussi Apteekkarin salmiakkeja. Syön yleensä karkkia tosi harvoin, mutta nyt oli ihan pakottava tarve saada salmiakkia. Tuo 60 grammaa on kyllä ehdoton maksimi, jonka itselleni sallin.
Edellisestä raskaudesta muistan, että olin alun jälkeen kaikin tavoin " elämäni kunnossa" , iho ja hiukset voivat todella hyvin ja olen kuvissakin niin hehkeä, että! Nyt on ainakin iho ihan karseassa kunnossa. Saa nähdä, muuttuuko tilanne raskauden edetessä. Toivottavasti!
Miten te muut olette nukkuneet? Mua painaa armoton väsymys, mutta etenkin yöt olen nukkunut tosi levottomasti. Tuntuu, etten muuta tee kuin kääntyilen, pyörin ja heräilen vähän väliä. Rasittavaa, kun tuntuu, että kaikki liikenevä lepo tulisi tarpeeseen! Melkeinpä suurin huolenaiheeni on, ettei meidän tyttö suostu kesälomalla nukkumaan päiväunia (on jättänyt ne viime aikoina useasti väliin kotona, vaikka hoidossa kyllä nukkuu), enkä siis itsekään saa nukuttua.
Krooh, eipä mulla paljon muuta mielessä pyörikään kuin uni...;)
Lumileopardi
Täällä ainakin on kesä. Vihdoin ja viimein!! Piti ihan sisälle tulla välillä ja samalla laittaa nukkumaan pienimmäinen. Olo on edelleen aika hyvä. Mikään ei oikeastaan ällötä.. paitsi kahvi! Väsymys vaivaa iltaisin vaan muuten ei kyllä olosta mitään eroa huomaa. Vieläkään en saanut neuvolaan aikaa varattua! Vissiin lomalle jäänyt se oma neuvolan täti. Pitää vissiin siihen vaihteeseen ruveta soittelemaan.. Olo on kyllä tosiaan erillainen edeltäviin raskauksiin verrattuna. Oksennellut en ole aikaisemminkaan mutta sellainen etova olo on vaivannut tosi pitkään ja esim tuota edeltävää odottaessa en pystynyt sietämään mitään rasvaista! Siis jauhenlihasta lähtien kaikki sai tosi huonoksi olon. Nyt ei vielä ainakaan ole mitään ihmeempää ollut. Jos verensokeri laskee niin sitten iskee se ällötys ja aamuisin mutta äkkiä se häviää sitten kun saa syötyä jotain.
Mutta nyt ruuan laittoon!
Toukotar ( ja on viikkoja :))
Tänään käytiin heti aamusella neuvolassa siis... Ultrassa näkyi pikkuinen immeinen köllöttelemässä mukavasti selällään. Viikkoja nyt siis se 9+2. Varmistuu sitten np-ultrassa. Ensi vkolla on lääkäri ja seuraava neuvola 1.8.=) Kyllä tämä raskaus alkaa tästä konkretisoitumaan! Olo on edelleen aiempaa parempi, mutta ollenkaan kaikki syöminen ei uppoa ja nälkä on jatkuvaa! Kuvotus on kuitenkin siedettävää.
Meillä esikoisella on 8 serkkua (1 poika lloput tyttöjä), joista neljän kanssa ollaan tekemisissä välimatkojen vuokosi lähinnä... Nuorin on puoli vuotta meidän neitiä vanhempi ja seuraavan syntyvän la aika on 3 vko myöhemmin kuin meillä, joten sopivat ikäerot on!!!=)
Ihanaa, että aurinko taas paistelee vaikka itselle se tekee täällä toimistolla todella huonon olon. En vähään aikaan ole ehtinyt osallistua kirjoittelemalla vaikka taustalla olen teidän muiden kuulumisia lueskellut.
Itsellä on järjetön väsymys vielä päivittäistä, joka päivä päikkärit tulee otettua sekä jatkuva etova olo. Nyt on tosin alkanut vielä huimaamaan. Olin viime viikolla pari päivää saikullakin, sain nukuttua niin olokin helpotti. Mutta heti kun palasin tänne töihin, niin olo paheni taas. Yritän nyt kuitenkin sinnitellä, lomaan olisi vielä neljä viikkoa. Ainoa asia, mikä minulla on kuitenkin varsinaisen oksennuksen saanut aikaan on salaatti, en tällä hetkellä siedä nähdäkään minkäänlaista salaattia...=)
Perjantaina on vielä toinen ultra hoitopaikassa, sen jälkeen voin kuulemma soitella neuvolaan. Jännittää vain niin kovasti, onko kumpikin kaveri vielä mukana...
T. Jouluomppu 8+5
Täällä odotellaan ensimmäistä, positiivisen raskaustestin tein 2 vkoa sitten eli just juhannuksen alla. Siinä olikin huijaamista kun menimme porukalla mökille, kosteahko juhannus oli tarkoitus viettää, kovasti oli siitä jo etukäteen puhetta, että boolia tehdään ym. Mutta sitten " täytyikin" huijata, laitettiin alkoholitonta siideriä oikeisiin siideripulloihin, täydestä taisi mennä :)
Miten raskausviikot oikeasti lasketaan? Jos käyttää tämän saitin vauvalaskuria raskausviikkoja olisikin jo 7, mutta kun Oulun Yliopiston raskauskiekon mukaan kohta vasta 6... Edelliset kuukautiset alkoivat siis 21.toukokuuta....
Ensimmäinen neuvola-aika on jo ensi viikon tiistaina. Jännittää jo etukäteen, siellä se raskaus vasta oikeasti näkyy/selviää. Oireita ei hirveästi ole, mahasta kouristelee välillä menkkamaisesti, pientä kuvotusta on ja vessassa saa ravata useasti. Rinnat myös arat ja kipeät, varsinkin nännit tuntuvat jo kasvaneen, kohta pitää ostaa isommat rintaliivit...
Joudutteko käymään öisin vessassa? Me ollaan vielä kesälomalla ja mökillä ollaan oltu useasti, siellä ei oo kivaa herätä aamu 4:ltä huussiin, mutta pakkohan se on! Mitään makeata ei tee mieli, mutta kaikkea suolaista ja raikasta kyllä. Aina ei oikein meinaa ruoka maistua, mutta tosiaan helpottaa kun jotain syö.
Miten ootte selvinny ruoasta kieltäytymisestä? Anoppi-kokelas teki leipiä missä oli Creme Bonjour Cuisinea ja sitähän ei saisi syödä eikö? Ei olla vielä miehen vanhemmille kerrottu, heille ensimmäinen lapsenlapsi tiedossa ja ei haluta kertoa liian aikaisessa vaihessa jos vielä sattuu jotain. Täytyi sitten olla syövinään leipää, vein sen miehelleni loppujen lopuksi. Kalojahan ei ilmeisesti myöskään saisi syödä niiden elohopea-pitoisuuksien vuoksi, mutta tänään kun ruokana oli kuhaa, pakkohan sitä oli syödä, ei voinut mitenkään kieltäytyä. Kunpa menisi äkkiä nämä ensimmäiset viikot, että saisi julkisesti kieltäytyä kaikesta ja ei tarvitsisi huijata ketään...
Rupesin tässä miettimään, että mitenhän kauan tämä Suomen kesä jatkuu näin läpimänä, että tarvitseeko tälle kesälle hommata jotkut äitiyshousut/hame. Vielähän mahtuu omat normaalit vaatteet, mutta ajattelin tosiaa, että jos lämmintä jatkuu pitkälle syksyyn ja minulla ei ole edellisestä raskaudesta kuin talviajan odotusvaatteita. Olemme reilun viikon päästä lähdössä reissuun mm. Helsinkiin ja ajattelin, että siellä voisi olla parempi valikoima noitten äitiysvaatteiden suhteen kuin meillä täällä maalla... ;o)
noista serkuista vallan unohtui mainita.. eli meillä lapsilla on tasan yksi serkku ja varmaan vähään aikaan ei lisää tulekkaan. Eli nämä meidän lapset on minun äitille ja isälle ainoat lapsenlapset ja sitten mun miehen sisko sai samana vuonna esikoisensa kun me saatiin tuo nuorimmainen eli 06.. Harmittaa toisaalta, että ei ole enempää siunaantunut noita serkkuja kun itsellä on tosi lämpimät muistikuvat kaikista mummolareissuista ja kesistä kun sai serkkujen kans leikkiä. Mullakin sattui, että on just samanikäinen serkku joka sattui vielä tyttö olemaan joten siinä oli sitten se leikkikaveri pitkään..
Noista odotusajan vaatteista.. minulla on onneksi tallessa vielä mitä ostin viimeksi ja siellä on sellainen kiva hm:n hame. Sitä pystyisi jo vaikka heti pitämään:) ja muuten on kyllä kaapissa sellaisia vaatteita mitkä varmasti mahtuu syksyllä jos vaikka kiloja tulisi ja maha sattuisi kasvamaan:). Pitänee sitten syksyllä miettiä uusiksi tuota vaatehommaa. Housuja ainakin pitää saada ja joskus sitten rintaliivejä. Niitäkin on isompia vielä tuolla kaapissa onneksi muutamat joten eipä hätiä mitiä tässä.
Ruuista vielä.. kyllä minä kalaa olen syönyt ihan normaalisti. Eikös siihenkin ollut tarkempi rajoitus ja sama juttu noiden tuorejuustojen kanssa myös. Pastöroimattomathan ne oli ne mitä ei saa syödä. Mutta tarkempi lista varmaan löytyy jostain netistä ja neuvolasta viimeistään. Muistaako kukaan muuten miksi esim. buranaa tai finrexiniä ei saanut raskaana syödä? Mietityttää itseä kun menin noita finrexejä kauheassa räkätaudissa juomaan muutaman ja sen taudin jälkeen sitten testasin sen plussan.. olikos siinä se keskenmeno riski vai?
No, mutta tämä tällä kertaa. Koiruliini oottaa jo lenkkeilyä joten sinne siis.
Toukotar
Tosiaan alkuraskauden ultra on tosiaan huomenna ja kieltämättä jännittää... Aivan luksusta, kun anoppi lupasi tulla hoitamaan lapsia, niin päästään miehen kanssa sinne yhdessä. Suunniteltiin, että käydään kebabillakin sen jälkeen - mulla on aivan älytön kebabin himo!
Viikko on alkanut oikein hyvin täällä. Aamupahoinvoinnit ovat joko vähentyneet muuten tai sitten niissä inkiväärikapseleissa on ihan oikeasti tehoa. Oikein itsekin ihmettelin, kun vietettiin lasten kanssa kolme tuntia Ideaparkissakin ilman huonoja oloja tai suurempia pinnanvenytyksiä. Vaikka noi lapset ovat tosi rasittavia välillä, on se vaan upeaa katsella, kun ne kirmaa intoa täynnä pitkin käytäviä ja nauraa kikattavat. Meillä varsinkin toi pikkuneiti on sellainen tättähäärä-pelleilijä, että se saa vastaantulijatkin hymyilemään. Tänään sattui kassajonossa olla se Idols-Ruslanas ja sekin innostui pitämään silmäpeliä meidän keimailevan likan kanssa ;-).
Lehvä kyseli serkuista. Meillä ei lapsilla ole toistaiseksi kuin yksi serkku, mutta toinen on tulossa. Tämä ensimmäinen syntyi 6 viikkoa meidän kuopuksen jälkeen ja tämä tuleva serkku syntyy nyt tammikuussa - vain kuukautta ennen meidän vauvaa. Aivan upea juttu, että nämä lapset ovat vielä tosi rakkaan siskoni lapsia, joten ollaan siskon kanssa huipputilanteessa, kun vielä asutaankin samassa kaupungissa. Muita serkkuja tuskin on tulossa lähiaikoina, ellei sisko nyt rupea heti uudestaan vauvantekoon.
Ei tässä kai kummempaa, kun on mentävä pistämään lapset yöpuulle. Itsellä odottaa sen jälkeen tuolla nauhalla Unelmien poikamies... ;-)
t. Jogu (7+5)
Mulla onkin neuvolaan meno nyt perjantaina,terveydenhoitaja soitteli et jää lomalle ja pitää nyt perjantaina mennä.Sydänääniä ei varmaankaan kuunnella ku viikkoja sit 9+1.Siänsä harmi ku nyt jo pitää mennä ja se 19.7 aika peruuntui.No ultraan meno on 1.8 eiköhän sitä jaksa sinne asti ootella.
Mulla on maha pulpahtanut jo melkoisesti esille.
Eilen oli kummi-tytön rippijuhlat niin tätini huomasi heti et vatsa pullottaa.
Kunhan ei vaan olisi kaksi sikiötä,no mää oon niin laiha et kait se siksi näkyy niin herkästi.
Mulla oireina edelleen rinnat kauheen kipeet ja aamuisin huono olo.Sillon kans tulee huono olo jos kerkee tulla kova nälkä.Tänään töissä meinasi sen takia tulla oksennus.
Mut eipä mulle tämän kummempia.
Anna-Liisa ja masuasukki 8+4
Ja noista oireista vielä sen verran et väsyttää vielä kovasti.
ja paljon! Onneksi pian voi mennä nukkumaan. :)
Tänään oli neuvola, kai sitä sitten raskaana ollaan, pakko uskoa itsekin pikkuhiljaa... :) Huomenna ultra yksityisellä, toivottavasti pikkuinen on oikeassa paikassa ja elossa. Huomisen jälkeen saan ainakin vähän mielenrauhaa.
Kaikki pelottaa ja jännittää ihan kamalasti. Välillä pelkään tuulimunaa ja keskenmenoa, välillä taas sitä, etten osaa olla hyvä äiti. Eli pelkään ihan laidasta laitaan, ja kaikkea siltä väliltä!
Oon kyllä tosi innoissani tästä pikkuisesta, en vaan jotenkaan uskalla iloita liikaa, koska pelkään vielä pettyväni. Vaikea yrittää ajatella positiivisesti kuitenkaan innostumatta liikaa... Vauva on kuitenkin ollut toiveissa jo pitkään.
Meidän esikoisella ei ole yhtään serkkua, eikä varmaan lähiaikoina ole tulossakaan. Isosiskon puolikkaita (tai neljäsosia tai mitä ovatkaan) löytyy kaksi, tällä hetkellä 10- ja 12 vuotiaat. Pikkuserkkujakaan ei ole kuin muutama, ja nekin jo isoja (ja Ruotsissa...). Eikä mun ystävilläkään oikein ole lapsia... Kaipa tässä matkan varrella tapaa muita odottavia äitejä, jotta saa sitä niiiiiiin tärkeää vertaistukea.
Onko täällä muita, jotka ovat sairastaneet masennusta? Itselläni takana kaksi masennusjaksoa, nyt olen jo pitkään ollut " terve" ja ilman lääkitystä, mutta pelottaa silti, kun olen riskiryhmässä sairastua uudelleen joko raskauden aikana tai sitten synnytyksenjälkeiseen masennukseen. Onneksi on terapiasuhde ja oma rakas puoliso tukemassa ja " vahtimassa" . :)
Höh, piti vain kirjoittaa tänne, että minuakin väsyttää, mutta juttu vähän venähti...
täysikuu ja esikoinen 7+1
(.) Juuh...
Muistaakseni eilen aamusta kehuin, kuinka on loistava olo... Tai siis kun ei ole mitäään vaivoja. Noh, eilinen päivä oliki sitte ihan kamala. Kuvotusta, heikotusta, väsymystä ja pääkipua. Mahaki turpoaa silmissä 8)
Kukas sitä tässä taannoin meinasikaan, et kun menee kehumaan, et hyvin menee, niin näin käy... Toivottavasti tänään on parempi päivä, pitää lähtä pikkuveljet käyttämään Linnanmäellä ja koko päivähän siellä tietenki menee, joten olis ihan hyvä jaksaa... Pojat kun ei vielä tiedä isosiskon tilasta mitään... :)
No mutta. Kun ei muuta taas näe muuta ko oman napansa, ni jatketaanpa toiste. Parempaa vointia meille kaikille!
Luuk@ 6+5