Helmimasut uuteen viikkoon

Kun niistä oli puhetta...

Meillä on miehen puolella serkkupojat iältään 9v ja 3v. Omalla siskolla on nyt kolme poikaa, 4v, 2v ja sit semmonen " kaapissa kasvava" nyt 2kk vauveli, joka kiirehti maailmaan jo rv 23+4.

Kovasti on koitettu serkusten kesken jo näin alkuun olla tekemisissä ja jutella serkuista suuntaan jos toiseenkin...

Muistaa omasta lapsuudesta, miten tärkeitä ne serkut oli, niin tarkoitus on kyllä, että omatki tenavat on enemmälti tekemisissä lähisuvun kanssa...

Mut sitten tässä on käymässä tietenki myös niin, et ne omien serkkujen lapset (elikäs pikkuserkut) tulee puhuteltua serkkuina ja yritettyä pitää niihinki yhteyttä... Vaikka ollaanki pitkin Suomea levällään.



Mut nyt kutsuu jo kovasti tuo punkan pohja. Toiseen kertaan taas!

Luuk@

eli oon aivan pihalla kaikista jutuista tää hetkellä. No päivittäkää ;)



Syy tähän pimentooni on ollut niin täydellisen paha olo, ettei mikän oo onnistunut. Mies on kyllä tosi kivasti hoitanut kotia ja Tylleröäkin, kun itse oon vaan maannut. Nyt kahteen kokonaiseen päivään en sitten oo oksentanut kertaakaan (jippii..) vaikka vatsassa velloo silti viimestä päivää. Neuvolassa kävin viime viikolla ja täti oli sitä mieltä, että kohta tippa kutsuu.. Oon yrittänyt vähän tsempata ton syömisen kanssa ja nyt täytyy syödä 1- 2 tunnin välein koko ajan. Älytöntä. Lisäksi tähän inhottavaan oloon täytyy lisätä vielä vatsan turvotus, että kaikissa housuissa, paitsi pyjamissa on ihan kamalaa olla.. Napit ja vetskarit vaan kohta paukkuu..



Kurjaa vaan valittaa, vaikka tän pitäs olla maailman paras juttu. Nooh, eiköhän se vielä iloksi muutukin. Tyllerön kanssa tätä kurjuutta kesti rv 15 asti..



Uni kutsuu taas vaihteeks, voisin nukkua kellon ympäri ihan helposi, mutta yritän sitkeesti pysyä hereillä vielä ja syödä jotain ennen kun nukahdan ettei tulis niin pitää syömättömyystaukoa..



-Nojanda 8+6 (laski neuvolan täti..)

Eli eilen kävin ekassa ultrassa, ihan kunnallisella puolella kun takana on yksi kohdunulkoinen. Mutta tämäpä sitten köllöttelikin ihan oikeassa paikassa, sydän hakkasi kovasti.:) Viikot olikin luultua pienemmät, piti olla 7+5, olikin 7+1, ei pahaa heittoa mutta kuitenkin. Noo, ihan ymmärrettävää kun menkat on aina tullut vähän milloin sattuu... Eilen tuli myös kutsu niskapoimu-ultraan, joka olisi sitten 23.7. Kaamea ajatella että sekin on jo niin pian, muutama viikko! Eilen pikkuisella oli mittaa 10,4mm, ja miehen mielestä (sain siis kuvan kotiin kun mies ei päässyt ultraan) näyttää selvästi pojalta..:D Siis eipä tuosta kuvasta mitään selvää saa, näyttää ihan joltain alkueläimeltä. Mutta jostain kumman syystä mullakin on ihan poikaolo, ei niin että voisin tietää millainen on poikaolo, tämä kun on ihan ensimmäinen lapsi, mutta silti, intuitio jyllää.:)



Kerroin parille sukulaisellekin, ja on kuulemma Dianan häitä vastaavat juhlat tulossa, tämä uusi tulokas on nimittäin meidän kummankin puolelta ensimmäinen lapsenlapsi sukuun. Miehen kanssa ollaan myös esikoiset suvuissamme, niin eiköhän tämä sitten aika sopivasti osunut...:) Eli tosiaan serkkukeskusteluun, eipä ole muita lapsia meillä lähisuvussa. Eipä kyllä kavereillakaan, ovat varmaan aika hämmästyneitä kun heille kerrotaan...



Olosta, ei parempi, ei pahempi. Väsy kyllä pahenee päivä päivältä, tekisi mieli vaan makoilla kirjan kanssa sängyssä koko päivä. Ja eilen viikonloppuna pääsin taas tapani mukaan mainostamaan, kuinka ei ole ollut mielialamuutoksia, ja enkö sitten koko eilisen nyyhkinyt toinen toistaan kummallisimmista asioista, esim. neuvolasta saadut opukset avasivat hanat oikein kunnolla...



Nyt on pakko mennä siivoamaan kun on tämä aamupäivän hyvä olo -hetki.:)