kookkaan vauvan synnytys
Tälläkin palastalla on useaan otteeseen keskusteltu painoarvioista ja niiden osumisesta oikeaan. Osaako kukaan sanoa jotain faktaa/tieteellistä syytä miksi näissä tapauksissa synnytystä ei käynnistetä kun laskettu aika on jo ohi ja vauva on varmasti jo " valmis" syntymään? Onko kyse tahallisesta äidin kiduttamisesta vai tyylistä " vauva saa itse päättää syntymäpäivänsä muusta ei väliä" . Itselläni on menossa rvko. 41 ja painoarviot liikkuvat 4000-4500kg välillä. Käynnistyksestä saa taistella ja ylipäätänsä siitä, että pääsisi edes synnytystapa tarksitukseen (huolimatta yksityislääkärin kahdesta lähetteestä).Vastaus on tyylin, että odotamme luonnolista käynnistystä ja piste. Mielestäni asiasta ei edes pääse keskustelemaan koska synnytyssairaalan mielipiteellä on vaan väliä. Itseäni toki jännittää tilanne ja olen tietoinen useasta synnytyskokemuksesta, joissa repeämäyt ym. ongelmat olivat huomattavia ja synnytys pitkittynyt ja tuskallinen. Äidin mieleipiteillä ei ilmeisesti ole mitään painoarvoa ja asiat kumotaan aina lauseella:vauvan hyvinvointi on ensisijaisena tärkeysjärjestyksessä. Tämähän ei pidä paikkaansa tai siinä tapauksessa äidin traumakokemuksella (vaikuttaa myös tuleviin raskauksiin) ei ole mitään merkitystä. Saati sitten sillä, että äiti ei ole parhaassa mahdollisessa kunnossa hoitamaan vauvaansa heti synnytyksen jälkeen. Tai mahdolliset jälkikäynnit sairaalassa repetymisien, vuotojen, tulehdusten takia. Tai imukuppisynnytykset ym seikat vauvan kannlata. Pitääkö meidän äitien ryhtyä " amerikan malliin" vaatimaan takuita siitä, että vauvoilemme ei tule pysyviä onglemia/haittoja siitä, että on synnytetty väen väkisin kookas vauva alateitse. Taidan itse vaatia kirjallisen takuun siitä, että lapsellani ei aiheuteta esim. olkahermopunosvauriota vain siitä syystä, että odotetaan luonnollisen synnytyksen alkamista vaikka itselläni on kolmen eri lääkärin arvion mukaan syntymässä " kookas" vauva. Näin meillä suomessa synnytetään " lapsen parhaan" nimissä vaikkakin käsittääksen on olemassa tutkittua tietoa siitä miten riskit kasvavat viikolta 40 eteenpäin. Ottakaa kantaa jos koette tilanteen olevan sama omalta kohdaltanne.
Kommentit (17)
Hei!
Itselläni raskausviikkoja 36+5, tulossa isokokoinen vauva, vähintään 4,1 kg. Aikaisempi vauvani oli alle 3 kg, mutta syntyi perätilan takia ssektion avulla. Tämä on siis ensimmäinen alatiesynnytys. Riskit komplikaatioihin äidillä ja vauvallla suret sikiön ison koon takia. Onko kokemuksia ison sikiön synnyttämisestä ensikertalaisena?
...ite oon 158cm pitkä ja en mitenkään kovin lanteikas.. eli pieni kokoiseksi luokittelisin itseni... esikoiseni oli 4215g ja synnytys kesti eka supistuksesta 4h10min.. nopeahan se oli ja varmasti siitä syystä kivulias, kun ei apuja ehtinyt saada, mutta en osannut pelätäkään kyllä synnyttämistä... toinen lapseni oli 3800g ja synnytys kesti 1h50min.. eli nopea sekin ja en todellakaan saanut siihenkään kivunlievitystä juurikaan..
nykyäänhän vastasyntyneen painon keskiarvo on noin 3,8kg.. joten miksi ajatellaan että jos vauva painaa 4kg niin on jo HIRMUISEN iso... eihän 200g pienemmästäkään ajatella että olisi kovinkin pieni...
...ja onnellinen saa olla jos normaalikokoisen/hieman kookkaamman vauvan saapi kainaloon.. ei tarvitse öisin herätellä syömään ja varsinkin ensimmäinen lapsi jos on niin kyllä on paljon helpompi käsitellä kun vauva on vauvan kokoinen =)
Kävin rv 39+2 kokoarviossa neuvolan lähetteellä, koska neuvolassa olivat huolissaan vauvan suuresta koosta käsituntumalla, lisäksi sf-mitta oli kasvanut viikossa 2cm (38cm). Polilla kokoarvioksi saatiin tuolloin 4,2kg. Eivät puhuneetkaan käynnistämisestä tai muusta seurannasta, odottavat että tulee omia aikojaan pois. Pelottaa ja jännittää kyllä, ei itseni puolesta vaan vauvan puolesta ettei käy huonosti synnytyksessä.
Esikoinen meni 10pvää yliaikaiseksi ja niin kai tuppaa menemään toisetkin. Lääkäri oli istä mieltä että lasketun ajan jälkeen ei enää vauva kasvaisi, mutta miksi pitää silti isoa vauvaa jemmata vatsassa kun riskit kuitenkin olemassa?? Rv 40+0 minulla nyt.
kun " palvelu" on tuollaista teidän sairaaloissanne. Minulle on omassa sairaalassani rv 40+6 jälkeen jo kiireellä varattu aika käynnistykseen (norm. kokoinen vauva) tai sektioon (tosi iso vauva).
Tulee ihan mieleen, että näyttääköhän nuo luonnollisesti käynnistyneet alatiesynnytykset jotenkin paremmilta sairaalan tilastoissa? Vai onko näistä päättävillä lääkäreillä niin piintyneet ajatukset oikeasta syntysajasta ja -tavasta, ettei linjasta voida yhtään joustaa? Tai jopa raakaa riskiajattelua: meidän sairaalassa on hyvä valmius hoitaa repeämiä mutta huonompi sektiokomplikaatioita.
Lääkäri kieltäytyi ja perusteli kohdunsuun epäkypsällä tilanteella. Kun raskaus oli sen 10 pvä yli la:n ja menin yliaikaisseurantaan, suostui lääkäri lopulta käynnistykseen (Sytotec-muru kohdun suulle). Koska kohdunsuu oli tosiaan epäkypsä (eli ei yhtään auennut ja kanavaakin jäljellä ihan se normaali) mitään ei sinä päivänä tapahtunut. Seuraavan päivän iltapäivänä alkoi sitten erittäin rajut supistukset, joita lopulta jouduttiin lääkkeellä rauhoittelemaan. Vauvan sydänäänet laskivat. Lääkäri antoi 20 min. aikaa synnyttää tai mennään leikkaussaliin. Ehdin kuin ehdinkin synnyttää ´määräajassa´, mutta vauva ei ollut edes laskeutunut, joten ponnistin 4120g vauvan ihan ylhäältä. Synnytyksestä jäi lievät rakon, kohdun ja peräsuolen laskeumat :( . Aluksi virtsanpidätyskyky oli olematon. Häpyliitos oli niin kipeä, että pariin vuorokauteen en kyennyt kunnolla kävelemään. Synnytyssalista osastolle minut piti viedä pyörätuolilla.
Uskoisin, että yleisin syy, miksi ei lähetä käynnistelemään kovin herkästi (ellei siis jotain erityisen vakavaa syytä) on kohdunsuun epäkypsyys. Omalla kohdallani jälkeenpäin ajateltuna leikkaus olisi kai ollut se paras keino.
Kokoa neidillä oli syntyessään 4620g ja 53cm. Ennusteesta meni ainoastaan 200g yli. Vauvan kokoa seurattiin aina viikolta 34 alkaen. Koska minulla oli verenpaine koholla, oli mahdollisuus, että synnytys olisi käynnistetty laskettuna päivänä. Tyttö päätti kuitenkin syntyä itsestään; lasketun päivän alkaessa n. klo 1:00 meni lapsivedet ja supistelutkin alkoivat tunnin päästä.
Supisteluvaihe kesti n.12h ennen kuin todenteolla synnytys vasta käynnistyi. Siinä ajassa ehdin käydä jo kuvauttamassa paikat, että varmasti vauva mahtuu tulla alakautta ja mahtoihan tuo... Jonkin verran jouduttiin kuitenkin paikkoja leikkaamaan, että mahtui.
Jo vkosta 38 alkaen anoin ja pyysin, että synnytys olisi käynnistetty. Sillä verenpaineen takia jouduin olemaan sisällä sairaalassa ja olo oli välillä tosi sietämätön. Mutta koko ajan painotettiin, että odotetaan luonnollista alkua synnytykselle, koska terveydentilani sen salli ja käynnistys ei tapahdu koskaan hetkessä...
Ihan ok muistot ja olo jäi synnytyksestä, vaikka tytöllä kokoa olikin... Ymmärrän kyllä ajatuksen, että annetaan lapsen tulla omia aikojaan...
Itse en halunnut mistään hinnasta käynnistystä vaikka äitiyspoliklinikalla alkoivat vihjailla jo lasketun ajan kohdalla siihen suuntaan. Olin iäkäs synnyttäjä ja luulen, että tämä oli syy miksi aluesairaalatasolla eivät halua ottaa riskejä. Vakuuttelin siis h.enkilökunnalle, että vauva syntyy kun on valmis eikä minua tarvitse pelotella isolla koolla.
Vauva syntyi sitten viikoilla 41 + 6 eli lähes kaksi viikkoa yliaikaisena. Kokoa oli 4090 g ja synnytys sujui hyvin, ilman kipulääkitystä ja leikkauksia. Olin aiemmista synnytyksistä oppinut, että kokoarviot voivat heittää reilustikin ja uskoin vakaasti, että jokainen nainen synnyttää sen kokoisen lapsen kuin on mitoilleen kasvattanutkin. Tämä käsitykseni tosin perustui siihen, etten makuulla " vauvaa kasvatellut" vaan elin aktiivista elämää synnytyspäivään asti. Onneksi ei ollut mitään sairautta, joka olisi pakottanut petiin tai potemaan normaali raskauteen kuuluvia vaivoja.
Olen tyyppiä, joka synnyttää pitkään ja kivuliaasti mutta en usko käynnistetyn synnytyksen olevan yhtään sen helpompi. Olen luullut, että pienikokoisena en pystyisi synnyttämään nelikiloista lasta mutta hyvin se meni ja sain hienot muistot tästäkin synnytyksestä.
Olen synnyttänyt kaksi isoa, 4,7 kg ja 4,8 kg. Molemmat olivat 54 cm pitkiä ja kuopus vielä tosi leveähartiainen ja isopäinen. Molempien kohdalla tiesin itse että on iso vauva tulossa koska esikoiseni oli 3,8 kg ja eron huomasi itse. Vaikka olin jo synnyttänyt yhden jättiläisen jolla oli sokerit liian alhaalla ison koon takia ja olin ihan paniikissa kun pelkäsin taas isoa vauvaa ja alapään repeämistä + järkkyä ponnistusvaihetta, kolmosta ei suostuttu käynnistämään. Ei millään konstilla. Yliaikaiseksi päästettiin ja väittivät että ei tämä ole iso, vain hieman alle 4 kg ja se menee kun edellinenkin oli 4,7 kg.
Kakkoselta painoarvio meni 1,5 kg alakanttiin. Nyt meni kilon alakanttiin, eivätkä yhtään huomioineet edellistä virhettä arviossa.
Vauva syntyi sitten alakautta ja juuttui hartioista kiinni ja oli naama ihan sininen mustelmista ja toinen käsi. Ihmeen kaupalla mitään vaurioita ei tullut vauvalle mutta samaa ei voi sanoa alapäästäni. Kätilö totesi synnytyksen jälkeen, ettei muista milloin olisi ollut noin tiukassa. Itse olen hoikkaa sorttia, en mikään isokokoinen nainen.
Jos olisin vielä raskaana, ulvoisin asiaa vielä voimakkaammin loppuraskaudessa. Viimeeksikin urputin neuvolassa koko raskauden pelostani synnyttää taas jättiläinen ja vaivoin suostuivat edes ultraamaan loppuraskaudessa, ei ollut kuulemma mitään tarvetta. Ängin jopa synnärille 38 viikolla ja itkin siellä pelkoani isosta vauvasta. Katsoivat mua kuin hölmöä ja sanoivat että eihän tämä nyt mikään iso ole edes, turhaa pelkäät. Heittäytyisin siis seuraavaksi aivan hysteeriseksi ja vaatisin sektiota jos eivät käynnistäisi aiemmin. En tosin edes haluaisi sektiota, mutta mitä ihmeen järkeä on odottaa että vauvasta tulee valtava ja sitten jännittää saakohan sen ulos vai ei. Ja miksei uskota äitiä vaan ultralaitetta joka on aiemminkin mennyt saman kropan kohdalla aivan pieleen jostain syystä. Älytöntä touhua!!!!! Kuopuksellani oli lisäksi sokerit alhaalla synnyttyään ison koon takia, joten häntä piti syöttää tiheästi alkuun ja seurata sokereita.
Haluaisin neljännen lapsen, mutta en uskalla ryhtyä siihen synnytyspelon takia.
Lisäyksenä edelliseen, että jo 38 viikolla todettiin että kohdunsuu on jo hieman auki ja pehmentynyt, ja lasketun ajan aikaan olin 3 cm auki. Ei siinä olisi ihmeitä tarvittu että olisi käynnistynyt luonnon voimin pienellä avituksella. Ymmärrän että ihan raakaan tilanteeseen käynnistys on riskialttiimpaa, mutta minun tilanteessa iso vauva oli isompi riski mielestäni kuin käynnistys.
ja koot aina vaan kasvaneet. Eka 3820g, toinen 4020g ja vika 4510g. Ja viimeisen tytön painoarvio oli 3500g! E hyvin heitti kilolla. Hartioiden kohdalta teki tosiaan tiukkaa ja kätilön ilmekin oli sitä luokkaa, että säikähdin mahtuuko lapsi tulemaan. Nyt kun odotan neljättä niin vaadin kyllä tarkempaa syyniä ettei lapsi kasva enää noin isoksi. Max 4kg mahtuu hyvin tulemaan ja siihen tähtään. Se on sitten eri asia miten asiaani suhtaudutaan saikulla.
AIHA
Mut sitten taas määrättiin käynnistykseen juurikin suuren painoarvion takia RV38. Sen sanon edelleenkin kun synnytyksestä on kulunut 9kk että en enää IKINÄ suostu käynnistykseen vauvan koon takia!
Lähtötilanteesta paikat täysin epäkypsät vkolla 38+3.. Murusia kohdunsuulle ja aikaansannoksena kaksi päivää supisteluja, ei juurikaan muutoksia. Sitten kahden päivän päästä saliin oksitosiinille eikä vieläkään mitään suurempaa aikaansaannosta. Yksi lääkäri olisikin mut jo päästänyt kotiin ja odottamaan vauvan luonnollista syntymää mutta sittenpä tuli toinen ja tahtoi puhkoa kalvot. RV 39+0 synnytys. Ponnistusvaihe 1h 43min, tyttö 4280g, avotarjonta. Kolmen päivän supistelujen jälkeen loppui totaalisesti voimat kun oli ponnistellut vajaat pari tuntia, apuun imukuppi. Mulle eppari, pieni repeämä lisäksi ja epiduraalipuudutus.
Itse parannuin vauhdikkaasti, vauvakin voi olosuhteisiin nähden hyvin. Seuraavan samankokoisen annan kyllä odotella ja kasvaa rauhassa kunhan on itse valmis tulemaan ulos:) Kiukuttaa vieläkin etten tajunnut kieltäytyä käynnistyksestä!
minä synnytin vuosi sitten reilu 4kiloisen vauvan. Koska raskaudessa ei mitään ongelmia ollut, ei vauvan kokoa etukäteen sen suuremmin arvioitu (mitä nyt neuvolassa kokeilivat). Koska en etukäteen vauvan kokoa tiennyt (neuvolan vaihtelevia arvauksia en niin tosissaan ottanut) en osannut kokoa jännittää. Synnytys meni ihan hyviä, tikkejä tuli pari nirhaumista, muuten kaikki itsellä ja vauvalla hyvin. Esikoinen oli syntyessään reilu puoli kiloa pienempi. Haluan tällä vaan sanoa, että ei yli 4kg vauvan synnytys aina niin kamalaa ole, tai ainakaan kamalampaa kuin synnytys ylipäätään =) Eikä mullekaan ole mitään arvioita tehty että mahtuuko syntymään, hyvin tuli ulos.
tipy+tytöt 2½v ja 1v2kk sekä tulossa rv 18+
Ja oli kooltaan 4500g eli iso, isompi kuin painoarviot kertoivat. Synnytys käynnistyi vesien menolla spontaanisti ja täytyy kyllä sanoa, että sen helpompaa synnytystä ei voisi edes kuvitella! Spinaali oli puudutus ja onnistui nappiin, ponnistusvaihe kesti max. 15min eikä mitään repeämiä tullut. Ja turhaa oli minun pelkoni vauvan hyvinvoinnista!
niin oma kokemukseni ison vauvan synnytyksestä oli pelkästään positiivinen. Esikoiseni painoi 3400g, ja kakkosen arvioitiin olevan noin 3800g vielä pari päivää ennen synnytystä. Itse olen hyvinkin hoikka, 168/50, ja jos olisin etukäteen tiennyt kakkosen painavan 4150g, en varmasti olisi uskaltanut synnyttää häntä.
Esikoinen syntyi käynnistettynä lievän raskaustoksemian vuoksi, kalvot puhkaistiin ja sain oksitosiinia suoneen. Siksi toivoin, että kakkosta EI käynnistettäisi.
Hän syntyikin onnekseni spontaanisti tasan 42+0, koko synnytys kesti ensimmäisestä supistuksesta 4h45minuuttia, en ehtinyt saada mitään puudutteita, ja ponnistin hänet jakkaralla. Muutama pieni naarmu tuli, ei muuta, eikä vauvakaan jäänyt jumiin tai muuta. Jakkara oli loistava ponnistamiseen.
Kolmas synnytykseni oli edelleen nopeampi ja lyhyempi (2h30min), ja jälleen ilman kivunlievitystä kun ei ehditty antaa, mutta vauva " vain"
3500g.
Jos siis itse saisin valita, en missään nimessä haluaisi käynnistettyä synnytystä, vaan mieluummin spontaanin luomusynnytyksen ja isomman vauvan..
Kiitokset kaikille mielenkiintoisesta keskustelusta. Olisi ollut hyvä lukea nämä ennen synnytystä (eri näkökannat).Tämäkin asia taitaa olla niin kuten muutkin synnytystä koskevat jutut, että kahta samanlaista kertomusta ei ole ja hyvä niin.
Liekö vihaisen viestini ansiota, mutta lähdin kyseisenä iltana synnyttämään normaaleilla supistuksilla. Ihana tyttö syntyi 16.3 ja painoi 4350kg, 52cm. Eli painoarviot pitivät suht hyvin paikkansa. Synntyts meni kuitenkin erinomaisesti eli kesti 6h ja ponnistusvaihe 20min. sain 4 tikkiä ja oloni kaikin puolin hyvä. Ehkä näin " jälkiviisaana" voisin sanoa, että hyvä kun ei käynnistetty, joskin edellytykset olivat myös sille mielestäni hyvät. Kohdun kaula oli jo hyvin lyhentynyt ja pehmeä. Olin myös auki 2cm eli " raakana" käynnistämisestä ei olisi ollut kyse. Toki ymmärrän myös näkökohdan, että luonnollinen aloitus olisi toivottovaa. Olin kuitenkin täysin paniikissa jo siitä syystä, että olen pieni 53/162 ja esikoiseni painoi 3200kg ja meni myös 8pv yli.. Olisivat edes kuvanneet minut niin olisin saanut rauhoitusta tilanteelle, mutta mitään ei tehty. Joskin lääkäri kävi itse synnytyksessä pari kertaa kyselemässä miten synnytys etenee kun kyseessä on tämänkin kokoinen lapsi. Myös lapsen kasvusta loppuraskauden aikana saa aika ristiriitaista tietoa. Osan (lääkärit, kätilöt) mielestä painoa ei tule ja osa ilmoittaa painon kasvavan 50g-400g.Ehkä henkinen tuki oli se mitä olisin todella kaivannut.
Tällä hetkellä en kuitenkaan mieti enään muuta kuin omaa ihanaa " pulloposkista" tyttöäni. Kaikille hyvää kevään odotusta ja vauvan tuhinaa...
Vaikka ap:llä onkin tilanne jo ohi, on mielestäni kuitenkin hyvä juttu että asiasta keskustellaan, mietityttänyt on itseänikin.
Mulla on menossa rv 41+1 ja tässä jo vähän käynnistelemisestäkin haaveilin. Ensi to on yliaikaiskontrolli, ja terkka sanoi etteivät välttämättä silloin vielä käynnistä. Käynnistyksen aloittamisen jälkeen sitä ei voi kuulemma keskeyttää, eli jos tilanne ei meinaa muuten edetä, päädytään sektioon. (Ja sitä siis ei haluta viikonlopulle, siksi eivät torstaina mielellään käynnistä jollei ole pakko.)
Sektio on mulle ihan kauhistus, joten mieluummin kärvistelen sinne maanantaille asti, ja pungen hiukan isomman lapsen alakautta. Nyt odottelen kolmatta, ja toinen painoi syntyissään 4260, eikä olisi synnytyksen helppoudesta uskonut että niin iso jässikkä on tulossa. Koitan nyt olla positiivisella mielellä, sillä aiemmat on menneet 10 ja 17 päivää yli, joten kyllä tässä varmasti vielä monta päivää menee.
Ainut mikä vähän arveluttaa tällä hetkellä, on se, että ensimmäinen yliaikaiskontrolli on täällä niin myöhään, tasan rv 42. Mieluummin aiemmin kävisin kurkkaamassa että masussa kaikki on kunnossa.
Maaria 41+1
eli KOKSissa Kotkassa menin yliaikais kontrolliin kun lasketusta ajasta oli 10 päivää kulunut.Vauva arvioitiin 4200g ja lääkäri sanoi ettei odotella enempää vaan päivystyssektio samantien.Sanoi vielä että lantio on sen verran ahdas ettei aleta edes yrittämään.Tyttö tuli samana pävänä vielä ja olen kyllä ihan iloinen ettei tarvinut väkisin pusata liian isoa vauvaa,joka painoikin 3760g.Eli ei sitä nelikiloista ihan tuosta vaan synnytetä,äidin lantiosta se on paljon kiinni.
tsemppiä kaikille odottajille!!