Kohdunulkoinen raskaus?

Voi olla mahdollista, että on ollut ja on itsestään lähtenyt pois. Se on se kaikista paras vaihtoehto.Tai siis paras vaihtoehtohan olisi ettei mitään tällaista tarvitsisi tapahtua. Mutta kohdunulkoisessa se itsestään pois kuivuminen on paras seuraavia raskauksia ajatellen. Silloin ei tarvitse odottaa kuin seuraavat menkat, ja voi alkaa uutta yritystä. Mullakin silloin seurattiin pari päivää, ja kun hcg vaan nousi, niin sitten annettiin se sytostaattipiikki.

Toivottavasti kaikki on kunnossa siellä! Tulethan kertomaan, mitä lääkäri sanoo.

Nyt sitten on lääkärin kanssa juteltu, sanoi että tuon arvon mukaan kohdunulkoista raskautta ei ainakaan enää ole. Alkoi ketuttamaan se terveyskeskuslääkärin lause, että virtsakokeella pystytään sulkemaan kohdunulkoinen pois, näin ei kuulemma ole.. Nyt sitten odotetaan pari viikkoa, jos kivut helpottavat ja jos ei, jatketaan selvittelyjä, mistä tämä kaikki voisi johtua, joten epätietoisuus vaan jatkuu vieläkin.. Välttämättä ei selviä koskaan, mikä kipukohtaukset on auheuttanut..

.. piti vielä sanomani, että kiitos Höppi, vastauksestasi.. Toivotaan, että teitäkin vielä pikku prinssillä tai prinsessalla siunataan. Meillä nyt selvitellään asiat ensin loppuun asti..

Mikä se hcg oli sulla verestä otettuna?



Juu, täälläkin odotellaan ensin, että asiat selviää, ennen kuin voi alkaa uutta yritystä. Seuraava lääkäri vasta 9.11. =(

Pitkä aika odotella, mutta sit taas toisaalta tänään tulee kuluneeksi 12 viikkoa kun se todettiin mulla, ett siihen verrattuna 2 viikkoa on lyhyt aika.

Se oli vaan 2,3 IU, eli siis ihan normaalin rajoissa.. Kivut oli tosin jatkunut siinä vaiheessa jo kaks ja puol kuukautta, kun tuo koe otettiin, joten on voinut itsellään " parantua" tuossa ajassa.. Terveyskeskuksesta en saanut ensin lähetettä edes raskaustestiin, koska oli tullut vuotoja. Sairaanhoitaja sanoi vaan, että et voi olla raskaana kun on tullut kuukautiset (yhdellä ystävälläni tuli kolmet kuukatiset raskausaikana)! En saanut lääkärille aikaa, edes päivystyksenä.. Kyllä suututti! Sitte sain terkalta lähetteen virtsasta tehtävään raskaustestiin kun kivut oli jatkunut kuukauden, se näytti negaa. Lääkäriin pääsin ensimmäisen kerran kun kaksi kuukautta oli kulunut (kivut ovat " viiltelyä" /vihlomista alavatsalla vasemmalla puolen, välillä pitää pysähtyä kun sattuu niin älyttömästi, mutta kertaakaan kivut eivät yltyneet niin koviksi että olisin lähtenyt ehdoin tahdoin tappelemaan itselleni aikaa päivystykseen, kun kolmeen kertaan koko aikana mut käännytettiin.. Ajattelin aina vaan, että vielä kaks viikkoo, vielä viikko lääkäri aikaan) ja silloin tehtiin ekan kerran sisätutkimus. Suositeltiin ultrausta, sain yksityiselle ajan seuraavalle päivälle, jolloin oli vuotoa kohdunsuulta niin, että otettiin uusi ultra muutamaa päivää myöhemmin. Ultrassa oli kaikki ok, mutta kohdussa oli joku pieni hippunen, mitä gynekologi tutkaili ja mittaili, mutta ei sanonut mitään, mikä se voisi olla.. Määräsi sen hCG verikokeen joka siis oli nyt normaali.. Nyt vaan mietityttää, että jos mut olis otettu tosissaan täällä terveyskeskuksessa tai olisi aikaisemmin ollut rahaa käydä yksityisellä, niin olisi pystytty varmaksi sanomaan, että onko se kohdunulkopuolinen vai ei.. Ja onko se hippunen siellä kohdussa mahdollisesti kuivunut alkio, joka on matkalla ulos.. Toisaalta säästyn tällä tavoin ehkä suuremmalta pahalta ololta, mutta kyllä se epätietoisuus kalvaa myös aikalailla.. Nyt sitten odottelemaan seuraavia kuukautisia, tuleeko normaalisti vai miten sekä jatkuuko kivut ja sitten taas katsotaan uudelleen..



Oli vähän sekavaa, mutta asiat mietityttää niin paljon kun on niin monta avointa kysymystä vielä.. Tuntuu vähän orvolta, kun olen joutunut näiden mietteiden kanssa yksin olemaan, pari ystävää, joille voisin/haluisin puhua, ovat juuri saaneet tietää olevansa raskaana (viikkoja toisella n. 8, toisella n.9) enkä halua luoda heille pelkoja ja mies on reissuhommissa ja viikonloppusin auttaa veljeään talon rakennuksessa. joten käytännössä katsottuna käy viikonloppisim kotona nukkumassa.. Ja sitten vielä se, että ei voi luottaa oman paikkakuntansa terveyskeskukseen, että sieltä saisi avun kun tarvitsee..

Onpa kurja tilanne sulla. Epätietoisuus on tosi iso mieltä painava asia. Uskotkos, jos sanon, että tiedän sen. Oli kyse sit millasesta vaan. Mulla sentään on mies kotona, käy sekin töissä vajaan parin sadan kilsan päässä, mut koko syksyn on ajellut aina yöksi kotiin, ettei mun tarvii olla yksin.

Mullekin silloin neuvolatäti sanoi, kun alussa soitin ja kerroin alavatsakivuista, että ei kuulosta pahalta, mutta jos itse haluan, niin voinhan aina mennä yksityiselle ultraan (omalla kustannuksella) mieltä rauhoittaakseni. Onneksi luotin vaistooni ja varasin ajan samalle illalle. Ei ainakaan päässyt se tilanne tulemaan, että olis kasvanut munajohtimessa niin että se olisi revennyt. Muuten kyllä sairaalassa lekurit on ottanut mut aika tosissaan, olen joutunut siellä juoksemaan heidän määräyksestä aika paljon. Tosin itsestä tuntuu, että kolme viikkoa seuraavaan lääkäriaikaan on tosi paljon. Mut eipä mulle ole mitään ihmeellistä eikä vaarallista ehtinyt tapahtua näinä odotteluaikoina. Mutta mä sentään tiedän, mikä mulla suurinpiirtein on, toisin kuin sä.



Paljon voimahaleja!



Ja jos haluat jutella enemmänkin, vaikka mesessä tai s-postilla, niin mulle kelpaa juttukaveri.