Miten jaksaa vaikeaa raskautta?

Itsekin olen tätä samaa miettinyt eli jaksamista. Mulla on viikkoja vasta 16+2. Olen viikosta 10+2 alkaen joutunut pelkäämään keskenmenoa koska vuosin niin paljon verta tuolloin 10+2. Veri tuli kohdunsuulla olevasata istukasta ja se uusiutui rv 13+5 ja 13+6 mega vuotoina jotka ovat jatkuneet enemmän ja vähemmän tiputteluna ja pikku lorahduksilla tähän päivään 16+2 asti. Olen juossut polilla kauhuissani katsastamassa onko vauva hengissä, kuulut moneen kertaan pelottelut keskenmenosta ja elänyt kuusi viikkoa sydän kylmänä. Juuri mitään ei uskalla tehdä ja pakko se on silti lapset ja koti hoitaa kun kunnalta ei saa mitään apuja.

Nyt sitten vuoto kontrollissa lääkärin mielestä kohdunkaulakin oli lyhyt eli vaan 3,7cm kokonaisuudessaan kun se mulla kolmosesta oli koknaisuudessaan reilut kuusi senttiä. (kohdunkaulasta osa jatkuu emättimen puolelle eli n 2-3cm ja loput sitten sisäänpäin ja puhun nyt siitä koko kohdunkaulasta. Yhdestä pelosta kun pääsee niin tulee jo uusi pelko. Lasken päiviä siihen kun on se 24vk täys ja sen jälkeen seuraava etappi on 28vk 34 jne jne. Ikinä ei mulla ole raskauksissa ennnen tätä ollut mitää vaikeata. Koskaan ei ole ennenaikaisesti syntynyt tai ollut edes ennenaikaista kypsymistä kohdunsuulla..

Vielä on piiiitkä matka edessä pelkäämistä ja huolta..Onneksi tunnen vauvan liikkeet, se sentään lohduttaa..

Voimia meille että jotenkin jaksaisimme ja että odotuksetkin sujuisivat hyvin ja ongelmitta loppuun asti!

Peltirummun vuotoketjuun joskus vastasinkin. Mun edellinen raskaus eteni huonosti niiden takia.Myös supisteluja oli ja ambulanssi matkoja,sairaalassa pötköttelyä ja kaikkea mahdollista.Ja loppukin meni sen huonoimman mahdollisen mukaan, joten sitä vauvaa minulla ei enää ole.Tarina on pitkä enkä jaksa sitä kokonaan kirjoittaa,mutta tiedän mitä odotus voi pahimmillaan olla.

Noista supistuksen esto piikeistä ne on relaxantteja,jotka auttavat hetkellisesti,eivät ole siis tarkoitus perältään juuri supistuksiin.Mulle annettiin estävinä myös verenpainelääkettä ja tipalla tiputettiin kolmenpäivän jaksoja tractocileä..siitä en tiedä mihin on tarkoitettu mutta, jos oikein ymmärsin ei varsinaisesti supistuksiin tarkoitettua lääkettä ole olemassakaan.Paljon lepoa! Kohdunkaula saattaa myös pidentyä takaisin, mutta hetkellinenkin jaloilla olo myös lyhentää sen takaisin.

Lepoa ja tsemppiä teille,ja paljon viikkoja lisää!

Täältä löytyy myös yksi " riskiraskaustapaus" . Esikoista odottaessani kohdunsuu rupesi aukeamaan rv:lla 25 ja lisäksi kaulakanava oli kokonaan hävinnyt. Makasin vuodelevossa 7 viikkoa (tästä suurimman osan sairaalassa), ennenkuin vauva syntyi keskosena rv 32+6. Viimeiset pari viikkoa alkoi olla silloin aika raskasta psyykkisesti, kun ei nähnyt muuta kuin samat seinät päivästä toiseen, ja tietysti jatkuva pelko ennenaikaisuudesta. Jaksoin kuitenkin kohtalaisen hyvin, koska vauvan selviytyminen oli niin suuri päämäärä, että se meni kirkkaasti kaikkien omien kolotusten ja ahdistuksen ohi. Ajattelin siis vaan tulevaa vauvaa, ja sitä miten lyhyt aika pari kuukautta elämästä loppujen lopuksi on, vaikka sängyssä maaten.



Nyt uusi vaikea raskaus menossa. Sairaslomalla olen ollut rv 15+5 alkaen. Silloin meni lapsivesi osittain ja vuosin myös verta reippaasti. Sairaalassa sain antibiootteja epäselväksi jääneeseen tulehdukseen, joka oli tämän tapauksen aiheuttajana. Nyt kohdunsuu täysin kypsynyt ja ruvennut jälleen hieman aukeamaan rv:lla 25. Lisäksi vauvalla todettiin molemmissa munuaisissa laajentumat muutama viikko sitten. Leikkaushoidot vauvalla todennäköisesti edessä syntymän jälkeen.



Erittäin raskasta ollut tämän raskauden kanssa, etenkin henkisesti. Omat vaivat, päivittäinen närästys, levottomat jalat ja ilmaantuneet suonikohjut, tuntuvat muiden ongelmien rinnalla ainakin omalla kohdallani niin pikkuasioilta, etten viitsi niistä juuri edes puhua. Jaksan siis tämänkin raskauden samalla reseptillä kuin ensimmäisenkin. Vauvan terveys on tärkein ja jaksan vielä niin monta viikkoa kuin vauva vaan jaksaa pysytellä masussa.



Tsemppiä ja jaksamista kaikille vaikean raskauden kanssa kamppaileville!!!



t: Maria07, rv 26+5

Mulle annettiin estävinä myös verenpainelääkettä ja tipalla tiputettiin kolmenpäivän jaksoja tractocileä..siitä en tiedä mihin on tarkoitettu mutta, jos oikein ymmärsin ei varsinaisesti supistuksiin tarkoitettua lääkettä ole olemassakaan.



Nekkikselle vaan piti tulla sanomaan (vanhana useamman Tractocilekuurin veteraanina...) etta Tractocile ON juuri tasmalaake ennenaikaiseen synnytykseen, eli okstitosiinireseptorien salpaaja. Oksitosiinihan on se hormooni joka aiheuttaa supistukset synnytyksessa. Tractocile on mielestani oikea ihmelaake, eli meilla ainakin esti pojan syntymisen viikolla 27-28. Mutta se on myos erittain kallis (tuhansia euroja per jokainen 3 paivan kuuri) ja siksi sita kaytetaan vasta " todellisessa" hatatilanteessa.

...kun tuo kuopus keskeytti edellisen kirjoituksen, piti sanoa etta Adalat (joka on varmaankin se sullekin annettu verenpainelaake) on myos oikein hyva ennenaikaisen synnytyksen ehkaisija. Mutta tosi on etta aina ei ennenaikaista synnytysta pystyta ehkaisemaan parhaimmankaan laaketieteen avulla, ikava kylla. Ja edelliselle kirjoittajalle piti sanoa etta aivan samaa mielta, itsellakin omat vaivat kalpeni kylla vauvan hengen ja terveyden rinnalla, olisin seissyt vaikka paallani useamman kuukauden jos olisin saanut takuut etta vauva syntyy terveena ja ajallaan sen avulla... Mutta toisaalta jokaisen kokemus on yksilollinen eika erilaisia vaivoja voi oikeastaan verrata. Tsemppia kaikille tasapuolisesti!

Mie sain ekaks Pricanyliä ja toisella kerralla tuota Adalatia. Molemmat auttoi kyllä tosi hyvin, supistukset loppuivat. Pricanyl vaan aiheutti erittäin ikävät sivuvaikutukset, tärinän ja sydämen tykytyksen.



Jos tosi on kyseessä, niin silloin synnytystä ei enää pystytä estämään. Mutta jos kohdunsuu ei ole lähtenyt aukeamaan, niin lääkkeillä saadaan hyvä vaste. En tiedä mihin tilanne olisi minun tapauksessa edennyt jos en olisi saanut lääkettä. Supistuksia tuli koko päivän parin minuutin välein (ei lähellekään yhtä kipeitä mitä synnytyssupistukset). Jos en olisi saanut lääkettä, niin oisko supistukset vaan lisääntyneet ja kipeytyneet, jolloin vauva olisi saattanut syntyä? Kun taas niille saatiin stoppi suht nopeasti, niin tilanne ei edennyt mihinkään.



Mutta tosiaan kun luki teidän jutut, niin ehkä nuo suonikohjut on pieni juttu. Sairaalassa makaaminen ois nyt vielä kauheampaa kun on niin pieni lapsi kotona. Kun olin pahoinvoinnin takia 2 päivää sairaalassa, niin ikävä esikoista kohtaan oli valtava. Hän kävin mieheni kanssa minua katsomassa ja auttoi kovasti, mm. tippatelinettä työntämällä. Käveli tosi ylpeänä vieressä ja piti kiinni telineestä =). Mut siis 7 viikkoa ois mulle aika kova paikka olla sairaalassa.



No, toivottavasti viikot lisääntyy ja pääsen turvallisemmille vesille. Esikoinen meni kyllä loppuun asti, vaikka silloinkin oli paljon supisteluja, ei tosin näin tiheään mitä nyt.



Tytteli-83

Yritin etsiä tuota lääkettä googlesta, mutta Bricanyl onkin astmalääke. Mikä sen lääkkeen nimi onkaan, mitä annetaan supistuksia estämään? Siis se lihakseen annettava piikki? Olisin voinut vannoa, että se oli Bricanyl.



Tytteli-83

" Suomessa edelleen eniten käytössä oleva supistuksia hillitsevä (tokolyytti) lääkeryhmä on beetasympatomimeetit (esimerkiksi ritodriinihydrokloridi, Miolene® ja terbutaliini, Bricanyl®), joita käytetään suonen- ja lihaksensisäisesti."

(http://therapiafennica.fi/wiki/index.php?title=Raskaudenajan_ongelmia)



Tytteli-83

bricanylia ja miolenea minäkin sain.Toi verenpaine lääke oli joku nifangin jos en väärin muista.Sitä söin jokapäivä sairaalassa ja lisänä piikit ja tosiaan viime tilassa laitettiin tractocilet tippumaan.Kerran siitä oli apua kun kaula hävisi ja olin parille sormelle auki ja sain tiputuksella puolitoistaviikkoa lisäaikaa.Toisen kerran ei auttanut sekään ja kipujen perusteella leikattiin kiireellisellä sektiolla rv 25+6,istukan irtoamisen vaarassa,ja leikattiinkin juuuri ajallaan se olisi irronnut justiinsa kokonaan.

Vuosin verta ja supistelin rv 17 viikoilta saakka,sain muuten jotain vuotoa vähentävääkin lääkitystä jossain vaiheessa sairaalassa.

Huonetoverini osasikin sanoa, että toi tractocile on tosi kallista ja tosiaan tiputetaan viime hädässä.

Nyt kun luin teidän viestit niin totesin, että istelläni on kaikki hyvin! Alkuraskaudessa oli verenvuoto joka onneksi loppui . Närästys vaivaa ja alaselkäkivut mutta ne kuuluu asiaan. Tekee vain hyvää lukea välillä muiden viestejä niin silmät aukee ja toteaa, että kyllä tässä on jaksettava viellä 2,5 kk.

Tällä hetkellä itselläni rv 32+3 eli hyvillä viikoilla jo menen, mutta...



Raskauspahoinvointini alkoi rv 6 ja kesti viikolle 17. Oksensin päivittäin 5-15 kertaa riippumatta vuorokaudenajasta. Asiaan ei auttanut mikään. Olin yhteen kertaan tiputuksessa sairaalassa, mutta apu oli siitäkin hetkellinen.



Ennenkuin oksentaminen loppui alkoivatkin jo supistukset. Rv 14 alkaeni olen kärsinyt koko ajan päivittäisistä supistuksista, jotka ovat olleet alusta asti kivuliaita. Kahteen kertaan olen ollut sairaalassa, kun vauva on ruvennut tulemaan liian aikaisin pois. Vuodelevossa olen ollut 26 viikosta alkaen. Välillä saan vähän lupaa liikkua, mutta taas joudun lepoon, kun supistukset yltyvät.



Sairaslomalla olen ollut rv 9 alkaen :(. Kipuja minullakin on jokapaikassa. Supistuskivut ovat kamalimpia, mutta etureisien, selän ja vatsan kivut ihan hyvä lisä siinä rinnalla. Närästykseen syön Rennietä. Oma fyysinen ja psyykkinen hyvinvointini ei todellakaan ole hyvää. Tämä ahdistaa ihan kamalasti. Minulla kyseessä kolmas raskaus ja koti lasten ohella tässä lisäksi olisi hoideltavana. Onneksi lapsilla on hoitopaikat, mutta kaikki kodinhoito on miehen ja läheisten vastuulla. Apua olen tarvinnut kaikkeen. Suku asuu vielä todella kaukana...



Sekin ahdistaa, kun tuntuu, että kukaan ei ymmärrä _oikeasti_ tuntemuksiani ja kaikilla muilla tuntuu menevän raskaudet hyvin. Tämä on ainut paikka, missä olen saanut vähän vertaistukea tähän odotukseeni. Hieman katkeruutta taitaa pukata pintaan :).



Päivä kerrallaan olen jaksanut tähän asti. Monet itkut olen itkenyt ja valitukset valittanut. Tunti tunnilta ja päivä päivältä ollaan paremmilla viikoilla ja riskit vauvalla vähenemään päin. Jaksamista siis meille kaikille!