jakkaralla synnyttäminen?

Esikoista pöngin sängyllä ja supistuksetkin loppuivat. Seuraavat lapseni olenkin synnyttänyt sitten jakkaralla. Työntösuunta on mielestäni parempi. Mieheni on istunut takanani, olen pitänyt hänen käsistään kiinni (luultavasti puristanut täysillä...) ja nojannut häneen päin. Mulla oli yhdessä synnytyksessä loistava kätilö, joka käski aina odottamaan että paikat pääsevät venymään, joten kannattaa kätilölle siitäkin mainita. Siinä työntövaiheessa se ei tuntunut kivalta, mutta yhtään tikkiä ei laitettu. Eli suosittelen jakkaraa lämpimästi.

terveisin yhden sänkykokeen jälkeen neljä jakkaralla synnyttänyt (ja nyt on rv 38 ja aion jakkaraa taasen käyttää)

Olen synnyttänyt esikoisen ja keskimmäisen ns. sairaalan + kätilön ehdoilla ja kolmannen kohdalla pidin päänin ja sain jakkaran. Tiukalle sekin meni, sillä minulla on olleet hitaat avautumisvaiheet (n. vuorokausi) ja kun on lopulta päästy edes vaivaiseen 3 cm, niin siitä homma etenee vauhdilla. Kolmas lapsi syntyi 20 min kuluttua siitä kun 3 cm kohdalla meni lapsivesi. Sain kuin sainkin kerättyä voimani ja kavuttua jakkaralle ja kätilö lupasi, ettei hankala työasento haittaa häntä. Kivunlievityksenä on ollut kolmessa pitkässä synnytyksessä vain ilokaasu sekä aktiivinen liikkuminen.



Jakkarasynnytyksissä on tyypillistä, että nopeuden vuoksi saattaa tulla repeämiä ja verenvuoto on tavallista runsaampaa. Jostain syystä tätä vaihtoehtoa ei tarjoilla kovin aktiivisesti ensisynnyttäjille mutta minusta jakkara on ollut paras. Synnyttäisin seisaaltaani, mikäli supistukset eivät niin voimakkaasti säteilisi reisiin.



Verenvuotoa oli enemmän mutta kahdessa aiemmassa synnytyksessä se onkin ollut hyvin kohtuullista. Mies näki ensimmäistä kertaa koko tapahtuman aitiopaikalla ja koki roolinsa tärkeäksi " nojapuuna" . Minä unohdin koko miehen olemassaolon, niin voimakas ponnistuskipu oli.



Siinä vaiheessa kun ponnistusvaihe alkaa, kannattaa jakkara olla lähellä ja valmiina, jotta sille jaksaa itsensä pungertaa. Tsemppiä!

on yksi oma kokemus.

Esikoinen syntyi puoli-istuvassa asennossa yli tunnin ponnistusvaiheen jälkeen. Ponnistusasento oli paljon parempi kuin olin etukäteen ajatellut, mutta jostain syystä vaihe kuitenkin kesti. Pieni eppari tehtiin ja siihen joitain tikkejä.

Toinen syntyi jakkaralla n. 10min ponnistamisen jälkeen. Koko synnytys oli paljon nopeampi kuin ensimmäinen, joten vaikea sanoa johtuiko lyhyt ponnistusvaihe jakkarasta. Kipeää teki kuitenkin ;)

Lapselle tuli lievä Erbin pareesi, vaikka käsittääkseni lantiossani pitäisi hyvin olla tilaa. Eikä kätilö mitään suurempaa maininnut ahtaista hartioista. Itselleni heräsi kyllä epäilys siitä, olisiko jakkara-asennossa kätilön ulosautto ollut hankalampaa ja tullut sen vuoksi käännettyä pienen päätä liikaa.

ja siinä ponnistin jakkaralla. Minusta se tuntui asentona tosi luonnolliselta, ja oli hienoa kun sai oikeasti ottaa tukea miehestä (joka siis oli selkäni takana). Ponnistusvaihe kesti 16min. vaikka supistuksia ei juuri tuntunut, ja nopeden takia sain kyllä muutaman syvän repeämän, mutta paranivat hienostiu.

Synnytin esikoisen jakkaralla. Jotenkin olin vain ajatellut, että se tulisi siinä paremmin ja ainakin selällään makaaminen tuntui todella luonnottomalta, enkä olisi seisaaltaankaan kai jaksanut. Mies oli takana tukena ja joutui koville..=) Käytännössä se meni niin, että tunsin pakottavaa tarvetta vetää kantapäitä lähelle pakaroita, jotta saisin lantion aivan auki ja paremmin voimaa työntöön, joten välillä seisoin jakkaralla! Oli varmaan hullun näköistä, mutta niin siinä keikuttiin ja vauva tuli hyvin ulos eikä nirhaumaakaan tullut kumpaankaan.



Seuraavaa nyt odotellaan ja edellisen perusteella tuntuis nyt parhaalta synnyttää kyykyssä lattialla. Kätilöt ei vaan taida siihen suostua, mutta tuleehan se ilman kätilöäkin ulos. Osaisiko joku ehdottaa näillä tiedoilla hyvää synnytysasentoa?

Kaksi seuraavaa olen joutunut ponnistamaan puoli-istuvassa asennossa, kun homma on edennyt niin äkkiä ettei ole jakkaralle ehditty vaikka toivomus on ollut... Meillä tosin se ongelma ettei mies ole ollenkaan innokas tuohon aktiiviseen rooliin :( eli ei ole valmis olemaan se tukipuu siinä jakkaralla. Nyt silti toivon että pääsisin syksyllä jakkaralle, jospa saisin miehenkin ymmärtämään...

Piti synnyttää puoli-istuvassa, kun epiduraalin ajoituksen vuoksi ei päässyt jakkaralle. Vähemmän tuli repeämiä (7 tikkiä vs. 4 tikkiä) ja nopeammin meni kuin jakkaralla (25 min vs. 6 min), mutta luultavasti siihen vaikutti eniten se, että toinen synnytys kyseessä.

eli tosiaan tuntui hyvin luonnolliselta asennolta. en ehtinyt revetä kun eppari tehtiin, ja 10 tikkiä ;-) noh, tuohon aikaan se eppari oli enemmän sääntö kuin poikkeus ensisynnyttäjillä.

Kakkosen " jouduin" synnyttämään puoli-istuvassa kun sykkeet vauvalla laski. tuntui kyllä kun olis ponnistanut " ylämäkeen" , joten todellakin toivon että seuraavalla kerralla pääsen taas pallille! kakkosesta en revennyt, kolme tikkiä nirhaumiin tosin. vauvat ollut aika samankokoisia, molemmat alle 3,6kg.

itsekin synnytin esikoisen puoli-istuvassa asennossa ja ponnistusvaihe kesti peräti tunnin, lapsi oli myös hiukan väärässä tarjonnassa.



Kakkoselle päätin, että jos vain mahdollista, haluta kokeilla jakkarasynnytystä. Sydänäänien laskujen takia olin pedillä pitkälleen niin kauan kuin olin täysin avautunut, sitten siirryin jakkaralle. Ponnistuspoltot hävisivät välillä, joten vauhtia hain seisaaltaan heijaten sänkyyn tukien. Ja taas jakkaralle ponnistamaan. Tätä tein muutaman kerran siis " vauhdinhakua" . Kakkosemme syntyi siis jakkaralla ponnistaen. Ponnistusvaihe kesti n. parikymmentä minuuttia. Kivunlievityksenä oli vain ilokaasu ja intratekaalipuudutus(jonka vaikutus loppui kyllä ennen ponnistusvaihetta). Koin oikein miellyttäväksi asennoksi synnyttää...ja mieheni oli myös erittäin tyytyväinen, kun koki päässeensä jotenkin paremmin synnytykseen mukaan, kun jakkaralla nojataan isään. Kaksi pientä repeämää tuli kuitenkin, muttei pahoja. Esikoisen kohdalla tehtiin eppari.



Itse olin erittäin tyytyväinen jakkaraan ja nyt kolmosta odottaessani, olen taas ajatellut synnyttäväni jakkaralla, jos sille ei esteitä muuten.



Suosittelen lämpimästi puoli-istuvan asennon vaihtoehdoksi. Ja niinhän ne kyllä väittävät että kaikki pystymmät asennot mm. nopeuttavat synnytystä. :)

Mutta oli sen verran hyvä kokemus, että aion kyllä kokeilla uudelleen, jos vain mahdollista. Repeämistä kätilö sanoi, että toisaalta jakkaralla se venytys tulee tasaisemmin joka puolelle, mikä vähentää repeämistä, mutta toisaalta jakkaralla vauva usein syntyy jotenkin nopeammin tai äkimmin, joten siinä mielessä voi revetä enemmänkin. Minulle tuli muutama pieni repeämä, olisiko ollut 7 tikkiä kaikkiaan. Supistuksia ei oikein ollut enää ponnistusvaiheessa, mutta vauva syntyi silti 25 minuutissa, mikä kai on ihan normaali aika ensisynnyttäjälle. Uskoisin, että painovoimasta oli apua.

joten vertailemaan en pysty, mutta itse koin jakkaralla ponnistamisen helppona siinä mielesä, että suunta oli selvä eli alaspäin. Ekalla kerralla ponnistus kesti n. 20 min ja pieni repeämä tuli, johon laitettiin 4 tikkiä. Tokalla kerralla ponnistus 1 min eikä repeämiä. Nyt odotan kolmatta ja haluiaisin tämänkin ponnistaa jakkaralla, jos vain mahdollista. Jakkaralla ponnistaessa mies on siellä selän takana tukemassa, mikä tuntuu myös aika mukavalta ja turvalliselta siinä vaiheessa.

kaikille vastanneille...lisääkin kokemuksia saapi laittaa ;) jakkaralla synnyttämisestä. Taidankin kokeilla tuota jakkaralla ponnistamista, jos vain kerkeän :)

Esikoisen synnytin jakkaralla pari vuotta sitten. Ponnistusvaihe kesti 9 min (ennen sitä yritin puolisen tuntia ammeessa, jossa ponnistusasento muistutti aikalailla puoli-istuvaa - ei siis onnistunut tuossa asennossa). Kaksi tikkiä pieneen nirhaumaan. Pitkä vedessä olo varmaan edesauttoi osaltaan kudosten venymistä ja sitä, ettei tullut repeämiä. Suosittelen, ponnistus" tuntuma" oli aivan toinen tuossa asennossa kuin ns. puoli-istuvassa asennossa ammeessa, vaikka vesisynnytys alunperin olikin tavoitteena/ toiveena ja amme aivan loistava tuohon ponnistusvaiheeseen saakka.

Kun esikoisen synnytyksessä päästiin ponnistusvaiheeseen ja pari ekaa ponnistusta oli takana (puoli-istuvassa asennossa), kysyin kätilöltä " voitaisiinko kokeilla muitakin ponnistusasentoja?" , johon kätilö vastasi myöntävästi.



Vastauksen saatuani mietin asiaa n. 2 sekuntia ja sanoin kätilölle " mä en kyllä jaksa nousta tästä mihinkään" ja ponnistin lapsen maailmaan puoli-istuvassa asennossa (kätilön iloksi).



Mulla epiduraali (tai supistukset) aiheutti niin hirveet jalkakrampit, että reidet vispasi aivan hurjina ja olivat tosi voimattomat. Siksi jakkarakokeilu jäi tekemättä. Toivottavasti kuopuksen kanssa päästään jakkaraa kokeilemaan.