Puudutus ponnistusvaiheessa...?

vaikutti vielä ponnistusvaiheessakin, niin etten tuntenut mitään supistuksia, enkä kipuja. Toisten mielestä on vaikea ponnistaa, kun ei tunne suppareita. Minusta se ei ollut vaikeaa, ponnistin vain kun tuli tunne, että tarvii ponnistaa. Ponnistusvaihe kesti 22 min ja oli mielestäni todella helppo ja kivuton.

vielä ponnistusvaiheessa, mutta toisin kävi...

siis piti vain kirjoittaa sinulle,että sain itse epiduraalin n 1h ennen ponnistusvaihetta ja minulle jäi ponnistusvaihe ihan mukavana mieleen. Supistukset kyllä katosivat ja kaikki kivut, mutta ponnistin heti kun vähän tuntui tukalalta ja niin 33min kuluttua lapsi oli jo sylissä. Joten suosittelen puudutusta jos kipu pelottaa.



mm

vähän niin kuin vahingossa. Toinen annos nimittäin laitettiin heti kun kivut palasivat ilman että kohdunsuun tilannetta tarkastettiin ensin. Ihmettelin vaan kun omituinen paineentunne (jota luulin ensin supistuskivuksi) ei lähtenyt minnekään toisen annoksen myötä ja kätilökin ihan hämmästyi kun totesi kohdunsuun olevankin jo ihan auki. Siitä vaan ponnistamaan ja helposti kävi! Ilman kipuja ja kudosvaurioita 12 minuutissa poika ulos :) En tuntenut supistuksia kipuna vaan ainoastaan sen tukalan olon pepussa. Siitä tiesin milloin ja mihin suuntaan ponnistaa ja tosiaan oli ihan helppoa mielestäni.



Toka synnytys eteni niin vauhdilla, että melkein jo pelästyin että enkö ehdi saada mitään kunnon kivunlievitystä. Kun ammeesta noustessa kohdunsuu oli jo 7cm auki ja aukesi muutaman supistuksen aikana loppuun. Supistuskipuihin en mitään lievitystä olisi edes tarvinut, mutta halusin taas kivuttoman ja ihanan ponnistusvaiheen, joten pyysin spinaalin vielä ihan loppumetreillä. Sen sainkin heti ja ponnistaminen oli tälläkin kertaa kivutonta ja helppoa. Tyttö tuli ulos kahden kunnon supistuksen aikana ja ilman repeämiä tms. tälläkin kertaa.



Jos meille vielä suodaan lisää lapsia, haluan ehdottomasti kunnon kivunlievityksen jälleen ponnistusvaiheeseen. Uskon nimittäin vakaasti, että juuri tuo helppo ja kivuton ponnistaminen on tehnyt molemmista synnytyksistäni niin ihanat kokemukset. Ja kun kivunlievitys on kohdallaan, on kätilön ohjeita helppo noudattaa - eli himmailla juuri siinä kohtaa kun vauvan pää eniten venyttää - ja vauriot jäävät pieniksi. Kummastakaan synnytyksestä en repeämiä saanut ja olo oli heti synnytyksen jälkeen ihan normaali alapäässä. Ja ihan liioittelematta.

ruvettiin laittamaan selkään ja kun spinaali oli laitettu tyttö syntyi 15 minsan päästä. Vaikutti hyvin just ponnistamisen ajan, mutta tunsin kuitenkin lievää painetta tasaisesti 5 minsan välein, että pystyin ponnistamaan ja kolmannella supparilla syntyi

pudendaali-puudutusta (en tiedä miten ihan oikein kirjotetaan..). Toka lapselle sitten pyysin sitä. Puudutus kuulema pitää onnistua juuri oikeaan kohtaan, pudendaalihermoon, joka on tuolla jossain alhaalla :O . Ja kaikki lääkärit eivät sitä kuulema osaa antaa, näin sanottiin vuonna 2000. Ja puudutus annetaan muistaakseni juuri ennen ponnistusvaihetta, joten lääkäri oltava paikalla oikealla hetkellä. Mutta sain puudutuksen, ja potra poika syntyi käsi poskella, ponnistusvaihe oli vain n.1min ja pääsin yli eka lapsen synnytyspeloista, ehkä juuri tuon ansiosta. Ekalta siis ponnistin 15min ja oli TOSI kivuliasta (ilman mitään puudutuksia). Muille lapsille en olekaan ehtinyt saada mitään, koska lapset syntyneet niin vauhdilla.



Onko muilla kokemuksia pudendaalista?

Laitettiin n. tunti ennen kuin poika syntyi. Silti sain pudendaalinkin. Ja samainen tuttavani sanoi, et ponnistusvaiheessa käskee suihkuttaa Xylocain-suihketta kohdunsuulle, tai sinnepäin.. Elikkä se on puudutetta (?). En ole sitä päässyt vielä kokemaan :):).

Minä sain myös tuota suihketta ensimmäisessä synnytyksessä ja muistelen että ei todellakaan ollut niin kivulias kuin toinen ponnistus vaikka ensimmäisessä olikin imukuppi apuna. Tuota pudendaali-puudutusta mietin, mutta eikö ole niin että kaikki sairaalat ei sitä enää käytä? No onneksi on vielä pitkä aika miettiä ja opetellä vaatimaan kunnon puudutukset. =) Ehkä tämä kolmas ja mahdollisesti viimeinen synnytys olisi sitten se mahdollisimman kivuton ja ihana. =)



Kiitos kaikille kokemuksista.

puudutus oli tosi hyvä. Kätilö ehdotti sitä kun minulla oli niin valtava ponnistuksen tarve jo ennen kuin olin tarpeeksi auki. Voisi kuulemma siihen auttaa. No siihen se ei auttanut, mutta itse ponnistusvaihe olikin sitten aivan ihana. pudendaali ei vienyt tuntoa, mutta teki tilanteen täysin kivuttomaksi. Lisäksi helpotti ilmeisesti myös aika paljon tikkejen ompelemista. En tuntenut niistäkään yhtään kipua vaikka niitä aika monta tulikin ja kätilökin vaan tuumi et kyllä äidit yleensä enemmän niistä tuskailee vaikka ensin puudutetaankin.

Pudendaali on suomessa aika harvassa käytössä, ja jälkeenpäin kun siitä oon tietoa ettiny niin synnytyspelko sivuillakin sitä suositellaan nimenomaan jos pelkää ponnistusvaiheen kipua. Suosittelen sitä siis lämpimästi.

Kannattaa selvittää jo etukäteen onko sitä mahdollista saada omassa sairaalassa, sillä juuri sen vähäisen kysynnän vuoksi sitä ei kaikkialla osata laittaa. Oma synnytykseni oli Taysissa ja nyt muuton vuoksi tuleva synnytys on keski-suomen keskussairaalassa ja täälä ei oo yhtäkään lääkäriä joka sen osais antaa. Nyt hiukan jännittää kun se oli ainut puudutus minkä tiesin haluavani, mut täytyy nyt miettiä muita vaihtoehtoja.

Eli olin jhuuri sanomassa että on mukavaa lukea hyvin menneistä synnytyksistä, ne luovat aina parempaa mieltä ja rohkeutta. Ehkä minäkin selviän.