Tammikuiset, helmikuussa vk:lla 6...
Pistänpä nyt pinoa, vaikka liekö täällä ketään enää on.
Huhuu, oonko jäänyt yksin, joko te kaikki muut ootte päässyt synnyttämään?
Mun kroppa ei jostain syystä taida älytä itsekseen synnytystä käynnistää (kaikki aiemmat käynnistetty), tai sitten vauveli muuten vaan viihtyy niin hyvin, että odottaa häätöä.
Pikkis 40+5
Kommentit (11)
siis kaikki muut jo lähteä??
No, vauvauutisia odotellessa.
Pikkis 40+5
olen lueskellut tammikuisten palstaa jo pitkään mutta nyt vasta rekisteröidyin itsekkin...
eli olen myös viimeisten joukossa viikoilla 40+5 ja todella jo odotan että vauva tulisi jo maailmaan kun alkaa muutto lähestyä ... pitäisi siis muuttaa tämän kuun lopussa uuteen asuntoon kun ukon kanssa tuli ero...
-pixu83 40+5-
eli et ole ainoa joka vielä odottaa pääsyä synnärille... =)
Eli meille syntyi lauantaiaamuna poikavauva. Viikkoja oli kasassa 41 + 3. Heräsin yöllä ennen kahta kipeeseen supistukseen. Sellaseen ihan " oikeeseen" , että piti mennä polvilleen että pysty oleen. Niitä tuli vartin välein. Lähettiin sairaalaan, vaikka niitä ei sen useemmin tullutkaan, ne vaan tuntui jotenkin niin oikeilta. Matkalla supistukset sitten tiheni 5 minuttiin, matka kesti puoli tuntia. Viimisillä supistuksillä piti jo huutaa. Sairaalassa olin jo 4 cm auki ja supistukset tiheni. Supistuksen tullessa menin aika lattialle polvilleen tai jotain ja pakko oli huutaa, mutta välit oli ihan kivuttomia. Juttelin muina miehinä kätilön kanssa kivunpievityksistä ja mies valisti kätilöä aina mun supistuksen aikana. Päädyin pyytämään heti ilokaasun ja spinaalin. Ilokaasu auttoi viimekerralla jonkin aikaa, mutta en uskaltanut olla heti tilaamatta spinaalia, kun tuntui että en ehkä sitten myöhemmin enää ehdi sitä saamaan. Sairaalassa ei ollut ruuhkaa ja sainkin spinaalin melkein samantein. Ilokaasu auttoi jonkin verran ja spinaali myös. Spinaali ei vienyt kaikkea kipua, joten vedin päälle kokoajan vielä ilokaasua. Ihan siedettävää kipua se oli ja supistusten välissä oli aina jonkinlainen tauko. Puolessa tunnissa olin auennut 5 cm lisää ja siitä vartin pästä sain alkaa ponnistaan. En tuntenut juuri ponnistamisen tarvetta ja supistuksenkin melko vaimeana. Silti tuntui aika helpolta ponnistaa. 10 min ponnisteltuani poika syntyi. Pari tikkiä laitettiin, mutta ne oli kait tosi pieniä nirhaumia vain. Pojalla oli kokoa 3460 g, 50 cm ja pipo 35 cm. Aikas siro ja pikkuinen esikoiseen nähden (4410 g, 55,5 cm ja 38 cm), että ei ihme, että tää helpommin syntyi. Esikoisen synnytys oli kait sekin melko nopea (8 tuntia), mutta päätyi imukuppiin kuitenkin. Toipuminen on ollut hirmu nopeaa. Heti pystyin istumaan ja käymään suihkussa, kipuja ei juuri oo, mitä nyt vähän jälkisupistuksia. Jopa jälkivuotokin tuntuu jo hirveesti niukentuneen. Ihan kumman helppo synnytys kaiken kaikkiaan. Maitoakin tuntuu jo tulevan vähintään riittävästi. Ekana yönä meinaskin pinna loppua kun poika ois pitänyt rintaa läpi yön suussaan, eikä maitoa vielä herunut.
Tsemppiä kaikille vielä odotteleville!
Voi Pixu, pahoitteluni eron vuoksi! On varmasti rankkaa, ja sitten vielä tässä odotuksen seassa. Koitahan jaksaa! Toivottavasti pikkuinen tulisi pian maailmaan!
Hömötintille onnittelut! Kuulostaa olleen " kiva" nopsa synnytys. Nautinnollista vauvaelämää teille!
Minä täällä vielä kärvistelen. Tänään kävin toisella terkalla ultrassa, ja hän saikin mulle huomiseksi ajan polille, vauvan kokoon (arvio nyt 4,2kg) ja diabetekseen vedoten. Ihme kun ei viime viikolla onnistunut toiselta terkalta... Saas nyt sitten nähdä, luultavasti heittävät nauraen pihalle sieltä polilta.
Pikkis 40+6
Tänään tuo kontrolli ja epäiken että kotia laittavat ja perjantaina uusiks.
-Siiricata 41+5-
Kotia laittoivat vielä yhdeksi yöksi ruuhkan takia =( Olis ollu hyvä sauma puhkasta kalvot, paikat jo 3cm auki. Mut ei niin ei. Olivat ottaneet jo 3 käynnistettävää. Huomenna seiskan aikaan soittelen ja kyselen josko salissa olis tilaa. Kyllä tympii!!!!!!!!!!! Ja painoarvio oli n.4100g, esikoinen oli syntyessään 4290g. Että iso neitokainen(toivottavasti 4D piti paikkaansa) on tulollaan. Onko täällä ketään muuta enää? -Siiricata ja edelleen rv41+5-
pikaisesti ajattelin tulla kertomaan, lisää synnytyspuolella kun ehtii...
eli 28.1 menimme aamulla käynnistykseen (rv 42) mutta synnytys oli käynnistynyt jo itse edellisenä päivänä. olin 1cm auki joten odoteltiin supistelujen voimistumista. seuraavana päivänä aloitimme käynnistyksen kun mitään ei tapahtunut. käynnistystä yritettiin kaksi päivää, mutta kohdunsuu ei auennut enempää kuin 3cm. 31.1 aamuyöllä puhkaistiin kalvot, muutama tunti myöhemmin laitettiin epiduraali ja siitä kaksi tuntia tuli jo kiire. lapsivesi oli ollut vihreää ja vauvan sydänäänet heikkeni. päätettiin tehdä kiireellinen sektio. olin väsynyt, en ollut nukkunut 24 tuntiin, yksinäinen ja peloissani. ehdin mieheni nähdä vain vilauksella, hän ei päässyt mukaan.
klo. 8.47 raskausviikoilla 42+4 31.1 syntyi yhdeksän pisteen poikavauva. painoa oli 3825g ja pituutta 51cm. pää 35,5cm. kotiin tulimme tiistai-iltana ja viime yö meni valvoessa kuuteen asti kun poika vain huusi. olisiko maha ollut kipeä...
sektio haava on paranemassa, ja kaikki on hyvin.
tästä tulikin sitten kunnon synnytyskertomus :)
mutta vointeja teille ja nähdään nyyttiosastolla :)
MiiKaro ja poika 7vrk
Moi vaan kaikille!
En ole sit pitkään aikaa käynyt lukemassa mitään täällä saati sitten kirjotellut.
Menin sit 29.-30.1. välisenä yönä sairaalaan, koska alkoi todella kovat supistukset ja olin tosi kipee...märyä sai vääntää.
No, siellä sit todettiin, että synnytys ei ole vielä käynnistynyt, mutta hyvällä alulla ja mä jäin sit sinne. Loppujen lopuksi mut siirrettiin viel osastolle, koska mitään ei tapahtunut. Suppareita kyllä tuli, mut ei sellaisia jotka olisivat avanneet paikkoja. Olin kyllä jo 3 cm auki, mutta siihen se sit tökkäsi pidemmäksi aikaa. No, 31.1. aamulla alettiin seuraamaan käyriä tarkemmin ja siel huomattiin, että vauva ei enää liiku ollenkaan. Pari kätilöä yrittivät sitä hereille ja saada potkua niihin mun suppareihin, mut ei mitään sellaista ei todellakaan tapahtunut..
Vaan seurauksena oli se, että vauvan sydänäänet laskivat todella alas (60). No, sit lääkäri teki sisätutkimuksen ja totesi, että synnytyssaliin ja siel puhkastaan kalvot ja saadaan kunnon supparit aikaseksi viim. lääkkeillä. No, kalvot puhki ja sit huomattiin, että vauva oli kakannut lapsiveteen joten se tarkoitti sitä, että vauva oli saatava masusta pois ja nopeesti, varsinkin ku sydänäänet laskivat edelleen (55). No, siitä sit kiireen vilkkaa leikkaussaliin...
Meidän oma enkeli " väpä" syntyi 31.1.2008 klo 12.03. Poika tosi potra. Painoa oli 3860 g ja pituutta 52 cm. Viikkoja minulla oli silloin 41+2.
Nyt me olemme sitten kotiutuneet, vaikka sekin vei oman aikansa, koska minä tulin " kipeeksi" sairaalassa. Tulehdusarvot 144 ja minä terve kuin pukki. Minulla ei ollut millään tavalla kipee olo eikä muitakaan oireita, että olisin huomannut olevani tulehduksen alla. Aluksi olin pitkään tipassa, mut nyt ku pääsin kotiin niin lääkitystä jatketaan suun kautta.
No, mut onnea viel odotteleville...kyl se sieltä tulee kun sen aika on. Muistan kyllä hyvin, että raskasta se odottaminen on, mut se palkitaan maailman parhaimmalla lahjalla ;) Voikaa hyvin!
Onnea myös niille jotka ovat saaneet vauvansa ihailtavaksi kotiin :)
Minskeli + " väpä" 1 vko + 1 pvä
Meille syntyi ti 5.2 oma pieni tyttönen, 3300g 49 cm. Synnytys oli helppo ja lähes kivuton, olin 4cm auki kun mentiin synnärille terkan patistelemana kun valitin vauvan liikkeiden vähenemistä, oli pikkuisen kipeitä suppareita ollut toista vuorokautta, mut kävin silti vielä pari kertaa lenkillä, kaupassa yms. En suostunut edes ottamaan kassia vastaanottoon. Kätilö sanoi, että synnytys käynnissä ja sinne myö sitten jäätiin. Avautumisvaihe kesti kauan ja selvisin ramppaamalla taysin rappusia ylös 13. kerrokseen ja hissillä alas ja juoksemalla pitkin käytäviä.
Lopulta päästiin saliin ja olivat sitä mieltä, että saan epiduraalin, vaikka supistukset ei olleet vieläkään tosi kipeitä. No se vei viimeisetkin kivut ja lekottelin vain, puhkaisivat kalvot ja laittoivat oksitosiinia vauhdittamaan. Kerran lisättiin epiduraalia kun eka loppui, siinä välissä sain kyllä tuta kipuja hetken :-) Toka annos kun loppui, niin sain alkaa ponnistamaan, pari kertaa ehdin harjoitella kun vauva jo tuli. Siinä meni yhteensä 6min eikä tullut repeämiä tai tikkejä.
Kätilöt oli kaikki ihan huippuja ja kotona on ollut ihana olla. Voimai vielä täällä odottelijoille.
-Finja ja nyytiäinen
mulla oli perjantaina viimeinen neuvola ja paino oli täsmälleen sama ku ekalla neuvolakäynnillä ja terkka oli tyytyväinen... =) (mulla oli siis ylipainoa kun aloin odottaa... painoin 80,4 ja nyt siis saman verran...
hemoglobiini oli normaali ja sydänäänet myös... tulis vaan nyt nopeesti ulos tuolta masusta ku alkaa tila loppua pieneltä..
muuttolaatikoita vaan kertyy joka nurkkaan ku on pitäny pakkailla ja tietysti oon yrittäny vähän kannella laatikoita että lähtis synnytys käyntii... mut ei sitten millää...
mun eka muksu synty viikolla 38 ni tätä toista on todella odotettu että syntyis ku viikkoja on nyt kertyny jo 41+2... ens tiistaille varattii yliaikaiskontrolli vai mikä se nyt oli mutta lääkärii kuitenki... saa nähdä haluaako tulla jo silloin ulos vai yrittääkö tähdätä ystävänpäivään... =)
mutta vointeja kaikille!!
-pixu83-
me taidettiin jäädä viimeisiksi... no mutta meille syntyi ihana poikavauva 11.2. rv 41+3!
Synnytys alkoi supistuksilla ja yöllä lähdettiin sairaalaan kun ensin oli esikoinen viety hoitoon... sairaalassa otin ensin epiduraalia ja kipujen kovetessa epiduraalin... kun kivut loppui otin päikkärit... herättyäni, kivut palasivat tosi kipeinä ja sain lisäannoksen epiduraalia ja ilokaasua... sitten ponnistamaan... ponnistusvaihe kesti 11min. ja poika tuli pihalle napanuora kaulan ympärillä... onneksi kaikki oli kuitenkin hyvin...
painoa pojalla on 4175g ja 53cm ja pitkä tukka... kätilö sanoi lopuksi että senhän olisi voinut vetää tukasta... =)
sairaalassa olin kolme päivää...
onnea muillekkin vauvan saaneille!!