Lue keskustelun säännöt.
Kaksikielisyys
15.04.2009 |
Hei!
Olen naimisissa ruotsinkielisen miehen kanssa, olen siis itse suomenkielinen. Perheessämme ei ole yhtä yhteistä kieltä, vaan pääosin puhumme molemmat omaa äidinkieltämme toisillemme. Ja se toimii hyvin.
Odotan nyt esikoistamme ja mietinkin nyt, miten kaksikielisyyttä tulisi toteuttaa lapsemme kanssa äiti- ja isä-sanojen kanssa. Aiomme siis puhua molemmat omaa äidinkieltämme lapselle, mutta voiko olla kaksi äiti nimitystä (äiti ja mamma) vai tulisiko äiti-sanaan suhtautua erisnimenomaisesti, että se olisi esim. äiti molemmilla kielillä? Jotenkin äiti ja pappa yhdistelmä ei ainakaan nyt tunnu luontevalta.
Kommentit (2)
Meillä kaksikielinen poika (2 v) näyttää omaksuneen molempien kielien nimitykset. Olemme aina puhuneet hänelle omia äidinkieliämme (suomi, englanti) ja poika alkoi kutsua mua ensin äitiksi ja isäänsä daddyksi. Aika pitkään tilanne oli juuri se, että käytti vain sanoja äiti ja daddy. Nyt rinnalle on tullut myös mommy, jota alkanut käyttää englanninkielisessä kontekstissa (sekä joskus myös puhuessaan yksin, esim. leikkiessä). Toisinaan saattaa sanoa minullekin mommy, mutta käännän puheen aina suomeksi tyyliin "haluatko että äiti avaa tämän". Poikakin vaihtaa sitten heti kieltä.
Isäänsä sen sijaan kutsuu toistaiseksi vain daddyksi, vaikka minä puhun aina isistä. Tämä suomenkielinen sana ei ole vain tullut (vielä) omaan käyttöön.
Eli meillä on tilanne oikeastaan luonnollisesti johtanut siihen, että käytössä on molempien kielten nimitykset. Sen sijaan isovanhemmista on tähän mennessä käytetty vain tietyn kielen nimeä juuri erisnimen tapaisesti (mummu, granny).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin meilläkin kotona. Ja lapset oppivat eron jo pieninä: nuorempi sanoi minulle yhdeksänkuisena 'mamma', mutta isän sylissä ollessaan 'äiti' halutessaan syliini.