Synnytyksen käynnistäminen

Minulla käynnistettiin synnytys toisessa raskaudessa. Käynnistyspäiväksi oli sovittu rv 39+4 ja käynnistystavaksi kalvojen puhkaisu ja oksitosiinitippa. Menin saliin innoissani ja onnellisena ettei tällä kertaa tarvitse kärsiä yliaikaisuudesta, olo kun oli tosi huono jo siinä vaiheessa. No, synnytyssalin lääkäripä päätti toisin, kalvoja ei puhkaistukaan. Koko päivän jouduin kuitenkin istumaan siellä oksitosiinitipan kanssa, ilman että supistukset olisivat alkaneet. Asiaa ei lainkaan auttanut se että kätilöharjoittelija kiukutteli minulle että " et sinäkään nyt ymmärrä synnyttää että saisin tästä synnytyksen" . Äitiyspolin lääkäri, joka oli lähettänyt minut synnytykseen, oli tosi pahoillaan jälkikäteen, koska olin niin huonovointinen. Toista kertaa hän ei kuitenkaan uskaltanut lähettää minua saliin koska olivat kollegansa kanssa eri mieltä, ennen kuin rv 40+6. Silloin siis kalvot puhkaistiin ja sain oksitosiinitipan. Lapsivesi oli vihreää eli vauvakin oli huonovointinen. Kaikki meni kuitenkin hyvin, synnytys kesti vajaat 3 tuntia ja oli oikein hyvä synnytys kunhan sinne asti viimein pääsin. Ainoastaan vauvan sydänääniä jouduttiin tarkkailemaan tarkemmin tuon vihreän veden takia. Eli hyvin meni synnytyksen käynnistys, mutta varaudu siihen että aina ei synnytys käynnisty suunnitelmien mukaisesti ja lääkäritkin voivat kumota toistensa päätöksiä.

Minulla on käynnistetty kolme kertaa. Kahdesti kalvot puhkaisemalla ja nyt viimeksi tipalla, koska kohdunsuun tilanne oli vielä niin epäkypsä. Kaikki nuo käynnistetyt synnytykset menneet tosi hyvin eli yhtään kauhutarinaa en pysty sulle kertomaan ;-). Kahden ensimmäisen lapsen synnytykset käynnistyivät itsestään, omilla supistuksilla eikä nämä sairaalassa käynnistetyt poikkea niistä sen kummemmin. Nyt odotan kuudetta ja toivon, että tääkin synnytys hoituu käynnistyksellä. Se on vaan niin simppeliä, kun ei tarvii pohtia täällä kotona, milloin olis oikea hetki lähteä ja lapsenvahdinkin kanssa tietää sopia asiat jo etukäteen :-).



neronja rv 38+6

Pitäisköhän minun kuitenkin vähän tarkemmin kertoa tuosta tipalla käynnistetystä, kun mullakin oli silloin kohdunsuun tilanne epäkypsä kuten sinulla nyt. Tippaohjelmaa lähdettiin viemään läpi n. klo 14. En nyt muista enää, että nostettiinko sitä tipan määrää tunnin vai kahden välein, mutta kuitenkin ensin aloitetaan pienemmällä määrällä ja sitten pikku hiljaa nostetaan. Sanoivat, että sitten kun tippa on laitettu maksimimäärään ja jos synnytys ei niillä lähde käyntiin, menen yöksi osastolle ja seuraavana aamuna aloitetaan tippaohjelma uudestaan. Olikohan tipan määrää nostettu ensimmäisen kerran aloitusannoksesta, kun alkoi vähän supistella. Välillä supisteli vähän enemmän, välillä sit taas laantuivat. Mitään kivunlievitystä en tarvinnut. Sit viimeisimmän noston jälkeen supistukset taas voimistuivat ja yritin maata mahdollisimman rentona ja ottaa supistukset vastaan. Kohta kuuluikin ihan selkeä POKS. Ihmettelin, mikäs tuo oikein oli ja pikku hiljaa tajusin, että mullahan puhkesi kalvot. Kello oli silloin n. 18. Minut siirrettiin synnytyssaliin (siihen asti olin ollut lepohuoneessa, kun kaikki salit oli täynnä - oli ruuhka-aika ;-). Aluksi pärjäilin hyvin ilokaasulla. Sitten kätilö suositteli intratekaalipuudutusta (vähän vastaavanlainen kuin epiduraali) ja sen sitten myöskin sain. En tuntenut enää kipuja, mutta sain tilalle kutinan. Sieltä täältä kutitti. Varsin hassua, että kipujen sijasta joutuu sitten sietämään kutinaa ;-). Kun ponnistamisen aika koitti, tunsin hyvin, milloin supistus tulee ja tiesin oikeaan aikaan ponnistaa. Tyttö putkahti maailmaan klo 22 eli 4 tuntia kesti tuo synnytys siitä, kun se kalvojen puhkeamisella käynnistyi. Kaikki meni tosi hienosti eikä mitään jäänyt hampaankoloon (esim. kakkosen luonnollisesti käynnistyneestä synnytyksestä jäi hampaankoloon se, kun kätilö ei pitänyt mitään kiirettä kivunlievityksen kanssa, siitä synnytyksestä jäi kipu mieleen pitkäksi aikaa).



Tällainen kokemus minulla siis tipalla käynnistetystä synnytyksestä :-).



n

Kuulin, että mun kohdalla käytettäisiin jotakin kohdun suulle asetettavaa lääkettä. Ja sitä lisäiltäisiin neljän tunnin välein ja vauvan sydänkäyrää seurattaisiin samalla.



Oon kuullut että tähän kypsyttelyyn voi mennä esim. viikko, joka on todella tuskainen.. En muutenkaan osaa edes nukkua sairaalassa, joten mulla olis varmaan ihan överiväsy kun synnytys lopulta alkaisi..jos alkaisi.



Ihana oli kuitenkin kuulla, että voi käydä myös hyvin ja aina ei tarvitse mennä sen tuskaisimman kaavan mukaan. Sun kohdunsuu ei siis ollut auki?

Magda_lena:

Ihana oli kuitenkin kuulla, että voi käydä myös hyvin ja aina ei tarvitse mennä sen tuskaisimman kaavan mukaan. Sun kohdunsuu ei siis ollut auki?

Oliskohan mulla ollut sormelle auki ja kanavaa oli varmaan pari senttiä jäljellä. Silloin kun on kalvot puhkaisemalla käynnistetty, niin silloin on ollut peräti 4-5 cm kohdunsuu auki.

Minäkin olen kuullut, että tableteilla käynnistellessä voi tosiaan mennä pitkäänkin. Jos sinulla nyt menee tuohon käynnistykseen, niin toivottavasti lähtee ihan sutjakkaasti sujumaan, ettei tarvii päivätolkulla maata sairaalassa. Paljonhan se tuo synnytyksen sujuminen on myös kätilöistä kiinni. Mulla on kahdessa synnytyksessä viidestä ollut sellainen kätilö, josta on jäänyt vähän hampaankoloon, mutta pääasia tietysti, että vauva on saatu aina turvallisesti maailmaan ;-).

Tsemppiä odotteluun ja lykkyä tykö synnytykseen :-).

n

Oli myös oma eka synnytykseni.



Synnytystä lähdettiin siis käynnistämään epäkypsästä tilanteesta. Aamulla laitettiin ensimmäinen cytotec-muru kohdunsuulle, muutaman tunnin päästä seuraava. Ensimmäinen muru sai aikaan vain jonkin verran tosi mietoja supistuksia, mutta jo toisen murun jälkeen lähti kunnolla tapahtumaan. Kahdelta iltapäivällä (siis samana päivänä) sain siirtyä synnytyssaliin ja siitä kolmen tunnin päästä lapsi oli syntynyt :)



Toisaalta huonekaverini synnytystä oli käynnistetty kaksi vuorokautta ja hän pääsi tositoimiin vasta suunnilleen samaan aikaan kuin minäkin. Eli todella yksilöllistä. Mutta en ole kuullut, että olisi jouduttu käynnistämään viikonkin ajan kohdunsuulle laitettavilla aineilla - enpä toisaalta ole lääkäri enkä kätilö :)



Ja nyt niitä ns. kauhujuttuja ;) Synnytys oli melko " intensiivinen" . Supistukset tulivat tosi tiheästi ja voimakkaina. Luomusynnytystä en ole toisaalta kokenut, joten ei ole mitään mihin verrata. Mutta olen kuullut, että käynnistetyt synnytykset voivat olla jonkin verran " ärhäkämpiä" . Minulle ei kuitenkaan jäänyt mitään hampaankoloon synnytyksestä, päinvastoin kuuluu elämäni hienoimpiin kokemuksiin. Ja lopputulos oli mahtava :)

Mulla käynnistettiin raskausmyrkytyksen takia 40+1. Sain ekan tabletin (en muista nimeä, mutta suun kautta otettiin) kello 12 päivällä ja seuraava kello 16, niistä ei tapahtunut mitään. Ja illalla kello 20 annettiin tupla-annos ja sitten vähän kello 23:n jälkeen rupes supistelemaan ja kuului POKS, vedet meni, salissa oltiin noin 00.30 ja vauva syntyi 03.50. Aika nopeesti meni, siinä vaiheessa ku vedet meni oli vissiin 3-4cm auki. Supistukset oli tosi voimakkaita heti alussa. Niitä tuli noin minuutin välein ja kesti aina minuutin. Vauva oli aamulla tutkimuksessa jo tosi alhaalla ja lääkäri sanoi että pää ihan selvästi tuntuu heti kun koittaa.



Mutta ei mulla mitään pahaa sanottavaa oo, tosiaan, niinku joku jo taisi mainita niin käynnistetyssä voi olla hieman kivuliaammat supistukset.

Elikkä juurikin tuolla kohdunsuulle asetettavalla tabletilla, raskausmyrkytysepäilyn takia. Viikkoja oli tasan 38 ja esikoista oltiin " tekemässä" naistenklinikalla nyt marraskuussa. Lääkäri sanoi että ainetta lisätään 4:n tunnin välein kohdunsuulle ja varoitteli, että hyvin monesti mitään ei tapahdukkaan, vaan monien päivien odotuksen ja käynnistelyn jälkeen joudutaan monesti sektioon. No, minulle laitettiin iltapäivällä eka satsi, alkoi pienet nipistelyt. Siitä 4 tuntia ehkä joskus kello 17 toinen satsi. Alkoi jo vähän paremmat supistukset. Kello 19.20 tuli lääkäri ja puhkaisi kalvot ja tyttö synntyi 20.48. Ponnistus kesti 1 minuutin eli oli melkosta haipakkaa. Ne supistukset tuli peräjälkeen hirveellä voimalla, ei ollut mitään välejä joissa levähtää. En ehtinyt edes epiduraalia saamaan, tosin anestesialääkärikin oli jossain jumissa. Eli pelkällä ilokaasulla minä hoitelin koko hässäkän, mutta kyllä siinä jo joku huusi imukuppia ja yksi hätäsektioo, eli kiireelle meni:) Reilun 10 tikkiä ommeltiin, aika pintapuoleen. Muistan muuten jopa yhden kätilön sanoneen tuon synnytykseni jälkeen, että " empä ole aiemmin vastaavaa nähnyt" .



Mutta ei tuosta mitään paniikkia jäänyt mulle...moni on jopa sanonut että ottaisi mieluummin tollaisen synnytyksen, mikä hoituu nopsaan kuin et tuntien kitumisen ja venailun ja ähkimisen.



Mahtaako muuten kukaan tietää vastausta tähän? Kun sanotaan että synnytykset tapaavat toistaa itseään...eli jos eka on nopea, toinenkin on jne. Niin mitäs kun tuo minun ekani oli nopea...johtuikohan se sitten vaan tuosta käynnistelystä? Luulen niin. Eli vaikuttaako se kuitenkaan mitään siihen, millainen seuraava mahdollinen synnytykseni voisi olla?

kohdunsuulle laitettavalla tabletilla. Itse olin ihan 0-tilanteessa kun käynnistykseen menin rv42+0. Ja 0-tilanteessa olin vielä ekan jälkeen. Eli mitään ei ollut tapahtunut. Toisen tabletin jälkeen rupesi supistuksia tulemaan. Pääsin synnytyssaliin kovien kipujen vuoksi ja minulle laitettiin epiduraali. Tilanne oli huono. En ollut tarpeeksi auki ja sydänäänet heikkenivät. Jouduin leikkuriin ja kiireelliseen sektioon. Terve tyttö syntyi puoli kaksitoista yöllä. Kaikki hyvin onneksi.

Mutta ystävälläni käynnistys meni ihan putkeen. Tokasta tabletista alkoi supistukset ja synnytys oli nopea ja melko kivuton.

Vasta toista lasta odottaessani minulle selvisi, että minulla oli ollut istukan vajaatoiminta, jonka vuoksi vauvan sydänäänet laskivat.

Toista odotellessani päätin, että käynnistystä en halua. Kävin vyöhyketerapeutilla rv. 40 ja siellä saatiinkiin aikaiseksi hyviä supisteluja. Vyöhykepisteitä ärsytettiin päivittäin ja rv 40+3 syntyi potra poikamme melko nopeasti.

Suosittelenkin nykyään kaikille vyöhyketerapiaa, akupunktiota tai osteopatiaa synnytyksen käynnistämiseen.

Nyt kun odotan tokaa synnytystä, kaikki lääkärit ovat vannottaneet lähtemään heti ensimerkeistä sairaalaan koska toisen syöksysynnytyksen vaara on ilmeinen.



Olen muuten samaa mieltä, että mieluummin kuitenkin nopea, raju synnytys kuin iäisyyksiä jatkuva kärvistely...

Mullakaan ei jäänyt nopeasta synnytyksestä mitään huonoja muistoja. Nelosen synnytys käynnistettiin kalvot puhkaisemalla ja kun supistukset lähti käyntiin, niin 1,5 tunnin päästä tyttö oli ulkona. Mitään kipulääkettä en saanut, vaan ilokaasulla mentiin. Olihan se vähän kivuliasta, mutta synnytyksen nopeus kompensoi kivut. Eli ei jäänyt ollenkaan huonoa muistoa asiasta.



neronja rv 39+0