liikkumiskielto synnytyksessä
Onkohan kuinka harvinaista, että koko synnytyksen ajan komennetaan olemaan paikallaan??
Itselläni kävi näin, koska vauvan sydänääniä ei saatu kunnolla kuulumaan edes alakautta. Synnytykseni oli käynnistetty ja vauva oli loppuun saakka kovin liikkuvainen, eikä mahan päältä sydänäänten kuuntelu onnistunut hyvin.
Synnytyssaliin komennettiin kalvojen puhkaisuun juuri äänten heikkouden takia, mutta siis koko ajan jouduin makaamaan vain kyljelläni. Yhden kerran sain käydä nopeasti vessassa. Oksitosiini ja kalvojen puhkaisu aloittivat heti rajut supparit, joissa ei ollut lainkaan taukoa. Kyselin useamman kerran, josko saisin nousta seisomaaan tai edes hetkeksi vaihtaa asentoa, mutta niin vain olin kyljelläni koko synnytyksen ajan.
Ponnistusvaiheessa en enää olisikaan päässyt ylös sängystä vaan ponnistin 1,5 h puoli-istuvassa asennossa.
Onko kellään kokemusta vastaavasta? Tuskat olivat valtavat ja mietin jo olisiko ollut vaihtoehtoja jos joskun olen uudestaan samassa tilanteessa.
Synnytyksestä on jo melkein vuosi ja edelleen mietin kauhulla tilannetta.
Kommentit (8)
mutta meille synnytysvalmenuksessa kätilö sanoi suoraan että laitoksella vauva menee äidin toiveiden edelle aina!
Eli esim. jos epäillään että epiduraalista haittaa vauvalle sitä ei saa oli kivut millaiset tahansa. Eli äidin toiveita halutaan kunnioittaa, mutta vauvan turvallisuus menee aina edelle.Taisi olla kyse sitten tälläisesta tapauksesta kohdallasi.
Neljä synnytystä takanani ja aina joutunut sängyllä makaamaan koko ajan.Liikkumisesta aina puhutaan , mutta minulle ei mahdollisuutta ole suotu---en tiedä miksi. Puoli istuvassa asennossa ponnistettu ja näin luulen tämän viidentenikin kohdalla käyvän.
jos siis et ole saanut liikkua, etkä ole edes syytä tiennyt. Etkö ole kysynyt syytä? Itse kyllä ymmärsin, että sydänäänet on kuulta ja sen mukaan elettävä, mutta lähinnä siis kyselin kuinka yleistä tämä on. En tiedä ketään tuttua, eikä synnytysvalmennuksessakaan puhuttu mitään tästä vaihtoehdosta vaan aina kannustettiin jumppaamaan ja liikkumaan....
Yleensähän synnytyksessä on monesti hyvä liikkua ja äiti saa olla niissä asennoissa joissa kokee olonsa hyväksi. Usein synnyttäjät jälkeenpäin palstoilla valittavat kun synnytyksessä tehtiin niin ja niin (ei saanut syödä, piti vain maata) ja unohdetaan se tosiasia ettemme me kätilöt tee niin piruuttamme vaan ajattelemme lapsen parasta. Sulla oli sydänäänissä vaikeuksia saada kuulumaan ja ssen takia oli löydettävä asento jossa äänten kuuntelu on mahdollista. Ilmeisesti äänissä oli jotakin miksi vuoksi niitä piti tarkkailla...
Eihän synnyttäminen mitään mukavaa puuhaa ole ja kokemus ei ole kaikille mieluisa. Aina ei voida toimia äidin tahdon mukaan. Mutta varmasti jokainen äiti tekee kaikkensa lapsensa hyväksi... ja oman lapsen terveyden puolesta makaa sitten kyljillään 10 tuntia jos se edesauttaa vauvan maailmaan tuloa. Vai mitä?
Mutta aina kätilön tulisi kertoa miksi tehdään mitenkin... äidille ei saa jäädä epäselvyyttä. Se kuuluu meidän ammattitaitoomme!
Sängyllä vain pitänyt maata synnytykseen asti ja ne kovat supistukset :( Kolmas syntyi jorvissa ja sain liikkua ihan loppuun asti. Vauvan synnytys eteni nopeampaa kun sain kävellä ja auttoi supistuksiinkin. Siitä jäi tosi positiivinen kokemus ja aijon valita jorvin sitten kun joskus neljäs haaveissa :) Keskimmäisen synnytyksestä sain synnytyspelon ja kammon kun kipuun ei annettu mitään vaikka pyysin :(( Vähän aikaa kotiuduttua masennuin ja tunsin etten tykkää koko vauvasta. Kauhealta tuntui jälkeen päin kun pääsin sen yli.
M@m@ ja vauva kohta 1v jo ;)
Synnytys käynnistettiin kalvojen puhkaisulla ja kun tuntiin ei supistuksia kuulunut, laittoivat tipan... Lapsella oli sydänäänissä jotain häikkää joten laittoivat sydänääni piuhat alateitse, sitten vielä se supistus hihna... Käytännössä olin johtoja täynnä. En saanut nousta edes vessaan, vaan toivat potan sängyn viereen :(
Lämmin jyväpussi, ilokaasu ja miehen tuki olivat seuranani... :)
Siinä sitä tunteja kärvisteltiin, epiduraali toi helpotuksen hetkeksi... ja lopulta päädyttiin kiireelliseen sektioon.
Itse koin että en pystynyt lainkaan rentoutumaan... 6h ja paikat oli vasta 3cm auki. Paksusuoli oli aivan täynnä kun unohtivat suorittaa huuhtelun... sitten kun vielä leikattiin, sain erittäin pahan suolitukoksen.
Kylläpä lähtee seuraavaan synnytkseen hiukan paremmin tietävänä...
MrsKole, Poju 2,5 v ja rv 9
Ensisynnyttäjänä en kivuissani ymmärtänyt itse nousta sängyltä, eikä kätilö siihen mitenkään kannustanut. Sitten kun sain epiduraalin, taas vain maattiin ja käskettiin ottaa torkut. Lopuksi päädyttiin kiireelliseen sektioon vauvan asentovirheen vuoksi, pää oli hiukan vinossa (ja py 39 cm). Avautuminen pysähtyi 6 cm:iin.
Onhan se hyvä että sairaaloissa on valmiudet hoitaa hätätapaukset ja monen vauvan ja äidin henki on saatu pelastettua jatkuvalla tarkkailulla ja mahdollisella sektiolla, mutta... Makaaminen ei edistä synnytystä, synnytys saattaa edistyä paljon nopeammin jos äitiä kannustetaan liikkumaan. Syömättömyys saa äidin väsymään, pitkän avautumisvaiheen ja syömättömyyden jälkeen ei enää olekaan ehkä voimia ponnistaa kunnolla ja joudutaan turvautumaan imukuppiin. Ja niin edelleen.
Itse olen hiukan katkera siitä, että minut vain jätettiin makaamaan. Ehkä vauvakin olisi saattanut laskeutua kunnolla ja asentovirhekin korjaantua, jos olisin liikkunut. Epiduraalikaan ei estä liikkumista, esim. eräälle Vammalassa synnyttäneelle tuttavalleni ei laitettu automaattisesti tippaa epiduraalin yhteydessä, vaan sanottiin että vasta jos verenpaine laskee/supistukset hiipuvat. Vauvan päässä taisi kyllä olla piuhat, mutta niiden kanssa pääsi sentään helposti seisomaan ja siten edistämään avautumista.
Toisen lapseni sainkin suunnitellulla sektiolla, koska en enää halunnut käynnistettyä synnytystä ja tippaletkuun päätymistä (sektio tehtiin 41+2, kun kieltäydyin käynnistyksestä). Ensimmäinen synnytyskokemukseni oli niin kaukana luonnollisesta synnytyksestä, ettei sektio paljon sen kliinisemmältä edes tunnu.
Mulla oli sama homma.Sydänäänet ei kuulunut kunnolla,joten jouduin makaamaan kyljellä 10h. Lopulta päädyttiin kiireelliseen sektioon,eli ponnistamisesta en tiennyt silloin mitään..
Silloin tuntui tosi turhauttavalta maata vaan ja koin kivutkin kovina ja olisin halunnut liikkua.
Yllättävää oli,kun toinen synnytys alkoi (väliä edelliseen 4,5v) halusin VAIN maata kyljellään! Se oli ainut hyvä ja " turvallinen" asento.Ponnistus oli hukassa ja ponnistinkin puoli-istuvassa asennossa reilun pari tuntia.
Seuraavalla kerralla synnytys voi sujua ihan eri tavalla.