Onko pakko ponnistaa, kun kohdunsuu 10cm auki???
Kahdessa synnytyksessä olen ponnistanut kun kätilö on käskenyt, vaikka minkäänlaista tarvetta en tuntenut. En saanut mitään puudutteita, vaan ilokaasua, koska se riitti hyvin.
Mietin nyt, että onko pakko ponnistaa, kun kohdunsuu on sen 10cm auki? Onko vauva siinä vaiheessa saatava nopeasti ulos, ja jos niin miksi?
Tuntui vaan niin hölmöltä " väkisin" ponnistaa. Voisinko ensi kerralla vaatia, että ponnistan vasta sitten kun ponnistuttaa?
Kommentit (7)
Mulle kaikissa kolmessa synnytyksessäni ainakin sanottu, kun kohdunsuu sen 10senttiä auki että voi alkaa ponnistella kun siltä tuntuu. Eli ei ole ollut mitään " pakko" ponnistamista.
Esikoista synnyttäessä epiduraali alkoi vaikuttaa, kun olin lähes 10cm auki ja täysin puhki poikki ja väsynyt siinä vaiheessa, kun sain luvan ponnistaa. Pyysin, että saisin levätä ja lepäilinkin tunnin verran ennen kuin voimat palailivat ja tuli ponnistuksen tarve. Vauvalla oli kaikki hyvin koko odottelun ajan, joten ei käsketty ponnistaa.
Jos vauvalla ei ole hätää ei ole pakko ponnistaa. Mutta jos on niin sitten se vedetään vaikka väkisin pihalle ( näin tapahtui kolmannen kanssa) olis ollut pakko ponnistaa mutta miten ponnistat kun epiduraali oli vienyt kaikki tuntemukset. Edellinen vauveli syntyi helpommin lun epiduraali oli puuduttanut vain liikaa toisen jalkani. Ja eka oli ihan hirveä synnytys kun ei saanut kuin sitä kaasua.
Luonnollisempaa olisi jos saisi rauhassa odotella ponnistuksen tarvetta - Itselläni 3kk sitten synnytyksessä, avauduin 10cm klo 5.00, jolloin kätilö käski ponnistella aina supistusten tullessa ns. harjoitellen ja kokeillen. Ponnistuksen tarvetta ei silloin ollut. Varsinainen ponnistuksen tarve alkoi n. 6.30 ja siitä sujuikin ihan hyvin ja vauva syntyi ennen 7.
Mutta ihmettelin tätä jälkeenpäin, koska voimat meinas olla tosiaan loppu siinä vaiheessa, kun alkoi oikeasti tapahtua! Ja papereissani oli jo tullut esille edellisen synnytyksen voimien loppuminen 1,5 tuntisen ponnitusvaiheen päätteeksi. (imukuppiin päättyi siis se synnytys)
Mietin vaan kertoisiko synnytystesi epikriisi jotakin lisätietoa siitä, miksi jouduit ponnistamaan ilman ponnistustarvetta? Tai pääsitkö kätilön kanssa palautekeskusteluun synnytyksen jälkeen? Oliko asiasta puhetta silloin?
Kuten edellisissä vastauksissa on todettu, ponnistamaan pääsee kun kohdunsuu on tarpeeksi auki ja äiti tuntee ponnistustarpeen. Jos sen on kokenut tietää, että paino on sanalla " saa ponnistaa" . Tunne on tosi voimakas.
tai täydellinen uupumus voivat heikentää ponnistustarvetta ja ei ole ihan mahdotonta, että joillakin ihmisillä sitä tuntemusta ei tule lainkaan (vrt. kaikki eivät tunne lainkaan supistuksia). Tällainen asia saattaisi ilmetä synnytyskertomuksesta, jonka saat synnytyssairaalasta vaikka monta vuotta jälkikäteen.
Itseäni jäi tuo asia vaivaamaan suuresti ensimmäisestä synnytyksestä. Kätilö totesi, että olen 10cm auki ja käski alkaa ponnistaa. Mitään tarvetta ei ollut, en edes " tiennyt" miten ponnistan.. väkistä pukerrusta siis ja tuhottoman kipeää. Oloni oli siihen asti ollut ihan hyvä, eikä montaa tuntia oltu edes vietetty sairaalassakaan.
Joten ensi kerralla viisaampi. En ponnista väkisin!
Mutta mielestäni pitäisi odottaa sitä ponnistuksen tarvetta. Eri asia tietty jos vauvalla on hätä ja kiire saada pihalle. Itselläni on molemmissa synnytyksissä ponnistettu sitten kun on tullut kova tarve ja ponnistukset ovat olleet lyhyitä, 5min ja 3min. Kätilö on vain kysynyt että tuntuuko siltä että ponnistuttaa. Itse en ole edes joutunut " puskemaan" vaan voimakkaat supistukset ja " pakko" on työntänyt vauvat maailmaan.
Itse muistelen lukeneeni että kovat puudutukset ja kätilön johtama ponnistaminen voivat aiheuttaa repeämiä kun taas synnyttäjän säädellessä ponnistusta homma sujuu paremmin.