Ei ulosantia asiasta??
Onko muilla sitä ongelmaa että on vaikea kertoa kenellekään
" keskenmenosta" .Elikkäs olen saanut kaksi keskenmenoa
viimevuoden aikana olen aika avoin mutta nyt tää asia
on niin vaikea kertoa haluais mutta sitten kun ei ole oikein
ketäään luotettavaa ystävääkään ,kun ei haluais että koko
pikku kylä tietäis asiasta. Tiedän äitejä jotka hoilottaaa joka paikassa
että mää sain kesken.Kumpi se siitten parempi ???
Kommentit (2)
Ensimmäisestä keskenmenosta kerroin hyvin harvoille eli kolmelle työkaverille ja siskolleni. Tästä toisesta olen toistaiseksi kertonut vain kahdelle siskolleni, veljelleni ja hänen tyttöystävälle sekä äidilleni. Vaikealta tuntuu kertoa, joku muu voi kokea asian aivan eri tavalla. Oman tuntemuksen mukaan kai tässä kuluu mennä. Raskaudesta en ollut kertonut kuin veljelle ja hänen tyttöystävälle joten sen takia tunsin että ei ole " pakko" kerto km:stä kenellekään muulle.
Itse sain keskenmenon joulukuussa-07 ja minua ainakin helpotti se, että olin puhunut raskaudesta ystäville ja sitten raskauden keskeytyessä sain ystäviltä ymmärrystä ja kuunteluapua. Vaikeeta oli tilanteissa, kun joku ei tiennyt rakaudesta/keskenmenosta, ja tuli kysymään ihan muuten vaan kuulumisia. Joskus oli/on helpompi vastata, että ihan hyväähän tässä kuuluu, kuin selittää viimeaikaisia tapahtumia.
Omassa lähipiirissäni keskenmenot on otettu todella ymmärryksellä vastaan, ja on ollut helppoa puhua aiheesta. Jokainen käsittelee asiat omalla tavallaan ja on vaikeata antaa neuvoja, siitä tuleeko asia kertoa vai ei. Keskenmenot ovat yllättävän yleisiä, ja uskon, että pienessä kylässäkin on useita saman murheen kanssa painivia äitejä. Joskus vertaistuki on olennainen osa selviytymistä.
Voimia vuodelle 2008!