Adoptioajatuksen alkuvaiheissa ollaan
ja mieltäni kaihertaa sellainen kysymys, että kun kohdemailla on ikärajoja adoption suhteen, niin koskeeko ikäraja molempia vanhempia vai esim. vanhempien keski-ikää. Mieheni, kun on seitsemän vuotta minua vanhempi, niin pohdiskelen, että uskaltaako tässä vielä yrittää biologista lasta vai alkaako olla kiire papereiden täyttämisessä, prosessi kun kestää ja senkin aikana vanhentuu vielä monta vuotta...
Entä jos ikää alkaa jo olla, mutta biologiset lapset perheessä ovat pieniä: onko se yhdistelmä joka estää adoption.
Miten ammatti vaikuttaa adoptiovanhemmaksi sopivuuteen esim. rekkakuski, lentoemäntä, öljynporauslautan työntekijä, merimies eli haen tällä sitä, että miten sopivuuteen vaikuttaa, jos toinen vanhemmista on matkatyössä?
Kiitos jo etukäteen vastauksista ehkä tyhmiinkin kysymyksiin!
Adoptiolautakunta asettaa lupaan ikäehdon, jos vanhempi puolisoista on täyttänyt 45v. Eli Suomalaisen käytännön mukaan lapsen ja iäkkäämmän vanhemman ikäero voi olla korkeintaan n. 45v. Joillakin mailla on lisäksi omia ikäehtoja, esim: Filippiineillä alle 2-vuotiaan lapsen saadakseen täytyy äidin olla alle 43v, Thaimaassa pienimmät lapset annetaan yleensä alle 40-vuotiaille vanhemmille, Kolumbiassa alle 3-vuotiaat lapset annetaan alle 35-38-vuotiaille vanhemmille, nuorempien vanhempien odotusajat voivat olla lyhyempiä monissa maissa yms...
Adoptiolapsi tulee perheen nuorimmaiseksi, lautakunta asettaa perheessä jo olevan nuorimman lapsen syntymäajan perusteella lupaan ikäehdon, jonka mukaan tulevan lapsen täytyy olla vähintään vuoden nuorempi. Jotkin maat vaativat isommankin ikäeron sisarusten välille.
Eli, jos perheessä on toista vanhempaa vähintään 45 vuotta nuorempi lapsi, niin adoptio ei onnistu.
Ammatti ei adoptioon juuri vaikuta, kunhan se ei mitään rikollista tms. ole :) Toinen puoliso voi olla vaikka työtön tai opiskelijakin useimpien maiden kohdalla. Riittää, että toisella (yleensä mieluiten miehellä) on vakaat tulot. Isoja, tai edes keskitasoisia tuloja ei vaadita, vaan tulojen ja menojen pitää olla tasapainossa siten, ettei adoptio ja adoptiolapsi aiheuta taloudellisia vaikeuksia. Suotavaa olisi, että toisella vanhemmalla olisi varaa jäädä hoitovapaalle adoptiolapsen kanssa lyhyehkön vanhempainvapaan loputtua.