Lapsen bio-sukulaiset tai niiden puute rasitteena?
Tervehdys uudelta palstailijalta!
Meistä sen verran, että olemme suhteen alkumetreiltä asti puhuneet adoptiosta. Adoptio-äiti kaveri kuitenkin sanoi, että kokeilkaa ensin saatteko biolapsen, ja miettikää sitten uudelleen. Jos biolasta ei satu tulemaan, niin se kriisi on käsiteltävä ensin. Nyt ymmärrän mistä hän puhui :) Lapsettomuushoitoja käydään vielä, mutta adoptioajatus elää edelleen vahvana kävi miten kävi.
Olemme miettineet nyt biosukulaisten osuutta koti-ja ulkomaan adotioissa.
Kotimaan adoptiossa on varmasti usein bio-mummoja ja -tätejä, jotka eivät syystä tai toisesta pystyneet lasta adoptoimaan, mutta haluaisivat pitää yhteyttä lapseen. Jos biosuvusta annetaan tietoa adoptiovanhemmille, niin miten olette ratkaisseet tämän moraalisen ongelman? Tuntuu, että ollaan kauhean itsekkäitä kun oltaisiin valmiita rakastamaan lasta, mutta emme uutta sukua. Ollaan pyöritelty ajatusta siitä, että onko lapsen edun mukaista katkaista välejä....
Onko lain mukaan biologisllavanhemmilla oikeus saada tietoa siitä mihin lapsi menee, ja lapsella tietoa siitä mistä tulee?
Ulkomaan adotiossa taas melkein toivoisi, että olisi joku kaukainen täti, jota voisi käydä katsomassa.
Lähinnä kai pelottaa ajatus siitä, että narkomaani bioäiti toipuu 10vuoden päästä, ja haluaa solmia suhteen lapseen.
Ymmärtääkseni erittäin harvoin kotimaisessa adoptiossa pidetään minkäänlaista yhteyttä lapsen biosuvun kanssa. Sijaisvanhemmuudessa pointti on se, että lapsen suku ja biovanhemmat voivat halutessaan olla osa lapsen elämää ja tavata lasta, mutta adoption kohdalla se ei ole tavallista. Yleensä kai äiti ja suku ei yhtään tiedä kenen luokse lapsi on päätynyt asumaan eikä voi osallistua uuden perheen elämään.
Minä ajattelen että täällä Suomessa voisi enemmänkin harrastaa avointa adoptiota, jossa biovanhemmat voivat tavatakin lasta silloin tällöin, mutta lapsi on kuitenkin virallisesti adoptiovanhempien ja he päättävät lapsen asioista. Itse ajattelen että lapselle olisi suuri rikkaus tietää biovanhempansa jo pienenä, jossain vaiheessa he kiinnostavat kuitenkin. Sijaisvanhemmuudessa kuitenkin lapsen elämään osallistuu paljon väkeä ja lapsen pysyminen perheessä on hiukan epävarma juttu, joten siihen emme ole valmiita. Haluamme olla varmoja että lapsemme pysyy meillä ja me voimme päättää itse missä asumme ja miten lapsen kanssa menettelemme.
Itsestäni on hyvin vaikea ymmärtää sitä että joku on kateellinen biovanhemmille tai niin epävarma ettei halua lapsen tietävän heistä mitään. Minä toivoisin että lapsellamme olisi bioperheestään tietoa, kuvia tms. koska ne olsiivat jossain vaiheessa varmasti tärkeitä hänelle. Ketään ei loppujen viimeksi voi kuitenkaan omistaa, lastakaan, joten miksen olisi onnellinen siitä jos hänen elämänsä palaset olisivat mahdollisimman hyvin tiedossa.