Onko kukaan uskaltanut synnyttää vielä alateitse ISOjen repeämien jälkeen..?

kun minuakin jostakin syystä alatiesynnytys kiinnostaa, vaikka ekassa synnytyksessä tuli vastaavat III-asteen vauriot, toinen oli suunniteltu sektio...

Tosin kolmatta ei ole vielä edes tekeillä, mutta siltikin olen *haaveillut* että jospa joskus saisi vielä synnyttää alakautta, siron, pienehköpäisen (tyttö)vauvan. Kaksi lastani ovat siis poikia, ja isopäisiä kavereita syntymästään saakka.

Itse olen ajatellut, että alatiesynnytys olisi mahdollinen jos: lapsi olisi korkeintaan 3,5-kiloinen, synnytys alkaisi spontaanisti, mielellään ennen rv 40, saisin olla avautumisvaiheessa vedessä ja mahdollisesti synnyttääkin veteen. Eli lienee utopiaa, mutta saahan ihmisellä haaveita olla :-)

että repeämä voi tulla vaikka vauva olisi pienikokoinenkin. Itselleni tuli esikoisen synnytyksessä niin pahat repeämät että siksi kakkonen syntyi sektiolla. Alatiesynnytys on kuitenkin niin arvaamatonta touhua että eiköhän me kaikki pahasti revenneet säästetä paikkojamme ja mennä sektioon suosiolla jos lääkäri niin on todennut? Vaikka sektiossa on riskinsä niin meidän revenneiden kohdalla sektio on kuitenkin riskittömämpi tapa synnyttää vauva. Ja sektiossa on ainakin aivan varmaa se ettei alapää repeä mistään!

sain II/III asteen repeämän, mutta kaksi seuraavaa ovat tulleet myös alateitse, ja vain yhdellä tikillä. Ensimmäisen mitat olivat 4180g/54cm, toisen 3640g/52cm ja kolmannen 4060g/53cm ja kaikki synnytykset olivat kestoltaan 3-4 tuntia.

Ensimmäisestä toipumiseen meni useita kuukausia, tikit aukesivat ja haavat olivat pitkään karmeassa kunnossa.. vieläkin puistattaa ajatus niistä kivuista!! Mutta muut synnytykset ovat olleet helppoja ja toipuminenkin on ollut suht nopeaa.. Näissäkin asioissa on varmasti huimia eroja, enkä tiedä, miten nämä repeämisen asteet määritellään eri sairaaloissa..

Tsemppiä kaikille asian kanssa painiville!! :)



m & 25+2

Ekassi repeämät II ja III luokkaa. Vauva 3380g ja 34cm pää.



Olisin saanut sektion toisesta, mutta halusin alakautta yrittää. Mua helpotti tieto sitä, että kakkosen painoarvio oli vaan 3100g. Kakkonen syntyi alateitse, 3140g ja pää 35cm. Muutama tikki. Istuin jo samana iltana vaikka poitsu syntyi 16 jälkeen.



Kolmosen odotus aikana olin ihan varma että haluan alakautta synnyttää, syntyi tyttö, 3610g ja pää 36cm. Kaks tikkiä. Olo MAHTAVA, olisin voinut suoraan kotiin lähteä. Synnytyksen jälekisenä aamuna hb 140 eli todella vähällä vuodolla pääsin.



Itse olen ollut tyytyväinen valintoihini vaikka ekan jälkeen toipuminen oli pidempää. Kakkosen jalkeen meni hetki toipua ja kolmosen jälkeen ei oikeastaan yhtään...Nelkusta haaveilen, sitten joskus!;o)

Eka 1h38min, toka 1h 5min ja kolmas 2h 22min.

Tuloksena III asteen repeämät. Nyt toinen syntymässä heinäkuun alussa ja lähete synnytystapa-arvioon on lähtenyt neuvolasta.



Kiinnostaisi tietää, missä synnytyssairaaloissa on päädytty suhteellisen helposti sektioon tällaisten repeämien jälkeen? Minulle neuvolasta vähän vihjailtiin, että Naistenklinikalla (HKI) aikaisempia repeämiä ei kovin helposti pidetä syynä sektion saamiselle. Itse en enää mielelläni lähtisi alatiesynnytykseen - paraneminen ensimmäisestä oli niin vaikeaa ja kesti pitkään.

eli molemmat sulkijat kokonaan poikki. Ehdoton alatiekielto, koska jos sulkijat napsahtais uudestaan poikki, niitä ei sais korjattua.



Tunnen henk.koht. ihmisen, jolle tuli yhtä iso repeämä ja halusi alatien lääkäreiden suosituksista huolimatta. Hän kulkee loppuikänsä avanteen kanssa, koska suolta ei saatu enää toimivaksi toisen repeämän jälkeen.



Harkitsin itsekin alatietä mutta en enää sen jälkeen kun tuon kuulin. On se liian iso riski.



Ihmiset ajattelevat, että II ja III repeämät olisivat isoja. Ei ne ole. Ne on ihan tavallisia ekakertalaisten repeämiä eivätkä edes välttämättä mitenkään pahoja, syviä vaan. Suolen repeämä pitäisi aina merkitä IV:ksi! Vain siinä on iso riski pysyvästä pidätyskyvyn menetyksestä, III repeämässä ei ole sitä riskiä, koska repeämä on pysynyt emättimen puolella. (näin minulle kertoi synnytyslääkäri, jonka kanssa keskustelin alatiestä)

Kiitos valaisevasta viestistäsi. Ainakin minulle on sitten merkitty repeämisaste väärin, koska III -asteen repeämäksi merkittiin vauriot jotka syntyivät sekä emättimen puolelle että peräsuolen sulkijalihaksiin. Poikki eivät nuo lihakset kokonaan menneet, mutta leikkaussalissa niitä korjattiin. Eli on olemassa nähtävästi eri tapoja merkitä nuo asteet sairaalasta riippuen. En siis lähtisi kenenkään III asteen repeämiä " tavallisiksi" tai " ei isoiksi" sanomaan tietämättä asiasta tarkemmin.



No, onneksi minulla synnytyssairaala on sama kuin viimeksi niin eivätköhän ne tiedot sairaalan papereista löydy. En mielelläni itsekään lähtisi ottamaan riskiä tilanteesta, jossa joudutaan miettimään, että kummalle vaihdetaan vaipat ensin - äidille vai vauvalle.

Itse sain ensimmäisessä synnytyksessä 3. asteen repeämät imukuppisynnytyksestä, jossa lapsi oli avosuisessa tarjonnassa. Vaikka olin toipunut tosi hyvin, synnytystapa-arviossa suositeltiin, että toinen syntyy sektiolla. Näin siis Naistenklinikassa ainakin minun kohdallani. Minulle sanottiin, että jos lapsi olisi ollut pienempi ja jos hän olisi syntynyt luultavasti ennen laskettua aikaa, olisi voitu harkita alatiesynnytystä, mutta tällaisissa tapauksissa valitaan aina sektio, jos halutaan pelata varman päälle. Itse olisin kyllä uskaltanut alakauttakin synnyttää.

mutta kaveri olisi halunnut alatien, mutta hän päätyi sektioon jonkin kokeneemman lääkärin kehoituksesta. Jos oikein ymmärsin niin toisella kerralla korjaaminen on huomattavasti vaikeampaa.