Saikulle henkisistä syistä?
Hei, onkohan täällä ketään, kuka olisi jäänyt töistä sairauslomalle ihan vaan henkisistä syistä?
Itsellä henkisesti töissä todella rankkaa, illat on mennyt jo kuukausia itkiessä ja pelkään että aiheutan jossain vaiheessa tällä kaikella stressillä hallaa masuvauvalle, joka kyllä nyt vasta rv 6.
Henkistä väkivaltaa ja työpaikkakiusaamista " hyvin näkymättömästi" ja itse herkkänä ihmisenä otan kaiken nyt niin henkilökohtaisesti, etten aina jaksa suhtautua huumorilla, vaikka välillä yritänkin. Nyt suurimpana haavena vain päästä kesäkuun alussa kesälomalle, ja sitten perään äippälomalle. Tosin ajatuksissa jo nyt käynyt, että olisiko mahdollista jäädä jo aiemmin sairaslomalle, jos tämä meno ei täällä helpota? Kokemuksia? Miten suhtaudutaan neuvolassa?
Seuraavan ä-loman aikana aion etsiä uuden työpaikan, joten tavallaan " ei olisi mitään menetettävää" .
Oltsu rv 6 ja tyttö 1v
Kommentit (17)
Työterveyshuolto ei tarkoita sitä että työnantaja saa tietää käynti syyn tms.
Itse sairastan masennusta ja tiedän että kyllä niistä henkisistä syistä saa myös sairaslomaa.
Voimia ja rohkeasti lääkärin pakeille!
ja kerro tilanteesi, että olet väsynyt työssä tapahtuvaan kiusaamiseen etkä jaksa käydä töissä.
itsellä vähän vastaava tilanne alkuraskaudessa rv n.12 mutta työpaikalla olot olivat todella rankat ja olin äärettömän väsynyt, töistä tullessani rääkyin matkalla kun en enään jaksanut työpaikkaa. sain heti ymmärrystä lääkäriltä ja viikon sairasloman,hain sitten vielä viikon lisää.
myöhemmin kun kävin työterveyshoitajalla hän sanoi että väsymykseni ei johtunut alkuraskaudesta vaan työpaikan oloista ja silloin sen hoksasin, näin on. nyt olen jo äitiyslomalla mutta työpaikalla nahistaan vieläkin kiusaajan kourissa;)
voimia
tearangel
Olen itse työskennellyt työpaikalla, jossa oli työpaikka kiusaaja. Erikoista ehkä on, että siellä oli tosiaan yksi henkilö joka kiusasi muita. Ei kaikkia, mutta suurinta osaa. Ja valitettavasti meidän tapauksessa työterveys ei ottanut asiaa kuuleviin korviin. Mutta toivottavasti sinun työpaikkasi työterveys on hieman viisaampi. Meillä työterveys kyllä sai sitten korvilleen, kun asia eteni niin pitkälle että kiusaaja sai lopputilin ja asiaa alettiin puida.
Kenenkään ei tarvitse työpaikallaan kokea kiusaamista ja suosittelenkin sitä työterveyteen menemistä. Sitten myös suosittelen sellaista mitä meidän käskettiin tehdä eli laittamaan ylös esim. kalenteriin minä päivänä sinua on kiusattu, miten ja miten olet sen kokenut. Ikävän kuulosta hommaa, mutta näin suositteleen ammattiliitto. On sitten näyttöä, jos asia sille asteelle menee.
Itse odotin silloin myös ja se oli tosi kauheeta kun aina mietti että jos laps siitä jotenkin kärsii kun verenpaine nousi kiusaajan iskiessä. Onneksi niin ei kuitenkaan käynyt. Lapsi on reipas ja iloinen pojan vesseli eikä tunnu kärsineen äitin odostusajan traumoista.
Sitten jos sinua ei siellä työterveydessä uskota niin jos vain mahdollista niin lähde ihmeessä hoitovapaalle.
Jaksamista! Ja onnellista odotusta!
Jää ihan reilusti saikulle, hae sairauslomaa joko työterveys- tai terveyskeskuslääkäriltä, neuvolalääkäriltä tai yksityiseltä. Useimmat lääkärit suhtautuvat raskauden aikaiseen ahdistukseen tai masennukseen tosissaan, eli varmasti saat saikkua kun kerrot tilanteen.
Itselläni on sellainen tilanne, että jouduin olemaan saikulla peräti kaksi kuukautta henkisistä syistä, sen jälkeen kuukausi töissä (hammasta purren) ja nyt jouduin jäämään taas saikulle koko loppuraskauden ajaksi, äippäloma alkaa helmikuun alussa. Nämä sairauslomat on määrännyt työterveyslääkäriaseman psykiatri. Aiemmin en ole ollut henkisistä syistä pois töistä, mutta raskaus herkistää kaikenlaisille mielialavaihteluille, ja esim. monet vanhat käsittelemättömät tunteet nousevat pintaan. Samoin asiat, mitkä ennen on pystynyt ohittamaan olankohautuksella tai pienellä stressillä, voivatkin tuntua todella rankoilta. Raskaana oleva nainen kääntyy " sisäänpäin" eli on todella herkkä tuntemuksilleen. Kaikenlaiset ulkoiset paineet voivat ylitttää ahdistuskynnyksen totaalisesti. Mun taustalla on vaikea äitisuhde, joka on ennen ollut jotenkin kuosissa mutta raskauden aikana kaikki kärjistyi aivan hirveäksi sotkuksi, enkä todellakaan ole ollut ns. työkykyinen.
Raskauden aikainen ahdistus ja masennus kannattaa ehdottomasti hoitaa, jotta ei altistaisi turhaan itseään synnytyksen jälkeiselle masennukselle.
Hyvä asia on se, että raskauden aikaiset mielialaongelmat yleensä paranevat, eli liittyvät juuri raskauteen ja sen aiheuttamiin tunnekuohuihin, ei siis pidä pelätä että jäisi lopun ikäänsä ahdistuneeksi tai että sairastuisi vakavammin.
Stressistä ei myöskään ole masuvauvalle sellaista haittaa, että siitä pitäisi ottaa lisästressiä - näin vakuutti kaksi lääkäriä. Toki sikiö voi parhaiten, jos äiti on stressitön ja rentoutunut. Stressi ei kuitenkaan esim. aiheuta sikiölle aivovaurioita tms., korkeintaan vauvasta voi tulla hieman " hermostunut" synnyttyään, eli itkuinen ja huonosti nukkuva, koska on äidin stressin myötä oppinut itsekin stressirytmin. Mutta se ei ole vauvalle pysyvä olotila! Joten ole huoleti, et aiheuta stressilläsi sikiölle ongelmia, kaikki menee hyvin, muista nyt vain kuunnella itseäsi ja ottaa sitä saikkua tarpeeksi pitkä aika. Jos et koe saavasi tarpeeksi paljon saikkua, hakeudu yksityiselle psykiatrille, hän kyllä taatusti ymmärtää olotilasi!
En myöskään käsitä, miksi sinun pitäisi jäädä hoitovapaalle, koska olet nimenomaan sairausloman tarpeessa. Tämä on myös taloudellinen kysymys, etkä sinä ole velkaa työnantajallesi sen vertaa, että kiltteyttäsi jäisit hoitovapaalle.
Kiusaamisesta sen verran, että mielestäni sinun on ehkä turha lähteä työstämään asiaa sen enempää tai viemään asiaa eteenpäin juuri nyt, sillä tarvitset muutenkin nyt voimia kaikkeen muuhun. Äitiysloman jälkeen ja töihin palatessasi (jos siis palaat takas samaan paikkaan), voit katsoa tilanteen uudelleen, voihan olla että kiusaaja(t) on siinä vaiheessa jo vaihtaneet työpaikkaa/osastoa tai jopa tulleet järkiinsä.
Keskity nyt itseesi ja itsestäsi huolehtimiseen ja nauti raskaudesta ja kasvavasta masustasi. Voimia sinulle!
ja jos et halua kertoa henkisistä asioista lääkärille, senkun sanot, että oksennat koko ajan, etkä pysty olemaan töissä alkuraskauden oireiden takia. Mistäs se lääkäri tietäisi, miten oikeasti voit.
Klisee ehkä, mutta sinä ja vauvasi olette nyt kaikkein tärkeimpiä. Jää ihmeessä pois töistä, jos tuntuu, että ei jaksa. Tsemppiä masunkasvattamiseen :)
Ja raskaana ollessa sitä suuremmalla syyllä! Tietysti olisi hyvä, jos kiusaamisasioita lähdettäisiin muutenkin selvittelemään, mutta ymmärrän kyllä, että sinulla on nyt raskaana ollessa muutakin ajateltavaa. Kerro rohkeasti tilanteestasi työterveyslääkärille. Jos hän ei ottaudu asiaan, pyydä päästä työterveyspsykologille (psykologi ei voi määrätä sairaslomaa, mutta saa yleensä lääkärin tekemään tämän), tai sitten neuvolalääkärille tai neuvolapsykologille. Viimeisenä vaikka yksityiselle psykiatrille. Lääkäri ei kerro esimiehellesi sairausloman syytä, mutta jos haluat itse kertoa, niin se voisi herätellä esimiestäkin ajattelemaan tilannetta.
Kiitos teille kaikille kirjoituksistanne! Pidän neuvonne mielessänne tulevan varalta. Nyt onneksi olen saanut tilanteen " haltuun" eli juuri tällä hetkellä on hieman helpompaa. Kyseessä ei ole mikää varsinainen kiusaaminen, ja siksi tuntuisikin hankalalle lähteä asiaa selvittämään. Täällä vaan homma kusee monella tapaa, ja asioita ei hoideta tai jätetään kesken, eikä välitetä toisten töistä ta työmotivaatiosta, ja sen johdosta monella muullakin on aika ajoin hankalaa. Mutta ei ole mitään yhtä syytä, miksi tämä kaikki aiheuttaa ajoittain ahdistusta. Vaikka ei tietysti koskaan ole yhtä ainutta syytä, mutta jotenkin sitä vaan helposti syyttelee itseään, ja sen vuoksi ei itsekään oikeasti arvosta tuntojaan ja syyttää omasta ahdistuksestaan vain itseään.
Hoitovapaalle tosiaan minun olisi mahdollista jäädä, ja olenkin sitä vaihtoehtoa miettinyt kuukausia. Mutta juuri taloudellisista syistä olen yrittänyt sinnitellä, ja sen vuoksi mietin juuri sairauslomaa vaihtoehtona. Onneksi näitä vaihtoehtoja on, eli jos tiukka paikka tulee, niin ratkaisuja on vain tehtävä olemassa olevien vaihtoehtojen pohjalta.
Kiitos vielä teille, ihana kun on ihmisiä, jotka osaavat auttaa.
Oltsu *hieman paremmilla tunnelmilla*
Kehottaisin sinua menemään puhumaan työterveys huoltoon asiasta. Työpaikallanne tarvitaan ilmeisesti apua ilmapiiriin muutenkin. Tartu asiaan omalta kannaltasi terveytesi vuoksi mahdollisimman pian ja pyydä vaikka hyvää ystävää mukaan lääkäriin jos itse olet uupunut yksin menemään. olen seurannut läheltä tällaista tilannetta ja asiaan puututtiin liian myöhään. Läheinen ihminen sairastui työ peräiseen masennukseen eli paloiloppuun työpaikka kuisaamisen vuoksi.
Toipuminen on kestänyt kauan ja välit kollekoihin yhä hyvin varautuneet. Sairaslomaakin joutui pitämään hyvin pitkään työstä.
Asiasta on varmastin vaikeata puhua ja raskasta kantaa sisällä, vielä kun raskauskin myllertää mieltä ja herkistää toisten ihmisten sanomisille. TOisaalta ajattelisin, että olisi itsellesi varmastin mukavanpaa jos asioihin työpaikalla puututtaisiin ja klikkejä saataisiin poistettua. Työnohjauksestakin voisi olla apua.
Tämä on asia josta pääsee sairaslomalle ja johon työnantajan on lakisääteisestikin puututtava.
Rohkeutta sinulle ja rentouttavaa joulunaikaa!
Hei Peipposkainen,
Olisi kiva jutella lisää, kun uudemman kerran juttuasi luin. Tänään taas ahdistus palasi, ja aamu meni miettiessä miten selviän ä-loman alkuun saakka (siis kesäkuuhun, jos edes kaikki sujuu hyvin!!). Toisaalta mua ahdistaa pelkkä ajatuskin sairauslomasta = mitä sanon työkavereille / ystäville / suvulle (äitille!) sen syyksi? Vaihtoehto, että olisi pidemmän sairausloman ja sitten palaisin takaisin töihin, tuntuu ihan kamalalle, juuri selittelyn vuoksi. Siksi tuntuu, että hoitovapaa on ainut " helppo" vaihtoehto. Olen kyllä avoimesti kertonut ihmisille työpaikalla olevista ongelmista, mutta jos kuulisivat että sen takia olen saikulle hakeutunut, tiedän saavani epämiellyttäviä asenteita / kommentteja / käyttäytymistä. Jotenkin tuntuu äärimmäisen hankalalle lähteä myöskään apua hakemaan, on kuitenkin aina suurimman osan ajasta sellainen olo, että ei missään muussa mitään vikaa ole kuin minussa ja omassa työmotivaatiossani. Ja sen takia tuntuu, ettei olisi oikeutta valittaa kenellekään mitään. Todellisuudessa työmotivaation puute johtuu yrityksemme johdosta ja sen epämääräisestä käyttäytymismallista.
Onneksi tulee joulu, ja viikon loma. Ehkä maailma näyttäytyy taas kirkkaampana kun uusi vuosi alkaa!
Eli kerro hänelle rehellisesti työilma piiristä.
Sellaiset asiat ovat myös työterveyshuollon piiriin kuuluvia.
Jos hän pystyisi auttamaan sinua.
Lisäksi voit keskustella sairasloma asiasta hänen kanssaan.
Tai sitten lääkärille suoraan aika.
Mutta se mitä sanot sairasloman syyksi muille.. Miksi et voisi sanoa että olet stressaantunut... tai sitten kerrot rehellisesti mistä on kyse..
Tai sitten keksit jonkun tekosyyn.. Selkäkipeä tms..
..joiden takia annetaan sairaslomaa, joten riittäisikö, jos sanoisit syyksi, että lääkäri määräsi sinut lepoon? Tällöin monet varmaan ajattelisivat, että kyse on esim. kohdunkaulan pehmeämisestä ja supistuksista tms.
Jos et suoraan halua kertoa miksi jäit saikulle niin voit vaikka sanoa kärsineesi kipeistä supistuksista, jotka johtuivat työstressistä. Jäin itse ekassa raskaudessa sairauslomalle 1,5 kk ennen äitiysloman alkua. Syynä olivat kipeät supistukset, jotka johtuivat pomon kiusaamisesta. Olin ahdistunut kutakuinkin koko raskauden ajan, sillä pomo alkoi simputuksen kun kuuli raskaudestani. (Liian) kauan kestin, mutta kun kipeät supparit alkoivat, kerroin kaiken lääkärille. Hän määräsi saikkua ensin viikoksi, sitten kahdeksi ja sitten loppuajaksi. Ihmisille kerroin saikun johtuvan työstressin aiheuttamista kipeistä suppareista. Ihan läheiset tiesivät kuinka kamalaa töissä itse asiassa oli ollut.
Kielo 18+4
Aihe joka koskettaa meikäläistäkin tässä raskaudessa (rv 34+5 nyt ja virallinen äitiysloma päällä).
Olen ollut tässä -ensimmäisessä- raskaudessani henkisestä väsystä saikulla ja musta se on aivan järjettömän hyvä syy. Oon aina ollut tosi herkkä ja nyt oon joutunut tavallaan katsomaankin kunnianhimoni läpi peiliin. Kumpi on tärkeämpää kunnianhimo tai itsestä huolehtiminen? Tai kulissit?
Mulla ei ole kokemusta työpaikka tms.kiusaamisesta ja pahoitteluni, että sä olet joutunut sellaista kokemaan. En osaa kuvitellakaan kuinka pahalta se voi tuntua
ELI alkuun, hae sairaslomaa, vaikka sulla selkeästi on suuri kynnys siihen! Sinä ansaitset kuitenkin huolenpitoa itseltäsi. Myös hyvä saada etäisyyttä asioihin.
Mietit paljon mitä muut ajattelevat sinusta, niin mäkin tein. Mulla toi oli tosi rankka paikka, koska en nähnyt itseäni sellaisena. Enkä halunnut olla tällainen. Halusin olla tappiin asti uraohjus ja puskea hienona eteenpäin..
Pari vinkkiä haluaisin antaa:
1) Sun ei tarvii SELITELLÄ kenellekään yhtään mitään! Mä tein sen virheen, että kerroin totuutta kysyville. Aloin jo valmiiksi kammota tilanteita joissa kohtaisin taas uusia uteliaita ihmisiä- meillä on superlaaja tuttavapiiri, joten kerrottavaa riitti. Vasta lopussa tajusin että helvetti soikóon, mitä se kenellekään kuuluu. Jos haluat sanoa että johtui supisteluista - SANO. Jos haluat sanoa että syy on henkilökohtainen - SANO. Mutta älä pyytele itseäsi anteeksi. Riittää että ne läheiset tietää, jotka ovat sun tukena. Muiden ihmettelijöiden ei tarvitse tietää. On heidän pienuuttaa, jos eivät ymmärrä ja siitä sun ei tarvitse ottaa ongelmaa.
2) Ole ylpeä itsestäsi: tuo vaatii vahvuutta. Kaikki ei pysty myöntämään omia rajojaan ennen kuin on liian myöhäistä. Sullakin on paljon kohtalontovereita, jotka ovat joutuneet henkisistä syistä jäämään pois työstä.
3) Mä olen kasvanut ja pohtinut asioita ihan järjettömällä otteella nyt. Tämän myötä olen varmasti parempi äiti tulevalle vauvalleni. Tätä vahvuutta mä tarvitsinkin. Se musta vielä uupui ja kasvu jatkuu.
Ihanaista ja voimia tuovaa joulun aikaa. Tee päätökset itseäsi ajatellen, älä muita.
No eipä ole enää toivoa edes äitiyslomasta, sillä tänään ultrassa näkyi pelkkä tuulimuna. Viikkoja 7+.
Eli kyllä tästä jossain vaiheessa saikulle mennään - tosin ainakin aluksi keskenmenon vuoksi :/ Tämäkin siis vielä!
Oltsu (alkuperäinen)
Moi!
Tiedän tunteen ku työasiat valvottaa yms.Olin töissä vuoden verran erääs paikas.Puolen vuoden jälkeen koko pulju sekaisin ihka uuden parikymppisen " pomon" ansiosta.Työssä olo oli hirveää,hermot tiukalla kaikilla.Työasiat pyöri mieles päivin öin.Kiusaamista ja selän takana puhumista.Ajattelin koko ajan jaksavani viel vähä aikaa.Marraskuus olin saikul pari viikkoo.Silloin päätin että tämä loppuu.Viimeinen tikki tuli siitä parin viikon päästä.Niinpä sain irtisanottua itseni.Ja voin kertoa että se oli elämäni järkevin teko.Nyt sitten tein testin(Plussa) ja samana päivänä sain tietää uudesta työpaikastani.Elämä hymyilee ja uni maistaa.Kyllä asia on näin että jokainen on vastuussa omasta elämästä ja sen eteen täytyy tehdä hankaliakin päätöksiä.Jaksamista sinulle ja voimia tehdä päätöksiä itsesi hyvinvoinnin edistämiseksi.
Voi Oltsu, olipa tosi ikävä kuulla keskenmenostasi! Varsinkin kun mielesi on ollut alakuloinen jo muutenkin! Voimia sinulle!
Ota nyt saikkua sekä aikaa itsellesi ja tee asioita joista pidät ja nautit. Kyllä se elämä vielä hymyilee!
Mulla päättyi eka raskaus keskenmenoon, joten tiedän sen surun. Kaiken lisäksi en jäänyt edes saikulle, koska km oli viikolla 6 ja kaikki tuli itsekseen ulos. Työpäivän jälkeen vaan menin sairaalaan jossa totesivat kohdun tyhjentyneen. Jälkikäteen olisi ollut paljon viisaampaa jäädä edes muutamaksi päiväksi kotiin lepäämään, mutta en sitä siinä vaiheessa ajatellut.
Työpaikan ongelmista: jos töissä on edelleen kurjaa, jää ihmeessä sieltä hetkeksi pois. Ihmiset turhaan arastelevat jäädä henkisistä syistä sairauslomalle. Eräs psykologiystäväni sanoi osuvasti: jos suomalainen harkitsee jäävänsä saikulle siksi, ettei enää jaksa töissä, on todellakin korkea aika tehdä se, sillä ihmiset sinnittelevät viimeiseen voimanrippeeseen saakka ennen kuin myöntävät edes itselleen että saikkua tarvittaisiin. Eli ajattele itseäsi ja jää ihan reilusti saikulle esim. kuukaudeksi, jos siltä tuntuu. Eikä työkavereitten tai edes esimiehen tarvitse tietää saikun todellista syytä, voithan aina kuitata sen jonain muuna sairautena.
Haluan tuoda kaikille esiin myös sen, että työuupumus tai ahdistuneisuus voi pitkittyessään ja hoitamattomana pahentua masennukseksi, joka onkin sitten ihan eri diagnoosi ja psyykkinen sairaus, joka vaatii lääkkeellistä hoitoa, terapiaa ja siitä parantuminen voi kestää kuukausia. Lisäksi masennus voi helposti uusiutua, ja raskauden aikainen ja synnytyksen jälkeinen masennus voivat tulla helpommin esiin. Eli tästäkin syystä työuupumus ja esim. raskauden aikainen " yleisahdistus" olisi syytä hoitaa, olisi aina syytä kuunnella itseään ja omia voimavarojaan ja toimia sen mukaan, eikä esimiehen ja markkinatalouden ehdoilla! Tästä syystä jäin itse pitkälle saikulle, jotta oloni ei pahenisi vaan olisin mahdollisimman hyvissä voimissa silloin kun vauva syntyy.
Työpaikan ristiriidoista sen verran - tiedän hyvin että kynnys on korkea lähteä niitä selvittelemään. Mulla on tästäkin hieman kokemusta vuosien takaa, mutta silloin aivan reilusti marssin esimiehen puheille ja kerroin tilanteen. Hän otti asiani vakavissaan ja tiettyihin toimenpiteisiin ryhdyttiin. Oliko niistä sitten vastaavaa hyötyä, en tiedä, mutta ainakin mulle tuli tunne, että esimies ottaa mun huoleni vakavasti ja tietää, että jos työpanokseni ei ole aivan 100%, siihen on syitä muualla kuin minussa. Lisäksi kuvaamasi epäselvyydet eli duunien ja asioitten jättäminen kesken ja piittaamattomuus toisten töistä, ovat paljon helpommin hoidettavissa kuin todellinen työpaikkakiusaaminen! Myös pomon on helpompi tarttua tällaisiin konkreettisiin asioihin kuin kiusaamiseen, joka on aina vaikeampi juttu. Usein kuvaamasi ristiriidat voivat hoitua töitten uudelleen organisoinnilla, paremmalla johtamisella, tiimin tms. vaihtamisella - riippuu vähän alasta ja ammatista, miten se hoidetaan. Mitä sitten teetkään tai olet tekemättä asian suhteen, älä ainakaan syytä itseäsi vaan ole ylpeä omasta työpanoksestasi ja sääli niitä urpoja työpaikallasi, jotka tuolla lailla käyttäytyvät, heillä vasta hankalaa taitaa henkisesti olla!
Voimahali sinulle Oltsu, ja kaikesta huolimatta oikein ihanaa, leppoista ja rentouttavaa joulua!
En tiedä onko teille taloudellisesti mahdollista tosin. Mä jäin rv 10 hoitovapaalle kun odotin toista, ei vaan jaksanut olla töissä!
Saisit ainakin täysin työ-stressittömän raskauden.