alkuraskauden sairaslomalaisia?
Hei
Alkuraskauden pahoinvoinnin kanssa tässä sinnitellään ja kyselen että onko muita, jotka ovat joutuneet sairaslomalle alkuraskaudesta pahoinvoinnin vuoksi? Ensimmäistä viikkoa olen saikulla ja pohdiskelen kauhuissani kuinka kauan tässä on vielä oltava poissa töistä. Kuinkahan kauan edes saan palkkaa ja koska tipun kelan sairausrahalle? Hetkittäin olo on jopa ok ja siiloin tunnen syyllisyyttä " lorvailustani" , mutta välillä mikään ei pysy sisällä, ei edes vesi ja tämmöiset hetket vie kaikki voimat tuntikausiksi.
Esikoisesta oksensin noin 10 viikkoa päivittäin. Opiskelin silloin ja hoidin opiskeluja voimieni mukaan, mutta nyt tunnen suurta syyllisyyttä, kun en töihin pysty. Esikoinen on päivisin hoidossa, koska hän vaan kärsisi suotta, kun en jaksa leikkiä ja ulkoilla sen kanssa.
Ahdistaa tuo joulukin, kun en jaksa hankkia lahjoja enkä tehdä joulua kotiin.
Kommentit (5)
Tilanne oli sama kuin sulla, eli esikoinen oli päivähoidossa ja minä oksensin kotona. Olin yhteensä kolme viikkoa sairaslomalla (viikot 10-13), sitä kirjoitettiin aina viikko kerrallaan. Työni on sellaista, ettei siellä oikeasti pysty olemaan jos oksentelee. Mulla se paha olo oli kokopäiväistä ja jouduin myös kerran tiputukseen.
Nyt alkaa jo helpottaa. Aamuisin vielä yökin pöntöllä, mutta viimeistään lounasaikaan on jo ihan normiolo.
Tytteli-83 rv 15+2
Viikot 9-13 meni enemmän tai vähemmän sairaslomalla. Välillä koitin tulla töihin, mutta eihän siitä mitään tullut. Sitten tein jonkun päivän kotiofficelta. Huh oli se kyllä kauheaa aikaa. Käytännössä 3 viikkoa makasin yhtä soittoa sängyssä ja oksentelin, menin tosi heikkoon kuntoon. Tiputuksessa en käynyt, mutta oli varmaan lähellä. Sain alas lähinnä mehujäätä, sitä vedinkin aina kun pystyin. Lopussa en jaksanut kävellä kuin 50 metriä, sekin seinistä välillä tukea ottaen. Kiloja tippui noin 6.
Syyllisyyttä en jaksanut tuntea laisinkaan. Kun ei pysty, niin ei pysty, eihän sille tilalle itse voi mitään. Oma ja siten sikiön vointihan se on tärkeintä, töitähän elämänsä aikana ehtii tekemään kymmeniä vuosia, ei se parin viikon sairasloma ole mitään. Ja kyllä niitä joulujakin vielä tulee, milloin voi laitella. Joskus on vaan vähän erilainen joulu.
Tsemppiä, kyllä se palkinto sieltä koittaa ja vaikeudet unohtuu pian :)!
_tuikku_ ja poika rv 25+1
Mulla on tässä kolmannessa raskaudessa ollut pahoinvointi todella rajua heti plussaamisesta lähtien. Oksennan yötäpäivää eikä mikään pysy sisällä ilman pahoinvointilääkkeitä. Niidenkin kanssa olen oksennellut. Kuudes viikko saikkua tosiaan menossa ja jatkuu vielä ainakin kuukauden eteenpäin. Mun työ on fyysisesti raskasta ja vaikka oksentelu kohta loppuisikin, toipuminen työkuntoon vie aikaa.
Kaksi kertaa olen ollut sairaalassa tiputuksessa pari päivää/keikka. Tänään juuri kotiuduin toiselta.
Keskity nyt vain itseesi ja koita olla murehtimatta työasioita. Päivärahalle tippumisen pitäisi selvitä oman alasi työehtosopimuksesta. Meillä se määräytyy kertyneiden työsuhdevuosien mukaan. Mitä pitempi työsuhde, sitä pitempään saa palkkaa sairaslomalla.
Jaksamista!!
myLove rv 9+6
Kiitos vastauksista helpottaa, kun tietää, että meitä on muitakin. Sairaslomaani jatkettiin juuri joulukuun loppuun. Ihanaa, kun saa levätä, mutta huono omatunto kolkuttaa edelleen vaikka tiedän, että töitä en jaksaisi tehdä. Raha-asiat myös huolettaa. Äitiysrahani lasketaan viimeisen 6 kk työtulojen mukaan eli toivottavasti sitten kykenen töihin keskiraskaudesta....
eli sekä numero kakkosesta että kolmosesta. kummallakin kerralla oli siis 24/7 pahoinvointia, ja kummallakin kerralla siihen liittyi myös flunssa-oireita. Näin ollen sain saikkua " flunssan" takia viikon kummastakin. Nyt jälkimmäisellä kerralla mulla alkoi saikun jälkeen kahden viikon kesäloma, mutta jos ei olisi ollut lomaa, olisin pyytänyt ihan suoraan pahoinvoinnin takia saikkua.
itseäni ei kyllä nolottanut tai hävettänyt saikku yhtään, koska en todellakaan olisi ollut kykeneväinen edes työmatkaani, puhumattakaan työnteosta... (ja en edes oksennellut, oli vaan niin helkutin kamala olo...)