Meidän Perheen nettijatkot: Äiti 10+
Mielestäni ainakin ilmiö on helposti tunnistettavissa. Itsessänikin on välillä tätä vikaa, kun ei osaa vaan nauttia äitiydestä ilman paineita ja se, mitä lapsi esim. osaa tuntuu olevan äidistä kiinni tai sellainen tunne tulee jostain. Jos esim. lapsen puhe viivästyy, tulee tunne, että en ole lukenut tarpeeksi tai keskustellut lapsen kanssa tms...Ja tämän yltiöäitiys-piirteenhän on helppo tunnistaa myös leikkikentilla etenkin toisista äideistä ;). Tiedän esim. erään äidin joka preppaa viisivuotiasta lastaan niin, että tämän on pakko oppia lukemaan...ja siitä on kaikki hauskuus kyllä tipotiessään...huh. Itse olen työssäkäyvä kahden lapsen äiti ja poden kyllä huonoa omaatuntoa kokoajan siitä, että vieraat kasvattavat minun lapseni ja itse olen ainakin joskus niin väsynyt iltaisin, että siinä ei pahemmin iske mitään virikkeitä lapsille keksiä. Onneksi osaan kuitenkin myös nauttia lasten kanssa touhuamisesta, enkä ole niin hirveän suorituskeskeinen, joten luullakseni tämä mun yltiöäityys on vielä suht normirajoissa. ;)
Kommentit (3)
että todettiin monien äitien omivan lapset isiltä lähes kokonaan - vain äidit hoitavat, koska he haluavat hoitaa yksin. Onkohan tämä todella näin?
Tunnen monta perhettä, omani mukaan lukien, jossa äiti hoitaa lapset yksin siksi, koska hoidettavahan lapset on. Jos mies ei hoida, on töissä todella paljon, esimerkiksi yrittäjänä, ja tukiverkostoa ei ole, lasten hoito jää kokonaan äidille. Todellakaan ei ainakaan minun tuttavapiirissäni ole kyse siitä, että äiti yltiöäitiyden ihanteiden takia omisi lapset itselleen.
Väite tuntuu varmasti suorastaan loukkaavalta äidistä, joka joskus kyllä mielellään antaisi lapset jonkun muun hoitoon, mutta ei sitä voi tehdä!
Varmasti yltiöäitiyttäkin on. Tunnen muutamia "täydellisiä" äitejä, siis äitejä, jotka tuntuvat elävän pelkästään lapsilleen ja kaikki näyttää menevän loistavasti. Missään ei ole ongelmia ja koti on aina siisti. Jos / kun joku tällaista mielellään jaksaa, niin hyvä asiahan se on. Siis jos elämä on niin tasapainoista kuin miltä se näyttää.
Itse hoidan meidän kaksi lasta pääsääntöisesti aina yksin, koska turvaverkkoni on niin huono. Mies on yrittäjä ja rakentaakin nyt, joten hän on tosi paljon poissa. Siskoni välttelee meitä suorastaan, ettei joutuisi hoitamaan lapsia. Hän ei ole lasten tulon jälkeen pyytänyt meitä edes käymään, vaikka asuu naapurikunnassa. Lapsemme ovat kyllä kilttejä, enhän minä muuten heidän kanssaan yksin pärjäisikään. Mielelläni antaisin lapsia muille hoitoon, mutta kun ottajia ei ole. Joitain yltiöäidin piirteitä minussa on, tunnen mm. syyllisyyttä, jos lapset syövät eineksiä. Aina pitäisi olla kotiruokaa ja kotona leivottuja sämpylöitä ja marjakiisseliä :) Lisäksi stressaan lasten hammashoidosta normaalia enemmän.
Minä kuitenkin tunnustan, että en ole huippuäiti. Kaipailen töihin. Joillekin tutuille äidille tuon sanominen ääneenkiin on suorastaan rikollista. Pahin on eräs puistopaasaaja, jolla itsellään on takanaan kymmenen vuoden kotiäitiys ja neljä neljässä vuodessa syntynyttä lasta. Hän muistaa aina painottaa, että on jaksanut hoitaa lapsensa, antanut heille kallista aikaansa ja ennen kaikkea nauttinut tuosta ajasta aidosti. Viimeksi häneltä kyllä lipsahti, ettei hänellä ole koskaan ollutkaan työpaikkaa, jonne palata. Ja ihan sulaa ilkeyttäni sanon, että hänen lapsilleen voisi päiväkoti tehdä todella hyvää. He eivät osaa leikkiä yhtään toisten kanssa.
Voiko äiti olla liian hyvä? Tunnistatko itsessäsi tai lähipiirissäsi yltiöäitiyttä?