*^*LOMAKUISET TOUKOKUUHUN*^*

Meillä pikkumies sairastui vesirokkoon viimeviikolla, nytsiis menossa näppyjen huomaamisesta 9päivä. Enää en uusia ole huomannut ja vanhoistakin miltein kaikki ruvella jo. Muutama rakkula enää. Kuumetta ei ole olleut, pientä lämpöö vain. Mutta niitä rakkuloita oli mielestäni runsaasti. Päässä, vatsassa, selässä ja nivusissa, vähemmän sitten suussa, jalkapohjissa jaloissa yleensä ja käsissä. Kaikkialla kuitenkin oli. Nenässäkin 3. Nyt odotellaan sairastuuko tuo isosiskokin, ei vielä ole huomattavasti sairastanut vaikka tartuntamahdollisuuksia on ollut ennenkin. No niin tietenkin juuri nyt herätiin unilta palaan kertomaan lisää...T: Herkkutatti ja pikkutatit 1.5v ja 4v

Aika hiljaista täällä,usein en kyllä minäkään kirjoittele,mutta luen sitäkin ahkerammin. Onpas muuten erikoinen ilma, lunta satanut nyt kahtena päivänä ja kylmä. Mutta kai tämä tästä kohat kesäksi muuttuu, ei vaan ihan normaalia ole täällä etelässä tälläinen.Poitsu siis hyvin pikullinen edelleen, nyt alkaa esimmäiset ruvet irtoilla. Pitkä on kyllä tämä tauti kestoltaan. Jos olisin töissä nyt niin kylläpäs saisi olla kotona ja palkatta tietenkin.Muuten poika on aika iloinen vesseli, nauraa paljon ja puhuu kokoajan enemmän. Sanoja on mahdottomasti ja kahden sanan lauseitakin tulee silloin tällöin. Esim. oltiin kauppaan lähdössä ja mies laittoi pojan autoon niin sieltä tuli selkeästi että äiti kyytiin. Näitä ei sanan lauseita on useampi, johtuiskohan että niitä kuulee enemmän. ;) Meillä kiipeiltais joka paikaan ja kokoajan. Ja keinuminen on pop kuten myös piilosleikki. Tänään jopa keksi uuden piilon rattaiden takaa. Yleensä menee samaan piiloon pöydän alle. Aika helpolla tässä äiti jo pääsee, kun syödään itse, kakat tehdään pottaan ja pukemistakin jo harjoitellaan. Yöt nukutaan putkeen klo 20.30-07.30 ja päikkäreillekkin mennään todella kiltisti. Uusi vauvakuume nostaa päätään samalla kun huomaa että toisesta tulee jo iso. Mies ei vain vielä ole lämmennyt kolmannelle... ja saahan sitä ikäeroa himena vielä tullakkin. Voipi tietty olla että tämä vaan on joku helppo ikävaihe, ja kohta ei vauvakuumeesta ole enää tietoakaan. Miten on mahdollista että nuo herää aina kun alan tänne kirjoittamaan. Joten annan tilaa muille...T: Herkkutatti kera pikkutattien

Hauska kuulla Herkkutatin kuulumisia. (Hauskoja nää teidän nimimerkit!! :-))

Hienolta kuulostaa että siellä ollaan niin omatoimisia ja puhutaankin jo vaikka mitä. Meillä on tilanne aika samantapainen ollut jo pitemmän aikaa, tuntuu että neiti ymmärtää jo melkein kaiken mitä puhutaan mutta oma puhe on vielä hakusessa. Jotain kovasti välillä huudellaan mutta siitä ei oteta mitään tolkkua. Ja pottailu on kyllä vielä varsin alkutekijlöissään. No, voin kyllä tässä katsoa itseäni peiliin että enpä ole aina jaksanut neitiä potalle istuttaa.



Herkkutatti pohti että on helppo vaihe menossa. Minusta taas tuntuu että ei ole aina niin helppoa vaikka siis hoitotoimet ovat helpottuneet, mutta neidillä alkaa tuo oma tahto olla aika vahvaa, ja haluaa vaikka mitä ja koko ajan. Usein jotain kiellettyä tai muuten mahdotonta. Ja varsinkin minulle äidille känkkäilee tosi paljon. Minullakin sitten välillä meinaa pinna kärähtää kun toinen ei mitään usko. vaan pyörii esim. jaloissa keittiössä vaikka olen monta kertaa sanonut että menisi kauemmas kun minulla on kuumia pannuja ja liemiä yms. yms. Mutta kun ei totella niin ei.



Onko teidän lapsosilla muuten jotain allergiaa näin koivunkukinta-aikaan? Meidän neitille on ilmestynyt ihmeellisiä näppylöitä naamaan nyt ihan lähipäivinä, ja mietin voisiko se olla koivuallergiaa, tai jotain ruoka-allergiaa. Voi pahkena jos on, kun tähän asti on selvitty ilman allergioita.. mutta onneksi aika lievältä tämäkin vaikuttaa ainakin vielä. Vähän nenä aamuisin tuhisee ja tosiaan nämä pienet ihottumat naamassa.



Nyt täytyy mennä, kirjoitelkaa nyt ihmeessä muutkin taustailijat kuulumisia!



t. Sirita

Eli uutta pinoa taas tälle kuukaudelle ajattelin laittaa...

Meillä Joelilla edelleen hieman tuota sairastelua,kovaa yskää laryngiitin takia ja sitten ihottumaa jonka sai viimeisimmästä lääke kuuristaan joka oli V-Pen ja ei meinaa sitten lähteä parantumaan ollenkaan,vaikka sai siihen zyrtec lääkettä ja ihonrikkoontumen vuoksi sai vielä kefeksin kuurin...



Tänään taas käytiin neuvolan tädillä pikaisesti kyselemässä uusia keinoja ihottuman voittamiseksi,mutta eipä ollu silläkään mitään ihmeempiä ideoita.



Sitten meillä oli kahden keskimmäisen lapsen,7v pojan ja 6v tytön neuvola aikakin...

Poika on nyt siis jo 7.5v ja sillä oli kasvukontrolli käynti...

Poika on nyt 118.5cm ja painoi 21.8kg.

Tytöllä sitten olikin 6v neuvola ja sai rokotuksen, pituutta on 112.9cm ja painoa 18.3kg.



Eilen myös käytiin koristelemassa tyttöjen synttärien vietto paikka ja 3 täytekakkua on tänään leivottu sekä 4 pizzaa ja muffineja...

Huomenna sit aamusta koristellaan kakut.

Mutta nyt vielä pikaseen ulos lasten kanssa kun on melkein +25 astetta varjossa :D

Hei kaikille!



(vai onko täällä ketään?!!?) no, kaikki taitavat olla ulkona

nauttimassa kevätauringosta. kylmää vain oli tänä aamuna.



Tultiin viikonloppuna mökiltä, siellä oli tietty aivan ihanaa kun

oli niin mahtava ilma, vaikka missä ei olisi ollut? Neiti sopeutui

hyvin uusiin ympyröihin, ihmetteli kaikkia luonnon ilmiöitä

muurahaisista etanoihin ja tuntui viihtyvän. Leikki paljon

mummin kanssa, kun äiti ja isi tekivät hommia.



Samalla reissulla jäivät sitten iltatissittelytkin, eli nyt ei enää

tissiä syödä meillä ollenkaan. Ihan hyvä näin. Neiti sai itse

päättää koska riitti. Äiti oli ihan valmis jo aikoja sitten. Nyt

on taas oma kroppa ja saa syödä ja juoda ilman että aina

miettii mitä se vaikuttaa imetykseen. JEE!!! Hyvä mieli

kuitenkin että pystyi imettämään näin pitkään, vaikkei

mitään tavoitteita sinänsä ollut.



Kanelisokerilla oli ihania kuulumisia, kiva että olet voinut

hyvin, ja toivotaan että loppuraskaus menee yhtä mukavasti.

Teidän Aino kuulostaa niin samalta kuin meidän pikkuneiti,

tehdään kaikenlaista kiellettyä ihan vasiten, ja höpsötellään

koko ajan. Paljon pölistään mutta tolkkua siinä ei juuri ole. :-))

Meilläkin on huudeltu viime päivinä paljon ' Iikkaa' ja ' Kaijaa'

vaikkei sennimisiä ole tuttavapiirissä. Ovat siis neidin itse

keksimiä sanoja joilla jotain kai tarkoitetaan mutten tiedä

mitä. Tänä aamuna hän sanoi ' ammaa' kun pestiin hampaita,

kai se tarkoitti hammasta.



Meillä nukuttiin tänä aamuna ihmeen myöhään, puoli yhdeksään!!

Välillä neiti kyllä heräsi kuudelta mutta simahti onneksi äidin

viereen sitten uudelleen. Äidin uni oli katkonaista siinä vieressä

tuhisijan potkiesssa mutta nukuin sitten lopulta itsekin yhtä kauan.

Harvinaista herkkua tuo aamulojuminen meillä, yleensä herätys

tulee seitsemältä. Nukkumaan mennään illalla klo 21 korvilla.

Päiväunille mennään klo 12-13 välillä, ja nukutaan yleensä 2 tuntia.

Ihan ok päivärytmi siis.



Toivottavasti M@@.vi:n Joelin taudit ovat jo hellittäneet ja

saatte nauttia kauniista kevätpäivistä. Onnea kesätöihin ja

lasten hoitokuvioihin, eiköhän ne lapset sen 7 tuntia jaksa

hoidossa jos vain on muuten kiva paikka. Päiväunetkin

kuitenkin nukkuvat siinä välissä ja jaksavat sitten taas.



Mitähän Talvisalamalle kuuluu? Ja monista muistakin

olisi kiva kuulla... Kirjoitelkaa joskus!!



t. Sirita

Aika on mennyt siivillä ja tuskin olen edes pinoja ehtinyt lukaista. Nyt, kun lapset nukkuvat, ajattelin huitaista pari riviä kuulumisia.



Töitä on nyt sitten toista kuukautta tehty. Ihan mukava paikka ja ehkäpä nämä kotiäitvuosina syväjäädytetyt aivotkin joskus heräävät. Toisaalta nautin, kun on " omaa aikaa" . Eli töissä on kummallisen hiljaista eikä kukaan huuda äippää =P Toisaalta taas on aivan kamalaa, kun lapsilla on tarhassa pitkät päivät (työmatkaan menee suuntaansa tunti) ja se vähäinen hereilläoloaika menee kiukutellessa itse kukin toisilleen. Vaan sitähän tämä nyt sitten on. Pienen rahallisen korvauksenhan tuosta kaikesta saa...



Lapset ovat sopeutuneet tarhaan hyvin. Mikä siis tarkoittaa, ettei ole tullut niin suuria ongelmia kuin olin varautunut. Esikoinen meni jo ekasta päivästä lukien kuin kala vedessä, on niin tavattoman sosiaalinen ja nauttii kavereista. Kakkosen kanssa on ollut pientä hankaluutta, ikävöi hiukan, mutta johtuu jääräpäisestä luonteesta sekä hyvin hitaasti kehittyvästä luottamuksesta uusiin ihmisiin. Pieni Pupu on yhtä aurinkoa. Tosin on jatkuvasti kipeä. Lähes kerran viikkoon pitää hakea kuumeessa. Pari korvatulehdusta on ollut kuukauden välein ja nyt taas sitkeää yskää. Muutoin neiti myös touhukkaana tykkää tarhasta.



Muutoin Pupu on varsin temperamenttinen NEITI =) Kiukkuaa, ei tottele, heittelee tavaroita, heittäytyy lattialle, kiljuu, murjottaa, loukkaantuu, osoittaa mieltään... Kuitenkin iloinen, huumorintajuinen (mm. yllyttävää tekonaurua, kun tekee mielestään jotain hauskaa), rakastaa tanssimista ja musiikkia, laulaa omalla kielellään. Ja nykyisellään syö aivan älyttömästi, mikä näkyy neidin mahassa =( Ensi viikolla on neuvola, jolloin nähdään, miten järkyttävästi käyrien suunnat ovat muuttuneet. Pupu on varsin rakastunut käsilaukkuusa, joka pitää saada *aina* käsivarrelle. Tutista luopumista suunnittelen. Jäi vielä käyttöön, kun tissi lopetettiin ja sitten tuli tämä tarhan aloittaminen. Tarhassa ei liiemmin tuttia tarvitse, mutta kotona on toinen meininki. Neiti yrittää pukea ja tosinaan onnistuukin. Siis housuja laittaa, paitaa, hattua, lapasta jne. Ja saattaa saada hervottoman loukkaantumiskohtauksen, jos erehtyy auttamaan ilman Neidin lupaa =P Puhuminen on vielä ihan haussa. Siksi haluankin sen tutin pois! Pitkään on tullut samoja sanoja (mm. äippä, äiti, anna, ei, pupu, nenä, poppu, napa jne.) sekä valtavasti omaa tekstiä. Viime aikoina tuo oma teksti on saanut uusia vivahteita. Pupu Rakastaa hiekkistouhuja! Neidille riittää lapio ja sanko tai muotti ja kakkuja syntyy =) Pottaprojekti on samoilla urilla kuin muutama kuukausi sitten. Eli on periaatteessa kuiva, kun käy säännöllisesti potalla. Saattaa olla useamman tunninkin kuiva. Hätäänsä ei aina sano, mutta suuntaus on siihen. Saattaa siis mennä itse potalle tai muutoin ilmaisee, että tarttis tehdä jotain. Toivonkin, että tänä kesänä opitaan ihan oikeasti kuivaksi. Pitää vain saada tarha samaan " juoneen" =)



Nyt taas ei jaksa leikata, mitä kaikkea muuta kerrottavaa olisi =O Päivät tuppaavat menemään melkoisella vauhdilla. No... on meillä oikeastaan se tilanne, että ero on miehen kanssa mitä todennäköisin. Kaikki käytännön seikat ovat vielä melko haussa, mutta periaatepäätös on tehty. Mies on nyt muutaman yön jo nukkunut isällään. Käy kyllä täälläkin, mutta puheyhteys on meillä melko kireä. Toivon, että saataisiin tämä hoidettua mahdollisimman siististi. Itse olen käynyt tätä jo pitkään läpi, henkisesti. On ollut vaikeaa tehdä päätös, joka siis lähti minusta. Mieheni on muiden mielestä narsisti... Tilanne siis tuore ja vaikea selittää lapsille, kun esimerkiksi ei vielä ole uusia koteja kummallakaan... Ja sitten vielä se " yhteinen" rakennusprojekti... Edelleenkin käyn läpi tunteita, joissa epäilen päätöstäni, mutta kuitenkin arki herättää. Pyrin nyt onnellisuuteen ja parempaan vanhemmuuteen. Lapset ovat tässä kärsineet (ja kärsivät), kun olen ollut niin kireä ja huonotuulinen.



Kyllä se tästä! Aamulla taas aikainen herätys, joten suunta pehkuihin =)



TalviSalama kera nukkuvat vauhtitrion

Ikävä kuulla Talvisalaman erokuulumisia - hyvä siis että olet saanut tehtyä päätöksen, mutta rankkaahan tuo ihan varmasti on! Voimia, täytyy sanoa että mielettömän hienoa jos saat pidettyä mielen kuitenkin edes jotakuinkin positiivisena ja pyöritettyä arkea töineen ja lapsineen siinä vielä.



Omat murheet on pieniä, mutta omaa napaa tässä vähän kuitenkin: meillä kaikki muuten hyvin, mutta Joelin nukuttaminen on iltaisin ihan hillitön rumba. Joel nukahtaa nykyisin vasta lähempänä kymmentä, ja oon ihan neuvoton kuinka saisi aikaistettua ja helpotettua nukkumaan käymistä.

Joel on nukkunut koko ajan omassa huoneessaan, ja varmasti olonsa ihan turvalliseksi siellä tuntee unipupu kainalossa. Enemmänkin kyse on siitä, että nousee sängyssä vieterinä ihan koko ajan, vaikka olisi jo väsymyksestä sekaisin, ja osaa tulla itse sängystä poiskin. Nauraa räkättää iloisesti kun viedään takaisin (ei puhuta, viedään vain), eli siitä on tullut hauska leikki. Ja kaikki iltarutiinit (pesut, puurot, yökkäin pukeminen, iltasatu jne) toistetaan joka ilta samanlaisena.

Väsyttää, kun rankan työpäivän jälkeen ensin ulkoillaan ja leikitään, sitten kahden tunnin iltarumba - ja kymmeneltä vasta pääsee pyykkien ja tiskien kimppuun. Uaah... Edelleen toistan kysymyksen, että miten te monen lapsen äidit oikein jaksatte tämän, ihailla täytyy.



Joo, ehkä mun ei ainakaan pitäisi roikkua netissä enää puolenyön aikaan, voisi helpottaa aamua ;-)

Hyvää yötä toivottaa

Anyara

Hei!



Onko käynyt niin että ihmiset eivät ole löytäneet näitä vauvan uusia sivuja tai niiden käytössä on ongelmia?? Täällä on aika hiljaista keskusteluissa..



Meillä on tässä ollut vähän rauhallisempaa viime päivät, oltu kotosalla enimmäkseen, omalla porukalla, ja leikitty pihassa ja sisällä. Neiti on tosi kiinnostunut linnuista ja lentokoneista ja niitä tiiraillaan aina tarkoin. Ikävää on että jatkuvasti syödään multaa ja hiekkaa ja pieniä kiviä. YÖK! saa sitten niitä kaivella suusta ulos koko ajan. En kuitenkaan haluaisi pitää tuttia koko ajan ulkona kun kuitenkin siitä pitäisi vähitellen alkaa hankkiutua eroon. Onko muilla tutit vielä käytössä ja jos ei, niin miten pääsitte niistä eroon jos olette hiljaittain vierottaneet?



Kolmipyöräinen tuli hankittua mutta se on vielä neidille liian iso, hänen jalkansa eivät ulotu kunnolla polkimille. Mutta kun pyörässä on työntökahva niin eteenpäin päästään kuitenkin.



Meillä nukutaan nykyään hienosti, jopa 11 tuntia putkeen joinain öinä. Äiti on onnessaan asiantilasta!!



Mitäs muuta vielä? Ei nyt tule mieleen.

Kirjoitelkaa

t. Sirita

Terveisiä täältäkin, ollaan touhukasta viikonloppua vietetty. Käytiin puistossa lastentapahtumassa ja uimahallissa uimassa. Ja pidetty miehen kanssa suuri keskustelu aiheesta ajankäyttö... Me kun ollaan molemmat melko epäsäännöllisessä työssä, varsinkin mies, ja tuodaan töitä kotiin pakosta, niin se yhteinen aika on haastavaa. Lisäksi tuntuu, että ollaan väsyneitä molemmat koko ajan.

Pojan kanssa ollaan molemmat melko paljon, kun yritetään kikkailla aikatauluja niin että mahdollisimman vähän joutuisi mummo olemaan hoitamassa, mutta yhteinen aika jää vähiin ja silloinkin tosiaan ollaan ihan poikki molemmat.



Meillähän tämä on esikoinen, enkä ikinä etukäteen tajunnut, kuinka vähiin sitä oma / yhteinen laatuaika jää. Tai no, oikeastaan - sehän on vain järjestelykysymys, mutta olen ollut kyllästynyt kun se on aina minä joka järjestelee ja suunnittelee...



Ainakin yksi konkreettinen parannus saatiin: Joel on ollut viime aikoina tosi huono käymään nukkumaan, ja nyt sovittiin, että iltapuuhat ja nukutukset hoidetaan vuoroilloin, ja silloin toinen saa tehdä mitä lystää; lähteä lenkille, mennä saunaan tai tehdä töitä. Yksinkertainen asia, jonka tajuamiseen meiltäkin meni puolitoista vuotta!!!! Että monesta asiasta saa kyllä syyttää ihan itseään ;-)



Tutista; meillä on koko ajan ollut tutti vain nukkumaan mennessä käytössä, eikä Joel ole sitä muulloin sitten osannut kaivatakaan. Aamulla, jos on tutti vielä suussa, niin ojentaa sen heti äidille tai iskälle. Omaa laiskuutta ehkä, mutta kun nukuttaminen on ollut muutenkin niin hankalaa, niin meillä on edelleen sekä iltamaito pullossa että tutti öisin käytössä... Olisi kiva kuulla miten muilla. Suunnitelmissa on luopua kyllä lähiaikoina.



Aurinkoisempia säitä odotellessa,

Anyara

Tulinpas pitkästä aikaa ilmottautuun tännekkin :) ! Aika menee NIIN äkkiä nykyään töissä...



Meillä on nyt sairasteltu kans jos jonkinmoista... :( ...Joulusta tähän päivään saldona on 5 korvatulehdusta molemmissa korvissa(torstaina viimesen jälkitarkastus josta lähete putkitukseenn),rota-virus, silmätulehdus, pippelitulehdus,keuhkoputkentulehdus, pari "normia" mahatautia ja sitte kaiken lisäks ne muut lentsut...että kesää ootellessa ;) ! Nyt ollaan sentään oltu jo pari vkoa terveinä,mitä nyt mä ite kärvistelen kivuissani...revittiin viime perjantaina viisaudenhammas ja vieläkin on poski aivan turta ja KIPEE,no se nyt näistä taudeista...



1v6kk neuvolassa käytiin just viime vkolla,mitat oli 84cm ja 11,5kg :) . Painoa oli tullu 100g 3kk:ssa ja pituutta 2,5cm että ihan sopivasti. Muuten koko reissu oli kyllä aikas lailla turha...ei kyselly mitään syömistä,leikkimisistä,kävelystä ym...aikas tyhmää...Mites muilla neuvolat on menny???



Talvisalamalle voima-halaus :) ! Parempi tietty ilman ukkoo ku huonossa parisuhteessa,se on aivan totta.



Muuten ei meille ihmeitä,Jani juoksee kamalasti joka paikkaan vaikka askel onkin vielä hiukan epävakaa :) ,puhuu muutamia sanoja (mamma, poppaa, ottaa, heippa...), viihtyy hoidossa hyvin, omaa tahtoa totisesti löytyy..., syö ite, juo mukista/lasista, mitähän muuta...No,pääasiassa iloinen ja nauravainen

pikku-hurmuri :x .



Mä oon viihtynyt töissä ihan mielettömän hyvin ja tuli kyllä lähdettyä töihin just oikeeseen aikaan. Ja Janikin on hirmusesti kehittynyt sen jälkeen ku alotti hoidossa,kaikessa sen oikeestaan huomaa.



No,nyt löpinät loppuu...tää menee kattoon leffaa ja sitte ootteleen,että herätyskello soi jälleen aamulla klo 5.30 X-( !



Ihanaa kevään jatkoa kaikille Lomakuisille :) !



Tiitiäinen78 ja Jani

Ihanaa kuulla muidenkin kuulumisia :)



Kiirettä pitää. Siis lähinnä päivät vaan livahtaa ohi. Töissä ei kovin kummoista, mutta lähinnä tämä kotitilanne pitää mieltä ailahtelevaisena :( Vaikka toisaalta olen ollut paljon rauhallisempi, kun mies ei ole jatkuvasti läsnä. Kunhan vaan saataisiin oikeasti tilanteelle ratkaisu ja asiat eteenpäin... X-(



Neuvolassa on käyty viime viikolla, niin Pupun kuin Herra Turkinpippurinkin kanssa. Tuo jälkimmäinen 3v ja hämästyttävän saman kokoisia ovat esikoisen kanssa. Nyt siis 15,3 kg ja 97,6 cm. Painoa meidän perheessä tuntuu tulevan kaikille, joten tämän äipän on pistettävä porukka kuntokuurille :_| Hämmästyttävää oli toisaalta se, kuinka innokkaasti tuo Herra Turkinpippuri teki kaikki tehtävät :D Mutta hyvä niin! Pupulla oli vielä viimeisimmän korvatulehduksen lääkekuuri menossa, joten rokotus annetaan tällä viikolla. Muutoin kyllä äippää hirvitti, kun todellakin se pohjaton ja suunnaton ruokahalu näkyi puntarissa... 3 kk:ssa painoa tullut rapiat 800g, autsh!!! :_| Nyt siis 9,8 kg ja pituutta 78,3 cm. Kuulemma sopusuhtainen, PÖH! Pituuden hitaaseen kehitykseen piti puuttua ja käytiin sitte labrassa huudattamassa Pupusta monta putke verta :( Ensi viikolla kuullaan, onko mitään huolta vai vaan muuten tynkäinen tapaus...



Viikonloppuna juhlittiin siis keskimmäisen synttäreitä ja hienosti meni. Herra oli onnellinen ja äippäkin selvisi ilman hermoromahdusta :p Suosiolla keskityin vain epätoivoiseen yritykseen tehdä SPiderman-kakku ja melko hyvin sitten onnistuinkin ;)



Huomenna lasten kevätjuhla tarhassa. Jospa sitten miehen kanssa saataisiin puheyhteyttä sen verran asiaan, että saataisiin pesäero paperillakin. Ei oikein voi tehdä siirtoja, kun ei ole rahaa, kun asunto myymättä ja kaikkea sellaista "pientä" taloudellista käytännön seikkaa. Sellaisia, joita mies arvottaa ja... No, enpä tänne sitä pura B-)



Hiukkasen vaikutti Pupu taas enemmän räkäiseltä, joten hiipii epäilys, että viikko sitten loppunut lääkekuuri ei taltuttanut (edelleenkään) korvakierrettä. Tarhan mielestä minun pitäisi olla kotona -pitkään-, jotta tervehtyisi. Hah, millähän vapaalla... X-(



Nukkumatin tykö tie, kello soi taas aamulla 5:40...



TalviSalama kera nukkuvan vauhtitrion ;)

Täällä yksi silmät ristissä oleva äiti yrittää pysyä hereillä että voisi jotain töitäkin vähän tehdä. Just kun pääsin kehumasta miten hyvin meillä nukutaan niin alkoivat huonot yöt; viikonloppuna neiti heräsi varmaan miljoona kertaa itkemään. Annettiin sitten Panadolia kun epäiltiin hampaiden tulo -kipua, ja se auttoikin aika hyvin, mutta tänä aamuna neiti heräili viiden jälkeen noin vartin välein itkemään ja heräsi lopulta tosi itkuisena puoli seitsemältä.. Huoh! No, se siitä. Täytynee mennä nukkumaan tässä itsekin kun neiti menee.



Kiva kun täällä on taas piipahdellut porukkaa kertomassa kuulumisia. Talvisalama jaksaa ihmeesti pyörittää arkea kaiken keskellä ja järjestää vielä synttäreitä ja muutakin mukavaa. Mutta toisaalta kaikki sellainen mikä on positiviista ja tuottaa hyviä fiiliksiä on juuri nyt entistä tärkeämpää. Mistähän saisit mahdollisuuden hoitaa itseäsikin?? Toivotaan että Pupu paranee pian.



Tiitiäisen pieni on myös sairastanut paljon. paranemisia sinne päin myös.



Meillä on oltu muuten terveinä mutta se pikku ihottuma naamassa yhä vaivaa neitiä. En ole oikein osannut lääkitä sitä millään, kun se näyttäisi olevan menossa ohitse itsestään.



Meille tulee tänään anoppi kylään, ei ole päässyt tosi pitkään aikaan kun on ollut terveysongelmia. Nyt onkin sitten tiedossa iloinen jälleennäkeminen kun neiti ja mummi kohtaavat - jos neiti siis muistaa mummin... kun on puoli vuotta väliä ollut... se on näin pienen elämässä TOSI pitkä aika.



Tiitiäinen kyseli neuvolasta; siitä juteltiin vähän jo edellisessä pinossa, kerroin että ainakin meillä oli ihan sama fiilis kuin sinulla että eipä ollut suuri tuo neuvolan anti, mittaukset tehtiin ja perusasiat tsekattiin mutta mistään muusta ei sitten puhuttukaan. Tuntui vain että nämä äkkiä ulos ovesta ja seuraavat sisään... Surkeaksi on mennyt jotenkin tämä puoli. Mietin että miten ne oikeat ongelmat muka bongataan jos ei mistään kysellä mitään??



Jaksamisia kaikille, kohta se kesä koittaa vaikka nyt onkin melko harmaata.



t. Sirita

Josko minäkin kirjottaisin pitkästä aikaa...

Pisti silmään tuo vesirokko Herkkutatilla. Meillähän esikoiselle pistettiin 1,6v vesirokkorokote ja nyt sai tämä kuopuskin vesirokkorokotteen! suosittelen kyllä. Kummallekaan ei tullut rokotteesta mitään oireita ja esikoinen on testannut rokotteen tehoa urakalla vesirokkoperheissä ja päiväkodissakin ollut rokko peräti 4 kertaa. Ainoa miinuspuoli oli tuo hinta, 70 euroa. Tuntuu kyllä kotihoidontukikukkarossa.



Neuvolassa mekin tosiaan käytiin ja mitat oli 84.4 ja 11.5 eli kaiketi aika keskikokoista tapausta. Aukileesta kysyisin. Onko kaikkien muksujen aukileet jo kiinni? Meillä on nimittäin vallan auki!!!!!!!! Esikoisella oli kokonaan kiinni jo tässä iässä. kahteen vuoteen asti kuulemma seurataan asiaa. En kyllä tiedä, onko siitä varsinaisesti haittaa. pahempi kaiketi, jos aukile menee liian aikaisin kiinni.



Talvisalamalle sympatiahaleja eron vuoksi!

Siritalle sympatihaleja valvomisen vuoksi! Pakko sanoa, että meillä huudettiin ekat 8kk putkeen, mutta sen jälkeen ollaan nukuttukin kaikki yöt putkeen! Ehkä se itkun määrä on lopulta vakio...Tiedä sitä.



Muuten ei kummempia. Pojan kanssa kuluu päivät mukavasti. Kun juttua on alkanut tulla niin paljon, on kiukkuili vähentynyt, kun saa itseään oikein ilmaistua. Huvittavaa on kun ojentaa hanskaa ja moittii, että "huonosti!".

Mutta mukavaa viikon jatkoa!

Ja suosittelen nyt siten minäkin sitä rokotetta. Niin pahana on tuo tauti neidillä (just 4v) Rakkuloita on kaikkialla jopa nielussa ja huulissa. Alapäässäkin runsaasti. Ja kutinaa on. Ataraxia (vai mikäs se nyt olikaan) on otettu, auttaa vähän. Nyt taas itketään sängyssä, pitää mennä...

Olen käynyt seurailemassa pinoja, mutta elämä on ollut taas kerran jotenkin kiireistä, niin etten ole ehtinyt kirjoittamaan kuulumisia.



Talvisalamalle spesiaali terkut! Päätökseen johtanut polku on varmasti ollut raskas, joten toivottavasti tästä eteenpäin on helpompaa! Ajatuksissa lähettelen sinne voimia niiden pahempien päivien varoille, lapsesi tuntuvat olevan sinulle suuren ilon aihe.



Siritalle osanotot valvomisesta; toivottavasti syy löytyy ja yöt rauhoittuu, minusta kaikkein pahinta yöllä itkevässä lapsessa on se, jos ei tiedä mistä se johtuu!



Muuten täällä menee hyvin, " pikku " mahatauti tuossa pyyhkäisi perheen yli. Manteli siitä kärsi sitten eniten. Kuusi päivää oksentelua ja ripulia, nyt enää ripulia kaksi päivää, parempaa kohti mennään! Vanhemmat lapset oksensivat kerran kumpikin, olivat pari päivää oireettomia ja sitten alkoi ripuli, jossa maha ja olo oli tosi huono päivän ja sen jälkeen ripuli jatkuu, mutta lapset ovat iloisia pirteitä ja syövät. Kummallinen tauti.... ja vielä kummallisempaa; kaikki nukuivat yhtä yötä lukuunottamatta kaikki yöt kuin tukki ilman oireita??? Joten äitikin on suhteellisen pirteä, lasten sairastelusta huolimatta iso lista rästi hommia on tullut tehtyä!



Herkkutatille jaksut; vanhimmaisella meni vesirokko kanssa suuhun ja voi sitä itkua kun kaikki sattui! Toivottavasti alkaa helpottaa!!



Jaaha nyt täytyy mennä, Hyvää kevään jatkoa kaikille!

Kyllä nuo lapset minun elämäni on! Vaikka toisaalta on alati huonoäitifiilis, kun jaksan äksyillä heille, äristä, moittia, vaatia... Onneksi sentään vielä osaan pyytä myös anteeksi, mutta eipä se oloa helpota. Uskon vakaasti, että kun tämä ero tästä nyt pikkuhiljaa etenee ja asiat selkiytyvät, niin elämä rauhoittuu. Viitteitä sihen on jo. Olen saanut palautetta sukulaisilta ja ystäviltä, että olen rauhallisempi ja tasapainoisempi. Tosin vielä on matkaa siihen, mihin toivon päätyväni :)



Raputytön perheen tauti kuullostaa minusta rotavirukselta. Viikko vesiripulia, aluksi oksentelua ja kuumettakin. Pienimmät sairastavat pahemmin ja isommat ja saatujen vasta-aineiden ansiosta. Voimia! Onneksi olette saaneet nukkua. Iso apu.



Herkkutatti! Voiton puolella olette, toivottavasti. Meilähän sairastettiin vesirokko viime kesänä. Pojat (silloin 3½ ja 2) sairastivat runsaalla vesikellomäärällä (yhtä lailla korvissa, suussa jne.), mutta vain lievällä lämmöllä ja yleiskunto heillä oli ihan hyvä. Molemmille jäi tosin arpia ja etenkin esikoiselle muutama oikein ikävä. Hänellä on taipumus arpikudokseen, joka tosiaan jo noista vesirokon arvistakin tekee jonkin muun kuin em. taudin aiheuttaman näköisiä :( Pupu sitten oli TODELLA sairas, viisi päivää hurjassa kuumeessa, sai ataraxia, antibioottia (tulehtui näppykin), kuumelääkettä... ja kaikki suurella taistelulla siihen aikaan sisään, kun ei silloin syönyt mitään. Ja se vesikellojen määrä! Olisin todellakin ottanut kaikille sen vesirokkorokotteen, jos olisin tiennyt, kuinka sairaaksi voi tulla. Pupussa ei ehjää ihokohtaa ollut. Voi vain kuvitella, miten kipeä iho on ollut, kun rupivaiheessakin vain itki surkeasti, kun häneen koski :( Liki oli sairaalareissu, mutta onneksi vältyttiin siltä.



Nyt on Pupulla taas korvatulehdus. Neljäs kuuri parin kuukauden sisällä :( Särky- ja kuumelääkkeistä huolimatta on neidillä edelleen reippaasti kuumetta ja valittaa korvia. Pitäisi nyt alkaa pohtia putkitusta. Jos vain oma lääkäri laittaa lähetteen. Ei oikein neitosen yleiskunto kestä jatkuvaa sairastelua, viikottain kuume huitelee korkealla... Eikä toisaalta oikein uutta työtä aloittaneelle sovi olla alituiseen saikulla :(



Noh, nyt mennään taas :)



TalviSalama kera katraansa

Kirjoittelempa minäkin sanasen piiiitkästä aikaa.

Meille ei sen ihmeempiä kuulu, pojulla omaa tahtoa löytyy kovasti ja osaa sen myös tuoda joka tilanteessa esiin. Meillä pojulla sama vaihe menossa kuin TalviSalaman Pupulla, kiukutellaan,heittäydytään, heitellään tavaroita yms. toisaalta poju on kuitenkin mitä hurmaavin pikkumies, huumorintajua löytyy ja pilkettä silmäkulmasta ;)



Pottailu meillä sujuu vähän vaihtelevalla menestyksellä, kakat tulee aina vaippaan mutta pissat tekee usein pottaan. Taitaa olla meillä vähän äidin laiskuudesta haittaa tässä kuivaksiopettelussa, en ole vielä jaksanut pitää asiaa niin kiireisenä, mutta jospa tässä kesän aikana harjoiteltais enempi.



TalviSalamalle jaksamis haleja erotilanteeseen. Varmasti ihan hyvä päätös kaikkien teidän kannalta! Mikään ei ole kuluttavampaa ja raskaampaa kuin elää huonossa parisuhteessa.



Meidän pojun 1,5v neuvolamitat oli 79 cm ja painoa 9,6 kg. Yhdyn edellisiin, että neuvolakäynti oli vähän yhtä tyhjän kanssa. Meillä sattui tosin olemaan neuvolassa sijainen, joten ehkä sekin vaikutti asiaan.



Ensi viikolla pitäis tämänkin mamman sitten taas palata työelämään. Ihan hyvillä mielin olen jo menossa töihin. Lapset saa kesäksi kotiin hoitajan ja sitten syksyllä menevät tuttuun isommalle tuttuun ryhmikseen.



Eipä muuta kuin hyvää kesän alkua teille kaikille!



Terveisin, Kasper+ lapset

Hei!



Jotenkin tuntuu että kesän lähestyessä (tai onko se jo täällä?) vauhti kiihtyy ja erilaista menoa olisi paljon. Just tultiin yksiltä lapsisynttäreiltä, mukavaa oli mutta olen itse ainakin ihan kuitti, vaikka aamulla sain nukkuakin ylellisen pitkään - eli jopa kahdeksaan, kun isä oli tavallista myöhempään kotona ja hoiti neidin. Lähipäivien ohjelmassa on retki tuttujen taaperoiden ja äitien kanssa, äidin työjuttuja, ylioppilasjuhlat ja taas äidin työjuttuja jne. jne. Tuntuu että aikaisemmin ei tarvinnut juuri katsella kalenteria eikä kelloa mutta nyt ne ovat

taas jatkuvasti kädessä.



Meillä oli viime viikolla mystisiä huonoja öitä, kiitos vain saamastani sympatiasta! Ehkä ne liittyivät alkavaan flunssaan, neiti nimittäin sai sitten kunnolla kuumetta joka meni onneksi parissa päivässä ohi. Nuhanenä jäi yhä. Ja sitten tietty itsekin sairastuin, plääh. Tylsää kun meni ne lämpimät päivät sisällä viruessa. Ihmeesti näitä pöpöjä tulee joka suunnasta. Sen on saanut täällä moni muukin havaita. Mutta yöt ovat sentään parantuneet. Turhan aikaisin vain herätään taas.. kuudelta ja silleen. On tuota univelkaa kertynyt jonkin verran vaikka yritän aina tilaisuuden tullen ottaa päiväunetkin.



Onnea Kasperille työelämään paluuseen, mukavaa kun noin hyvällä fiiliksellä sinne voi palailla. Ja Talvisalamalle edelleen tsemppiä. Hyvä kuitenkin että olo tuntuu tasapainoisemmalta. Siitä on hyvä jatkaa.



palaillaan!

t. Sirita

Löysinpä minäkin tieni jälleen tänne. Vanhat sivut olivat minulla koneessani suosikit kansiossa ja sieltä oli helppo pistäytyä. Sivujen uudituksen myötä kadoti n ne ja vasta nyt jaksoin/ehdin etsiä nämä uudet ja LoMakuisten pinon.

Meillä menee päivät touhukkaasti. Veepuli on todellinen vauhtivesseli, eikä pelkää mitään. Kiipeää ja karkailee ja järjestelee paikkoja. Tällä hetkellä jokin vimma viedä ja tiputtaa kaikkea wc-pönttöön, tänään mm kahteen kertaan sukat sekä käytetty vaippa :D Yöt sentään nukkuu hyvin sekä päiväunet. Oma tahto on löytynyt meilläkin ja sitä osaa välillä tosi railakkaasti näyttää. Sanoja ei tule vielä selkeästi lainkaan (?) ja asia jo pikkuisen alkanut huolestuttamaankin, joitain omia sanoja kyllä on ja ymmärtää selkeästi puheen, mutta että ei edes äiti vielä sano.

Pottatouhut meillä ihan alkutekijöissään todella, ei kyllä malta siinä hetkeäkään istua että olisi edes kokeilemaan päästy, katsotaan sitten kesällä jos pihalla ilman vaippaa juoksentelee.

Tutti on edelleen käytössä ja tärkeä, siitä luopumista pitäisi alkaa suunnittelemaan, meillä vaan se tissistä luopuminenkin venähti ja siitäkään ei ihan hirveästi aikaa vielä ole että oikeastaan sen takia ei tutilla ole pidetty kiirettä.

Jatkan hoitovapaata edelleen ja teen keikkatöitä viikonloppuisin, niitä on riittänyt mukavasti kaikille niille päiville kun olen halunnutkin. Olisikin ollut nyt tosi hankalaa järjestää koululaisten kesälomia jos olisin töihin kokopäiväisesti jo palanut.

Talvisalamalle kovasti jaksamista rankkaan elämänvaiheeseen, ihanan positiiviseti asioihin suhtaudut ja luja luottamus onneksi sinulla on asioden parempaan suuntaan menemisestä.

Ihanaa kesän alkua kaikille LoMakuisille