** SYKSYN toiveet **

Istukkanäytteen tulokset tulivat tänään; meidän vauvelilla on normaali kromosomisto! Voi, ette usko, kuinka helpotti! Oon itkenyt tulosten saamisen jälkeen melkein tunnin putkeen, kaikki epätoivo ja epävarmuus ja huoli ja kaikki purkautui kerralla. Ihana olo!

Sukupuolta ei tällä kertaa kysytty, saapi jäädä yllätykseksi syntymään asti...



Onnesta sekaisin oleva Tuutupii ja Masuli rv 15+0

Nyt pääset nauttimaan odotuksesta!! Tosi helpottava tieto ja ihanaa, että vastaus tuli näin nopeasti (vaikka odotusaika oli silti varmasti pitkä).



Västisi ja Taimi 19+4

TUUTUPIIlle onskut ihanista uutisista! Pitkä ja taatusti tuskainen odotus palkittiin hyvillä uutisilla. Mukavaa että vielä jäi sukupuoli jännitettäväksi loppuun saakka.



VÄSTISkin on kerännyt jo muikeat viikot. Niin se aika juoksee. =)



(.)

Maha kasvaa ja kasvaa. Muistan kun haikailin vauvamahaa, ja nyt mietin kestääkö nahka masun kasvamisen. Kaipasti sitten. =)



Perjantaina kävin pikaiseen kääntymässä Satakunnan keskussairaalan synnärillä kun koulureissulla Porissa jouduttiin pieneen peräänajokolariin. Mitään ei onneksi sattunut, lähinnä päänsärky oli suurempi haitta, masu ei ollut vaarassa missään kohtaa kun oltiin pysähtyneessä autossa ja meidän perään ajoi auto. Mutta päivystäjä lähetti mut synnärille käyrälle ja ultralle.

Mikäs siinä, hyvähän se tottakai on että Naksu tarkistettiin ja samalla sain nähdä pienen taas ultrassa. Kaveri oli PERÄTILASSA!!! =/ Mutta onneksi tuolla on vielä tilaa ja aikaa tehdä useampikin voltti. Ja paree oiskin tehdä, mä toivon kovasti että kaveri pykäis itsensä raivotarjontaan. Thankjuu. =)



Muuten odotus sujuu onnellisesti ja mukavasti. Kyllä tässä kelpaa.

Aika on vaan mennyt julmetun nopeaan, en millään kykene u!skomaan että huomenna alkaa KAHDESKYMMENESSEITSEMÄS VIIKKO!!!!! Vastahan mä sitä plussatestiä hehkutin. Ja kolmen kuukauden päästä sitä saattaa olla jo melkein tositoimissa. *iiks!!*



Voikaahan paksusti ja tulkaahan kertomaan tuoreimmat.



Jushka ja Naksu 25+6

Juu ihan ensin. Olipas mukava lukea Tuutupiin hyvät uutiset.



Ja sitten omaan mahaan ;) Tänään kipaisin siis neuvolassa, piti antaa uusi verinäyte, kun edellinen oli sakkautunut. Mullahan on veriryhmä miinusta, niin pitää niitä vasta-aineita tsekata. Mitäköhän sitten tapahtuu, jos niitä on? No kuitenkin siinä samalla neuvolantädille kerroin, miten oudolta tuntuu, kun ei tunnu missään, paha olo ja väsymys poissa, maha vain merkkinä. No sattumalta ultralaite oli neuvolassa ja täti halusi kurkata. Siellä se pomppi!! Ja sydänkin pumputti hurjana. Varsinainen np-ultrahan on sitten viikon päästä. Mutta oli kyllä kivaa nähdä mitä tuolla mahassa kasvaa ;)



Kävästiin viikonloppuna pääkaupungissamme Helsingissä, tytöllä oli lääkäri ja leikkaus olisi näillä näkymin kesän loppupuolella edessä. Toivottavasti ei mene kuitenkaan ihan loppusyksyyn, niin en ihan viimeisilläni siinä vaiheessa olisi.



Jeps, jos saan vielä kysyä, niin mikä Västistä synnytyksessä pelottaa, kun olit pelkopolilla käynyt?



-kärttyli & pikku-kärttyli 10+6-

Omanapaista tekstiä heti alkuun:

MEIDÄN MASULI ON POIKA!

Kysyin sitten kuitenkin... Ukko tulosten saamisen jälkeen puheli, että no, eihän sitä tarvi tietää, mutta jos haluaa, niin saahan sen myöhemmin kysyä... Itsellä myös jäi kaivelemaan, että pitäisikö sittenkin kysäistä. Eilen sitten soittivat sairaalasta siirtääkseen mun rakenneultra-aikaa (arvatkaa, säikähdinkö - luulin jo, että ovat aiemmin sanoneet mulle väärät tulokset tai jotain muuta yhtä kamalaa...) ja kysyin siinä samalla tulokkaan sukupuolta. Poika siis tulossa. Siinä on parin vuoden päästä vilskettä, kun on kaksi pikkujätkää mellestämässä! Hirmu kätevää sinänsä, kun nyt voi kaikki isoveljen vaatteet ja tavarat periyttää pikkuveikalle. ;) Ja itse oon nyt tosi tyytyväinen, että kysyttiin, mieskin sanoi, että heti " henkilöityi" masun asukki enemmän. Ja helppo sitten vaan miettiä poikien nimiä jne.



Masumies on aloittanut päivittäisen melskaamisen. Kunnolla en vielä mitään tunne, mutta sellaista pientä liikettä, kääntyilyä ja hipaisuja. Ihan edessä ei tunnu mitään, kun se istukka on siinä, mutta sivuilla ja " katossa" kyllä. Eilen sain pillityskohtauksen, kun maattiin kaikki sohvalla - minä, mies ja poika ja Masuli alkoi pyöriä mahassa - tuli vaan niin onnellinen tunne, että tässä mä pötköttelen yhdessä elämäni miesten kanssa... No juu, perhanan hormonit taas kerran.



Kärttyli: Hienoa, että sait nähdä sydämen pumpsivan - on se vaan niin ihmeellistä! :)



Aurinkoiset päivänjatkot!



Tuutis ja Masulimies rv 15+1

Jushka: Hyvä, ettei kolarissa tapahtunut sen kummempaa. Kyllä varmasti säikäyttää tuollaiset.



Onnea Tuutupii pojasta!



Kärttylillekin onnea, kun näit pienen masuasukin. Siitä synnytyksestä. (kuvaus on nyt vähän yksipuolinen negatiivisuudellaan, skipatkaa yli, jos ette halua lukea..) Edellinen synnytys oli kaiken kaikkiaan kokemus, jota en haluaisi enää. Minun ja kätilön välinen kemia ei kohdannut, ei katsonut silmiin, ei antanut henkistä tukea. Oli sairaalassa kiireinen yö, oltiin miehen kanssa liian paljon kahdestaan, myös ponnistusvaiheessa. Epiduraali epäonnistui, supistusten teho lakkasi ja kipuja jäi oikealle puolelle. Epistomiaa ei muistettu puuduttaa. Ponnistusvaihe kesti yli tunnin ja imukupilla auttamisen vuoksi luultavasti neidin solisluu murtui. Se murtuma nyt muuten oli ihan helposti hoidettava, mutta siitä kivusta johtuen neiti lakkasi hengittämisen pian syntymän jälkeen ja kiikutettiin elvytettäväksi ja happpikaappiin ja jäätiin taas kahdestaan miehen kanssa (tytön sain vierihoitoon 1,5vrk kuluttua). Pitkän ponnistusvaiheen vuoksi palleani ei toiminut, tipanlaitto yritykset puhkoivat suonet molemmista kämmenselistä ym. Kaikkea pientä ja isoa tapahtui sen verran paljon, että koko synnytyssalin näkeminen saa kauhun väristykset. Onneksi osa käytännöistä on myös sairaalassa nyt muuttunut mm. ammeessa saa olla vesien menon jälkeenkin ym. Mutta en luota kyllä mihinkään puudutteisiin. Onneksi sama kätilö ei enää ole töissä tuolla sairaalassa, ei tarvitse sitä jännittää. Ja onneksi on noi mahdollisuudet käydä pelkokätilöllä. Alku oli synnytyksestä ihan mukavaa, kun kivut olivat ammeessa siedettävät. Kaiken kaikkiaan eniten olisi kaivannut kätilöltä henkistä tukea ja fyysistä läsnäoloa enemmän. Tuntui myös kamalalta koko ajan saada lisää kipuja tipan laitoista, epistomiasta, tikkien laitosta ym. Asiat eivät tuossa nyt ole missään aikajärjestyksessä. Nyt on toiveita päässyt esittämään ja haluan seuraavalla kerralla olla kotona niin pitkään kuin vaan mitenkään pystyn.



Tulipa nyt taas purettua.. Muuten synnytys ei enää pelota niin paljon kuin aikaisemmin. Asioita voi kuitenkin vielä käsitellä sairaalallakin parina kertana. Oma fyysinen olo alkaa olla välillä vaivainen.. Istumatyö tekee liitoskipuja ja välillä myös häntäluun tosi araksi. Maha on iso (kiitos olemattomien vatsalihasten), mutta kohtu on vielä suht pieni ja nyt jo tällaisia kremppoja. Onneksi kotona touhutessa on usein helpompaa ja ensi viikko onkin lomaa!!



Mukavaa viikonlopun odottelua!



Västis ja Taimi 19+6

Tipahtelee alas pino.

varokaa nyt tulee tarinaa, kun kerran sain itseni tähän koneen ääreen istutettua.



TUUTUPIILLE onnittelut hyvistä tuloksista! ja pienestä miehen alun paljastumisesta tietysti myöskin:) Ihanaa kun tunnet jo jotain elämää siellä. tuota samaa aletaan pikkuhiljaa odottelemaan myös täällä.

JUSHKA oli ollut kolarissa. hui! silloin kun siitä kerroit ekaa kertaa, tais olla enskoissa joissa oon käynyt vakoilureissuilla(!), tuli oikeen kylmän väreet kun aattelin et mitä olis voinu käydä! onneks kaikki meni kuitenkin hyvin. niin enpä oo vielä uskaltanut tai oikeestaan edes kerennyt tuonne enska puolelle siirtyä. jospa tässä saisi aikaseksi pikkuhiljaa kun tää energinen keskiraskaus lähtis käyntiin. hih. niin ja masukuvakin oli jossain ja joskus esillä! ihanaa, haluaa itsekin jo vauvamasun!

te taidatte kaikki muuten kirjoitella johonkin muuhunkin pinkkaan aktiivisesti?

KÄRTTYLI oli joutunut uudelleen piikitettäväksi. mulla edessä sama juttu. viime viikolla nimittäin oli neuvolalääkäri ja terkka kysy et oonko tietoinen et mulla veressä joku vasta-aine. no en kyllä ollut. oon siis rh+ veriltä mutta siinä ekassa näytteessä oli havaittu jokin tuntematon vasta-aine, joka tarvii kontrolloida rv20. luki siinä spr:n lapussa et ei vaikuta raskauden kulkuun mut hieman laitto miettimään kumminkin. enkä nyt niin kauheesti tykkää tosta pistämisestäkään et sekään ei ilahduttanut. mutta hyvähän se vaan on et tutkitaan. ja suurin osahan noista vasta-aineista on ihan vaarattomia juttuja, töissä näkee loppujen lopuksi aika useinkin et jollain synnyttäjällä on havaittu vasta-aine mut aika harvoin se itse raskauteen tai synnytykseen vaikuttaa.

niin ja ihanaa kun olit päässyt ulrattavaksikin! on se vaan niin ihanaa kuulla se sydämen syke ja nähdä siitä ruudulta et kaikki on hyvin! laittaa mielen herkäksi.

VÄSTIS oli käynyt pelkokätilön juttusilla. hyvä että siitä on ollut apua. ja kurjaa että ensimmäisestä synnytyksestä on jäänyt ikävät muistot:(

ja mahakin kasvaa. saiskos siitä nähdä kuvan? ja muutkin, laittakaas masukuvia tänne ihasteltavaksi.



ON: tätä on paljon. anteeksi. aloitetaan vaikka tuosta olosta ja pahoinvoinnista. pikkuhiljaa alan uskoa että olo alkaa helpottaa. väsymys on melkein poissa, edelleen pitkät yöunet on parasta mitä tiedän mutta päikkäreitä ei tarvi ottaa ja ennen kaikkea: jaksan taas tehdä muutakin kuin raahautua töihin ja maata/nukkua kotona. ihanaa! niin ja pahoinvointi ei enää noin viikkoon ole ollut 24/7 vaan se tulee ja menee päivän mittaan ja on selkesti riippuvainen siitä olenko syönyt vai en. aikaisemmin ei todellakaan ollut merkitystä. viime viikonloppuna siis huomasin ekaa kertaa tän eron olossa, jaksoin jopa käydä kävelyllä. mutta tietysti sitten alkoi yövuorot jotka tähän mennessä on ollut aina ihan pahimmat. pahinta nytkin aavistin mutta tottakai travi yrittää et miten käy. no kaks yötä kolmesta sinnittelin mutta tais olla musta enemmän haittaa kun hyötyä töissä. oksentamassa kävin yön aikana lähemmäs 10 kertaa ja muutenkin olo oli ihan hirvee. no, tiistaina mulla oli sit neuvolalääkäri ja se kirjotti sit saikkua viimiseks yöks. olis tarjonnu enemmänki mutta en huolinut.

maha ei oo kasvanut viä yhtään. joskus iltasin kun turvottaa se näyttää jo mahalta mutta vaatteiden kanssa ei mitään ongelmaa. rintsikoita tarvis sitä vastoin käydä hankkimassa, mutta kun ei viä raaskis, jos nää kohta taas kasvaa. kyllä muutamat entiset a-kupilliset viä just ja just menee. eikä siis ihme et vaatteet ei kiristä, vaaka näytti tuolloin neuvolassa -2,5kg edellisestä kerrasta. mutta eiköhän nää tuu takasin vielä, moninkertasesti.

tiistaina on np-ultra. vähän jänskättää. pari viikkoo sitten töissä jo työkavereiden kanssa leikittiin ultralla ja sain silloin vahvistuksen et tuolla joku on. hienosti löi silloin sydän ja kovasti pyörittiin ja hyörittiin. aamusin on ollut ihanaa ensimmäiseks katsoo ultrakuvaa jääkaapin ovesta, et kyllä siellä se meidän kaveri on. tahtoo lisää kuvia ja ennenkaikkea hyviä uutisia tiistaina.



no niin, nyt taidan lopettaa tän romaanin kirjoittamisen. jaksoittekohan edes lukea loppuun asti?! hyviä vointeja ja mahan kasvamista kaikille!



heltsy ja kaveri 12+6