Maalisvauvat toukokuuhun

Meillä poika täytti 7 vkoa torstaina ja neuvolan mitat olivat: paino 4925gr, pituus 54,5 cm ja pipo 39 cm. Ristiäiset meillä huomenna, pojasta tulee Vincent. Vähän ovat vatsavaivat lisääntyneet, joten varasin ensi viikolle kaksi aikaa vyöhyketerapeutille (esikoiselle se ainakin auttoi). Muuten aika tasaista menoa. Vähän kuitenkin jännittää miten ensi viikolla pärjään, kun mies lähtee 5 päiväksi Kanadaan.



Hyvää Äitienpäivää kaikille! Ja aivan erikoisen paljon teille, jotka ensimmäistä Äitienpäiväänne vietätte!! t. Kuutamoheinä ja pojat

viime lauantaina ja poika sai nime Eliel Lauri Kasperi. Kirjoittelin tästä ja muusta jo edelliseen ketjuun kun en tätä hokannut. Poika on edelleen kovin rauhallista sorttia, itkee vaan jos on masu kipeä tai nälkä. Ja näitäkin itkee harvoin.



Joku kirjoitteli raskauskiloista. Olen iloisena todennut vaa'alla käydessäni että liki 20 raskauskiloistani hieman yli 15 on jo sulanut. Täysimetyksellä mennään ja hieman olen yrittänyt karsia ruokavaliostani pois suklaata ja muuta makeaa ja syönyt sen tilalla puuroa ja tavallista arkiruokaa. Mutta en missään nimessä laihduta vaan syön aina kun siltä tuntuu :-) Toivon kovasti että kohta mahtuisin ullakolla odotteleviin normifarkkuihini. Tällä erää mene vain parit vanhat farkut ja verkkarit...Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.



Oikein hyvää tulevaa äitienpäivää kaikille ensikertailisille äideille ja kaikille useamman lapsen superäideille!

Meidän Hermannilta poistettiin eilen napapolyyppi, siis sellainen löysä pussukka "roikkui" navasta, ensin terkkari sanoi että se kuivaa ja lähtee itsekseen, mutta kun 3 viikkoon ei tapahtunut mitään niin pyysin toiselta terkalta mielipiteen, ja hän sanoi että se pitää poistaa. Yksityisellä sitten käytiin, kirurgi sanoi laittavansa puuduterasvaa mutta ei pannutkaan, vaan puudutti suoraan piikillä, napsaisi pussukan pois ja poltti haavakohdan. Toimenpide ei ollut ihan hirveä, mitä nyt äidin täytyi katsella muualle ja silti tuli paha olo ja piti mennä istumaan, mutta illalla alkoi kauhea huuto, eikä supotkaan meinanneet auttaa. Kolme tuntia itkettiin molemmat, ihan erilaista itkua kuin mahavaivoissa. Tänäänkin on hiukan itkuinen ollut sylissäkin, mutta nyt ainakin nukkuu.



Monet täällä harmittelivat, kun vauva havahtuu yöllä sänkyyn nostettaessa. Meillä onnistuu niin, että syötän vauvan peittonsa päällä ja odotan, että on kunnolla unessa ja nostan peiton kanssa sänkyyn. Onnistuu hienosti, paitsi ei enää aamuyöstä, jolloin jää viereen.



Mutta nyt hommiin, ennenkuin vauva herää. Täytyisi nuo isommat saada ulos, on niin ihana ilma.



Maaria ja Hermanni 5 viikkoa

Nostetaanpa pinoa ja kirjoitetaan samalla kuulumisia. Nyt, kun nämä sivutkin vissiin taas toimivat! Itsekin kirjoitin joku päivä jotain, mutta en sitten saanutkaan sitä lähetettyä.



Noista yösyömisistä. Itse olen nyt oppinut (oikeastaan mieheltäni), että se ei olekaan niin vakavaa, vaikka vauva avaisikin omaan sänkyyn siirrettäessä silmänsä. Jos on kuitenkin uninen, niin nukahtaa kyllä sänkyyn. Viime yönä sain siis pojan onnistuneesti siirrettyä omaan sänkyynsä unia jatkamaan. : ) Silti syöttöpuuhaan meni taas 1,5 tuntia. Onneksi poika nukkui sitä ennen 4,5 tuntia ja itsekin nukuin 4 tuntia. Kestääkö muilla syöttösessiot yöllä näin kauan?



Ja vielä tuosta sänkyyn siirtämisestä. Olen nyt (siis viime yönä) tehnyt niin, että sängyllä syöttämisen jälkeen olen nostanut pojan rintaani vasten nukkumaan, jolloin hän on siis pystyasennossa (tulee mahdolliset röyhtäykset samalla). Kun hän on kunnolla nukahtanut, siirrän hänet omaan sänkyynsä. Maaria kertoi siirtävänsä peiton kanssa. Me olemme havainneet, että lopulta on sama, kuinka pojan siirtää. Ratkaisevinta on se, onko hän sikeässä unessa. Heh, kuten huomaatte, olen joutunut tätä pohtimaan ja kaikkea on tullut kokeiltua - niin päivisin kuin öisinkin!



Kuinkas ahkerasti te muut, joilla vauva on esikoinen, liikuskelette vauvan kanssa esim. kyläpaikoissa tai ostoskeskuksissa. Minä olen vielä ollut melkoinen arkajalka. Jotenkin vaan tuntuu tuo hoitaminen kaikkein helpoimmalta kotona nyt, kun ei ole vielä mitään rytmiäkään. Vaan kai tästä pikkuhiljaa täytyy rohkaistua.



Aurinkoista viikon jatkoa ja hyviä vointeja äideille ja vauvoille!



Nakero08 & poju 1 kk

Heippa vaan taas kaikille! tosiaan meinannut itelläkin mennä hermot tän uusien sivujen kanssa, kun ei ole toiminut, mutta katotaanpa miten nyt käy..



Monilla ollutkin jo ristiäisiä. Ainakin kuutamoheinällä on semmoiset olleet ja toivottavasti vatsavaivat helpottavat vauvelilla.



myös katjakoolla oli nimi lapselle annettu. kivan nimi pojulla :)



Maaria2:n vauvelilla poistettu se napajuttu.. toivottavasti on jo parantumaan päin. ja osaan kuvitella, kun omalle lapselle tehdään jotain mikä satttuu häneen, niin itkuhan siinä äitillä aina tulee. Mulla tulee myös silloinkin, kun vauva vetää maitoa/puklua henkeen,eikä heti saa happea, niin inhottavia tuollaset kyllä on..

:(



Nakero kyseli yöllisten syöttämisistä. Eli meillä vauveli syö n.15min ja sit monesti vaihdetaan vielä vaippa(kun monta kertaa tulee kakkelikset syönnin päälle, niin eipä sitä voi toista kakkasissa vaipassa pitää) ja joskus nukahtaa sit sen jälkeen omaan sänkyyn n.10minuutissa(ensin siis jotakin siellä touhuaa ja tutti tippuu muutaman kerran) tai sit saattaa tunninkin joskus siellä olla hereillä.. saattaa vaikuttaa tuo valoisuuskin asiaan, eli pitäisi hankkia semmoinen pimennysverho. Oletko nakero tuota miettinyt tai kokeillut? mutta nyt vauveli meillä monesti öisin on ajoittanut pidemmät unet, eli syöttäjen välissä saattaa olla jopa 7h. monesti öisin tosin 4-6h , mutta aamuyöstä saattaa syödä useamminkin.

Kyselit myös kulkemisista esikoisen kanssa. Niin me ollaan kyllä jo vauvelin kanssa käyty kyläilemässä ja aina on kaupassa ja muualla nykyää mukana. kun tulisin hulluksi, jos en pääsisi mihinkään. mutta ollaan silleen kuitenkin ajoitettu, että kotona vaan syötän(ja muutamissa tutuissa kyläpaikoissa, esim mummuloissa)



mutta nyt omaa napaa. Kävin eilen syväpuhdistavassa kasvohoidossa (1,5h) ja kylläpä teki terää! :D huomenna menen kampaajalle, kun la meillä ristiäiset. mutta huomenna myös lääkäri itsellä, kun epäilen jotakin tulehdusta tuolla alapäässä...



Vauveli on onneksi tosi ihana ja ihana juttu, kun se on alkanut niin kovasti porisemaan ja naureskelee/hymyilee paljon ja oikein hihkuukin innosta joskus :x



Hyviä vointeja kaikille! ja mites muuten teillä on miesten kanssa mennyt, nyt kun vauvakin on elämässä(siis varsinkin niillä, joilla esikoinen)? kun meillä nyt jotenkin hankalampaa..kumpikin vaan tiuskii toisille koko ajan jotain ja tuntuu että ei ehdi etes kunnolla juttelemaankaan... mutta jospa tämä tästä.



aurelia ja neiti eilen 7vko :x

Heippa vaan taas kaikille! tosiaan meinannut itelläkin mennä hermot tän uusien sivujen kanssa, kun ei ole toiminut, mutta katotaanpa miten nyt käy..



Monilla ollutkin jo ristiäisiä. Ainakin kuutamoheinällä on semmoiset olleet ja toivottavasti vatsavaivat helpottavat vauvelilla.



myös katjakoolla oli nimi lapselle annettu. kivan nimi pojulla :)



Maaria2:n vauvelilla poistettu se napajuttu.. toivottavasti on jo parantumaan päin. ja osaan kuvitella, kun omalle lapselle tehdään jotain mikä satttuu häneen, niin itkuhan siinä äitillä aina tulee. Mulla tulee myös silloinkin, kun vauva vetää maitoa/puklua henkeen,eikä heti saa happea, niin inhottavia tuollaset kyllä on..

:(



Nakero kyseli yöllisten syöttämisistä. Eli meillä vauveli syö n.15min ja sit monesti vaihdetaan vielä vaippa(kun monta kertaa tulee kakkelikset syönnin päälle, niin eipä sitä voi toista kakkasissa vaipassa pitää) ja joskus nukahtaa sit sen jälkeen omaan sänkyyn n.10minuutissa(ensin siis jotakin siellä touhuaa ja tutti tippuu muutaman kerran) tai sit saattaa tunninkin joskus siellä olla hereillä.. saattaa vaikuttaa tuo valoisuuskin asiaan, eli pitäisi hankkia semmoinen pimennysverho. Oletko nakero tuota miettinyt tai kokeillut? mutta nyt vauveli meillä monesti öisin on ajoittanut pidemmät unet, eli syöttäjen välissä saattaa olla jopa 7h. monesti öisin tosin 4-6h , mutta aamuyöstä saattaa syödä useamminkin.

Kyselit myös kulkemisista esikoisen kanssa. Niin me ollaan kyllä jo vauvelin kanssa käyty kyläilemässä ja aina on kaupassa ja muualla nykyää mukana. kun tulisin hulluksi, jos en pääsisi mihinkään. mutta ollaan silleen kuitenkin ajoitettu, että kotona vaan syötän(ja muutamissa tutuissa kyläpaikoissa, esim mummuloissa)



mutta nyt omaa napaa. Kävin eilen syväpuhdistavassa kasvohoidossa (1,5h) ja kylläpä teki terää! :D huomenna menen kampaajalle, kun la meillä ristiäiset. mutta huomenna myös lääkäri itsellä, kun epäilen jotakin tulehdusta tuolla alapäässä...



Vauveli on onneksi tosi ihana ja ihana juttu, kun se on alkanut niin kovasti porisemaan ja naureskelee/hymyilee paljon ja oikein hihkuukin innosta joskus :x



Hyviä vointeja kaikille! ja mites muuten teillä on miesten kanssa mennyt, nyt kun vauvakin on elämässä(siis varsinkin niillä, joilla esikoinen)? kun meillä nyt jotenkin hankalampaa..kumpikin vaan tiuskii toisille koko ajan jotain ja tuntuu että ei ehdi etes kunnolla juttelemaankaan... mutta jospa tämä tästä.



aurelia ja neiti eilen 7vko :x

jo jonkin aikaa :-) Aloitettiin ekat kyläilyt vauvan kanssa kahdestaan kummien luona käymisellä julkisen liikenteen avustuksella Elielin ollessa sellaiset 6 viikkoa. Sitä ennen oltiin jo käyty koko perheen voimin (isä, äiti ja Eliel) sukuloimassa muutenkin ja kahdestaan kävelyillä. Yleensä lähdetään liikkeelle heti syötön jälkeen ja mieluusti päiväsaikaan. Iltaisin poika on tissillä koko ajan, joten seurustelu on pikkaisen hankalaa jos vieraita on silloin paikalla tai jos me ollaan kylässä. Olen kyllä jo uskaltautunut julki-imettämään kahviloissa ja tutuilla. En mene enää makkariin suojaan muiden katseilta :p Entinen kainosteluni julkisilla paikoilla on nyt muisto vain! Miehellekin totesin että tissit ovat viimeinkin täyttäneet oikean käyttötarkoituksensa eli imetyksen. Tätä ennen ne ovat olleet ihan muussa käytössä ja yleensä vain tiellä liikuntaa harrastettaessa.Olen minäkin jo päässyt Aurelian tapaan hemmottelemaan itseäni. Kävin tuossa pari viikkoa sitten Kampissa kampaajalla. Hyvin meni, vaikka sielläkin jouduin imettämään muiden asiakkaiden nähden. Mun asenne on nykyään who cares, joten en paljon välittänyt heidän katseistaan välittänyt. 12.6. olisi seuraava kampaaja-aika varattuna. Eliel on silloin vähän yli 3 kk.Katja ja Eliel 7,5 vkoa

Ollaan täälläkin kyläilty mut vaan mummolassa ja tytön kummin luona.. Jotenkin oon arkajalka, en ole edes kaupungilla uskaltanut käydä.. Jossain vaiheessa varmaan pakko. Itse en kyllä uskalla julki imettää, mut tosiaan ei siinä ole mitään niin katottavaa.. jos toisella on nälkä ei siinä tuu muita mietittyä.. pääasia että vaavilla ei nälkä.Neuvolassakin on käyty pituutta 58cm ja painoa oli tullut 5,5 kiloa (9,5 viikkoa ikää) oli tuolloin. Hyvin on kasvettu.. Ja rota rokote annettiin.Nyt on ollu tosi hankalaa, tissiraivo on tullut :( ja paha, onneksi sain hieman pullosta syötettyä.. Ja tänään on jo hieman paremmin ruvennut tissiä syömään, että jospa se tästä.Mutta ilman huutoa ei vieläkään onnistu ja vain vähän kerrallaan menee.. on kyllä ollu mielessä että nyt kyl loppu tää tissillä syöttäminen, vaatii kyl hermoja! Voi ehkä olla se rotavirus rokotekkin syynä raivoille? Tiedä näistä tai sit tuo raivo osui vaan samaan ajankohtaan..Ihanaa kun tyttö on nyt hokannu polvet ja varpaat, kauhea tutkiskelu ja ihmettely, että mitkä nämä on ja miten ne heiluvat :) sulonen :)Mutta voimia kaikille..

No niin, minä se kyselin siitä liikkumisesta. Olenhan minäkin kaupassa käynyt vaunujen kanssa, mutta muuten tuntuu, että sen lähtemisen ajoittaminen ei ole niin helppoa, kun meidän poika ei ehkä syö aina vain yhtä kertaa eikä välttämättä ala heti nukkuakaan. Tänään tosin repäistiin ja käytiin minun työpaikallani ja reissu kestikin neljä tuntia. : ) Oikeastaan en mieti sitä julkista imettämistäkään (en ole missään vaiheessa imettänyt piilossa), vaan ylipäätään jotain, että jos vauva onkin tyytymätön tai vatsavaivainen, tms. No, pikkuhiljaa täytyy vaan liikuskella enemmän. Poika kun ei ole vielä viittä viikkoakaan, joten eihän tässä hoppu ole. Olen onneksi päässyt yksin käymään kaupassa ja urheilemassakin, kun isukki on poikaa hoidellut kotona.Aurelia kyseli, miten miehen kanssa on sujunut. Meillä on kyllä mennyt aikalailla ongelmitta. Tottakai hetkittäin on ollut pinna kireällä, jos on ollut väsymystä, mutta pääasiassa ollaan kyllä hyvässä hengessä poikaa hoideltu. Se on totta, että aikaa yhteiselle keskustelulle, tms. on kyllä paljon vähemmän. Täytyy vaan yrittää löytää edes pieniä yhteisiä hetkiä.Nakero08 & poju 1 kk

Siis Elielhän on jo kohta 10 viikkoa eikä 7,5. Mitä ihmettä minä oikein ajattelin tuota edellistä viestiäni kirjoittaessa.Nakeron kanssa samaa mieltä. Julki-imetys ei oo se suurin ongelma ulkona liikkuessa vaan pelko äkillisestä raivokohtauksesta :-) Onneksi tissillä on yleensä saatu suu kiinni ja julkisissa liikennevälineissä poika on ollut rauhallinen - vielä. Mutta täytyy myöntää että poitsu on oikeesti tosi rauhallista sorttia, joten tällä hetkellä yllättyisin kovastikin raivokohtauksesta, jota tissi tai tutti ei saisi hiljennettyä. Mekin mennään ensi viikolla työpaikalle esittäytymään!

Vihdoin ja viimein saatiin nää vauva-lehden sivut toimimaan kotikoneella ja pääsen mukaan keskusteluihin. Tosin en kyllä oikeen tykkää näiden sivujen uudistuksesta, on jotenkin paljon vaikeampilukuiset kuin entiset =(



Meidän pikku-ukko on kohta 8vko ja melkoinen pötkylä on jo... eilen kokeilin yhtä haalaria (62cm), jota esikoinen on käyttänyt nelikuisena ja oli pojalle jo ihan kittana. Kaveri siis taitaa kasvaa vauhdilla. 1kk neuvolassahan meillä jo oltiin lukemissa pituus +4cm ja paino +1,4kg syntymämittoihin. On tainnut nytkin kasvaa samaan tahtiin, kun 62cm vaatteet alkaa käydä pieniksi vaikka poika olikin aika tavalla keskivertovauvan kokoinen syntyessään. Mutta tietääpä ainakin, että maitoa riittää!



Poika sai nimen Leevi Juhani 3.5. Ristiäiset meni tosi hienosti helteisessä säässä ja juhlakalu nukkui käytännössä koko päivän. Ristiäisiä vietettiin mummolassa ja ristiäismekkona oli sama puku, jossa mut ja mun sisarukset, siskonpoika ja meidän esikoinen on kastettu ja joka on tehty mun äidin häähunnusta. Ristiäisiä vietettiin lähimpien sukulaisten ja kummeiksi pyydettyjen ystävien kanssa. Kivat juhlat oli ja tarjoiltavat maistuivat juhlakansalle.



Meillä on menny nämä ensimmäiset viikot tosi kivasti. Enimmäkseen on saatu nukkua yöt, mutta muutama viime yö on valvottu enemmän tai vähemmän masuvaivojen kanssa =( Muutenkin Leevi on tosi ihana ja rauhallinen tapaus ja viihtyy sitterissä/lattialla isosiskon touhuja seuraillessa. Ei onneksi tarvitse poikaa koko ajan kannella niinkuin esikoista aikoinaan. Kaupungilla ollaan käyty Leevin kanssa ihan säännöllisesti kolmeviikkoisesta, mä kun en jaksaisi olla täällä kotosalla vauvan kanssa yksinään. Laura kun on 3pv viikossa pph:lla.



Harmittaa kovasti nää ilmat, kun ei oikeen huvita ulkoilla lumisateessa =( On se niin kivaa, kun suomen kesä on niin lämmin ja vähäluminen =/ Mutta toivottavasti nää ilmat jo kohta paranee ja viitsii nokkansa laittaa ulos.



Nekku ja Leevi 240308

Terve. Olen 19v. äiti Etelä-Suomesta.

Poikani syntyi 11.03.08 klo 08.37 ja oli kooltaan 3710g, 52cm ja py 35,5cm.

2kk mittoja ei vielä ole mitattu, ensi viikolla on seuraava neuvola.

1kk ikäisenä poika oli 4615g, 55,5 cm ja py 39,5.



Opiskelin ennen äitiyslomalle pääsyä ja aion jatkaa opiskeluja myöhemmin.

Raskaus ei ollut suunniteltu, koska söin pillereitä, mutta plussauksesta lähtien erittäin toivottu ja nyt poika on meidän koko elämä :)



Kysykää ihmeessä lisää, jos on joitain mitä tahdotte tietää :) Yritän nyt itse päästä perille tästä palstasta ja osallistua keskusteluihin.



Ristiäiset on 25.5.



Tataa ja poika 9vkoa 2pvää

Käytiin ma ja ke siellä vyöhyketerapeutilla ja se kyllä auttoi meillä vatsavaivoihin. Nyt vauva on iltaisinkin hymyilevä ja hyväntuulinen. Aemmin oli itkuisuutta iltaisin ja aamuisin kovasti ähki ja itki, kun kakkojaan teki. Me ollaan liikuttu aika reippaasti tutuilla kylässä, lähikahviloiissa ja pari kertaa kaupungilla ostoksilla. Musta imettäminen julkisilla paikoilla ei ole ongelma, jos on kunnollinen imetys paita ja vaikka joku huivi mukana. Meidän vauva on ollut myös hereillä ihan tyytyväinen esim kaupungilla. Esikoinen aina itkeskeli vieraissa paikoissa, joten hänen kanssaan liikuin vauva-aikana paljon vähemmän "kylillä".Tuli lähinnä lenkkeiltyä hiljaisissa maastoissa.

Mä ajattelin ottaa vauvalle myös sen rota-rokotteen. Onko muut ottaneet ja onko tullut sivuoireita siitä?? Olen yleensä enempi varovainen ottamaan rokotuksia, mutta nyt hiljattain esikoisella yhtäaikaa ollut korvatulehdus + raju vatsatauti pani mut miettimään tuota rota-asiaa uudestaan.. oli ankeeta juottaa lasta väkisin ruiskulla kun ei halunnut syödä eikä juoda mitään, painokin putosi taudin aikana kilon verran.

nyt nautin hetken hiljaisuudesta, mies on siellä Kanadassa ja molemmat pojat nukkuu. Mukavaa loppuviikkoa kaikille! Mä lähdenkin poikien kanssa viikonlopuksi maalle mun vanhempien luo, niin saan siellä vähän seuraa ja hoitoapua.

Pitkän tauon jälkeen palailen..
Täällä oli ollut juttua liikkumisesta. Itse olen kovasti kotona viihtyvää sorttia eli pakollisten menojen lisäksi en juuri ole liikkunut koko komppanialla missään (lapset siis 6v, 3v ja 7vkoa). Olen pistänyt merkille itsessäni sellaisen piirteen, että joka kerta kun meille on lapsi syntynyt niin olen oikein mielelläni hautautunut kotiin. Ikään kuin viettäisin uuden vauvan kanssa jonkinlaista kuherruskuukautta mikä on sikäli hassua koska normaalisti olen kovinkin liikkuvaista sorttia :D. Antaa ajan kulua ja sitten se liikkuminen alkaa taas enemmän kiinnostaa.

Uusiakin oli mukaan tullut, oikein paljon tervetuloa!

Minäkään en oikein innostu näistä uusista sivuista, ovat jotenkin sotkuisen oloiset. Ehkä sitten kun silmä paremmin tottuu niin sivutkin tulevat tutummiksi J. Jouduin kaiken lisäksi uudelleen rekisteröitymään koska jostain kumman syystä vanhat käyttäjätunnukseni ja salasanani eivät kelvanneet :/. Lisäsin vain pari viivaa nimimerkkiin niin ei tarvinnut onneksi alkaa keksimään uutta.

Me olemme myös menossa tiistaina ottamaan sen rotarokotteen. Vähän jännittää myös minua minkälaisia jälkioireita siitä saattaa tulla. Toivottavasti ei tulisi mitään.

Meillä oli ristiäiset nyt 10. päivä ja tytöstä tuli Julia Amanda. Kauan mietittiin tuota etunimeä mutta koska mieheni ei innostunut ollenkaan minun ehdottamastani Jadessa-nimestä, niin löydettiin sitten hyvä kompromissinimi mikä sattuu kaiken lisäksi olemaan se ensimmäinen nimivaihtoehto mistä lähdettiin liikkeelle :D.

Kävimme tiistaina uudelleen maitoaltistuksessa koska Julialle ei sopinutkaan se ensimmäinen korvikemaito jota kokeiltiin. Sai kauheat ihottumat, vatsanväänteet ja oikein oksenteli kaikki maidot pois. Hassua vain kun kahdelle muulle lapsellemme on ko. maito aikoinaan sopinut mutta Julian on pakko siirtyä tähän kalleimpaan vaihtoehtoon eli neocateen. En jotenkaan ollut edes varautunut ajatuksissani siihen etteikö ko. maito sopisi. Kyllä on ollut lompakko ruvella tässä kun omakustanteisena ollaan sitä neocate-maitoa jouduttu nyt jo kaksi viikkoa ostamaan (62euroa purkki joka kestää 2,5-3 päivää..). Mitään ei tietenkään saa takautuvasti takaisin ennen Kelaan toimitettua B-lausuntoa. Nyt ollaan edelleen kotialtistuksessa ja nyt on alkaneet oireet tulla takaisin että huomenissa voinkin sitten jo soitella lääkärille ja pyytää altistuksen keskeyttämistä. Todella kurjia juttuja nämä ovat mutta minkäs teet. Sama juttu ollut jokaisella lapsellamme. Pääasia että löydettiin se oikea maito eikä toisen tarvitse enää sitten kärsiä.

Jahas, ääniä kuuluu vaunuista joten lopettelen.
Palataan!

Ansku78 ja Julia 7vkoa

Heippa kaikille!



Me poikettiin eilen neuvolassa. Pojalle tullut syntymästä 1280 g painoa ja 6 cm pituutta lisää. Ei ole ihme, että 56 koon bodyt alkaa olla piukkoja, kun mittaa nyt 56 cm. : )



Meillä on tänään isukilla varpajaiset, joten vähän jännä päivä (ja yö) äipällä! : )



Harmi kyllä tuo Julian maitoallergia, mutta ei mahda mitään. Toivottavasti helpottaa jossain iässä.



Hyvää viikonloppua kaikille! Toivottavasti Suomi saisi pronssia. Harmi, kun ottelu tulee niin myöhään, että ei taida viitsiä valvoa.



Nakero08 + poju, tasan 5 vkoa

Aloitanpas uuden pinon meille maalisvauvoille, kun tosiaan kuukin nyt vaihtui. Aivan ihana vappu ollut, kun ollut niin lämmin ja grillikausikin on sitten avattu. 8)



Nekulle onnittelut vauvasta ja tervetuloa turinoihin mukaan. Samana päivänä meidänkin neiti syntyi! :)



Tämä viikko mennyt mennyt kyllä hujauksessa, kun mieskin ollut vapaalla ja vappukin meni kyllä todella äkkiä, kun tuli kyläiltyä vauvelin kansssa ja vapputorillakin tuli vaunujen kanssa käytyä. Joten jää nyt muiden kommentit kokonaan pois, kun ei ole täällä tullut käytyä, kuin vain piipahtamassa...



Neiti on jo kohta 6viikkoa ja aika menee kyllä äkkiä. Ihana kun vauveli on alkanut jo hymyilemään ja pikkasen myös jokeltelemaan.. :D ja muutenkin on hyväntuulinen vauveli, mitä nyt tuon imettämisen kanssa joskus on ongelmia, kun joskus neiti syö koko päivänkin 2h välein.. niin meinaa itsellä jo hermot mennä, kun koko ajan olisi vain tissiä vailla... ja neidillä alkanut ilmetä myös kummallisia raivokohtauksia kun alan imettämään, mutta kohta sitten imee ihan tyytyväisenä... alkaa vissiin tajuamaan tästä maaílmasta jotain?!?



Parin viikon päästä olisi vihdoin ja viimein ristiäiset ja ihana kun saa vauvelia alkaa sitten kutsumaan ihan oikealla nimellä. :) Onneksi anoppi järjestää koko juhlat. pääsee itse paljon helpommalla. :)



Mutta mites muilla maaliksilla menee? Miten on vauvelit kehittynyt ja huomaatteko minkälaisia eroja verrattuna vaikka vasta syntyneeseen vauvaanne?



Mutta nyt kuuluu taas kutsu huutoja, joten mentävä on...



Hyvät vaput vielä kaikille ja nautitaan vauvoistamme ja ihanasta ilmasta! :)



Aurelia ja tyttö tuhisija 5vko 3pvä

Heissan. Sain viimeinkin synnärikertomuksen valmiiksi, joten laitan sen tähän. Tämä on pitkä versio, kun tein sen lähinnä itseäni varten, kun niin moni asia unohtuu aikojen saatossa. Saapi hypätä yli jos ei jaksa lukea :)



Poika syntyi 3.4.



Levoton olo oli ollut pari päivää ja limatulppa oli lähtenyt edellisenä aamuna, ja päivän mittaan alavatsaa jomotteli. Alkuillasta tuli huono olo, en pystynyt ruokaa syömään ja koko iltana alas meni vain appelsiini. Illalla kirjoittelin toivelistaa, olihan aamuksi sovittuna kontrolliaika. Vessassakin sai ravata, ja miestäkin varoittelin nukkumaanmennessään, että merkkejä on ilmassa.



Heräsin 2.4. keskiviikon ja torstain välisenä yönä puoli kolmen aikaan, en ole ihan varma oliko supistus mikä herätti, mutta pian niitä tuli kuitenkin. Kolmen aikaan ne muuttuivat kivuliaammiksi ja säännöllisiksi. Jonkin ajan kuluttua täytyi nousta ylös, yritin kuitenkin vielä mennä nukkumaan mutta eihän siitä mitään tullut. Kävin varoittelemassa miestä kunnes puoli viiden maissa potkin ylös ja käskin soittamaan mummun lapsenvahdiksi. Supistukset eivät olleet kovin kipeitä vielä, enkä ihan vielä olisi halunnut lähteä, mutta edellinen vauva tuli niin nopeasti, etten uskaltanut enää kotiinkaan jäädä. Alkumatkasta tuntui, että supistukset loppuivat, vaikka tulivatkin 10 minuutin välein, niin pitkältä aika tuntui. Loppumatkasta supistelikin sitten jo 3 minuutin välein.



Tayssiin päästiin ihan mukavasti kuitenkin. Hetken aikaa juttelin vastaanotossa, kunnes kätilö sanoi että voidaan saliinkin mennä kun vaikutat aika kipeältä. Sanoin, että se olisi kyllä mukavaa. Saliin päästyä tuntui siltä kuin olisi supistanut koko ajan, kunnes menin pitkälleni käyrille. Jostain syystä ne laantuivat hiukan. Kyselin kätilöltä kokoarviota, ja hiukan mietittyään sanoi 3,8 ¿ 4 kg. Kätilö teki sisätutkimuksen, ja totesi että olin 6 cm auki¿ Kauhistuin, sillä tajusin ettei ole kovin paljon aikaa ottaa puudutusta, ja päätös täytyi tehdä heti. Vähän aikaa asiaa mietittyäni ajattelin, että en tahdo ilmankaan olla, vaikkei supistukset kovin kipeitä olleetkaan. Ilokaasu ehti kuitenkin tulemaan kovin rakkaaksi ennen kuin anestesialääkäri ehti paikalle. Aika harvakseltaan supistuksia kuitenkin tuli, ja laantuivat ja harvenivat ennestään puudutteen saamisen jälkeen.



Sydänääniä kuunneltiin päältä päin, kunnes tuumattiin, että ehkä on parempi puhkaista kalvot. Kätilö totesi, että lapsivesi oli vihreää, ja laitteli imun valmiiksi. Vauvan sydänäänet romahtivat pinnin laittamisen jälkeen, ja piti kontalleen mennä että ne saatiin nousemaan. Jostain syystä mittauksessa oli ihan laitteesta johtuvia katkoksia, joten vähän huolehtimiseksi meinasi mennä. Oksitosiinia jouduttiin lisäämään moneen kertaan, kun supistukset eivät olleet kovin voimakkaita ja niitä oli harvassa. Puudutus oli tosi voimakas, paljon voimakkaampi kuin edellisellä kerralla, eikä minussa ollut mitään tuntoa. Avautuminen hidastui myös, ja jonkin aikaa jouduttiin odottelemaan kohdunkaulan reunojen häviämistä.



Pieni paniikki meinasi iskeä, kun tajusin, että puudutus kestää vain tunnin ja homma meni niin hitaaksi. Kyselin kätilöltä, että joudunko ilman mitään ponnistamaan, johon kätilö sanoi että pian se on ohi ja ponnistaminen on parasta lääkettä kipuun. Kohdunkaulaa ei enää ollut jäljellä, joten puudutetta ei voinut sinnekään laittaa. Avautumisvaihe kesti kaikkinensa 5 h 25 min, ja loppuajasta supistukset olivat taas täysin tuntuvia ja ilokaasu oli tosi tarpeen.



Jossain välissä kätilö vaihtui, ja tämän toisen kanssa tuli neljännen vuoden opiskelija Atte-poika, joka oli elämänsä ensimmäistä kertaa synnytystä seuraamassa. Koin häiskän läsnäolon hiukan häiritsevänä, vallankin kun minusta tuntui, että mieheni joutui häntä väistämään eikä poikaparka oikein itsekään tajunnut, missä voisi olla.



Kätilön kommunikointi ei ollut ihan parasta. Sanoi jossain vaiheessa, että voisin alkaa ähkimään, enkä oikein ymmärtänyt että mitä se sellainen ähkiminen on¿ Vauva ei meinannut millään laskeutua, kymmenisen minuuttia sitä odoteltiin ilman edistystä.



Siinä ähkiessäni vauvan sydänäänet romahtivat taas, ja kätilö soitti apua paikalle. Saliin saapuikin hiukan vanhempi nainen, jolla homma oli ihanasti hanskassa. Käski ihan reilusti ponnistamaan, ja kyllähän minä sen osaan, en vain aiemmin tajunnut että sitä tarkoitetaan. Ihmettelin, että miten vauva voi olla niin tiukassa, kun mitään ei tuntunut tapahtuvan vaikka kuinka ponnistin ja ponnistin, ja vielä vähän lisää. Hyvin tunsin, kuinka paikat antoi periksi, mutta silti edistystä ei tuntunut tapahtuvan. Molemmat kätilöt painoivat reunoilta ja taisi sen pojankin kädet siellä olla, välillä kätilö painoi masunkin päältä ja ihmettelin kun vauva mukamas oli tulossa ja silti peppu painoi kylkiluihin. Ei tuntunut hievahtavan millään. Vanhempi kätilö komensi hienosti ja sai mut ponnistamaan voimieni takaa vaikka sattuikin ihan h.vetisti mutta silti vain tuntui, että homma ei etene. Sydänäänet romahtivat taas välillä, ja jälleen mentiin kontilleen ja happea naukkailemaan.



Tukkaakin kuulemma näkyi ja aika moneen kertaan taisi olla kyseessä viimeinen ponnistus. Olin niin omassa maailmassani, etten tainnut edes silmiä aukaista ponnistusten välillä, ja pitkään jouduin ottamaan aina vaan uutta ilmaa ja ponnistamaan ponnistuksen perään ilman taukoja. Viimeinkin saatiin pää ulos, ja taas ihmettelin kun ei helpota yhtään. Siinä sitten keuhkoja imettiin ja ponnistettiin taas. Kovassa oli hartiatkin, ja sen jälkeen kun vauva oikeasti alkoi viimein lipumaan ulos, niin tuntui että sitä riittää ja riittää¿ Hiukan jaksoin silmiä raottaa, ja näin kun pallit vilahti kun kätilö nosti poikaa. Tässä vaiheessa kätilöt uskalsivat kertoa, että poika on iso ja tuli nyrkki poskella, ja oli siksi niin tiukassa.



Aika kauan meni, ennen kuin sain silmät auki ja ihmettelin, että miksen saa vauvaa rinnan päälle. Atte-poika pääsi hommiin napanuoraa sitomaan ja K-vitamiinia antamaan. Meidän pieni herra siinä jalkovälissäni pötkötti ja huusi, ja minä tuskissani odottelin että saisin vauvan lämpöiseen, mutta raukka joutui harjoituskappaleeksi.



Viimein Atte sai napanuoran laitettua, kätilö kertoi pisteiden olevan 9 ja 9, ja lisäsi perään että eipä juuri koskaan tämän parempia anneta. Väristä lähti yksi. Sain vauvan rinnan päälle lämpöiseen, ja siinä pieni hiukan hengitteli ja alkoi kovasti hamuamaan ihoani. Kyselin kätilöltä, että tuliko pahojakin repeämiä, joihin että ei muuta kuin yksi pieni. Ei onneksi antanut Aten ommella, vaan meni aika kauan itseltäänkin siihen hommaan. Lopuksi kyselin, että montako tikkiä tuli, vastaus epämääräinen viisi-kuusi.



Kun minut oli kursittu kasaan, käännyin kyljelleni eikä tarvinut kuin tuoda nänni lähelle pojan suuta, niin jo tarttui hanakasti kiinni ja imi heti kuin vanha tekijä. Ja pitkään jaksoikin imeä. Kätilökin ihan ihmetteli, että eihän meitä tarvinut yhtään opastaa 



Kauan sai poika onneksi imeä, ennen kuin mitoille menivät. Kuuntelin korvat höröllä ja lievää kauhua herätti kuulemani: Painoa 4520 g ja pituutta 56 cm. Täytyi oikein kysyä että MITÄ? Luulin kuulleeni väärin¿ Komeat lukemat poika sai!



Kävi sitten kuitenkin samalla tavalla kuin ensimmäisessä synnytyksessä, että vuoto ei meinannut lakata millään. Lääkäri kävi moneen otteeseen tilannetta katselemassa, ja lääkettä pantiin joka rööristä että vuoto lakkaisi ja kohtu supistuisi kunnolla. Kaavinnalla uhkaili joka kerta käydessään, mutta aina pyysin että odotellaan vielä, jospa vaikka lakkaisi. Parasta lääkettä oli kuitenkin poika, jonka pyysin rinnalle joka kerta kun ininä alkoi kuulua ja kunnon supistukset saikin aikaan. Kahden maissa tilanne alkoi onneksi olla ohi, ja kykenin käymään suihkussakin. Tärisin siellä ihan mahdottomasti, varmasti väsymyksestä ja verenhukasta. Viimein kolmen maissa päästiin osastolle ja palaamaan tähän maailmaan. Kotiin tultiin lauantaina, olihan pakko päästä kotiin, ja tuo lyhytkestoinen jälkihoito on aika mahtava asia, kun käyvät kotona katsomassa.





Tässähän tätä. Huomenna on ensimmäinen neuvola, käyn sitten kertomassa että joko 60 cm on saavutettu.



Maaria ja Hermanni 4 viikkoa

Hurjan nopeasti menee aika nykyään. Upea vappusää ollut, ehkäpä se kesä sittenkin on tulossa.



Meidän tyttö on nyt seitsemän viikkoa vanha ja edelleenkin ihana paketti. Hymyilee kovasti ja juttelee. Ihan erilainen vauva kuin isoveljensä, kärsivällinen ja tyytyväinen. Ei juurikaan itkeskele kuin väsyä ja nälkäänsä, tosin syö tosi usein noin 5min. kerrallaan. Hereilläolojaksot tunnista kahteen, päiväuniarytmiäkin löytyy 9-12 ja 17-20 ja pieniä torkkuja siinä välissä. Öisin herätään kahdesti syömään ja aamuyöt nukutaan levottomasti.



Aurelia, nuo raivokohtaukset kuulostavat hyvinkin tutuilta meillä! Huutaa pää punaisena eikä suostu imemään, mutta yhtäkkiä nappaakin tissistä kiinni ja hyvin maistuu;) Omituinen...



Ristiäiset meillä on lauantaina, eli kiirettä pitää nämä kaksi seuraavaa päivää, järjestelyt kun pitää aina tehdä viime tingassa. Eilen tehtiin vielä viime hetken kalustehankintoja tytön kanssa ja meinasi mennä hermot niin äidiltä kuin tytöltäkin vappuruuhkassa.



Aurinkoista kevättä kaikille, kyllä tää vauvaelämä on taas ihanaa aikaa. Ja mikä parasta, saa olla koko kesän kotona eikä töissä! Semlis

Sain tällaisen ihanan runon, pakko laittaa se tänne :)



On toukokuun toinen sunnuntai

ja liput ne saloissa liehuu,

äitejä tänään juhlitaan

ja juhlakahvit jo kiehuu.

Puheita kauniita kuunnellaan,

tulee kehuja tullen mennen,

niitä äidit yhä vain kuulla saa

kuten kuulla sai äidit ennen.



Äiti tuo hellä ja lämpöinen

uhrautuvainen ja jalo,

ahkera, pullantuoksuinen

kiiltää puhtauttaan koko talo.

Ei lie äidin sydäntä hellempää

kunnon äiti ei helposti suutu,

äiti aina jaksaa vain ymmärtää

ei viisautta äideiltä puutu.



Minä istun, mietin ja käsitän

en mittoja noita täytä,

ja jos oikein asian ymmärrän

en kai äidiltä edes näytä.

Vajoan penkissä alaspäin

hymyn yritän esiin kaivaa,

en tunnista kehuista itseäin

yhä enemmän tilanne vaivaa.



Kai äitinä inhimillinen

on otteeni elämään tähän

minä aina jaksa rakastaa en

vaan vihaankin joskus vähän

Minä suutun joskus niin tosissaan,

että ihan ravistaa tekisi mieli

ja suuria tulia aikaan saa

tää liukas ja terävä kieli



Huono omatunto ja syyllisyys

meitä äitejä usein vaivaa

kehut silloin tuntuvat pahalle

ne arpia auki vain kaivaa



Jospa kehujen ylitsevuotavien

sijaan sanoa vaikka voisi

jotain armollista ja pehmeää

se kuin musiikki korvissa soisi

Jos kuulisi hetkenä sellaisena

kun mieli ei taivaisiin yllä

että selviät ihan kivasti

ja äitinä riität kyllä



tekijä:Tuulikki Jääskeläinen

Voi miten ihana runo :)



Kerkesin nyt tännekkin kirjottelemaan.. tuntuu ettei aika riitä mihinkään. Meillä pikku prinsessa täytti tänään 2 kk! Kyllä aika menee nopeasti.. Viime sunnuntaina oli ristiäiset, tyttö sai nimen Jenna Katariina. Oli tosi kiltisti koko toimituksen ajan, pientä kiljasu lukuunottamatta :) Söi nyrkkiään kumminsa sylissä melkeen kokoajan :)



Tuttua nuo raivokohtaukset tissillä, välillä riittää kun ottaa tissin esille niin alkaa huuto.. Välillä huutaa vähän aikaa ja sit alkaa syömään ahnaasti, mutta välillä ei auta ku laittaa tissi piiloon ja ottaa syliin rauhoittumaan. Et mikähän vikana? Nyt onneksi parina päivänä on syönyt ilman huutoa.



Ihanaa kun tyttö on alkanu hymyillä ja jokellella, ei ole vaan pötkylä joka vaan huutaa ja syö :) Ja kauheesti jalat ja kädet heiluu, hieman ryömii kun auttaa jaloista. Kohta varmaan kääntyykin , on jo pariin otteeseen kääntynytkin selältä mahalleen, mutta on ollut pieni myötänen. En kyllä yhtään oo kattonut missä iässä vauvojen kuuluisi tehä mitäkin, mut sehän on niin yksilöllistä varmasti.



Ens torstaina ois 2kk neuvolakin, saas nähdä miten paljon on kasvanu :)

Annetaan samalla varmaan se rotavirus -rokote, vähän jännittää tuleeko mitä sivuoireita siitä. Onkohan kellään mitään kokemusta tai onko tuttavien vauvoille tullut mitään siitä?



Aurinkoista viikonlopun alkua ja hyviä vointeja kaikille!