Kertokaa suunnitellusta sektiostanne!
Hei!
Täällä mielenmyllerryksen keskellä äiti, joka on juuri saanut synnytystapa-arviossa tietää, että sektio on ainoa mahdollinen synnytystapa. Marginaaliseksi etiseksi istukaksi kuvattu istukkani onkin täydellinen etinen istukka, joten alatiesynnytys ei ole vaihtoehto. Esikoisemme syntyi alateitse ja nyt kyllä mietityttää ja jännittääkin vähän.
Olisin kiitollinen jos kertoisitte kokemuksistanne nimenomaan suunnitellusta sektiosta. Miten puudutus? Entä valmistautuminen sektioon? Miten toipuminen lähti käyntiin? Miten teihin suhtauduttiin osastolla, saitteko apua riittävästi? Entä jälkivuoto? Jos teillä on ennestään lapsia, miten heidän hoitonsa toipumisen aikana kun ei saa nostella...?
Jos joku on sektioitu TAYS:ssa, kuulisin mielelläni hoitajista yms kokemuksia ja kaiken mitä osaatte/haluatte kertoa.
Tiedän toki, että kaikki nämä kokemukset ovat yksilöllisiä, mutta olisi silti terapeuttista lukea niitä. Meillä sektio tehdään rv38 eli reilun kahden viikon päästä.
Terkuin jepuli
Kommentit (5)
Itselläni on suunniteltu sektio sovittu rv 39+1, esikoinen syntyi myöskin suunnitellulla sektiolla rv 37+6. Esikoinen perätilan ja tämä kakkonen poikkitilan takia. Kannattaa tosiaan lukea se synnytyskertomus niinkuin ed ehdotti, mutta muistaa että niitä eroja löytyy ja ihan tarkalleen samassa kaavassa ei välttämättä mene.. Esim mulle laitettiin ensin puudutus ja sitten vasta katetroitiin jne.
Hirveen positiivinen kokemus kuitenkin oli kaikenkaikkiaan ja ihan hyvillä mielin olen tähän seuraavaankin menossa. Jos vielä sen synnytyskertomuksen lukemisen jälkeen haluat kysellä jotain niin vastailen mielelläni.
Ainiin ja naistenklinikalla olin minä
marie rv 37+4
Mulle tehtiin sektion omasta halustani n. kuukausi sitten. Kamalinta oli puudutteitten laitto. Spinaali meni ihan ok, mutta epiduraalin kohdalla myös se meni spinaalialueelle eli neulaan tuli selkäydinnestettä. Sen piti puuduttaa pelkkä vatsanseutu, mutta myös jalat puutuivat kokonaan, eli en saanut kipupumppua pariksi ensimmäiseksi päiväksi. Siitä sai myös hirveän päänsäryn, joka korjattiin, veripaikalla. Mutta tämä on kuulema tosi harvinaista. Pointti on siinä, että pärjäsin todella hyvin myös ilman kipupumppua. Suun kautta ja lihakseen saadut kipulääkkeet auttoivat hyvin. Muutenkin kivulievitys oli todella hyvä sairaalassa. Itse leikkaus kesti vähän aikaa.
Nyt koen olevani ihan hyvässä kunnossa. Kotona on myös neljävuotias esikoinen, hän ei enää paljon nosteluja tarvitse. Mutta nostele olosi mukaan. Itselläni on sellainen olo, että voisin nostella vaikka mitä, mutta pitää vain muistaa olla varovainen. Kaiken kaikkiaan pari viikkoa menee toipuessa. Vauvaa olen nostellut koko ajan eikä se ole tuntunut missään. Tosin vauva ei ollut mikään nelikiloinen. Autolla ajo sujuu hyvin ja niin myös muut kodin askareet. Mutta varaa alkuun itsellesi apuvoimia niin toivut nopeammin!
Mukavaa loppuajan odotusta!
J
Kiitos kun olette vastailleet. Olen lukenut tuon maalisten pinon sektiostoorin ja se oli kylä havainnollinen. Kiitos vinkistä!!!
Oma olo alkaa olla valmistautunut leikkaukseen ja ihan hyvillä mielin siihen menen. Varsinkin kun liitoskivut ovat sitä luokkaa, että tuskanhiki otsalla nousen esim sängystä. Mutta eipä mene enää kauaa, näillä näkymin ensi viikolla leikataan!
Luen toki enemmän kuin mielelläni lisää kokemuksia joten jos joku vielä kirjoittaa, kiitän lämpimästi!
Aurinkoista kevättä kaikille, jepuli rv37
Molemmat lapseni ovat syntyneet TAYSissa sektiolla, esikoinen kiireellisenä ja kuopus suunniteltuna.
Sektioaika oli minulla muistaakseni päivän toinen, mutta kävin kääntymässä salissa kerran turhaan, kun väliin ehtikin tulla kiireellinen tapaus. Eli odottelemaan voi joutua.
TAYSissa ei laiteta kuin spinaalipuudutus, ja se meni ihan kivuttomasti. Pari hassua " säväystä" tunsin, mutta ne eivät sattuneet. Katetrikin laitetaan vasta salissa puudutuksen jälkeen, joten ei tunnu missään. Eniten inhotti tippakanyylin laittaminen, lääkäri joutui hetken kaivelemaan ennen kuin sai sen paikalleen. Mieheni oli mukana alusta asti (vaikka esittelyvihkosessa minun mielestäni sanottiin että isä kutsutaan paikalle myöhemmin), ja hänellä alkoi tehdä pahaa se kun puhuivat selkään pistämisestä (ei todellakaan katsonut sinne päinkään). Meni sitten hetkeksi käytävään odottelemaan ja tuli takaisin jo ennen kuin alkoivat leikkaamaan. Eli kannattaa sanoa jos on odotettavissa heikotusta :o)
Leikkauksen jälkeen isä odottelee vauvan kanssa heräämöhuoneessa kun äitiä ommellaan, ja ensi-imetystä voi kokeilla jo heräämössä. Tämä on todella hyvä käytäntö, monissa sairaaloissa äiti näkee vauvan vasta osastolla.
Kivunlievitys hoitui aluksi kipupumpulla, joka meni siihen käden tippakanyyliin. Lääkettä sai annostella itse napista, ja se vaikutti saman tien. Itse en ollut kovin kipeä enkä tarvinnut montaa annosta lääkettä, koska sen sai ajoitettua aina juuri oikeaan hetkeen, esim. kun kääntää kylkeä.
Sektioäidit saavat yleensä sähkösängyn, jossa on myös laidat. Eli vauvaa on helppo pitää vieressä vaikka koko ajan. Minä pidin vauvan vierihoidossa jatkuvasti, ensimmäisenä iltana ja yönä soittelin hoitajaa vaipanvaihtoon ja auttamaan vauvaa puolelta toiselle. Toisena päivänä nousin ylös ja hoidin vauvan ihan itse. Kipupumppu otettiin pois ennen kuin nousin ja sain vähän vahvempaa kipulääkettä siihen ylösnousemiseen ja suihkuun pääsyyn. Sen jälkeen pärjäilin ihan Ketorinillä ja Buranalla. Hoitajat olivat ihan ok, mutta hirveän kiireisiä. Taisivat keskittyä enemmän ensisynnyttäjien hoivaamiseen, minua kävivät vain katsomassa vuoron vaihtuessa. En kyllä pyytänytkään paljon apua. Kuopus syntyi heinäkuussa, jolloin suuri osa hoitajista taisi olla lomalla ja sijaisena opiskelijoita. Osa heistä ei kyllä ollut ihan valmiita vielä itsenäiseen työskentelyyn vaan antoi ihan outoja neuvoja.
Jälkivuoto kesti esikoisesta kauan, melkein 10 viikkoa. Kuopuksesta vähän vähemmän.
Kotona jouduin hoitamaan vauvaa ja esikoista melkein yksin, koska miehelläni ei yrittäjänä ollut varaa pitää pitkää isyyslomaa. Esikoinen oli 1v9kk kun kuopus syntyi, ja hän osasi kiivetä turvaistuimeensa itse. Syöttötuolistakin oli jo otettu kaari pois, joten sinnekin pääsi itse. Muuten välttelin ylimääräistä nostelemista, mutta vaipanvaihdoille jouduin välillä nostamaan esikoistakin. Pitää vain tehdä se varovasti, kyllä sen huomaa kivusta jos haava rasittuu kauheasti.
Niin ja vinkki: osta oikein isoja " mammakalsareita" kotiutumista ja ensimmäisiä viikkoja varten, sillä mahan alle jäävät painavat inhottavasti sektiohaavaa.
Ja muista suihkutella sektiohaavaa todella usein! Esikoisesta sanottiin että joka vessakäynnillä, kuopuksesta opiskelija-hoitaja sanoi että jos käyt kaksi kertaa päivässä suihkussa niin silloin voisi suihkutella. Kannattaa ehdottomasti suihkutella riittävästi niin haava ei tulehdu niin helposti.
Tuolla maaliskuisten synnytyskertomuksissa eräs ihana ihminen oli kirjoittanut sektiosta hyvin yksityiskohtaisesti, kannattaa ehdottomasti lukea!! Itselleni tehty kiireellinen sektio, joten en henk.koht. osaa kertoa suunnitellusta versiosta, mutta moneen kysymykseen vielä näin 1,5v jälkeenkin sain vastauksen tuosta kertomuksesta!
Ja onnea synnytykseen :)
Sanna rv36