perätilavauvan synnytys

3 v. sitten olin samassa tilanteessa kuin sinä nyt. Päädyin alatiesynnytykseen, joka käynnistettiin rv:lla 39+2. Synnytys eteni normaalisti 7-8 cm.iin, kunnes jouduin hätäsektioon lapsen sydänäänten heikennyttyä äkillisesti.



Lapsi syntyi minun ollessa nukutettuna, terveenä, mitään syytä sydänäänten laskuun ei löytynyt. Minulle tuli kohtutulehdus ja olin todella kipaä - enkä kyennyt moneen päivään kunnolla hoitamaan itse lastani.



Olen katunut sitä, etten hetin uskaltanut valita suunniteltua sektiota. Suunnitellusta sektiosta toipuu lähes yhtä hyvin kuin alatiesynnytyksestäkin ja lapsen saa heti rinnalleen. Minä menetin lapseni ensihetket, kun olin heräämössä vielä pari tuntia. Onneksi lapseni sai olla isänsä kanssa nuo ensituntinsa.



Nyt valitsisin toisin, ensisynnyttäjänä perätilavauvan kanssa minimoisin riskit ja valitsisin sektion. Minulla ja lapsellani oli onnea: vaikka moni asia meni ihan pieleen, meidät pelasti kätilön ja lääkärin hyvä yhteistyö ja ripeä toiminta. Ja tänä päivänä saan olla onnellinen terveestä 3-vuotiaastani.



Voimia ja onnea sinulle synnytykseen, minkä tavan sitten valitsetkin.

neljä kuukautta sitten suunniteltu sektio mm. sen vuoksi, että vauva oli perätilassa. Jälkeen päin luin papereistani, että " ...autettiin ulos täydellisessä perätilassa ollut..." . Minulle ei oikeastaan edes " tyrkytetty" alatietä. Enkä olisi siihen missään nimessä uskaltanut ryhtyä. Näin oli oikein hyvä.



Vauva ja minä voimme alusta asti oikein hyvin. Palauduin ja paranin tosi nopeasti. Hienosti siis meni.

...samaa asian olen itse joutunut miettimään. Ulkokäännös epäonnistui, vauva on siis täydellisessä perätilassa edelleen. Pitkän pohdinnan jälkeen (sairaalassa suosittelivat alatiesynnytystä, melkein kaikki muut tuntemani ihmiset sektiota) päädyimme sektioon, joka olisi tarkoitus tehdä ensi viikolla. Kun olen ensisynnyttäjä, en uskaltanut lähteä alateitse synnyttämään perätilassa olevaa vaavia, jos sitten kuitenkin joku meneekin pieleen. Vaikeita ratkaisuja nämä, kun itse joutuu päättämään...



Tsemppiä!



Swheatie rv 38

Mulla oli sama ongelmatilanne muutama vko sitten päätettävänä. mun kohdallani ois ollu ehkä kanssa mahdollisia vaihtoehtoja molemmat. Mä päädyin sektioon siitä syystä että sairaalasta lääkäri sanoi mulle että heidän lääkäreillään ei ole osaamista perätilan alatiesynnytykseen. Tämä PHKS:ssä. Siellä perätilavauvan alatiesynnytyksiä on kuulemma vuodessa 2-3kappaletta joten osaamista ei ole. No eipä tarvinnut kauempaa miettiä!



Olisin päätynyt sektioon joka tapauksessa vaikka olenkin luonnollisen synnytyksen kannalla. Vauvan vammautumismahdollisuus/todennäköisyys on kuulemma niin paljon suurempi alatiesynnytyksessä eli sektio on vauvalle paljon helpompi tapa syntyä. ja suurin osa alatiesynnytyksistä päätyy kuulemma kuitenkin sektioon.



Sektio meni suht hyvin. Menetin kyllä aika paljon verta ja sain lisäverta. Kiinniompeleminen kesti suht kauan kun kudokseni oli jotenkin pehmeämpää ja heräämössä olin normalia kauemmin. Mutta toipuminen on ollut aikas hyvää. nyt kolme viikkoa leikkauksesta olen voinut tehdä jo tunnin kävelylenkkejä enkä oo muutamaan viikkoon joutunut särkylääkkeitäkään popsimaan.



Eli etukäteen ei voi tietää kumpi itselle on parempi valinta mutta olen ollut tyytyväinen valintaani. Ainakin minulla on terve vauva luonani ja hän ei joutunut kovasti synnytyksessä kärsimään :)



Tsemppiä päätöksentekoon ja synnytykseen! Kohta sinulla on onneksi se pieni nyytti jo kainalossasi.



-K-



Toivottavasti tästä on jotain apua päätöksessäsi..

Mulla myös sama tilanne. Päädyin yrittämään alatiesynnytystä, koska sektio varsinkin jatkoa ajatellen on mielestäni suurempi paha. Mulla vauva on pieni ja täydellisessä perätilassa, mikä on alatiesynnytystä ajatellen paras vaihtoehto. Sovittu on, että on synnyttävä laskettuun aikaan mennessä, käynnistyttävä itse, omilla supistuksilla (ei käynnistetä) ja edettävä sujuvasti. Heti jos jotain ilmenee, niin herkästi leikataan.

Ajattelin, että jos käynnistyy ja kuitenkin joudutaan leikkaukseen, niin kohdunsuu on lähtenyt kuitenkin avautumaan, eli seuraavassa synnytyksessä ois parempi (ja helpompi toivottavasti) kuin jos ois aivan " kylmä sektio" alla. Suunnitellussa sektiossahan ei sinällään varmasti ole kauheita riskejä, mutta se toipuminen on kurjaa. Ja seuraavissa raskauksissa riskit kohdunrepeämään, väärään paikkaan kiinnittyneeseen istukkaan ja jopa vanhasta kohtuarvesta läpikasvaneeseen istukkaan ovat suuremmat. Pahimmillaan henki lähtee.

Näillä perusteilla minä ajattelin alatiesynnytystä ensisijaisena vaihtoehtona. Ja jos sektioon mennään, niin sitten ei voi mitään. Jollain tavallahan tämä napero pitää kuitenkin ulos saada :)

Tsemppiä sulle! Teitpä kumman päätöksen tahansa, niin lopputulos on varmasti hyvä - odotettu vauva.

Meilläkin vauva oli perätilassa. Halusin synnyttää alakautta (lantio suuri, vauva pieni 2. raskaus). Sitä lääkärikin suositteli. Ulkokäännöstä yritettiin. Kun synnytys alkoi lähetä, vatsa alkoi kovasti supistella ja koska en saanut nukuttua moneen päivään menin sairaalaan. Siellä lääkäri huomasi, ettei vauva ollutkaan ns. täydellisessä perätilassa, vaan peräjalka tarjonnassa, jota ei voi synnyttää. Niin minulle tehtiin suunniteltu sektio.



Mm. tämän linkin artikkelin jälkeen olen asiasta vähän suruissani. Henkisesti sektiosta toipuminen oli rankkaa. Pääasia on kuitenkin, että poika on terve. Kurkatkaapa http://www.synnytys.net/keisarileikkauksen_riskit.pdf



Vompatti ja poika 6kk

Muistan kun pelkäsin hurjasti alatiesynnytystä. Viikolla 36 lääkäri totesi, että vauva on hyvin pää alaspäin. Tunsin kuitenkin liikkeitä vain alavatsalla. Ajattelin että tulokas on tuleva nyrkkeilijä.

Viikolla 40+3 tihkui lapsivettä ja seuraavana iltana tihkui vielä enemmän, joten päätimme lähteä synnyttämään. Synnärillä kätilö huomasi, että vauva ei taidakaan olla oikein päin ja ultrauksen jälkeen todettiin, että lapsi onkin jalkatarjonnassa (nyt ymmärsin miksi alavatsaani kohdistui tosi kipeitä iskuja ;) ). Päädyttiin päivystyssektioon. Pelkäsin sektiota kuollakseni, olinhan kuullut tuttavani kauhukertomuksen leikkauksesta.

Kaikki meni kuitenkin kuin unelma. Toivuin leikkauksesta todella nopeasti. Seuraavana päivänä nousin sängystäkin niin reippaasti, että erilaisia leikkauksia läpikäyneet vanhempanikin ihmettelivät toipumistani! Minua ei kohdun painelu sattunut yhtään enkä tuntenut mitään muitakaan kipuja. Särkylääkkeen otin kolmesti päivässä ja sillä pärjäsin mainiosti.

Haavaa suihkuttelin usein ja vähän ennen tikkien poistoa arpea vähän aristi, mutta iho rauhoittui kun sain tikit pois. Jälkeenpäin ei ole ollut mitään kipuja.

Olin onnellinen, että sain sektion, sillä alatiesynnytys todella pelotti. Ja pelottaa vieläkin, jos joskus vielä saan lapsia. Tietysti tuntematon aina pelottaa, kuten tässäkin tapauksessa pelkäsin sektiota - aivan turhaan. Sanotaan, että leikkaus on aina riski. Tottakai on, mutta lämpimästi suosittelen sektiota sinun tapauksessasi.

Inhoan itsekin pelottelua, mutta kerron silti... Ihan hiljattain oli pienikokoisella synnyttäjällä vauva perätilassa. Hän halusi välttämättä synnyttää alakautta, olihan synnyttänyt ennenkin. Synnytys käynnistyi normaalisti, mutta lopulta jouduttiin leikkaamaan ja vauva lopulta menehtyi. Jos tämäkin äiti olisi suostunut leikattavaksi eikä itsepintaisesti vaatinut synnyttämään alakautta, olisi vauva varmasti säilynyt hengissä...

Toivon sinulle parhainta onnea synnytykseen. Itse en kokenut olevani sen " huonompi" synnyttäjä, päinvastoin, olin äärimmäisen iloinen etten joutunut kokemaan tuskia. Minulla oli tosin vähän epätodellinen olo alkuun, että onko vauva todella minun kun en häntä itse ulos ponnistanut, mutta pian sekin tunne hävisi. Ehkä se johtui siitä, että koska vatsani oli jättisuuri, luulin vauvan olevan ruma köntys, mutta sainkin pienen ja siron vauvan! Vatsan koko saattoi johtua vauvan asennosta. Jalkapalloilija vaati tilaa potkuilleen ;)

Mulla oli esikoinen perätilassa. Ulkökäännökseen ei edes ryhdytty, kun lapsivettä oli niin vähän. Sain valita itse synnytstavan. Itse olin koko ajan alatiesynnytyksen kannalla ja minua ahdisti kovasti ajatus sektiosta. Ehkä juuri siksi, kun tuntui etten halua heti vauvan synnyttyä eroon pienestä, heräämöön pariksi tunniksi..

Lantiokuvat otettiin ja vauvaa mittailtiin, hyvin mahtui tulemaan. Lääkärit ja kätilöt sanoivat, ettei ole mitään estettä alatiesynnytykselle, ellei vauva synnytyksen käynnistyttyä ole jo liian suuri syntymään alakautta.

Synnytys käynnistyi itsestään rv 38+5. Ennen synnytyssaliin menoa kävin ultrassa ja vauva mitattiin. Salissa täytettiin heti anestesialomakkeet kaiken varalta, jos jotain sattuisi ja jouduttaisiin sektioon. Kaikki meni todella hienosti. Sain epiduraalin ja ilokaasua kivunlievitykseksi. Pitkin synnytystä kävi kaksi lääkäriä seuraamassa tilannetta ja ponnistusvaiheen alettua aluksi kätilö autteli ja puudutti paikat valmiiksi, sitten lääkäri leikkasi välilihan ja auttoi vauvan hartiat ja pään ulos.

Synnytys oli oikein hyvä ja positiivinen kokemus, kipuja tottakai oli, mutta ne niin äkkiä unohtuu. Toipuminen on varmaan hyvin yksilöllistä, minä toivuin nopeasti, jo seuraavana päivänä pystyin istumaan ja vauvaa hoidin alusta asti itse, aluksi kätilöt tietysti autteli ja ohjasi.

Sinä olet menossa lantiokuviin, kuvien perusteellahan voi jo sanoa onko alatiesynnyts mahdollinen. Kysy sairaalassa käydessä kaikki asiat mitkä mietityttää. Muista kuitenkin, että aivan pian saat ihanan pienen vauvan ja siinä vaiheessa kun saat nyytin syliin ei varmaan ole väliä mikä se synnytystapa on ollu. Tietysti olettaen että kaikki sujuu hyvin ja niin varmasti sujuukin. Itse en osannut edes pelätä alatiesynnytystä, vaikka kuulin monta kauhutarinaa perätilasynnytyksistä. Uskoin lääkäreihin ja kätilöihin ja kaikki meni hyvin. kätilö sanoi minulle synnytyksen jälkeen, että oli tärkeää, että olin niin varma, että haluan synnyttää alakautta ja että pysyin rauhallisena tai ainakin maltoin kuunnella lääkärin ja kätilön neuvoja synnytyksen aikana. Omalla kohdalla kaikki meni tosi hyvin, ja varmasti myös siksi, että lantio on tarpeeks tilava ja vauva ei ollut kovin iso, mutta jos vielä joskus vastaava tilanne tulisi eteen, että pitäisi valita, niin valitsisin kyllä alatiesynnytyksen, ehdottomasti.



Onnea synnytykseen!

Suunnitellussa sektiossakaan ei ole aivan varmaan, että vauva pääsee heti äidin luokse, koska sektio tuo riskejä myös vauvalle. Itselläni on kaksi sektiota takana (huomenna kolmas), enkä kummallakaan kerralla ole saanut koskea vauvaan ensinmäisen 24h aikana.



Sitten vielä sellainen kokemus, että ensimmäistä lastamme lähdin synnyttämään perätilassa (näin todettiin muutama päivä aikaisemmin ultralla), mutta sairaalaan päästyäni lääkäri totesi vauvan olevan tulossa ihan normaalisti. Jos vauva vielä kovasti liikkuu ja vettä on tarpeeksi, nii kaikki on mahdollista. Tämä siis tapahtui rv42+1.

Minulla on 3 synnytystä takana, 2 perätilaa ja 1 normaali alatie. Perätilasynnytykset eivät ole olleet ollenkaan sen vaikeampia kuin ns. normaalisynnytyskään. Oman kokemukseni pohjalta voisin jopa suositella perätilasynntystä. Niinhän se kuitenkin menee, että kaikki synnytykset ja synnyttäjät on yksilöllisiä. Ja olipa synnytystapa mikä tahansa, niin aina on riskejä. Hätäsektioon voi joutua yhtä hyvin niin perätilasynnytyksestä kuin normaali synnytyksestäkin. En usko, että voit tehdä muuta kuin kuunnella lääkärien mielipidettä ja luottaa omaan vaistoon. Mutta minun kokemus perätilasynnytyksistä on siis hyvä, todella hyvä. Jos joskus joudun saman valinnan eteen, niin valitsen perätilasynnytyksen. Edellyttäen tietenkin, että kaikki on kunnossa synnytystä ajatellen. Esim. oikein isoa lasta en lähtisi perätilassa synnyttämään.



Tsemppiä synnytykseen, olipa " tyyli" mikä tahansa :)

synnärillä synnytti esikoisensa perätilasta ihan normaalisti alakautta ja tosi hyvin sillä kaikki oli mennyt, ainoastaan sanoi et oli hiukan outoa kun oli 2 lääkäriä ja 5 kätilöä piirittämässä..ettei ainakaan tullut yksinäinen olo..

ettei se perätilasynnytys aina ole mikään ehdoton sektion syy edes ensisynnyttäjälle..

Ensimmäinen vauvani oli tiukasti täydellisessä peratilassa, linkkuasennossa. Käännöstä yritettiin kaksi kertaa mutta istukan sijainti ilmeisesti esteenä edessä, eikä käännökset onnistunu. Käännösyrityksistä ei ollut minkäänlaisia seurauksia esim. supistuksia. Käännöksiä koitettiin rv 36 ja 39.

Lantio mitattiin, lapsi arvioitiin normaalikokoiseksi ja itse olin alatiesynnytyksen kannalla. Mikäli olisi mennyt viikonkin yli lasketun ajan niin olisi sitten leikattu. Ihanaa oli, että lääkärini TAYS:ssa oli itse kaksi tytärtään synnyttänyt alateitse perätilasta. Tiesi siis mistä puhui ja se lisäsi luottamusta entisestään.

Synnytyksen alkamisesta ei ollut mitään merkkejä vielä la aamuna, mutta sitten iltapäivän kauppareisun jälkeen tunsin itseni huonovointiseksi ja alaselässä tuntui viiltävää kipua. Ahaa, nyt tapahtuu jotain ajattelin. Kotona siivosin, laitoin ruokaa ja kasoin vauvan tarvikkeet valmiiksi, suihkuun helpottamaan vihlovaa kipua ja sit pikkuhiljaa sairaalaan lähtö. Empä ensisynnyttäjänä ollut ilmeisesti kaikkia oireita huomannut, vastaanotossa olin auki jo 7cm eli ei muuta kun synnytyssaliin. Paikalle tuli kätilön ja opiskelijan lisäksi erikoislääkäri ja lastenlääkäri. Mitään kipulääkkeitä en ehtinyt saamaan ku 15min oltuani salissa sain luvan ponnistaa. Ponnistus kesti kaksi minuuttia, lääkäri auttoi lapsen pään ulos. Täyden 10p lapsonen syntyi! =)

Kertomukseni on varmasti harvinainen, itsekin olen tapahtumaa usein ajatellut kummallisuutena. Samoin jo synnärillä minulle annettiin mahdollisuus keskustella ja kysellä, koska oli niin erikoinen ja nopea synnytys. Kaikki oli kuitenkin hyvin niin minulla kuin lapsellanikin. Omat paikkani eivät paljoa edes kipeytyneet johtuen nopeasta temmosta, ei siis ollut turhia jännityksiä ja venymisiä.

Olen palstalla jonkin verran seurannut perätilasynnytystä ja voin kyllä sanoa että jos kaikki tarjolla olevat artikkelit olisin ennen synnytystä lukenut niin olisin varmasti päätynyt sektioon! Kovasti tuntuu saaneen negatiivisia puolia tuo synnytystapa, vammautumiset ja muut esillä. Mutta olen onnellinen että synnytykseni oli helppo ja lapsi terve!

Me tehtiin eilen päätös (rv 37+2) TAYSissa, että yritetään synnyttää poikamme perätilassa. Käännöstä ei voitu enää edes yrittää vähäisen lapsiveden ja herkästi supistavan masuni takia. Myön poitsun peppu oli jo laskeutunut alaspäin, joten siksi ei mahdollisuuksia käännösyritykselle. TAYS on ylpeä siitä, että siellä ON osaamista perätilasynnytyksiin ja tekevät niitä kait eniten (?) Suomessa. Eli mitään pelkoja ei ole sen suhteen. Ja jos jotain vähänkin epäilyttävää ilmenee, siirrytään heti suunnitelma B:hen eli leikkaukseen.



Oma olettamukseni oli että perätilasynnytykset voisivat kestää jotenkin pidempään kuin normaalit synnytykset, mutta kahdelta taholta vakuuteltiin, että näin EI ole, vaan voivat olla jopa nopeampia, koska vauvaa voidaan hieman enemmän auttaa maailmaan.



Ponnistusasennot on tietty etukäteen päätetty ja väkeä on salissa ponnistusvaiheessa enemmän kuin normaalisti, mutta onpahan ainakin turvallinen olo kun on ammattilaisia tupa täynnä!! ; )



Perätilassa siis lähdemme synnyttämään, mutta luonto kertoo sitten matkan varrella miten edetään....



Synnytystä odotellessa hyvää uutta vuotta kaikille!!



Tinde rv 37+3

Eli tyttö oli perätilassa ja sovittiin sairaalassa, että odotetaan laskettuun aikaa ja jos ei synny normaalisti, tehdään sektio. Ja sektio sitten tehtiin. Itse olisin alunperin toivonut alatiesynnytysta, mutta jälkeenpäin olen todella tyytyväinen sektioon. Toivuin todella nopeasti ja samoin vauva on ollut ihan normaali ja pirteä tyttö.

Luin tuossa aiemmin mainittua artikkelia ja huomasin, että monet artikkelissa olevista viitteistä oli ulkomaalaisia. Suomessa kuitenkin synnytyksiin, myös sektioihin, liittyvä tietämys on korkeatasoista. Sukulaiseni, joka on anestesialääkäri ja usein sektioissa + synnytyksissä mukana, sanoi jälkeenpäin olevan helpottunut, ettei vauvamme ehtinyt syntyä normaalisti. Tyttö oli lähes nelikiloinen ja minä ensisynnyttäjä. Vaikka jokaiseen leikkaukseen liittyy AINA tietyt riskit, on sektio kuitenkin hänen näkemyksensä mukaan turvallinen. Tai miten nyt yleensäkään voi mitään leikkausta turvalliseksi sanoa :)

Jos sektioon joutuminen pelottaa, ei kannata ainakaan aikaisemmin tässä keskustelussa linkkinä olevaa artikkelia lukea. Tai kannattaa lukea miettien noita todennäköisyyksiä ja riskejä lukuina. Eivät ne nyt niin kovin suuria olleet...

Totta kai alatiesynnytys on aina normaalimpi tapa synnyttää. Ja sitä suositaankin perätilan ollessa kyseessä. Itse kuitenkin ajattelin jälkikäteen, että sitä en suotuisi yrittämään perätilavaavin kohdalla, kuin erittäin asiantuntevien lääkäreiden avustuksella. Ja koska alatiesynnytysta harvemmin sovitaan etukäteen, on se sitten tuurista kiinni kuinka asiantuntevat/kokeneet henkilöt ovat työvuorossa. Tämä on tietenkin vain minun mielipiteeni :) Jälkikäteen katsottona itseni kohdalla ennalta sovittu sektio oli turvallinen vaihtoehto.

Kohdun vuotamisesta... Tänä päivänä vuotavan kohdun poisto ei ole ainut ratkaisu vuodon tyrehdyttämiseksi. Siis jos normaalikeinot ei tehoa. Vuoto on mahdollista tyrehdyttää toimenpideradiologian menetelmillä. Eli vuotavaan suoneen tehdään väliäikainen " tukos" , joka liukenee ajan myötä. Kohdun poistolta voidaan välttyä. Ainakin TAYS:ssa kyseinen operaatio on mahdollinen.

sen verran, että periaatteessa perätilaa ei kyllä voi auttaa ponnistusvaiheessa yhtään, vaan synnyttäjän on tehtävä itse tavallista enemmän töitä...Nimittäin jos vartaloa " alkaa vetää" on riskinä, että vauva levittää kätensä synnytyskanavassa ja jää jumiin...Eli vartalon täytyy olla syntynyt ensin ja vasta päätä voidaan auttaa sitten ulos. Ystävättäreni ponnisti perätilavauvaa lähes 3 tuntia, syntyi terve vauva muutaman kriittisen hetken jälkeen. Pienellä koululaisella on nyt aika lailla keskittymisvaikeuksia sekä viivästymistä puheen- ja kielenkehityksessä, voi olla ettei tavallista vaikeammalla synnytyksellä ole mitään tekemistä asian kanssa, mutta ystäväni on kyllä jossitellut, että kunpa olisi valinnut toisin...



En missään nimessä halua pelotella, ja jokainen toki itse tekee omat ratkaisunsa, mutta miksi ottaa turhia riskejä, kun niitä voi tulla eteen ihan normaalissakin synnytyksessä.



Perätilasynnytys _on_ riksisynnytys ja varsinkaan ensisynnyttäjänä en lähtisi kokeilemaan. Lisäksi tuttuni joka on synn. lääkäriksi erikoistuva, on sanonut ettei koskan " antaisi lupaa" omalle perheenjäsenelleen perätilasynnytykseen, sen verran enemmän niissä tapahtuu yllättäviä käänetitä, kuin norm. synnytyksissä.

Haluaisin tuoda keskusteluun oman kantani. En ole sektion puolesta enkä vastaan.



Ensimmäinen lapseni syntyi kiireellisellä sektiolla sydänäänten laskun takia. Leikkaus oli helppo tapa synnyttää. Kaikki meni hyvin. Lapsi oli terve, mutta itkuisempi, kuin alatiesynnytyksen kokennet lapset. Osastolla sanottiin, että normaalia. Maito nousi huonosti, sekin sektion jälkeen tavanomaista. Kuukauteen ei saa nostaa mitään suurempaa, kuin oma vauva tai maitopurkki, kauppakasseista nyt puhumattakaan. Minulla ei onneksi ollut paljon särkyjä, tavallisten kotiaskareiden tekeminen oli kuitenkin hankalaa, jopa sängyssä kääntyminen ensi alkuun tuotti kipua. Ei se mitään, kivun aina kestää, mutta se avuttomuuden tunne oli kamala. Ensimmäine lapsi, se luo jo omat avuttomuuden tunteet, mutta sitten vielä se, ettei pystynyt tekemään " normaaleja" kotitöitäkään ns. normaalisti, harmitti yli kaiken. En tuntenyt sellaista pettymystä, kuin toiset tällä palstalla kirjoittaneet sektioäidit. Ensi alkuun olin itse asiassa tyytväinen, ettei tarvinnut äihstä koko toimitusta loppuun asti.



Nyt on tilanne toinen. Olen toista kertaa raskaana. Edellinen raskaus meni kesken, ja lopputarkastuksessa huomattiin, että vanha sektiohaava ei ole kokonaan mennyt umpeen. Tämä luo tilanteen, että saa koko ajan pelätä, repeääkö kohtu kesken raskauden. Neuvolasta teroitettiin, että repivää kipua jos tulee haavan kohdalle, on heti lähdettävä sairaalaan. Vaikka kohtu kestäisin raskauden loppuun asti, et tiedä, voinko edes yrittää synnyttää alateitse.



En mitenkään halua peloitella, jokainen tekee omalla kohdalla päätöksensä. Tässä vain yksi sektiotarina satojen joukossa. Riskinsä on tietysti normaalissakin alatiesynnytyksessä kuin sektiossa.



Tsemppiä sinulle minkä päätöksen sitten teetkään, kohta sinulla on oma nyytti kuitenkin kainalossasi.



Triku rv 24