Eroahdistus ja nukuttamisen vaikeus 1v
Poikamme täytti juuri vuoden. 9kk ikään asti hänet vain vietiin iltaisin sänkyyn, johon nukahti itsekseen. En osaa oikein sanoa, mistä syystä tilanne muuttui, taisi liittyä siihen että flunssan kourissa sattui muutaman kerran nukahtamaan illalla syliin. Nyt tilanne on ollut jo monta kuukautta se, että kun vie sänkyyn niin lohduton huuto alkaa kun lähtee pois sängyn luota. Onko tämä eroahdistusta joka liittyy tähän ikään? Toisaalta, päiväunille nukahtaa vaunuihin ulos ilman mitään hyssyttelyjä: poika vaunuihin, vaunut kuistille ja poistun saman tien vaikka poika vielä hereillä. Ja herää yleensä höpötellen eikä itkien.
Yöunien suhteen asia on toisin; saattaa herätä itkemään useamman kerran yön aikana, ja useimmiten joudun ottamaan meidän väliin jotta rauhoittuu.
Uusi ongelma tuli juuri sairastetun keuhkoputkentulehduksen myötä: sairastelun aikana lopetti syömisen kokonaan (ei juonutkaan kuin puoliväkisin), joten annoin yöllä maitoa jos oli levoton jotta saisi edes vähän nestettä ja ravintoa. Nyt sitten tietysti ollaan siinä kierteessä että vaatii öisin maitoa, vaikka muuten yösyöminen lopetettiin 7kk iässä.
Mikä neuvoksi? En haluaisi huudattaa. Poika nukkuu pinnasängyssä meidän sängyn vieressä, mutta ajatuksissa on ollut siirtää omaan huoneeseen nukkumaan. Täytynee unohtaa moiset suunnitelmat nyt, kun eletään näin vaikeaa vaihetta?
Kommentit (4)
Meillä meni samalla tavalla eli nukahti itsekseen omaan sänkyyn. Hieman vajaa 1-vuotiaana siirrettiin lapsi omaan huoneeseen nukkumaan ja samalla lopettelin imetystä. Tuolloin imetin enää aamuisin. Viikon verran kesti ahdistusta. Heti kun laitettiin sänkyyn makaamaan, alkoi lohduton itku ja kampeaminen ylös seisomaan. Ensimmäisenä iltana tätä kesti vajaan tunnin. Tämän tunnin aikana käytiin laskemassa takaisin nukkumaan ja rauhoittelemaan. Niin kauan oli rauhallinen kun jompi kumpi vanhemmista oli läsnä. Mutta heti kun jäi yksin, alkoi itku. Emme antaneet hänen kauaa itkeä vaan menimme varmaankin parikymmentä kertaa tuon tunnin aikana rauhoittelemaan. Ensimmäisenä yönä heräsi pariin kertaan (aiemmin nukkunut 20-07 putkeen heräämättä), jolloin isä kävi rauhoittelemassa ja tassuttelemassa. Erehdyin kerran käymään, jolloin lapsi sai raivarin. Eli rauhoittui helpommin isän tassutteluun.
Seuraavana iltana itkua kesti enää puoli tuntia ja yöllä herättiin kerran. Kolmas ilta ja yö oli taas edellisiä helpompi.
Nykyään nukahtaa taas itsekseen eikä herää yöllä. Lapsella ikää 1,2v.
Eli tilanne menee kyllä ohi, ennemmin tai myöhemmin. Maltti ja rauhallinen asenne auttaa. Jämäkkä tassuttelu auttoi meillä, samoin rauhalliset otteet. Tiesimme mitä teimme, vaikkakin välillä oli lohduton olo.
Tsemppiä!
Miili
eli teillä tilanne on jatkunut jo pidemmän aikaa. Tähän en valitettavasti osaa kommentoida muuta kuin toivottavamalla jaksamista. Ehkä kannattaisi siirtää sitä omaan huoneeseen siirtoa myöhäisemmäksi, saattaisi olla liian paljon pienelle samaan aikaan.
Miili
Olen kuullut, että monilla tulee tuossa vaiheessa nukahtaminen vaikeammaksi, vaikka olisi aiemmin nukahtanut itsekseenkin. Eroahdistusta kait saattaisi olla tai muuta ikään liittyvää. Meillä sai esikoista nukuttaa vauvasta saakka ja tuossa iässä tilanne taisi kyllä vaikeutua entisestään. Jossain välissä muistan " painineeni" pojan uneen. Eli mitenkään päin ei rauhoittunut vaan rimpuili ja huusi, hakkasi päätä, puri. Painin pojan kanssa 20-60 min/ilta. Eli pidin lasta parisängyssämme niin, ettei päässyt satuttamaan itseään ja koitin saada välillä aina pysymään aloillaan. Lopulta hän väsyi ja nukahti viereeni ja sitten kun oli lähes nukahtanut, nostin omaan sänkyynsä. Yöt nukkui melko hyvin, ehkä 2 kertaa yössä vaati pikkasen silittelyä.
1 v 2 kk iässä alkoi helpottaa. Huomasin, että nukutustilanteen loppuvaiheessa poika hakeutuikin pois päin minusta ja nukahti itsekseen. Niimpä sain hänet nukahtamaan omaan pinnikseensä. Kehitimme siihen vähän uutta ruutiinia: kirjan lukua, veden juontia, ikkunasta " hei heit" naapuritaloille, iltarukous. Sen jälkeen on nukahtanut itsekseen. Paitsi 2-vuotiaana oli taas vaikeampi jakso.
Meillä myös nukahtamiset ja nukkumiset olivat helppoja alkuvaiheessa. Mutta 8kk iässä yöt alkoivat muuttua levottomiksi, samoin nukahtaminen omaan sänkyyn loppui. Luulin ensin että on kyse flunssasta ja hampaiden tulosta, mutta jatkui kuukauden eteenpäinkin ja vain paheni. Todennäköisesti johtui liikkumaan oppimisesta, sillä alkoi myös nousta sängyssä istumaan ja seisomaan herättyään. Heräämisiä 6-10 yössä ja nukahti vain rinnalle illalla ja öisin.
Jaksoin tätä 1 v asti, yritin lempeää unikoulutusta tuloksetta. Neuvolassa sain sitten ohjeita, mutta jaksoin aloittaa unikoulun vasta 1v 2kk iässä. Se menikin todella helposti, eli 1. ja 2. yönä isä nukutti ja paijasi kun heräsi, ei annettu maitoa rinnasta eikä pullosta. Vain ekana iltana n. vartti itkua + toinen vartti parin tunnin päästä kun heräsi. sen jälkeen heräilyjä kyllä, mutta nukahti itsekseen tai paijaamalla, itkuja ei tullut. Viikon päästä nukahti omaan sänkyyn ja nukkui koko yön heräämättä! Eli kannustaisin jonkinlaiseen unikouluun, uudet (eli vanhat uudelleen) nukahtamistavat ovat tarttuneet helposti, eivätkä itsekseen lähde pois.
Jaksamista!