Seksielämää vaikean synnytyksen jälkeen, onko sitä?
Minua kiinnostaisi kuulla kokemuksia siitä miten seksielämä on lähtenyt sujumaan vaikean alatiesynnytyksen jälkeen.
Oma synnytykseni päätyi imukuppiin, koska napanuora oli kiertynyt vauvan pään ympärille ja oli pelko hapen puutteesta. Samalla tehtiin sitten epistomian leikkaus. Vauva ei ollut kovin iso (3380g, 52cm), mutta silti tuntui että kovasti jouduttiin runnomaan, jotta ulos saatiin. Itse synnytyksessä kivut olivat siedettävät epiduraalin ansiosta, mutta sen jälkeen ne vasta sitten kunnolla alkoivatkin. En pystynyt istumaan, enkä oikein kävelemäänkään pitkään aikaan. Viikko synnytyksestä haava tulehtui ja ompeleet repesivät ja toipuminen kesti tästä syystä pitkään. Pidätyskykyni (molemmat hädät) oli olematon. Nyt kun synnytyksestä on kulunut kaksi kuukautta alkaa vihdoin tuntua siltä, että helpottaa. Tästä syystä uskaltauduimme kokeilemaan jokos se seksielämäkin tästä voisi hiljalleen taas alkaa. Mutta kivuiltani siitä ei oikein tullut mitään. Olo on hieman epätoivoinen, vaikka tiedänkin että kaksi kuukautta on vielä lyhyt aika...
Onko kohtalotovereita, jotka osaisivat kertoa miten pitkään menee ennen kuin alkaa tuntua " normaalilta" ?
Kommentit (10)
Itse synnytin 06/06 alateitse pojan (3800 g), episiotomiaa ei tarvinnu tehdä, tikkejä ommeltiin n. kymmenen. Osastolla istuin toisella kankulla ja kotiin päästyä pelkäsin joka kerta vessaan menoa; isoa hätää ei oikein pystyny pidättämään ja usein tuli enemmän verta kuin ulostetta, pissaaminen onnistui vain viileän vesisuihkun avustuksella. Jälkitarkastastusta ennen, eli n. 8 vkoa synnytyksestä kokeilimme varovasti miehen kanssa seksiä ja jonkun verran sattui ja samalla todettiin että mun hyvinvointi on tärkeää ja seksiä keretään harrastaa loppu elämä. Jälkitarkastuksessa (11 vkoa synnytyksestä) mainitsin kuivista limakalvoista ja lääkäri määräsi Vagifemiä (suosittelen!). Mulla kyllä meni aikaa täydelliseen toipumiseen aikaa puoli vuotta, joten ei sulla hätää ole, veren tulo ulostamisen yhteydessä kesti myös sen puoli vuotta ja välillä olin tosi huolissani. Tätä nykyä pidätyskyky on normaali, mutta sen olen huomannu että virtsa painaa rakossa enemmän kuin ennen synnytystä, eli enää en todellakaan pysty olemaan 4 h ajomatkaa käymättä wc:ssä. Synnytyksestä toipuminen ottaa aikansa, joten ole itsellesi armollinen.
Mulla tuli synnytyksessä 4. asteen repeämä, joka korjattiin leikkauksessa. Eka kerran yritettiin yhdyntää 2kk synnytyksestä, eikä siitä yhtään mitään tullut, sattu niin paljon. Tästä seuraavana päivänä kokeiltiin uusiks, koska ajattelin, että pakkohan tää on nyt onnistua. Ja onnistuhan se, mutta kipeetä kävi. Sitte onki ollu 3kk tauko ja eilen uutta yritystä ja yhä edelleen sattuu! :( En tiiä pitääkö käydä jo jossain näytillä vai alkaako tää tästä luonnistuun...
kaksi kuukautta on tosi lyhyt aika!
Itsellä meni kuusi kuukautta ennen kuin uskalsin yrittääkään. Onneksi mies oli hyvin ymmärtäväinen ja jaksoi olla painostamatta tms.
Vaikka me odotettiin noin kauan niin silti alku takkuili ja tuntui kurjalta juuri noiden kuivien limakalvojenkin takia ja onhan kroppa aikamoisen mylläkän käynyt läpi synnytyksessä, että ihmekös tuo, jos jännittää ja tuntuu oudolta.
Oman aikansa otti ennen kuin seksi alkoi taas sujumaan, mutta kannattaa vain olla kärsivällinen ja yrittää suhtautua asiaan ilman suurempia paineita.
Mulla ei edes mitenkään kovin hankala synnytys, jotain tikkejä, mutta lähinnä nirhaumiin... silti vielä 3kk jälkeenkään ei minullakaan hyvältä tuntunut. Ottakaa riittävästi aikaa ja onhan sitä seksiä ilman yhdyntääkin sen aikaa kun se ei hyvälle tunnu.
Alapää oli niin kipeä ja kireä ensimmäiset puolivuotta että olin ihan kauhuissani. Lääkärit sitä mieltä, että seksi korjaa asiat. Veitsen iskulta se seksi tuntui, jotan ei pystynyt vaikka olisi kuinka mieli tehnyt. Ikinä ennen ei ollut mitään ongelmia ollut. Paikat siis eivät löystyneet synnytyksessä, vaan niitä kiristettiin oikein rutkasti kokoon kursittaessa. Kymmenen kuukautta synnytyksestä niin seksi rupesi onnistumaan yhdessä asennossa ja runsaan liukastuksen kanssa. Olin saanut elämäni takaisin. Vuosi synnytyksestä kuukautiset palasivat takaisin ja seksi rupesi sujumaan. Koin että keho on palautunut lähes ennalleen synnytyksestä.
Olen siksi hieman ihmeissäni kun monesti sanotaan että alatiesynnytyksestä toipuu nopeasti. Minulle tämä oli helvetillinen vuosi ja kivut olivat kamalat. Lääkärien mielestä normaalia ja tulea en saanut mistään. Toivon todella muille parempaa tuuria!
Mun synnytys ei ehkä tosin ollut kauheen vaikea. Tämä oli siis ensimmäinen synnytykseni. Synnytys eteni hyvin, mutta ponnistusvaiheessa supistukset laimenivat, enkä tuntenut niitä oikeastaan ollenkaan. Ponnistus hiukan venyi ja lapsen pää juuttui jotenkin aika loppuvaiheessa. Imukupin avulla sitten poika saatiin ulos. Eppari tehtiin myös. Noin viikon kuluttua synnytyksestä kykenin jo varovasti istumaan tyynyllä. Takapakkia tuli, kun " unohdin" tai en tajunnut käyttää enää vatsaa pehmittävää lääkitystä. Mulla oli jo ennen synnytystä peräasuolen loppupäässä suurehko pullistuma, jonne nyt sitten kovat kakkapallerot oli oikein kunnolla jumineet. Oli hirveää tuskaa kaivella niitä yksitellen sormin pois. Ennen synntystä oli usein joutunut tyhjäämään suolen sisältöä emättimen kautta työntämällä, kun aina suoli ei muuten tyhjentynyt kunnolla, nyt se ei ollut ihan mahdollista. No, jotain sisäisimmistä tikeistä ilmeisesti repesi. Alapää oli kuin tulessa ja mustelma levisi varmaan 10 cm alueella. Lopulta kuitenkin toivuin ihan hyvin. Seksiä kokeiltiin ehkä 2 kk kuluttua, ei ollut nautinnollista, mutta ei onneksi hirveen kipeetäkään. Jonkinlaista lähinnä kiristelyn tunnetta haavan alueella oli puoli vuotta synnytyksestä. Seksielämä palautui normaaliksi tai jopa paremman tuntuiseksi ehkä noin vuos synnytyksestä. Ite koin imetyksen lopettamisen 10 kk synnytyksestä jonkinlaiseksi käänteeksi, seksistä nautti enemmän.
Mä en edes muista kuinka monta kuukautta siinä oikein meni, ennen kuin tuli mieli edes kokeilla, mutta kauan! Imukupilla otettiin vauva avotarjonnan takia ja välilihaa leikattiin + lisäksi repesin. Kahteen kuukauteen en istunut ja olin ihan varma, etten ikinä tästä jaloilleni pääse, niin kipeä en ole ikinä ollut. Nyt on reilu vuosi synnytyksestä ja vieläkin toisinaan sattuu tuohon arpikohtaan. Tosiaan ei mitää hätää, anna itelles aikaa!
Hei,
osanottoni kaikille teille siitä mitä olette saaneet kärsiä! Itse repesin pahasti synnytyksestä (8 kk) ja tuntuu että nyt alan toipumaan.
Olen sitä mieltä että näistä vaivoista ei oikein missään puhuta - itse koen etten saanut mitään apua terveydenhuollon edustajilta.
Näistä syistä olen kirjoittamassa aiheesta artikkelia ja toivoisin teidän kertomuksianne osaksi aineistoa. Tarkoitukseni on koota artikkeli aidoista kokemuksista sekä asiantuntijoiden mielipiteistä. Toivoisin että artikkeli voisi auttaa " uusia uhreja" ja herätellä ammattilaisia siihen miten vaikea tälläinen repeäminen monelle naiselle on - seuraukset voivat olla moninaiset ja jopa elinikäiset. Näitä vaivoja ei pidä vähätellä.
Kirjoita minulle piritta.reinikka@welho.com. Kertomuksesi käsittelen jutussa anonyymisti ja aineistoa en näytä muille.
Tsemppiä ja jaksamista!
Syysterveisin,
Piritta Reinikka
Esikoisen synnytys päätyi imukuppiin joka oli rankka ja kivulias kokemus vaikkei mitään suuria repeämiä tullut, eppari leikattiin ja tikattiin siististi.
Minulla meni lähes vuosi tottua omaan kroppaani. Moneen kuukauteen en halunnut edes ajatella seksiä ja kun sitten kokeiltiin niin minusta myös tuntui että tikkauksen jäljiltä paikat olivat reippaasti kiristyneet. Eli yritys tyssäsi kipuun. Kuivuudesta kärsin edelleen kahden vuoden jälkeen. Onneksi on liukasteita (se oli mm. äitiyspakkauksen eniten käytetty osa ;)
Olen myös ymmärtänyt, että imettävän äidin hormoonit vaikuttavat seksihaluja heikentävästi. Minusta tuntui, etten täysimetyksen ohella enää jaksanut kenenkään kosketusta tai läheisyyttä.
Aivan liian vähän asiasta puhutaan ja monilla tuntuu olevan huoli jo ennen jälkitarkastusta. Minuun synnytys vaikuttu muutenkin kuin fyysisesti. Kipu oli yksi ongelma, mutta yhtälailla joudun muodostamaan uuden kuvan itsestäni ja kropastani.
Eli ei kannata hätäillä. Jokaisen keho toipuu omalla tavallaan ja aikataulullaan.
Älä vielä heitä kirvestä kaivoon vaan anna itsellesi aikaa! Kaksi kuukauta on todella lyhyt aika. Itselläni esikoisen synnytys oli vaikea, sain neljännen asteen repeämät. En pystynyt istumaankaan lähes kahteen kuukauteen. Kolme kuukautta synnytyksestä tehtiin korjausleikkaus, koska minut oli ommeltu liian kiinni eli seksielämästä ei todella tietoakaan! Viiden kuukauden jälkeen sitten harrastimme ekan kerran seksiä eikä se vieläkään mitään herkkua ollut. Mutta kyllä se siitä lähti pikkuhiljaa sujumaan. Synnytyksen jälkeen pelkäsin todella paljon, jos joku lähestyi alapäätäni, tähän sain lääkäriltä lihasrelksantteja, että pystyin olemaan rennompi. Mutta ei niitäkään tarvinnut kuin pari. Anna itsellesi aikaa kyllä se siitä lähtee sujumaan.