Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Synnytyspelkoiset! Kysyttävää...

12.12.2005 |

Heissan.

Minä odottelen siis toista lasta, nyt vasta rv 10+2.

Esikoiseni syntymä oli painajaismainen enkä haluaisi missään tilanteessa ikinä enää kokea samaa. Siispä pelkään jo nyt tulevaa synnytystä.

Kysymykseni oliskin teille, jotka olette sen ehkä jo kokeneet tai koette parhaillaan: missä vaiheessa ottaa synnytyspelko puheeksi neuvolassa? Mitä/miten kannattaa asiasta puhua? Miten asiassa yleensä edetään?



Pelkään, ettei sektioon tulisi löytymään tarpeeksi lääketieteellisiä perusteita, vaikka mielestäni sellainen olisikin olemassa. Esikoinen nimittäin juuttui luiseen synnytyskanavaan ja eihän se tietääkseni voi venyä toisessa raskaudessa/synnytyksessä, luuta kun on!? Eli yhtä ahdas kanava on edelleen. Ja useinhan toinen lapsi kasvaa vielä isommaksi kuin ensimmäinen...poika oli vielä melko pieni, 3,4kg.

Ongelma tässä on se, että lapsi kuitenkin saatiin ulos ilman apuvälineitä. Pojan sykkeet romahtivat ja kätilö tuli runttaamaan mua vatsan päältä ja karjui suoraa huutoa, että nyt sen on tultava. Minä ponnistin niin rajusti, että repesin 30 tikin verran ja kasvoista sekä silmistä purkaantuivat verisuonet...Pojan pää venyi ja vanui ulostullessa ja poika huusi pääkipua seuraavat 2 vuorokautta.

Mutta siis edelleen: ei taida riittää syyksi suunniteltuun sektioon?

Olisko jollain tietoa?

Kiitos kaikille vastanneille.



Sitruska rv 10+2

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
12.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

jos jaksat sinnikäästi pitää kiinni kannastasi, ei sinua kukaan alakautta synnyttämään pakota. Yritys saattaa olla kovaa, ja päätöstä varmaan lykätään ihan loppuun asti (rv36 tai 37).

Jos sektion haluaa, sellaisen kyllä saa, 100 % varmasti.



tsemppiä!

t. luomusynnytystä toivova

Vierailija
2/3 |
12.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

tuo juuttuminen riittää!

Yksi tuttavani sai tässä viidennen lapsensa maaliskuussa leikkauksella. Hänellä toinen tytöistä syntyi niin, että hänen solisluunsa meni poikki. Toiseksi viimeisin syntyi niin, että solisluu meni poikki ja solishermo (tms..) venyi niin, että kättä jouduttiin kuntouttamaan pitkän aikaa..Nyt toimii hyvin.

Viimeinen siis leikattiin, koska ei haluttu riskiä, että solishermokin menisi poikki ja käsi vammautuisi lopullisesti. Olivat suositelleet kuitenkin alatiesynnytystä, mutta äiti ei antanut periksi ja niin saivat leikkausajan! Poika olikin loppujen lopuksi muistaakseni 5,5 kg!



Minä kerroin ekalla neuvolakäynnillä..Itselläni ei ole synnytyspelkoa, mutta pari asiaa jotka haluaisin tehdä toisin (noin niinkuin sairaalan ja kätilön puolelta..)..Neuvolatäti itse kyseli synnytyksestä..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
12.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itsellä oli kamala synnytys ja puhuin siitä neuvolassa kun kävin ensimmäisen kerran ja minulle " luvattiin" heti mahdollisuus sektioon. Käyn kyllä pelkopoliklinikalla, omasta halusta, mutta sinnekään ei olisi tarvinnut mennä sillä että saisi tuon sektion.



Terv. Jenni rv11